maanantai 16. helmikuuta 2009

Samettinen, niin samettinen

Luin tänään iltapäivälehtiä ja niistä jäi päällimmäisenä mieleen uutinen pääministeri Vanhasen visionnista vuodelle 2019. Olen jo pitkään kaivannut tälle kansakunnalle jotain päivänpolitiikan yläpuolelle nousevaa visiota, jotain mistä me voimme olla ylpeitä kokonaisena Suomena. Siksi otan innosta hihkuen vastaan tämän ajatuksen visoinnista, mutta tietäähän sen mihin päivänpoliitikot pystyvät.

Vanhasen suuri ajatus neljännestä pääministerin kaudesta on rohkea, sillä kolmattakaan ei ole vielä edes aloitettu. Itse asiassa siitä ei vielä edes äänestetty. Piti aivan tarkistaa onko perustuslakiamme muutettu yön aikana, mutta ei. Suomi on vielä demokratia ja siinä johtajat valitaan demokraattisesti äänestämällä, yksi kansalainen - yksi ääni. Tätä taustaa vasten miehellä, jota ei alkujaankaan kaavailtu hommaan, on pirusti hommia tehtävänä. Käsi ylös ne, jotka muistavat edes yhdet vaalit jotka Vanhanen on voittanut. Tiedän olevani huono poliittisessa historiassa, mutta en muista ensimmäistäkään.

Viime viikolla julkaistiin muuten maikkarin uusia gallup-lukuja ensi kesän Eurovaaleja silmällä pitäen. Vaalit pidetään kesäkuussa, neljän kuukauden päässä ja kuuden prosenttiyksikön takamatka kokkareihin nähden on hemmetin paljon.

Sitä en tiedä, mistä pääministerin itseluottamus kumpuaa, mutta kovalta se kyllä kuulostaa. Pistää miettimään, että ehkäpä hänellä on tulevia taistoja varten kehitteillä uusi poliittinen ihmease. Sellainen joka varmasti kääntää uhkaavan tappion voitoksi. En rohkene arvioimaan mikä se tulee olemaan.

Ei kommentteja: