Olipa reissu, kävin työkaveri T:n kanssa kiipeämässä portaita Malminkartanossa. Se on varmaan yksi korkeimmista, ellei korkein kohta Helsingissä. Täysin ihmisen tekemä kumpi ja korkein kohta nousee aina 90 metriin saakka, portaita huipulle 462 kappaletta. Näkymät ovat varmasti yhdet parhaimmista koko Helsingissä, täysi 360 asteen panoraama näkymä yli Suomen pääkaupungin. Ensi kerralla otan kameran mukaan, jotta siitä jää jotain muistoja tännekin.
Tunnin verran me sinne kiipesimme, minulta yhteensä kolme reissua ylös ja takaisin, mutta samassa ajassa työkaveri T kapusi seitsemän. Pikkuinen ero meidän kuntotasossa, mutta minkäs teet. Oma vika ja sille samalle tasolle en tule koskaan pääsemään, enkä edes halua.
Treeninä tuo portaiden kävely oli aivan parasta treeniä mitä olen käynyt läpi vuosiin. Todella syvälle lihaksiin menevää ja eroaa täysin puntin nostamisesta salilla. Kyllähän tuo tuntui todella pahasti lihaksissa, happi ja voimat loppuivat kesken kun aloitin liian nopeasti. Toinen kierros meni siihen, että palauduin ensimmäisestä ja kolmannen aikana osasin noudattaa omaa rytmiäni. Askel kerrallaan ja todella hitaasti, hyvä siitä vielä tulee.
Nyt ei muuta, venyttelyt ja huomenna pitkä rauhallinen kävelylenkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti