Nyt on kuvat käyty läpi, käännetty oikein päin ja modattu hieman paremmiksi. En viitsi taas avautua tuosta kamerasta, kun sitä on tullut tehtyä niin monta kertaa. Kertaakaan se ei ole vielä auttanut, joten antaa olla. Onneksi joukkoon mahtuu myös muutamia ihan hyviä kuvia. Siellä on ehkä kaksi tai jopa kolme, ihan oikeasti hyvää kuvaa. Vähän enemmän sellaisia joissa on todella paljon potenttiaalia, mutta toteutus tökkii. Yli neljästäsadasta kuvasta, yli 15% on kuitenkin ihan onnistuneita. Olen kohtuullisen tyytyväinen.
Mitään matkaraporttia en tule tänne kirjoittamaan. Tyydyn kommentoimaan, että matka oli hieno ja tekisin sen uudelleen koska tahansa. Muutamia kohtia muuttaisin, mutta kokonaisuuteen olen tyytyväinen. Se riittää ja on kylliksi.
Parasta oli ehkä se irtautuminen normaalista. Samojen seinien ja naamojen katsominen jäi muutamaksi päiväksi. Koinko olevani enemmän elossa, ehkä. Tuo kuitenkin on sellaista mistä eniten pidän, mahdollisuus tutkia jotain uutta ja erikoista. Olla omillaan ja nauttia elämästä. Kukapa ei siitä nauttisi.
Ohessa kuitenkin kuvia Istanbulista, joka myös Konstantinopolina on tunnettu. Legendaarinen kaupunki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti