Kummulle kapuamista ja info Istanbulin kuvista

Tämän päivän suoritukseen olen oikeasti tyytyväinen. Kävin taas kiipeämässä vuorelle ja olin huomattavasti paremmin valmistautunut nousuun. En varsinaisesti fyysisesti, vaikka koko viikon on tullut harrastettua pitkää kävelyä. Ensiksi Helsingissä ja loput sitten siellä Istanbulissa, missä kävelin päivittäin vähintään viisi tuntia, käytännössä enemmän. Tosin rauhallista tahtia, mutta käytännössä koko ajan olin liikkeessä, ehkä siksi myös se pelkäämäni jalkojen jäykistyminen pysyi poissa. Hapoilla ne tietysti olivat, mutta mitään dramaattista en niissä havainnut.

Nousuvauhti oli minulla ehkä jopa aavistuksen hitaampi kuin viime viikon toisella nousulla. Jonkin verran nopeampi kuin viime viikon hitaimmalla nousulla, mutta tällä kertaa erittäin tasainen. Kokonaisuudessa ero nousujen määrässä muodostui siitä, että en vetänyt itseäni tukkoon heti ensimmäisessä nousussa. Pystyin pitämään tasaista vauhtia koko tunnin ajan, ja tämä palkitsi viidellä nousulla. Se on hirvittävä parannus, kun viimeksi sain kasaan vain sen kolme. Vauhdillisesti pystyn pitämään kierrosajat noin 10 - 12 minuutin välillä, mikä tarkoittaa kuutta kierrosta tunnissa. Se puuttuva kierros kuitenkin johtuu puhtaasti kuntopohjan heikkoudesta, en yksinkertaisesti pysty vetämään koko tuntia ilman taukoja.

Minulla menee aikaa juomataukoihin ja lyhyisiin palautumispysähdyksiin, mikä on tietysti ihan normaalia. Aivan lisäksi typerää kuvitella, että rautainen peruskunto muodostuisi yhden ainoan vuorikiipeilytreenin perusteella. Kyllä tässä on tavoitteena nyt se, että pysytään ainakin pari kertaa tässä viiden nousun vauhdissa. Ehkä sen jälkeen yritetään oikeasti kuutta nousua tunnissa ja sitä kautta parannusta hapenottokyvyssä. Sen jälkeen mietin tuota porrastreeniä uudestaan, pari kiloa lisää reppuun tai lisää nousunopeutta.

Istanbulin kuvat ovat edelleen pääosin käsittelemättöminä koneella. Kävin niitä vähän lisää läpi, mutta puhutaan edelleen ensimmäisen päivän kuvista. Käytännössä tarkoittaa yhä Hagia Sofian kuvia, mutta olen onneksi päässyt jo toiseen kerrokseen. Positiivista on se, että jo tässä vaiheessa kuvien joukosta on löytynyt muutamia ihan oikeasti hyviä kuvia. Oheinen kuva ei kuitenkaan ole minun ottamani, vaikka minä kameran laukaisinta painoinkin. Kuva on valokuva valokuvasta, en ollut puhettakaan, että olisin saanut yhtä upeaa otosta Hagia Sofiasta omalla kamerallani. Unohtamatta sitäkään tosiasiaa, että kuvan käytävä on täysin vapaa turisteista. Siihen minulla ei ollut mahdollisuutta.