Nyt on maksettu katsonta-aikaa tuonne TV-kanavalle ja odottelua olisi enää tunti ja kymmenen minuuttia. Sen jälkeen pitäisi alkaa kotimainen nyrkkeilyilta, joka huipentuu Eva Wahlströmin EM-titteliotteluun. Se on toinen ottelu jota odotan, toisen ollessa se Tatlin ottelu, mistä olen kirjoittanut aikaisemmin.
Kysyin erästä kaveriksi tuota ottelutapahtumaa katsomaan, mutta hän ei halunnut nähdä kun kaksi naista lyö toisiansa. Niin eihän se kovin perinteistä ole, mutta en osaa suhtautua asiaan kovin kiihkeästi. Kyseessä on kuitenkin urheilulaji ja molemmille maksetaan tuosta ottelusta palkkaa. He ovat siellä vapaaehtoisesti ja kumpikin ilmeisesti vieläpä nauttii tekemisestään. Ei sellaista voi kieltää aikuisilta ihmisiltä.
Nyrkkeily ei ole minulle mitenkään läheinen laji, en ole sitä koskaan harrastanut ja livenäkin olen nähnyt vain sen yhden ottelutapahtuman. Siinä on jotain alkukantaista kun katsoo toisen ihmisen satuttavan toista, mutta en silti osaa yhdistää sitä väkivaltaan.
"Väkivalta on ruumiillista koskemattomuutta, oikeuksia tai etuja loukkaavaa tai vahingoittavaa voimakeinojen käyttöä."
Avainsana ovat tuossa loukkaava, joka edellyttää rajojen luvatonta ylittämistä. Nyrkkeilyssä nuo rajat on yhteisellä sopimuksella unohdettu, mutta silloinkin tuomarin ja kongin valvomissa puitteissa. Kyse on siis yhteisestä sopimuksesta, jossa sitoudutaan toimimaan tiettyjen rajojen sisällä ilman sääntöjä. Tosin tuokaa ei pidä täysin paikkaansa, sillä nyrkkeilyssä on lukuisia kiellettyjä asioita, joista tuomitaan erilaisia rangaistuksia.
Ajatuksena tuo on minusta hyvin kiehtova ja sivistynyt. Siinä tunnustetaan, että ihmisluontoon kuuluu väkivalta ja sitä ei unohdeta. Sen sijaan se sidotaan reunaehtojen sisälle ja haetaan paremmuutta kahden yksilön välillä, hyvin fyysisellä ja brutaalilla tavalla. Ehkäpä juuri tuo on se aspekti, mikä minua tuossa lajissa on kiehtonut. Sekoitus jotain hyvin alkukantaista, mutta sammalla erittäin sivistynyttä, järjestäytynyttä ja kurinalaista.
Ihmisestä on moneksi ja tärkeää on säilyttää ennakkoluulottomuus ja kyky olla tuomistematta toista, ilman tutkintaa ja toisen tarkoitusperien punnitsemista. Onko meistä siihen? Tuskin, sillä se on vaikeaa ja usein inhimillisistä syistä mahdotonta. Tarkkailijan rooli on vaikea, mutta myös helppo.
Mikä meistä on tehnyt näin väkivaltaisen lajin? Luonteenomaista se tietysti on myös monille muillekin lajeille, eikä itse asiassa elämää olisi ilman väkivaltaa. Elämä pohjautuu kuolemalle. Siksi minusta on tekopyhää kieltäytyä lihan syönnistä, aivan kuin kasviravinto olisi jotenkin vapaa kuolemasta. Erona on vain se, että pinaatilla ei ole silmiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti