Olipa tänään tavattoman viehättävä nainen, pöydän toisella puolella. Aivan heikottaa kun asiaa jää pohtimaan pidemmäksi ajaksi. Kaunis, mutta sellaisella kiinnostavalla tavalla. Ei siis mikään tusinakaunotar joita näkee päivittäin, mutta hyvin persoonalliset kasvot. Vaikea selittää tarkemmin, mutta ehkä se ei ole tässä edes tarpeen.
Ainut mikä harmittaa on se, että keksin usein vasta jälkikäteen, että kiinnostavia ihmisiä voisi pyytää vaikkapa lounaalle. Jälkikäteen sellainen on kovin kummallista, sillä tilanne menee useimmiten ohi ja spontaanisuus jää uupumaan. Tähän on syytä paneutua tarkemmin.
Pahus kun oli muuten oikeasti viehättävä neiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti