Opin pari päivää sitten, että Olympus on julkaisemassa uuden kameran, PEN E-P1:n. Se ei missään nimessä ole sellainen järjestelmäkamera, josta olen haaveillut. Itse asiassa se on jotain aivan toista ja olen siksi ihan ihmeissäni miksi valinnasta on tullut näin vaikea.
Tähän asti olen kuvannut ainoastaan sillä useasti mainitsemallani Nikon Coolpix L12 kameralla. Siis sellaisella yksinkertaisella, halvalla "point-n-shoot" kameralla. Kameralla joka ei ole lähelläkään ammattilaistasoa, tai ole osa vakavasti otettavan harrastelijan kalustoa.
Siinä on heikkoutensa - joita olen kironnut useasti - mutta myös vahvuutensa. Rakastan sitä, että voin kulkea kadulla kamera taskussani. Aivan kuin piilotellen sitä, että olen valokuvaamassa. L12 on tuonut minulle aivan uuden helppouden valokuvaamiseen ja olen nauttinut siitä täysin siemauksin. Järjestelmäkameran kanssa tietää aina lähtevänsä valokuvaamaan, eikä se ole samalla tavalla spontaania. Kameran runko on parhaimmillaankin suuri, kömpelö palikka ja huutaa olemassaoloaan. Tietysti kookas ja teknisen näköinen kamera tuo uskottavuutta ja paljastaa heti, että olet aidosti kiinnostunut valokuvauksesta. En kuitenkaan ole täysin varma, että haluan sellaista huomiota. Nautin siitä kun voin kulkea huomaamattomasti ja varastaa valokuvan, aina kun siihen on aihetta. Usein niin ettei kukaan edes huomaa kameraa.
Tuo Olympuksen uusi PEN on jotain sellaista, mikä on täräyttänyt mielikuvitustani todella kovasti. Olympus on yhdistänyt kaikki ne hyvät puolet, jotka ovat pikkuisessa pokkarissa ja suuressa järkkärissä. Tämä uusien mahdollisuuksien kirjo on tavattoman houkutteleva ja sotkee pahasti päätöstäni D90:n hankkimisesta.
Pahus kun tämä on yllättävä ja hankala ongelma. Mitä minä oikeasti haluan ja minkä verran olen valmis siihen sijoittamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti