Minun on tehnyt jo parin päivän ajan mieli siskonmakkarakeittoa. Syytä sille en osaa keksiä, mutta tänään ajattelin tehdä asialle jotain. Lähdin hyvissä ajoin, herättyäni aikaisin aamulla, liikkeele ja suunnistin kohti keskustaa. Metro on siitä hieno kapistus, että sillä pääsee kohtalaisen edullisesti suoraan keskustaan, ilman vaihtoja. Useimmiten ajan suoraan Rautatieasemalle tai Kamppiin, mutta tänään jäin pois jo aikaisemmin.
Hakaniemen torilla on kauppahalli, joka kietoo syleilyynsä erilaisia hajuja ja makuja. Varmasti valikoimaltaan yksi Suomen laadukkaimmista kauppapaikoista ja on suuri sääli etten käy siellä useammin. Itse asiassa en ole täysin varma koska olen viimeksi sieltä ostanut jotain kotiin viemiseksi. Tänään kuitenkin suunnistin Soppakeittiöön, joka on Viisi tähteä julkaisun 50 Parasta ravintolaa -listan kunnioitettavalla sijalla nro. 46.
Siellä ei valitettavasti ollut siskonmakkarakeittoa, joten jouduin tyytymään italialaishenkiseen papukeittoon. Käytännössä tomaattipohjainen hernekeitto, jossa herneiden sijasta pääosaa näyttelivät pavut.
Olin paikalla heti keittiön avatessa klo. 11 ja sain kunnian olla ensimmäinen joka kyseistä keittoa tilasi, muilla nälkäisille maistui bouillabaisse. Heti alkuun huomasin viereltäni pienen valkoisen lautasen jossa oli kauniin vihreää yrttiöljyä, johon vasemmalta puolelta löytämäni tuore leipä voitiin kastaa. Yksinkertaisuudessaan todella hienoa ja hyvän makuista. Keitto tarjoiltiin höyryävänä ja tuoksuvana suurelta yhtä valkoiselta lautaselta. Kertakaikkiaan maittava annos ja olen tyytyväinen valintaani, huolimatta siitä ettei keitossa ollut siskonmakkaraa. Italialaista makkaran ja nötkötin sekoitusta siitä kyllä löytyi ja hyvältä maistui.
Olen löytänyt kohtuullisen hyvän tomaattikeiton reseptin jo aikaisemmin, mutta tuosta on varmasti yksittäisiä elementtejä joita voi huoletta lainata omaan keittokirjaan. Tulen vastaisuudessa tekemään rohkeammin tuttavuutta juuri erilaisiin keittoihin, sillä ne ovat tunnetusta ruokaa parhaimmillaan. Nestepitoinen ruoka pitää kylläisenä huomattavasti pidempään kuin kiinteä ruoka-annos ja on sitä paitsi riittoisaa. Ehkäpä teen siskonmakkarakeittoni itse, mutta vasta ensi viikolla, tiistain ollessa kuulema kalenterin perinteinen siskonmakkarapäivä.
Kävin myös paljon kehumassani huutokaupan näyttötilaisuudessa. Amélie Lundhalin Bretagnelainen tyttö oli juuri niin kaunis kuin luettelokuva antoi ymmärtää. Sääli vain, ettei minulle ole vielä mahdollisuuksia operoida tuossa hintaluokassa. Aukusti Uotilan Nuotanvetoa Korsikan rannikolla oli sen sijaan positiivinen yllätys, luettelokuva ei tee oikeutta kyseiselle teokselle. Jos mahdollista, niin käykää katsomassa vielä kun voitte. Se puolustaa Uotilan asemaa yhtenä Suomen menetettynä aarteena.
Tein myös hankintoja matkani aikana, klassikoiden klassikko Homeroksen Ilias, vuodelta 1919 Otto Mannisen suomentamana. Hinta oli halpa, mutta ongelmana on toisesta reunasta irronnut kansi. Pitää keksiä missä ja miten sen saisi korjattua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti