Aina välillä tulee eteen oikeasti niin hyvä kirja, että sen lukemista on vaikea lopettaa. Äkkiarvaamatta kello on jo kolme aamuyöllä ja kirja on edelleen edessäsi avonaisena ja hyvässä kohdassa. Tilanne on tuttu, sillä luen paljon ja vieläpä myöhään illalla. Sängyssä ennen nukahtamista on hetki aikaa rauhoittua ja sukeltaa hetkeksi toiseen maailmaan kirjoitetun tekstin muodossa.
Tällä kertaa olen valinnut luettavaksi erään kaunokirjallisuuden klassikoista, Charles Dickensin Suuria odotuksia. Kirjaa en ole aikaisemmin lukenut ja aiheesta tehtyjä lukuisia elokuvia olen väistellyt hyvin menestyksekkäästi. En osaa tarkemmin selittää mikä minua saa "säästämään" hyviä kirjoja tulevaisuutta varten, mutta tämä kirja on jäänyt vähemmälle huomiolle, ehkäpä enemmän sattumuksen kautta kuin tarkoituksellisesti. Väinö Linnan Sotaromaani on sen sijaan edelleen hyllyssäni kasvamassa korkoa, ja odottamassa oikeaa lukuhetkeä.
Viime yönä ei mennyt aivan kello kolmeen, mutta myöhään joka tapauksessa. Olin kyllä hyvissä ajoin peiton alla, mutta Uni ei tullut silmään. Siksi minä siihen kirjaston kirjaan lopulta tartuin - on ollut lainassa jo kuukauden päivät, mutta joutui odottamaan vuoroaan Caesarin elämänkerran ollessa kesken. Kiehtova kirja ja huomattavasti parempi kuin aikaisemmin lukemani Adrian Goldsworthyn kirja Rooman kenraaleista. On ehkä syytä laittaa useampikin Goldsworthyn kirja hankintalistalle, sillä mies tuntee aihepiirinsä ja osaa kirjoittaa.
Antikvariasta löytämäni Ilias tarvitsee huoltoa. Sen kansi on puoliksi irrallaan ja ansaitsee kyllä korjauksen. Sitä paitsi, löysin aiheesta mainion oppaan, enkä usko ongelman muodostuvan ylitsepääsemättömäksi. Se mikä herättää suurempaa huolestumista, on hyllymetrien puute. Tarvitsen suuremman asunnon, paikan johon voi hankkia kunnollisen kirjahyllyn. Olisi itse asiassa aika kiehtovaa nähdä kerrankin kaikki omistamani kirjat, yhdellä kertaa.
Samainen antikvariaatti arvioi omistamani Heinrich Zschokken Kultala -kirjan noin 300 euron arvoiseksi. Huomattava summa, vaikka kirjan kannet ovat kärsineet vaurioita. Prosenttuaalisesti siitä saatava tuotto olisi jotain tähtitieteellistä, mutta mitään pakottavaa tarvetta kirjan myymiselle ei ole. Toinen kirjailija harkintalistalle lisättäväksi voisi olla Sinclair Lewis. Ostin hänen Babbit kirjansa pari vuotta sitten ja olen kovin kiintynyt siihen. Teksti on sujuvaa ja yksinkertaisuudessaan Nobelin arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti