Itsenäisyyspäivään on nyt noin puolitoista kuukautta, kohtuullisen pitkä aika miettiä sopivia cocktailpaloja. Olen nyt muutaman vuoden ajan kutsunut aina yhden tai pari ihmistä luokseni shampanjalle ja erilaisille cocktailpaloille. Kyseessä ei ole mikään sen suurempi tai vakavampi traditio, mutta minä olen nauttinut jokaisesta. Kukapa ei nauttisi shampanjasta ;)
En ole kovin taitava cocktailpala kokki, mutta niissä on jotain hauskaa. Erilaisten kombinaatioiden miettiminen ja täydellisyyden tavoittelu on jotain mikä minua kiehtoo. Varsinkin kun lopputulos on aina ollut aika pahuksen maistuvaa. Viimeksi tein muistaakseni jotain liittyen kalaan ja katkarapuihin, en muista varmaksi. Hyviä ne kuitenkin olivat. Toisaalta kyllä hyvien raaka-aineiden kanssa on vaikea epäonnistua, useimmiten kyse onkin vain siitä, että olisi voinut onnistua paremmin.
Olen kohtuullisen ihmeissäni, sillä minulla on jo tässä vaiheessa hyvä käsitys siitä mitä meinaan tehdä joulukuussa. Ainakin kaksi pulloa hyvää shampanjaa!!
tiistai 28. lokakuuta 2008
maanantai 27. lokakuuta 2008
Politiikka on hauskaa peliä
Eilen oli sitten kuntavaalit ja paikallispolitiikan uudet idolit on äänestetty. Voittajina oli sininen puolue ja se toinen vihreä, unohtamatta tietenkään sitä pienenpientä sinistä joukkuetta joka oli koko kisan suurin voittaja. Onnittelut kaikille, enemmän tai vähemmän tasapuolisesti.
SDP:n puhe torjuntavoitosta oli pelkkää puhetta, ei Suomen kokoisessa demokratiassa lähes kolme prosenttiyksikön pudotus ole voitto. Se on kamalan suuri tappio, sillä viime kertojen suurvoitot on laskettu prosenttiyksikön kymmenyksillä. Ainoastaan se, että Keskusta tunnusti välittömästi kärsineensä todellisen tappion säästi demarit häviäjän leimalta. Vasemmistoliitto pärjäsi paremmin kuin osasin odottaa, ehkä siinä liikkeessä on sellaista joka sitoo äänestäjät itseensä. Toisaalta eipä se kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta vaikuta. Muistan kuulleeni, että äänestäjämäärä on Vasemmistoliitolla pysynyt samana, mutta kasvaville markkinoilla se tarkoittaa kutistumista.
Martti Korhonen toisteli useaan otteeseen, että heidän viestinsä ei mennyt perille. Toisaalta asiaa voisi tarkastella itse viestin osalta, ja miettiä onko siinä jotain väärää. Suurin osa suomalaisista ei halua elää yhteiskunnassa, jossa kunnalliset palvelut ovat tukena koko elämän ajan varallisuudesta riippumatta. Ilmeisesti oma pesä on kuitenkin lähempänä kuin naapurin pesä.
Veikkaan, että Kokoomuksen kannatus juontaa juurensa siitä mielikuvasta, että siellä suhtaudutaan elämään pragmaattisesti. Ainakin heidän versionsa hyvinvoinnista, perustuu yhteiseen työntekoon. Verrattuna ajatukseen, että yhteisestä pussista jaetaan kaikille haluaville, se kuulostaa kyllä realistisemmalta. Vaikuttaa siltä, että ajatusmaailmat ovat lopulta hyvin erilaiset. Toinen rakentaa ideologiansa sen varaan, että hyvinvointia pitää kerryttää. Toinen siihen, että se mitä on kerätty voidaan aina tasaisin väliajoin tuhlata.
Kyllä minäkin säästän rahaa oikeastaan vain sen takia, että voin sitten tuhlata sitä johonkin tarvitsemaani. Eri asia on kuitenkin se, että tuhlaanko minä sen sellaiseen mitä en oikeastaan tarvitse vai ostanko uuden kameran juuri ennen vuokranmaksua. Tuntuu siltä, että vasemmisto kärsii väärästä ajoituksesta ja siitä, että se ei ole osannut antaa hyvää selitystä miksi sen vaaliteemat eivät ole muuttuneet vuosien saatossa. Ovathan hekin ehtineet olla vallassa useamman vuoden ajan.
Vihreiden kannatuksen kasvu on todennäköisesti perusteltavissa heidän tehostuneella toiminnalla, eikä niinkään poliittisella hurmoksella. Tätä Cronberg itsekin sanoi televisiokameroiden edessä ja onhan se selvää, että työpanoksesta seuraa usein panoksia. Toisaalta jos puolueessa osataan pelata tarpeeksi taitavasti, on sillä mahdollisuus kasvaa todelliseksi vaihtoehdoksi. Heidän edustajistonsa on kuitenkin kohtuullisen nuorekasta ja ainakin suurimmaksi osaksi älykästä. Varsinkin Helsingissä Vihreä puolue toimii hyvin vaihtoehtona vasemmiston ja oikeiston välissä. Veikkaanpa, että tasapainoilemalla punaisen ideologian ja sinisen käytännön välimaastossa voi päästä vielä pitkälle.
SDP:n puhe torjuntavoitosta oli pelkkää puhetta, ei Suomen kokoisessa demokratiassa lähes kolme prosenttiyksikön pudotus ole voitto. Se on kamalan suuri tappio, sillä viime kertojen suurvoitot on laskettu prosenttiyksikön kymmenyksillä. Ainoastaan se, että Keskusta tunnusti välittömästi kärsineensä todellisen tappion säästi demarit häviäjän leimalta. Vasemmistoliitto pärjäsi paremmin kuin osasin odottaa, ehkä siinä liikkeessä on sellaista joka sitoo äänestäjät itseensä. Toisaalta eipä se kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta vaikuta. Muistan kuulleeni, että äänestäjämäärä on Vasemmistoliitolla pysynyt samana, mutta kasvaville markkinoilla se tarkoittaa kutistumista.
Martti Korhonen toisteli useaan otteeseen, että heidän viestinsä ei mennyt perille. Toisaalta asiaa voisi tarkastella itse viestin osalta, ja miettiä onko siinä jotain väärää. Suurin osa suomalaisista ei halua elää yhteiskunnassa, jossa kunnalliset palvelut ovat tukena koko elämän ajan varallisuudesta riippumatta. Ilmeisesti oma pesä on kuitenkin lähempänä kuin naapurin pesä.
Veikkaan, että Kokoomuksen kannatus juontaa juurensa siitä mielikuvasta, että siellä suhtaudutaan elämään pragmaattisesti. Ainakin heidän versionsa hyvinvoinnista, perustuu yhteiseen työntekoon. Verrattuna ajatukseen, että yhteisestä pussista jaetaan kaikille haluaville, se kuulostaa kyllä realistisemmalta. Vaikuttaa siltä, että ajatusmaailmat ovat lopulta hyvin erilaiset. Toinen rakentaa ideologiansa sen varaan, että hyvinvointia pitää kerryttää. Toinen siihen, että se mitä on kerätty voidaan aina tasaisin väliajoin tuhlata.
Kyllä minäkin säästän rahaa oikeastaan vain sen takia, että voin sitten tuhlata sitä johonkin tarvitsemaani. Eri asia on kuitenkin se, että tuhlaanko minä sen sellaiseen mitä en oikeastaan tarvitse vai ostanko uuden kameran juuri ennen vuokranmaksua. Tuntuu siltä, että vasemmisto kärsii väärästä ajoituksesta ja siitä, että se ei ole osannut antaa hyvää selitystä miksi sen vaaliteemat eivät ole muuttuneet vuosien saatossa. Ovathan hekin ehtineet olla vallassa useamman vuoden ajan.
Vihreiden kannatuksen kasvu on todennäköisesti perusteltavissa heidän tehostuneella toiminnalla, eikä niinkään poliittisella hurmoksella. Tätä Cronberg itsekin sanoi televisiokameroiden edessä ja onhan se selvää, että työpanoksesta seuraa usein panoksia. Toisaalta jos puolueessa osataan pelata tarpeeksi taitavasti, on sillä mahdollisuus kasvaa todelliseksi vaihtoehdoksi. Heidän edustajistonsa on kuitenkin kohtuullisen nuorekasta ja ainakin suurimmaksi osaksi älykästä. Varsinkin Helsingissä Vihreä puolue toimii hyvin vaihtoehtona vasemmiston ja oikeiston välissä. Veikkaanpa, että tasapainoilemalla punaisen ideologian ja sinisen käytännön välimaastossa voi päästä vielä pitkälle.
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Turku ja Espoo EOM!
Kausi päättyi FC Interin juhliin. Upea seura ja mainio tulos, tuollaista pelaavaa joukkuetta olemme odottaneet ja nyt se on tullut voittamaan. Odotan todella suurella mielenkiinnolla miten seura tulee pärjäämään ensi kauden EURO-peleissä. Toivottavasti niihin mennään samalla rohkealla pelillä, omaan tekemiseen luottaen.
Jos asuisin Turussa niin kannattaisin FC Interiä, ihan sen takia, että olen ollut kaksi kertaa TET-harjoittelussa Alfons Håkansin hinaajilla. Voin siis hyvällä omallatunnolla juhlistaa joukkueen menestystä omalla suunnalani. Tietysti mukana on jonkin verran sitä kuuluisaa gloryhunttausta, mutta minkäs teet. Seura pelaa hienoa fudista.
Lopullinen sarjataulukko löytyy alta:
Kärjessä on mielestäni kaksi ehdottomasti tämän kauden parasta joukkuetta. Espoossa pelattiin EURO-pelejä pidemmälle kuin kukaan osasi unelmoida ja Turku otti aseman Suomen jalkapallopääkaupunkina. Vanhat mestarit ja ennakkosuosikit, eivät pärjänneet kuten odotettiin. En muista ulkoa, miten ennakoin kauden päätöstä, mutta TamU ja TPS eivät pärjänneet kuten ennakoin. Honka ja Inter olivat sen sijaan parempia kuin odotin, vaikka lupasin kyllä kummallekin joukkueelle menestystä.
Voisikin sanoa, että tämä oli eräänlainen vedenjakaja seurakartalla. Vanhat mestarit eivät vastanneet odotuksia ja uudet tulokkaat toivat mukanaan viihdyttävän ja vaikean pelitavan. Kuka vielä kehtaa epäillä, ettei Suomessa pystytä voittamaan lyhytsyöttöpelillä? Honka tulee olemaan todella kova ensi kaudella ja Inter saa taistella lujasti säilyttääkseen uuden asemansa.
Minusta kauden viimeisessä veikkausliigan studio-osuudessa sanottiin osuvasti, tämän kauden voittajat menivät eteenpäin kun muut pysyivät paikallaan.
Jos asuisin Turussa niin kannattaisin FC Interiä, ihan sen takia, että olen ollut kaksi kertaa TET-harjoittelussa Alfons Håkansin hinaajilla. Voin siis hyvällä omallatunnolla juhlistaa joukkueen menestystä omalla suunnalani. Tietysti mukana on jonkin verran sitä kuuluisaa gloryhunttausta, mutta minkäs teet. Seura pelaa hienoa fudista.
Lopullinen sarjataulukko löytyy alta:
Kärjessä on mielestäni kaksi ehdottomasti tämän kauden parasta joukkuetta. Espoossa pelattiin EURO-pelejä pidemmälle kuin kukaan osasi unelmoida ja Turku otti aseman Suomen jalkapallopääkaupunkina. Vanhat mestarit ja ennakkosuosikit, eivät pärjänneet kuten odotettiin. En muista ulkoa, miten ennakoin kauden päätöstä, mutta TamU ja TPS eivät pärjänneet kuten ennakoin. Honka ja Inter olivat sen sijaan parempia kuin odotin, vaikka lupasin kyllä kummallekin joukkueelle menestystä.
Voisikin sanoa, että tämä oli eräänlainen vedenjakaja seurakartalla. Vanhat mestarit eivät vastanneet odotuksia ja uudet tulokkaat toivat mukanaan viihdyttävän ja vaikean pelitavan. Kuka vielä kehtaa epäillä, ettei Suomessa pystytä voittamaan lyhytsyöttöpelillä? Honka tulee olemaan todella kova ensi kaudella ja Inter saa taistella lujasti säilyttääkseen uuden asemansa.
Minusta kauden viimeisessä veikkausliigan studio-osuudessa sanottiin osuvasti, tämän kauden voittajat menivät eteenpäin kun muut pysyivät paikallaan.
torstai 23. lokakuuta 2008
Odotettavissa raikasta tuulta
Olen minäkin hieman hullu. Lupasin lähteä sunnuntaiksi Turkuun katsomaan Veikkausliigan viimeistä kierrosta. Ihan kiva ja hauska ottelu tulossa, mutta samalla kertaa tulee Atlannilta syysmyrsky. Raikasta.
Medium well done
I bought the new AC/DC album on thursday and have now listened it through few times and I'm not that impressed with it. The previous Stiff Upper Lip was tremendously good, with true gems like the Stiff Upper Lip, House of Jazz and Safe in New York City. This latest Black Ice is more like medium well done steak. It is still good, but clearly not as good as medium rare steak.
The Black Ice album is a very steady musical journey, something you can safely put on in your ipod when driving a long distance. It rolls forward and you don't have to be afraid of speeding, as the tunes don't really encourage you to push down the pedal. None of the tracks really live up to the million volt ZAP!, as they are more like a steady DC current from your flashlight battery.
Am I disapointed that my new AC/DC album is slightly over cooked? Actually I am a bit, the steak has lost it's best flavour and you end up realising that the gravy might be the best part of the beautifully prepared dinner.
The Black Ice album is a very steady musical journey, something you can safely put on in your ipod when driving a long distance. It rolls forward and you don't have to be afraid of speeding, as the tunes don't really encourage you to push down the pedal. None of the tracks really live up to the million volt ZAP!, as they are more like a steady DC current from your flashlight battery.
Am I disapointed that my new AC/DC album is slightly over cooked? Actually I am a bit, the steak has lost it's best flavour and you end up realising that the gravy might be the best part of the beautifully prepared dinner.
tiistai 21. lokakuuta 2008
Vertailua
Tulipa tehtyä tänään pieni käytännön vertailu. Kävin tänään pitkästä aikaa töissä, asiakkaalla ja kaupassa julkisilla kulkuvälineillä. Pääasiassa metrolla ja raitiovaunulla, mutta myös muutama kävely askel tuli otettua. Matkaan mahtui kaikenlaista, raitiovaunussa oli huutava humalainen, joka keskittyi huorittelemaan kuuloetäisyydellä oleville naisille.
On tietysti täysin ymmärrettävää, että julkisissa saa varautua siihen, että kohtaat kanssamatkustajia. Toisaalta tämän päivän matkoista vain yksi meni seisten. Raitiovaunu ruuhka-aikaan on melkoisen täysi ja siellä saa ihan oikeasti varautua siihen, että kosketuksia tulee täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Olen sitä paitsi täysin varma, että senkin tyttösen ei ollut tarkoitus minua yhtä kiihkeästi halailla.
Metro on kuitenkin aina varma paikka kun haluaa ihmeellisiä ja uusia kokemuksia. En ole koskaan aikaisemmin tajunnut, että ihminen voi oikeasti hikoilla jugurtin hajuista hikeä. Hämmentävä kokemus ja mietin hetken aikaa tuliko se juuri ostamastani tuorejuustosta. Ei tullut, haju hävisi heti kun kyseinen miekkonen jäi pois Puotilan asemalla.
Kokemuksena yksityisautoiluun verrattuna, voittaa autoilu mukavuudessa kymmenen nolla. Kukaan ei istu vieressäsi ellet ole itse kyytiä tarjonnut. Autossa ei ole ominaishajua, ellei lasketa uudesta autosta huokuvaa tuoksua. Musiikki on useimmiten sitä mitä haluat kuunnella. Tässä kohtaa pitäisi tietysti kommentoida, että kannettavalla soittimella pystyy kyllä eristämään itsensä muusta ympäristöstä myös metrossa. Penkki on huomattavan paljon parempi ja sinulla on aina auton paras paikka käytössäsi.
Toisaalta julkisillä pääsee ruuhkassa eteenpäin. Aamun asiakaskäynti olisi ollut käytännössä mahdoton omalla autolla. En olisi yksinkertaisesti päässyt eteenpäin. Kaikki autot seisoivat paikallaan ja kuljettavat viihtyivät omassa yksityisessä tilassaan.
On tietysti täysin ymmärrettävää, että julkisissa saa varautua siihen, että kohtaat kanssamatkustajia. Toisaalta tämän päivän matkoista vain yksi meni seisten. Raitiovaunu ruuhka-aikaan on melkoisen täysi ja siellä saa ihan oikeasti varautua siihen, että kosketuksia tulee täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Olen sitä paitsi täysin varma, että senkin tyttösen ei ollut tarkoitus minua yhtä kiihkeästi halailla.
Metro on kuitenkin aina varma paikka kun haluaa ihmeellisiä ja uusia kokemuksia. En ole koskaan aikaisemmin tajunnut, että ihminen voi oikeasti hikoilla jugurtin hajuista hikeä. Hämmentävä kokemus ja mietin hetken aikaa tuliko se juuri ostamastani tuorejuustosta. Ei tullut, haju hävisi heti kun kyseinen miekkonen jäi pois Puotilan asemalla.
Kokemuksena yksityisautoiluun verrattuna, voittaa autoilu mukavuudessa kymmenen nolla. Kukaan ei istu vieressäsi ellet ole itse kyytiä tarjonnut. Autossa ei ole ominaishajua, ellei lasketa uudesta autosta huokuvaa tuoksua. Musiikki on useimmiten sitä mitä haluat kuunnella. Tässä kohtaa pitäisi tietysti kommentoida, että kannettavalla soittimella pystyy kyllä eristämään itsensä muusta ympäristöstä myös metrossa. Penkki on huomattavan paljon parempi ja sinulla on aina auton paras paikka käytössäsi.
Toisaalta julkisillä pääsee ruuhkassa eteenpäin. Aamun asiakaskäynti olisi ollut käytännössä mahdoton omalla autolla. En olisi yksinkertaisesti päässyt eteenpäin. Kaikki autot seisoivat paikallaan ja kuljettavat viihtyivät omassa yksityisessä tilassaan.
maanantai 20. lokakuuta 2008
Poikkeava, epänormaali
Minua on tänään syytetty eräässä maamme johtavassa julkaisussa, poikkeavaksi ja epänormaaliksi. Jyväskylän yliopiston kriminaalipsykologian dosentti ja koulupsykologi Jaana Haapasalo, yleistää jokaisen aseista ja metsästyksestä kiinnostuneen poikkeavaksi.
Kyseessä on kohtuullisen rankka mainosbuffi, enkä tiedä olenko yhdenkään toisen kirjan mainostamisessa nähnyt käytettävän yhtä raflaavaa lausuntoa. En tietenkään saisi provosoitua noinkin ilmiselvästä provokaatiosta, mutta se pistää kuitenkin miettimään. Miksi noinkin korkeasti koulutettu ihminen, niputtaa noin 300 000 metsästäjää yhteen nippuun? Onko taustalla syvällistä pohdintaa siitä, että metsästys yhdistävänä tekijänä riittää leimaamaan nuo 300 000 ihmistä (joista 5% naisia) epänormaaleiksi? Eikö samalla mittatikulla voida mitata jokainen ajokortin omistaja ja alkoholia joskus maistanut ihminen rattijuopoksi.
Yleistykset ovat aina helppoja, mutta kun niitä lausutaan totuuksina, pitäisi jokaisen arvostelukykyisen ihmisen hälytyskellojen soida. Ei kukaan voi olla niin tyhmä, että uskoo tuollaista puhetta. Ei se, että on kiinnostunut aseista voi yksioikoisesti oikeuttaa tappajan leimaan. Sitä paitsi Haapasalo unohtaa täysin kalastuksen, joka on parhaimmillaankin vain törkeää eläinrääkkäystä. Miksi Suomi siis sallii kalastuksen ja perhosten keräilyn. Kumpikin on harrastus pohjautuu puhtaasti tappamiselle. Meneekö raja kuitenkin juuri siinä tappamisessa, pitäisikö se poistaa kokonaan?
Toisinaan tuntuu, että nykypäivän kaupungissa asuva ihminen on niin täysin erakoitunut elävästä luonnosta, että hän unohtaa elämän kiertokulun. Elämä pohjautuvan kuolemalle. Me kaikki olemme elossa vain toisen luontokappaleen kuoleman ansiosta. Tämä on niin vankka totuus, että edes kasvissyöjien on turha väittää vastaan. Elävä kudos vaatii energiakseen toista elävää kudosta, tuli se sitten muoviin pakatusta jauhelihasta tai Brasiliasta kasvaneesta banaanista. Meidän fysiologia ei toimi pelkällä vedellä ja kivillä.
Kyse ei siis voi olla tappamisesta, vaan aseista ja niiden pahuudesta. On totta, että lähes jokaisella aseella pystyy tappamaan ja se onkin aseiden historian perusta. On kuitenkin typerää väittää, että ampumisen tarkoitus on aina eläimen tappaminen. Sellainen väite osoittaa vain puhujan oman tietämättömyyden ja asettaa kyseenalaiseksi koko henkilön objektiivisuuden. Olen ampunut varmasti tuhansia kertoja erilaisilla aseilla ja vain pieni murto-osa näistä on ollut kohti toista elämää olentoa kohti, siis tappamistarkoituksessa. Voin huoletta sanoa, että korkeintaan yksi promille ampumistani laukauksista on ammuttu tappamistarkoituksessa. Kaikki muut on ammuttu enemmän tai vähemmän tarkkuusammunnan mielessä; olenko minä tarpeeksi taitava. Uskon, että samankaltainen suhde löytyy jokaisen metsästäjän ja aseista kiinnostuneen henkilön taustalta. Joiltakin se puuttuu kokonaan.
Onko tappaminen hyvä harrastus? Ei varmasti jos kysyjä yhdistää tappamisen viihteeseen ja huvitteluun. Metsästys pelkän tappamisen vuoksi ei oikeastaan edes ole metsästystä. Suomalaiseen metsästyskultturiin on aina kuulunut syvä arvostus riistaeläimiä kohtaan ja jokainen metsästystä harrastanut tietää sen syvän halveksunnan jota osoitetaan ns. tappajille. Metsästyksessä riista on osa elämää, se luovuttaa oman ruumiinsa metsästäjän elämän ylläpitämiseksi. Tietenkään ei yhdenkään suomalaisen enää tarvitse metsästää hengissä pysyäkseen tai lihaa saadakseen, mutta se on elävä jatkumo esihistoriastamme. Sitä paitsi, kuinka metsästys voi olla epänormaalia jos toisessa vaakakupissa on broileritehtaat ja tuhansien nautojen automaatisoidut navetat?
Kumpi on oikeastaan luonnon kiertokulkua, se että riistaeläin kohtaa kuolemansa vapaassa luonnossa vai teurastamon betonilattialla? Suomessa on metsästyksen salliva ilmapiiri sen takia, että se on luonnollinen osa ihmisen evoluutiota. Me olemme kehittyneet saalistajiksi ja metsästys on meille luonnollinen tapahtuma.
Kyseessä on kohtuullisen rankka mainosbuffi, enkä tiedä olenko yhdenkään toisen kirjan mainostamisessa nähnyt käytettävän yhtä raflaavaa lausuntoa. En tietenkään saisi provosoitua noinkin ilmiselvästä provokaatiosta, mutta se pistää kuitenkin miettimään. Miksi noinkin korkeasti koulutettu ihminen, niputtaa noin 300 000 metsästäjää yhteen nippuun? Onko taustalla syvällistä pohdintaa siitä, että metsästys yhdistävänä tekijänä riittää leimaamaan nuo 300 000 ihmistä (joista 5% naisia) epänormaaleiksi? Eikö samalla mittatikulla voida mitata jokainen ajokortin omistaja ja alkoholia joskus maistanut ihminen rattijuopoksi.
Yleistykset ovat aina helppoja, mutta kun niitä lausutaan totuuksina, pitäisi jokaisen arvostelukykyisen ihmisen hälytyskellojen soida. Ei kukaan voi olla niin tyhmä, että uskoo tuollaista puhetta. Ei se, että on kiinnostunut aseista voi yksioikoisesti oikeuttaa tappajan leimaan. Sitä paitsi Haapasalo unohtaa täysin kalastuksen, joka on parhaimmillaankin vain törkeää eläinrääkkäystä. Miksi Suomi siis sallii kalastuksen ja perhosten keräilyn. Kumpikin on harrastus pohjautuu puhtaasti tappamiselle. Meneekö raja kuitenkin juuri siinä tappamisessa, pitäisikö se poistaa kokonaan?
Toisinaan tuntuu, että nykypäivän kaupungissa asuva ihminen on niin täysin erakoitunut elävästä luonnosta, että hän unohtaa elämän kiertokulun. Elämä pohjautuvan kuolemalle. Me kaikki olemme elossa vain toisen luontokappaleen kuoleman ansiosta. Tämä on niin vankka totuus, että edes kasvissyöjien on turha väittää vastaan. Elävä kudos vaatii energiakseen toista elävää kudosta, tuli se sitten muoviin pakatusta jauhelihasta tai Brasiliasta kasvaneesta banaanista. Meidän fysiologia ei toimi pelkällä vedellä ja kivillä.
Kyse ei siis voi olla tappamisesta, vaan aseista ja niiden pahuudesta. On totta, että lähes jokaisella aseella pystyy tappamaan ja se onkin aseiden historian perusta. On kuitenkin typerää väittää, että ampumisen tarkoitus on aina eläimen tappaminen. Sellainen väite osoittaa vain puhujan oman tietämättömyyden ja asettaa kyseenalaiseksi koko henkilön objektiivisuuden. Olen ampunut varmasti tuhansia kertoja erilaisilla aseilla ja vain pieni murto-osa näistä on ollut kohti toista elämää olentoa kohti, siis tappamistarkoituksessa. Voin huoletta sanoa, että korkeintaan yksi promille ampumistani laukauksista on ammuttu tappamistarkoituksessa. Kaikki muut on ammuttu enemmän tai vähemmän tarkkuusammunnan mielessä; olenko minä tarpeeksi taitava. Uskon, että samankaltainen suhde löytyy jokaisen metsästäjän ja aseista kiinnostuneen henkilön taustalta. Joiltakin se puuttuu kokonaan.
Onko tappaminen hyvä harrastus? Ei varmasti jos kysyjä yhdistää tappamisen viihteeseen ja huvitteluun. Metsästys pelkän tappamisen vuoksi ei oikeastaan edes ole metsästystä. Suomalaiseen metsästyskultturiin on aina kuulunut syvä arvostus riistaeläimiä kohtaan ja jokainen metsästystä harrastanut tietää sen syvän halveksunnan jota osoitetaan ns. tappajille. Metsästyksessä riista on osa elämää, se luovuttaa oman ruumiinsa metsästäjän elämän ylläpitämiseksi. Tietenkään ei yhdenkään suomalaisen enää tarvitse metsästää hengissä pysyäkseen tai lihaa saadakseen, mutta se on elävä jatkumo esihistoriastamme. Sitä paitsi, kuinka metsästys voi olla epänormaalia jos toisessa vaakakupissa on broileritehtaat ja tuhansien nautojen automaatisoidut navetat?
Kumpi on oikeastaan luonnon kiertokulkua, se että riistaeläin kohtaa kuolemansa vapaassa luonnossa vai teurastamon betonilattialla? Suomessa on metsästyksen salliva ilmapiiri sen takia, että se on luonnollinen osa ihmisen evoluutiota. Me olemme kehittyneet saalistajiksi ja metsästys on meille luonnollinen tapahtuma.
lauantai 18. lokakuuta 2008
Pieni pala suklaata
Ajoin perjantaina töistä päästyäni suoraan Porvooseen ja kävin ostamassa suklaata. Ajatus kävi mielessäni jo aikaisemmin viikolla ja kotimatkalla se tuli uudestaan mieleeni, hyvä niin. En ostanut montaa suklaakonvehtia, mutta kuitenkin riittävästi. Kuvassa enää kolme jäljellä. Vaalea on salmiakkia, toinen tumma on lakritsia ja kolmas rommirusinan makuinen. Salmiakki on ehkä onnistunein, mutta erot ovat pieniä. Hintansa arvoisia ne kuitenkin ovat.
perjantai 17. lokakuuta 2008
Vain kevyt kosketus
On ihmeteltävä korkeimman oikeuden tämän perjantain tuomiota, jonka mukaan oikein tehty poikalapsen ympärileikkaus ei ole rikos. Eikö tuota tuomiota voida tulkita myös niin, että uskonnonvapaus on asetettu ruumiillisen koskemattomuuden edelle?
Tuntuu kovin erikoiselta, että alaikäisen lapsen ruumiiseen saa tehdä korjaamattomia merkkejä perinteen ja uskonnon nimissä. Mitäpä jos lapsi kasvaessaan vieraantuu vanhempiensa uskonnosta? Käsittääkseni esinahkaa ei saa kovin helpolla takaisin, liekö täysin mahdotonta. Toinen mielenkiintoinen näkökulma tuomioon saadaan, kun sitä tarkastellaan tasa-arvon näkökulmasta. Tyttöjen ympärileikkaus on ja pysyy edelleen rankaistavana tekona, käsittääkseni se rinnastetaan törkeään pahoinpitelyyn. On tietysti totta, että tekona naisen ympärileikkaus on radikaalimpi kuin miehellä, mutta kyse on periaatteesta. Kumpaakin voidaan perustella aivan samoin argumentein, ikivanha kulttuurisidonnainen riitti.
Silti mies on tässä asiassa erilaisessa asemassa kuin nainen, nyt jopa korkeimman oikeuden asettamana. On totta, että oikein tehtynä mies pystyy elämään elämänsä ilman ongelmia, mutta käytännössä puhutaan kuitenkin esinahan irtileikkaamisesta. Se jos mikä on sukupuolielimien silpomista. Ongelmalliseksi päätös muuttuu kun asiaa aletaan käsittelemään periaatteiden tasolla, käytännössä miehen ja naisen ympärileikkaus kun kuitenkin on kaksi täysin erilaista asiaa.
Eniten minua tässä asiassa ihmetyttää juuri tuo uskonnon ja kulttuurin asettaminen fyysisen koskemattomuuden edelle. Onko lapsen tatuointi sallittua ja hyväksyttävää jos molemmat vanhemmat ovat tatuoineet omalle iholleen kuvan enkelistä ja paholaisesta? Eihän tatuointikaan ole oikein tehtynä vaarallista ja auttaa lasta sopeutumaan omaan tatuoituun perheeseensä.
Syyskuussa joensuulainen aviopari tuomittiin 15 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen lasten tukistamisesta. Vanhemmat pitivät tukistamisia, luunappeja ja läimäytyksiä oikeutettuna hätävarjeluna tai pakkotilatekona. Raamattua tuntevat muistavat mitä Sananlaskujen kirjassa sanotaan lasten kasvatuksesta, "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa" (Snl. 13:24). Eikö tämän perjantain tuomion mukaisesti joensuulaisparille ole oikeus vaatia oman tuomionsa kumoamista? Ruumiillinen kurittaminen kun näyttäisi olevan ikivanha kristillinen traditio ja oikein tehtynä edistää lapsen hyvinvointia ja kehitystä. Puhumattakaan siitä, että luunappi puuttuu lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen vain vähäisesti.
Tuntuu kovin erikoiselta, että alaikäisen lapsen ruumiiseen saa tehdä korjaamattomia merkkejä perinteen ja uskonnon nimissä. Mitäpä jos lapsi kasvaessaan vieraantuu vanhempiensa uskonnosta? Käsittääkseni esinahkaa ei saa kovin helpolla takaisin, liekö täysin mahdotonta. Toinen mielenkiintoinen näkökulma tuomioon saadaan, kun sitä tarkastellaan tasa-arvon näkökulmasta. Tyttöjen ympärileikkaus on ja pysyy edelleen rankaistavana tekona, käsittääkseni se rinnastetaan törkeään pahoinpitelyyn. On tietysti totta, että tekona naisen ympärileikkaus on radikaalimpi kuin miehellä, mutta kyse on periaatteesta. Kumpaakin voidaan perustella aivan samoin argumentein, ikivanha kulttuurisidonnainen riitti.
Silti mies on tässä asiassa erilaisessa asemassa kuin nainen, nyt jopa korkeimman oikeuden asettamana. On totta, että oikein tehtynä mies pystyy elämään elämänsä ilman ongelmia, mutta käytännössä puhutaan kuitenkin esinahan irtileikkaamisesta. Se jos mikä on sukupuolielimien silpomista. Ongelmalliseksi päätös muuttuu kun asiaa aletaan käsittelemään periaatteiden tasolla, käytännössä miehen ja naisen ympärileikkaus kun kuitenkin on kaksi täysin erilaista asiaa.
Eniten minua tässä asiassa ihmetyttää juuri tuo uskonnon ja kulttuurin asettaminen fyysisen koskemattomuuden edelle. Onko lapsen tatuointi sallittua ja hyväksyttävää jos molemmat vanhemmat ovat tatuoineet omalle iholleen kuvan enkelistä ja paholaisesta? Eihän tatuointikaan ole oikein tehtynä vaarallista ja auttaa lasta sopeutumaan omaan tatuoituun perheeseensä.
Syyskuussa joensuulainen aviopari tuomittiin 15 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen lasten tukistamisesta. Vanhemmat pitivät tukistamisia, luunappeja ja läimäytyksiä oikeutettuna hätävarjeluna tai pakkotilatekona. Raamattua tuntevat muistavat mitä Sananlaskujen kirjassa sanotaan lasten kasvatuksesta, "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa" (Snl. 13:24). Eikö tämän perjantain tuomion mukaisesti joensuulaisparille ole oikeus vaatia oman tuomionsa kumoamista? Ruumiillinen kurittaminen kun näyttäisi olevan ikivanha kristillinen traditio ja oikein tehtynä edistää lapsen hyvinvointia ja kehitystä. Puhumattakaan siitä, että luunappi puuttuu lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen vain vähäisesti.
tiistai 14. lokakuuta 2008
Ruotsiin!
Ensi kesänä Ruotsiin. Suomen U-21 jalkapallojoukkue selvitti tiensä ensi kesän EM-finaaliturnaukseen. Turnaus pelataan 15-29.6.09 Ruotsissa, sinne on siis mentävä.
Kiitos joukkueelle. Tunnelma on upea.
Kiitos joukkueelle. Tunnelma on upea.
sunnuntai 12. lokakuuta 2008
Autiosaaren kirjasto
En normaalisti edes ajattele kirjoittavani tänne mitään tähän aikaan vuorokaudesta, mutta en saa unen päästä kiinni. En ole täysin varma mistä se johtuu, mutta siihen saattaa vaikuttaa se, että katsoin hetken aikaa Tom Hanksin Cast away elokuvaa. Ainoastaan sen alun verran, mutta ilmeisesti siinä oli tarpeeksi kiihdyttääkseen mielikuvitustani. Huomasin pyörittelevän mielessäni ajatusta autiosta saaresta ja mitä kirjoja minä sinne ottaisin nykyisestä kirjahyllystäni.
Onhan tuo koko ajatus hyvin absurdi, mutta ryhdytään tähän mielikuvitusleikkiin, ne ovat useimmiten hauskoja. Laskin itse asiassa aikaisemmin viikolla montako kirjaa minulla oli tuossa kahdella hyllyrivillä ja sain muistaakseni yhteissummaksi 67 kirjaa. Voin tietysti olla väärässä ja sen tiedän joka tapauksessa faktaksi, että se ei ole täydellinen luku. Minulla on vielä kirjoja joita en ole tuohon hyllyyn asettanut. Hyllytilaa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.
Palatakseni kuitenkin tuohon absurdiin ajatusleikkiin. Koska leikissä kuuluu useimmiten olla jotkut rajat, niin minäkin rajaan tämän leikin ainoastaan viiteen kirjaan. Mitkä viisi kirjaa ottaisin mukaani autiolle saarelle nykyisestä kirjakokoelmastani?
1. Platon - Valtio
- Ehkä hieman hienosteleva alku, mutta olen ostanut tuon kirjan itselleni muutama vuosi sitten ja en ole päässyt juuri alkua pidemmälle. Kirjanmerkki on suurin piirtein ensimmäisen neljänneksen kohdalla, mutta se ei takaa, että olisin oikeasti tajunnut senkään vertaa. Teksti on kohtuullisen monimutkaista ja se vaatisi keskittymistä mitä minulla ei ole ollut silloin kun sitä olen lukenut. Kirja on kuitenkin yksi länsimaisen sivistyksen peruspilareista ja vaatisi aikaa ja keskittymistä.
2. Väinö Linna - Sotaromaani
- Olen nähnyt elokuvan lukuisia kertoja, kuten varmasti kaikki muutkin suomalaiset miehet. Se varmasti kuuluu kasvatukseen ja on tärkeä osa tätä kansakuntaa. Kirjaa en sen sijaan ole edes aloittanut. Ostin myös sen jo joitakin vuosia sitten, mutta olen tarkoituksella säästänyt sitä. En osaa sanoa mihin hetkeen, mutta se on kuitenkin vielä tulossa. Uskoisin, että autiolla saarella se heti koittaisi ja lukisin kirjan josta varmasti pidän suunnattomasti.
3. Olli Aulio - Suuri retkeilykirja
- Kyseessä on enemmänkin opaskirja kuin mikään sivistyksen riemuvoitto. Vaikka onhan retkeilykin eräänlaista sivistystä, fyysisen luonnon arvostusta ja kykyä selviytyä oikeassa elämässä. Uskoisin, että kirja jossa on satoja sivuja erilaisia vinkkejä ja ohjeita luonnossa selviytymiseen puolustaisi paikkaansa autiosaaren viiden kirjan kirjastossa.
4. Nuwás - Runoja kaduilta ja kapakoista
- Runoja en varsinaisesti ole koskaan oppinut ymmärtämään. Minun sivistykseni on vaillinainen ja suurin osa kielenkäytön mestariteoksista ovat minulle vain käsittämättömiä lauseita. Nuwás on kuitenkin kirjoittanut jotain mikä on niin taidokasta, että kaltaiseni lahjaton osaa sitä arvostaa.
5. Francesca Rochberg - The heavenly writings
- Kyseessä on taas kirja joka odottaa vielä oikeaa lukuhetkeä. Olen aina ollut kiinnostunut kadonneista kulttuureista ja toisessa elämässä minusta olisi tullut arkeologi. Jokin minua vetää puoleensa ihmisissä joista ei ole jäänyt jäljelle muuta kuin pölyä ja kirjoituksia. Babylonialaiset osasivat elää elämänsä sivistystasolla, jonka saavuttamiseen meiltä muilta on mennyt tuhansia vuosia. Kirja kertoo tutkimuksesta ja perustelluista olettamuksista heidän tieteensä pohjasta, eli maailmankaikkeudesta. Heidän elämänsä tuli jumalilta ja niiden merkit olivat luettavissa tähdistä. Voiko parempaa kirjaa olla autiolle saarelle, jossa viihteestä vastaavat nuotion liekit ja universumin tähdet?
Onhan tuo koko ajatus hyvin absurdi, mutta ryhdytään tähän mielikuvitusleikkiin, ne ovat useimmiten hauskoja. Laskin itse asiassa aikaisemmin viikolla montako kirjaa minulla oli tuossa kahdella hyllyrivillä ja sain muistaakseni yhteissummaksi 67 kirjaa. Voin tietysti olla väärässä ja sen tiedän joka tapauksessa faktaksi, että se ei ole täydellinen luku. Minulla on vielä kirjoja joita en ole tuohon hyllyyn asettanut. Hyllytilaa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.
Palatakseni kuitenkin tuohon absurdiin ajatusleikkiin. Koska leikissä kuuluu useimmiten olla jotkut rajat, niin minäkin rajaan tämän leikin ainoastaan viiteen kirjaan. Mitkä viisi kirjaa ottaisin mukaani autiolle saarelle nykyisestä kirjakokoelmastani?
1. Platon - Valtio
- Ehkä hieman hienosteleva alku, mutta olen ostanut tuon kirjan itselleni muutama vuosi sitten ja en ole päässyt juuri alkua pidemmälle. Kirjanmerkki on suurin piirtein ensimmäisen neljänneksen kohdalla, mutta se ei takaa, että olisin oikeasti tajunnut senkään vertaa. Teksti on kohtuullisen monimutkaista ja se vaatisi keskittymistä mitä minulla ei ole ollut silloin kun sitä olen lukenut. Kirja on kuitenkin yksi länsimaisen sivistyksen peruspilareista ja vaatisi aikaa ja keskittymistä.
2. Väinö Linna - Sotaromaani
- Olen nähnyt elokuvan lukuisia kertoja, kuten varmasti kaikki muutkin suomalaiset miehet. Se varmasti kuuluu kasvatukseen ja on tärkeä osa tätä kansakuntaa. Kirjaa en sen sijaan ole edes aloittanut. Ostin myös sen jo joitakin vuosia sitten, mutta olen tarkoituksella säästänyt sitä. En osaa sanoa mihin hetkeen, mutta se on kuitenkin vielä tulossa. Uskoisin, että autiolla saarella se heti koittaisi ja lukisin kirjan josta varmasti pidän suunnattomasti.
3. Olli Aulio - Suuri retkeilykirja
- Kyseessä on enemmänkin opaskirja kuin mikään sivistyksen riemuvoitto. Vaikka onhan retkeilykin eräänlaista sivistystä, fyysisen luonnon arvostusta ja kykyä selviytyä oikeassa elämässä. Uskoisin, että kirja jossa on satoja sivuja erilaisia vinkkejä ja ohjeita luonnossa selviytymiseen puolustaisi paikkaansa autiosaaren viiden kirjan kirjastossa.
4. Nuwás - Runoja kaduilta ja kapakoista
- Runoja en varsinaisesti ole koskaan oppinut ymmärtämään. Minun sivistykseni on vaillinainen ja suurin osa kielenkäytön mestariteoksista ovat minulle vain käsittämättömiä lauseita. Nuwás on kuitenkin kirjoittanut jotain mikä on niin taidokasta, että kaltaiseni lahjaton osaa sitä arvostaa.
5. Francesca Rochberg - The heavenly writings
- Kyseessä on taas kirja joka odottaa vielä oikeaa lukuhetkeä. Olen aina ollut kiinnostunut kadonneista kulttuureista ja toisessa elämässä minusta olisi tullut arkeologi. Jokin minua vetää puoleensa ihmisissä joista ei ole jäänyt jäljelle muuta kuin pölyä ja kirjoituksia. Babylonialaiset osasivat elää elämänsä sivistystasolla, jonka saavuttamiseen meiltä muilta on mennyt tuhansia vuosia. Kirja kertoo tutkimuksesta ja perustelluista olettamuksista heidän tieteensä pohjasta, eli maailmankaikkeudesta. Heidän elämänsä tuli jumalilta ja niiden merkit olivat luettavissa tähdistä. Voiko parempaa kirjaa olla autiolle saarelle, jossa viihteestä vastaavat nuotion liekit ja universumin tähdet?
torstai 9. lokakuuta 2008
Craving for Nick Cave
For these past few days, I've craved for Nick Cave. Don't have a clue where the urge came from but I don't mind it at all. Nick has always been a special performer and his music is something that won't grow old. Just yesturday I went thrue my cardbord box, filled with DC's to find my copy of Murder Ballads. You would never know that my taste in music is such high class. Please find candy for your consciousness below:
tiistai 7. lokakuuta 2008
Embarassement and perfection
I felt embarassed today when realising that I was at McDonald's, having a brunch with cheeseburger menu and light cola. It suddenly felt awkward and stupid to be there and eat what I was eating.
We have this option of having lunch coupons from our employer and only paying a small amount of the total value of that coupon. If my memory serves me right, every 7,50 euro coupon costs me around five euros, so using them is an noticable advantage. It can save you a lot of money if you just use them and dine out, but I tend to use them as a small treat for myself as they are valid pretty much every where. Beign able to eat outside with out using "real" money feels nice and enjoyable.
While eating it struck me hard, that 7,50 euros is nowdays such a small ammount of money, that McD is pretty much the only place where you can buy yourself a meal with just one coupon. And actually that was the only reason that I ended up in the McD at the first place. It felt like the small enjoyment that I had, had been ripped out and replaced with junk.
The whole idea of those coupons has been downgraded now when the inflation has hit the food prices and you can't get anything decent with the same amount that you did a year ago. Earlier the 7,50 euros was still a small ammount, but you could get by with it, if you kept your eyes open. Now it's only agreeable in fast food joints. I don't want to spend my money on hamburgers and potatoes fried in vegetable oil.
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
Going to an art exhibition is always a two bladed sword. On the other side you get so see works of perfection and admire something that lacks nothing. While on the other hand, you slice open your soul and understand you own imperfection. It takes courage to go out and see something done the way that is unreachable for yourself. Especially when it is something you enjoy doing.
I saw the Mount Fuji off Kanagawa or simply know as The Wave (Suuri aalto) in western cultures. It was magnificent and I can't imagine how lucky I was to be able to see it in Ateneum here in Helsinki. The whole exhibion "Hokusai & Hiroshige - Matkalla Edoon" (Hokusai & Hiroshige - On a road to Edo) is part of an anniversery year of Ateneum and is showing prints that are outside of Japan for the very first time.
These small little woodblock prints were absolutely astonishing, I have no problem of imagining how the western world reacted when they were first shown. The colors are brilliant and every image looks like it's made of tiny little jewels and precious stones. At the same time they manage to resemble comic books and are so easy to look at, that you can't help smiling. In my mind the whole genre of comic books found their true ancestory and it really did raise the bar. It is now so clear to see where does the manga art come from and learn to appriciate it more.
I didn't buy the exhibition catalogue, even when it wasn't really that expensive. I just slipped it through and thought that the quality of the images wasn't as good as hoped. I could be wrong with that impression, but still decided not to get it. Instead I invested in these tiny post card size pictures. From what I understand this is the same post card packet that is sold in the Tokyo National Museum. It actually reads so in the white wrapping paper, so I'm confident with my understanding. The images are sealed in these lovely blue covers and looks much more exotic than the catalogue. My life is now a tiny bit closer to a perfection.
We have this option of having lunch coupons from our employer and only paying a small amount of the total value of that coupon. If my memory serves me right, every 7,50 euro coupon costs me around five euros, so using them is an noticable advantage. It can save you a lot of money if you just use them and dine out, but I tend to use them as a small treat for myself as they are valid pretty much every where. Beign able to eat outside with out using "real" money feels nice and enjoyable.
While eating it struck me hard, that 7,50 euros is nowdays such a small ammount of money, that McD is pretty much the only place where you can buy yourself a meal with just one coupon. And actually that was the only reason that I ended up in the McD at the first place. It felt like the small enjoyment that I had, had been ripped out and replaced with junk.
The whole idea of those coupons has been downgraded now when the inflation has hit the food prices and you can't get anything decent with the same amount that you did a year ago. Earlier the 7,50 euros was still a small ammount, but you could get by with it, if you kept your eyes open. Now it's only agreeable in fast food joints. I don't want to spend my money on hamburgers and potatoes fried in vegetable oil.
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
Going to an art exhibition is always a two bladed sword. On the other side you get so see works of perfection and admire something that lacks nothing. While on the other hand, you slice open your soul and understand you own imperfection. It takes courage to go out and see something done the way that is unreachable for yourself. Especially when it is something you enjoy doing.
I saw the Mount Fuji off Kanagawa or simply know as The Wave (Suuri aalto) in western cultures. It was magnificent and I can't imagine how lucky I was to be able to see it in Ateneum here in Helsinki. The whole exhibion "Hokusai & Hiroshige - Matkalla Edoon" (Hokusai & Hiroshige - On a road to Edo) is part of an anniversery year of Ateneum and is showing prints that are outside of Japan for the very first time.
These small little woodblock prints were absolutely astonishing, I have no problem of imagining how the western world reacted when they were first shown. The colors are brilliant and every image looks like it's made of tiny little jewels and precious stones. At the same time they manage to resemble comic books and are so easy to look at, that you can't help smiling. In my mind the whole genre of comic books found their true ancestory and it really did raise the bar. It is now so clear to see where does the manga art come from and learn to appriciate it more.
I didn't buy the exhibition catalogue, even when it wasn't really that expensive. I just slipped it through and thought that the quality of the images wasn't as good as hoped. I could be wrong with that impression, but still decided not to get it. Instead I invested in these tiny post card size pictures. From what I understand this is the same post card packet that is sold in the Tokyo National Museum. It actually reads so in the white wrapping paper, so I'm confident with my understanding. The images are sealed in these lovely blue covers and looks much more exotic than the catalogue. My life is now a tiny bit closer to a perfection.
maanantai 6. lokakuuta 2008
Retkeilyä
Viime viikonloppu oli täynnä retkeilyä. Lauantaina Tallinnassa ystävä M:n kanssa ja tuli taas todettua, että vaikka kaupunkiin ei voi oikein eksyä niin ei siellä silti oikein tiedä miten minnekin pääsee. Kyllä meistä kumpikin noin suurinpiirtein tietää missä Stockmann on, mutta ei sitä vain löytynyt. Tiedä sitten oliko se mikään suuri menetys, mutta hieman se harmittaa sillä sen piti kuitenkin olla koko reissun yksi tärkeimmistä kohteista. Viimeksi sieltä löytyi fiksu pullo viskiä ja nyt jäi kokonaan näkemättä.
Pikallisissa kaupoissa tuli sen sijaan käytyä kun ovat helpommin löydettävissä, mutta mitään todella kiinnostavaa ei löytynyt. Oli siellä muutama oikein fiksu neule, mutta ne eivät olleet tehty minun vartalolleni. Harmillista, mutta minkäs teet. Kauluspaitoja oli kanssa, mutta alennus koski vain kaupan alennuskortin omistajia ja minulla ei sellaista tietenkään ole. Nekin siis jäivät sinne.
Koko reissun parhaimmat annit olivat sitten jossain muualla kuin kaupoissa. Ystävä M oli oma itsensä ja hänen kansaan meillä riittää aina keskusteltavaa. Sain lyhyen yhteenvedon Hangon kunnallispolitiikasta ja miten asiat makaavat siellä suunnalla. En oikein osaa suhtautua siihen kaupunkiin ainakaan tällä hetkellä vaikka olenkin siellä viettänyt niin suuren osan elämästäni. Ehkä asian tekee hankalaksi se, että sillä paikalla ei oikein ole asemaa elämässäni tällä hetkellä. Käyn siellä vain kääntymässä ja mitään todellista syytä siellä käymiselleni ei ole. Asia olisi täysin eri jos omistaisin paikasta kesäasunnon tai jotain muuta pysyvämpää.
Tallinnasta käteen jäi purkillinen salmiakkieläimiä, hammasharja, oliiviöljyä, valkosipulijauhetta ja mehiläisvahakynttilöitä. Löysin kynttilät ortodoksisesta katedraalista missä ne olivat halvempia kuin pienet kivet. Olisi pitänyt ostaa enemmänkin, mutta toisaalta saahan niitä varmasti täältäkin. Ja jotain mitä ei ole liikaa arvostaa enemmän kuin sellaista mitä voi tuhlata aina kun mieli tekee. Muuten matka oli aika tyhjänpäiväinen. Mitään todella mainittavaa ei ollut, ruoka oli hyvää ja kehuista päätellen M sai pitkästä aikaa parasta kanaa. Hyvä juttu.
Sunnuntai olikin sitten viikonlopun toinen matkapäivä, tällä kertaa Turkuun. En ole oikein koskaan todella käynyt siellä vaan aina pysähtynyt ja lähtenyt takaisin ennen kuin on kunolla ehtinyt kissaa sanomaan. Tällä kertaa olisin ehtinyt, mutta silti sekin jäi tekemättä. En lopulta tutustunut kaupunkiin kuin parin kilometrin verran, kävelemällä Aurajoen rantaa ensiksi torin vierestä alas ja sitten aivan rantaa myöden takaisin ylös. Huolimatta siitä, että minun ylitseni meinattiin ajaa heti ensimmäisellä suojatiellä oli tunnustettava kaupungin viehättävyys.
Onhan kyseessä vanha ja historiallinen kaupunki, mutta en oikein ollut osannut odottaa tuollaista. Minulle tuli väistämättä mieleen Göteborg, Tukholma tai jopa Kuopio sillä kaupungista henki jotain omaa ja ainutlaatuista. Kuuntelin paljon paikallisten miesten puhetta ja veneily tuntui olevan kärkipään aihe eilen sunnuntaina. Huolimatta siitä, että suurin osa kuuntelusta tapahtui Veritas stadionilla. En osaa tässä pukea sitä sanoiksi, mutta jokin minua siinä kaupungissa viehätti. Haluaisinko asua siellä? En tältä istumalta osaa sanoa, mutta onhan se mahdollista. Pois suljettua se ei ole ja minun kirjoissani se merkitsee yleensä jo aika paljon. Johtuiko se muuten minusta vai oliko Turussa normaalia tiheämmässä erilaisia grilli ja kebab paikkoja?
Koko Turun reissun tarkoitus oli käydä käydä neiti T:n kanssa katsomassa jalkapalloa, FC Inter Turku vs. FC Honka Espoo. Valitettavasti neiti T oli kehittänyt itselleen aika ikävän taudin ja oli parasta jättää hänet kotiinsa sairastamaan. Itse asiassa oli todennäköisesti muutenkin hyvä ratkaisu, sillä vaikka peli itsessään oli yksi parhaimmista mitä Suomessa olen nähnyt, oli sade todella märkä kokemus. Penkkirivillä kuusi, katsomon kattona oleva lippa on pelkkä huono vitsi jos ilmassa on edes pieni tuulen hekäisy. Eilen sitä oli melkein yhtä paljon kuin sadetta ja kokemus oli todella märkä ja melko hyinen.
Peli itsessään oli kuitenkin todella hyvä, molemmat joukkueet jaksoivat pelat maata pitkin huolimatta märästä ja varmasti todella raskaasta nurmesta. Tasatulos oli ottelun tapahtumien kannalta oikeidenmukainen, sillä kummallakin oli omat paikkansa maaliin. Yksikään veto ei kuitenkaan tällä kertaa osunut. Sääli, sillä olin lyönyt 10 euroa Hongan puolesta vetoa.
Mitään otteluraporttia en tule tähän kirjoittamaan, mutta en voi olla kuin ihmettelemättä Hongan Haaralan pelaamista, sillä se ei todellakaan ollut kovin hyvää eilen sunnuntaina eikä torstaina UEFA Cupin ottelussa. Toivottasti kyse on vain hetkellisestä kuopasta, sillä pelaaja on muuten ihan hyvä. Muita mieleen jääneitä pelaajia olivat Hermanni Vuorinen ja Interiltä Sami Sanevuori ja Domagoj Abramovich. Yksittäisten pelaajien esiinnostaminen on vaikeaa, sillä kumpikin pelasi hyvin joukkueena. Todella harvinaista kotimaisessa jalkapallossa ja odotan molemmista joukkueista vielä paljon.
Sen verran jouduin muuten antamaan periksi ennen ottelua, että ostin itselleni FC Inter Turun kaulaliinan. En muistanut ottaa mukaan edes JJK:n huivia ja ottelun ajaksi oli pakko saada jotain kaulan ympärille. Olisin todennäköisesti sairastunut itsekin jos en olisi sitä ostanut, mutta mikäs siinä. Todella tyylikäs huivi ja onhan minulla selvät siteet Interiin. Olen ollut kaksi kertaa työharjoittelussa Alfons Håkansin hinaajilla, joten pakkohan minun on sitäkin joukkuetta kannattaa.
Pikallisissa kaupoissa tuli sen sijaan käytyä kun ovat helpommin löydettävissä, mutta mitään todella kiinnostavaa ei löytynyt. Oli siellä muutama oikein fiksu neule, mutta ne eivät olleet tehty minun vartalolleni. Harmillista, mutta minkäs teet. Kauluspaitoja oli kanssa, mutta alennus koski vain kaupan alennuskortin omistajia ja minulla ei sellaista tietenkään ole. Nekin siis jäivät sinne.
Koko reissun parhaimmat annit olivat sitten jossain muualla kuin kaupoissa. Ystävä M oli oma itsensä ja hänen kansaan meillä riittää aina keskusteltavaa. Sain lyhyen yhteenvedon Hangon kunnallispolitiikasta ja miten asiat makaavat siellä suunnalla. En oikein osaa suhtautua siihen kaupunkiin ainakaan tällä hetkellä vaikka olenkin siellä viettänyt niin suuren osan elämästäni. Ehkä asian tekee hankalaksi se, että sillä paikalla ei oikein ole asemaa elämässäni tällä hetkellä. Käyn siellä vain kääntymässä ja mitään todellista syytä siellä käymiselleni ei ole. Asia olisi täysin eri jos omistaisin paikasta kesäasunnon tai jotain muuta pysyvämpää.
Tallinnasta käteen jäi purkillinen salmiakkieläimiä, hammasharja, oliiviöljyä, valkosipulijauhetta ja mehiläisvahakynttilöitä. Löysin kynttilät ortodoksisesta katedraalista missä ne olivat halvempia kuin pienet kivet. Olisi pitänyt ostaa enemmänkin, mutta toisaalta saahan niitä varmasti täältäkin. Ja jotain mitä ei ole liikaa arvostaa enemmän kuin sellaista mitä voi tuhlata aina kun mieli tekee. Muuten matka oli aika tyhjänpäiväinen. Mitään todella mainittavaa ei ollut, ruoka oli hyvää ja kehuista päätellen M sai pitkästä aikaa parasta kanaa. Hyvä juttu.
Sunnuntai olikin sitten viikonlopun toinen matkapäivä, tällä kertaa Turkuun. En ole oikein koskaan todella käynyt siellä vaan aina pysähtynyt ja lähtenyt takaisin ennen kuin on kunolla ehtinyt kissaa sanomaan. Tällä kertaa olisin ehtinyt, mutta silti sekin jäi tekemättä. En lopulta tutustunut kaupunkiin kuin parin kilometrin verran, kävelemällä Aurajoen rantaa ensiksi torin vierestä alas ja sitten aivan rantaa myöden takaisin ylös. Huolimatta siitä, että minun ylitseni meinattiin ajaa heti ensimmäisellä suojatiellä oli tunnustettava kaupungin viehättävyys.
Onhan kyseessä vanha ja historiallinen kaupunki, mutta en oikein ollut osannut odottaa tuollaista. Minulle tuli väistämättä mieleen Göteborg, Tukholma tai jopa Kuopio sillä kaupungista henki jotain omaa ja ainutlaatuista. Kuuntelin paljon paikallisten miesten puhetta ja veneily tuntui olevan kärkipään aihe eilen sunnuntaina. Huolimatta siitä, että suurin osa kuuntelusta tapahtui Veritas stadionilla. En osaa tässä pukea sitä sanoiksi, mutta jokin minua siinä kaupungissa viehätti. Haluaisinko asua siellä? En tältä istumalta osaa sanoa, mutta onhan se mahdollista. Pois suljettua se ei ole ja minun kirjoissani se merkitsee yleensä jo aika paljon. Johtuiko se muuten minusta vai oliko Turussa normaalia tiheämmässä erilaisia grilli ja kebab paikkoja?
Koko Turun reissun tarkoitus oli käydä käydä neiti T:n kanssa katsomassa jalkapalloa, FC Inter Turku vs. FC Honka Espoo. Valitettavasti neiti T oli kehittänyt itselleen aika ikävän taudin ja oli parasta jättää hänet kotiinsa sairastamaan. Itse asiassa oli todennäköisesti muutenkin hyvä ratkaisu, sillä vaikka peli itsessään oli yksi parhaimmista mitä Suomessa olen nähnyt, oli sade todella märkä kokemus. Penkkirivillä kuusi, katsomon kattona oleva lippa on pelkkä huono vitsi jos ilmassa on edes pieni tuulen hekäisy. Eilen sitä oli melkein yhtä paljon kuin sadetta ja kokemus oli todella märkä ja melko hyinen.
Peli itsessään oli kuitenkin todella hyvä, molemmat joukkueet jaksoivat pelat maata pitkin huolimatta märästä ja varmasti todella raskaasta nurmesta. Tasatulos oli ottelun tapahtumien kannalta oikeidenmukainen, sillä kummallakin oli omat paikkansa maaliin. Yksikään veto ei kuitenkaan tällä kertaa osunut. Sääli, sillä olin lyönyt 10 euroa Hongan puolesta vetoa.
Mitään otteluraporttia en tule tähän kirjoittamaan, mutta en voi olla kuin ihmettelemättä Hongan Haaralan pelaamista, sillä se ei todellakaan ollut kovin hyvää eilen sunnuntaina eikä torstaina UEFA Cupin ottelussa. Toivottasti kyse on vain hetkellisestä kuopasta, sillä pelaaja on muuten ihan hyvä. Muita mieleen jääneitä pelaajia olivat Hermanni Vuorinen ja Interiltä Sami Sanevuori ja Domagoj Abramovich. Yksittäisten pelaajien esiinnostaminen on vaikeaa, sillä kumpikin pelasi hyvin joukkueena. Todella harvinaista kotimaisessa jalkapallossa ja odotan molemmista joukkueista vielä paljon.
Sen verran jouduin muuten antamaan periksi ennen ottelua, että ostin itselleni FC Inter Turun kaulaliinan. En muistanut ottaa mukaan edes JJK:n huivia ja ottelun ajaksi oli pakko saada jotain kaulan ympärille. Olisin todennäköisesti sairastunut itsekin jos en olisi sitä ostanut, mutta mikäs siinä. Todella tyylikäs huivi ja onhan minulla selvät siteet Interiin. Olen ollut kaksi kertaa työharjoittelussa Alfons Håkansin hinaajilla, joten pakkohan minun on sitäkin joukkuetta kannattaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)