Kirjoitetaanpa vielä politiikasta, koska se on hauskaa ja olen sitä viime päivinä miettinyt. Laskutavasta riippuen olemme talouskriisissä, joka alkoi 2008/2009, ajankohdasta josta on jo kolmisen vuotta. Se on pitkä aika odotella valoa tunnelin päästä, varsinkin kun sitä valoa ei ole vieläkään näkyvissä. Ainakin minua tämä alkaa jo kyllästyttää ja haluaisin asiaan muutosta.
Luin Voima-lehden nettisivulta Antti Alajan artikkelin, jossa ilmeisesti kritisoitiin Saksan talousmallia. Sitä kuinka siellä on leikattu työttömyysturvaa, helpotettu epätyypillisten työsuhteiden solmimista ja sanalla sanoen kiristetty työttömän elämää. Artikkelissa nostettiin esille kuinka edellä mainitut toimet ovat eriarvoistaneet kansaa, luoneet matalapalkkatyöpaikkoja ja nostaneet yhteiskuntaluokkien välistä kynnystä. Tämä on todennäköisesti aivan totta, eikä sitä voi kiistää. Samaan aikaan se on kuitenkin mahdollistanut sen, että yhä suurempi osa ihmisistä tekee työtä oman elämänsä eteen. He ansaitsevat omalla työllään, taidoillaan ja osaamisellaan palkkaa.
Elämme sivistysvaltiossa, jossa valtion tehtävänä on määritellä, mikä on minimitoimeentulon taso. Ketään ei jätetä heitteille, ei vaikka hän syrjäytyisi elämästä ja muodostuisi ns. taakaksi yhteiskunnalle. Se on ihmisten tehtävä, me huolehdimme heikoimmistamme.
Toisaalta minun on hyvin vaikea hyväksyä sitä, että yhteiskunta on vastuussa ihmisten eriarvoistumisesta, jakautumisesta menestyjiin ja luusereihin. Suomi on maa, jossa kaikki saavat kattavan terveydenhuollon ja koulutusjärjestelmämme on maailman paras. Se on ilmaista jokaiselle Suomen kansalaiselle ja se on jopa pakollista. Me annamme kaikille tasavertaisen mahdollisuuden opiskella ja kehittää omia lahjojansa siihen huippuun, joka kullekin on mahdollista saavuttaa. On upea lahja, että jokainen voi opiskella korkeimman oikeuden presidentiksi tai perustaa kaivoksen keskelle Kainuun korpea. Se on todellista tasa-arvoa.
Minusta on väärin sanoa, että yhteiskunta eriarvoistaa kansalaisia. Kansalaiset tekevät sen itse. On aivan turha nillittää jälkikäteen, kun ei käyttänyt hyväkseen yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia ja opiskellut siihen elämään ja asemaan mihin haluaa kuulua. Se ei saa olla yhteiskunnan tehtävä, huolehtia ihmisestä, joka ei halua ottaa vastaan hänelle tarjottua työtä. Yhteiskunnan tehtävä on varmistaa, että sillä tarjotulla työllä on mahdollista kustantaa oma elämänsä.
Tietenkin meillä syntyy eriarvoisuutta ja yhteiskunnassa tulee aina olemaan matalapalkkaisia työtehtäviä. Siihen yleensä on joku syy, miksi ihminen ottaa vastaan ns. paskaduunin, eikä se ole se, että joku ulkopuolinen hänet siihen pakottaa. Ruuvimeisselillä ei voi kiristää muttereita.
Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole esteitä yhteiskuntaluokkien välillä. Jokainen rakentaa omat esteensä itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti