Otin täyden hyödyn irti tästä päivästä ja kävelin reilun kahden tunnin lenkin ulkona. Taitaa olla niitä viimeisiä viikkoja kun Helsingissä pystyy ja uskaltaa lähteä meren jäälle kävelemään. Ainakin nyt, aurinko paistaa jos sen verran lämpimästi, että jään pinta oli jo kostea. Varsinkin rannassa jää oli sen verran haperoa, että kastoin kummatkin kenkäni. Itse jää on kuitenkin vielä täysin kiinteää ja täysin turvallista.
Jäällä kävelemisessä on minusta jotain erikoista. Olenhan kasvanut alueella, jossa jäätä on ainoastaan jalkakäytävällä. Meri on käytännössä aina auki, poislukien muutamat pienet lahdenpoukamat. Trendi joka tietysti yleistyy myös täällä Helsingissä, sillä eihän tämä ole kovinkaan paljoa pohjoisempana. Vuosi sitten taisin kävellä vain pienen hyppäyksen Aurinkolahdessa, sekin rannan myötäisesti ja niin lähellä ettei se paljoa uskallusta vaatinut. Nyt on ollut huomattavasti parempi talvi, vaikka vielä ennen joulua näytti kamalan loskaiselta.
Tavallaan harmittaa tuo pikkuinen Nikon (Coolpix L12), jota minä kannan mukanani. Se on kätevä olla olemassa, mutta varsinkin suurissa maisemakuvissa sen heikkoudet paistavat läpi. Terävyys ei riitä, varsinkaan kuvan reunoilla ja niissä on myös usein selvää vääristymää. Lisäksi en ole kovin vakuuttunut kameran automaattitarkennuksesta. En nimittäin ole aivan valmis uskomaan, että kaikki epäterävät kuvat ovat kuvaajan vika. Niitä kun tulee luvattoman paljon ja usein juuri niissä kuvissa, jotka ovat muuten ihan hyviä. Osasyyllinen on varmasti se, että kamerassa ei ole varsinaista etsintä. Kaikki kuvat näkyvät kameran takana olevassa näytössä ja sen tarkkuus ei aina riitä kertomaan milloin mennään metsään. Ajatuksen pidän kamerasta todella paljon, se on kevyt ja näppärä. Sillä pystyy kuvaamaan nopeasti ja huomaamattomasti. Ehdottomasti hauska kamera olla olemassa, mutta ikävä kyllä vähän riittämätön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti