Tuntuu välillä, että tämä yhteiskunta perustuu kompromisseille. Harrastetaan peitsen taittoa suuntaan ja toiseen, mutta lopulta päädytään johonkin. Johonkin sellaiseen, mikä ei ole ideaalinen kenellekkään. Se on tietysti yksi tapa päästä eteenpäin, mutta epäilen aina välillä onko se sittenkään paras tapa toimia.
Miksi elämän pitää aina olla niin helppoa, että ongelmaa lähestytään vain yhdestä lähtökohdasta? Uskotaan yhden totuuden mantraan ja siihen, että kun tilanne toimii kuten on suunniteltu, asiat etenevät. Käytännössä tuollainen suunnitelma ei toimi koskaan täydellisesti. Suunnittelu on katsokaas taitolaji, se pitää mitoittaa käsillä olevaan ongelmaan. Silloin on paras suunnitella, kun siihen käytetty aika ja energia on pienempi, kun epäonnistumisesta seuraava tappio. Mielestäni tämä unohdetaan käytännössä aina.
Suunnittelua ja oikean ratkaisun eteen taistelemista, ei osata verrata mahdollisen epäonnistumisen valossa. Usein päädytäänkin tilanteeseen, jossa on lähdetty liikkeelle huonosti varustautuneena ja tavoitetta joudutaan muuttamaan. Päädytään kompromissiin. Kohdattuun ongelmaan ei osattu varautua ja siksi alkuperäinen tavoite jää saavuttamatta. Tietysti lopullinen päämäärä voi olla saavutettavissa, mutta muuttuneilla resursseilla. Kait tuota voitaisiin kutsua myös prosessijohtamiseksi, jossa johtajan kyvyt mitataan ongelmatilanteista selviytymisellä. Ei varsinaisen tavoitteen saavuttamisella.
Olen veneillyt lapsuudessani oikeastaan todella paljon ja oppinut siihen, että on järkevämpää istua alas, katsoa ympärilleen ja suunnitella reitti olosuhteiden mukaan. Tämä on mielestäni huomattavasti järkevämpää kuin se, että katsotaan kartalta määränpää ja lähdetään liikkeelle kuuntelematta säätiedotusta. Ensimmäisessä ajatusmallissa reagoidaan ongelmatilanteisiin ennakolta ja pystytään parhaimmillaan jopa välttämään epäonnistumisen myrskyt. Jälkimmäisessä myrsky huomataan vasta silloin kun se on keulan päällä ja kurssia joudutaan muuttamaan. Taitava kaveri osaa selviytyä haaksirikosta kunnialla, mutta viisas välttää sen kokonaan.
Miten tämä liittyy kompromisseihin? Ehkä siten, että ne syntyvät todellisista konflikteista. Joudutaan tyytymään siihen, mikä sopii kaikille osapuolille, mutta ei tyydytä oikein ketään. Viisas suunnittelee reittinsä etukäteen, nostaa esille mahdollisia ongelmakohtia ja testaa ennalta kuinka niistä selviydytään. Minimoidaan riskit ja maksimoidaan lopputulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti