Keltaisia tuulimyllyjä

Alkaa tuntua siltä, että MM-kisojen lopullinen voitaja tulee Etelä-Amerikasta. Puolet jäljellä olevista kahdeksasta joukkueesta tulee kyseiseltä mantereelta ja joukossa on todella kovia ehdokkaita. Oma ehdotukseni finaaliparista on Brasilia vs. Argentiina ja uskon Maradonan joukkueen vievän lopullisen voiton.

Mihin perustan väitteeni? En suuremmin mihinkään todella konkreettiseen, kyse on enemmän puhtaasta intuitiosta jota on vahvistettu logiikalla. Seuraavan kierroksen merkittävin ottelu on todennäköisesti Saksan ja Argentiinan kohtaaminen, sillä kumpikin joukkue on täysin kykenevä mestaruuteen. Saksa on ollut ajoittain uskomattoman hieno, siinä missä Diegon joukkue on ratsastanut voitosta voittoon. Kuvittelen eron muodostuvan Messin ympärille, sillä hän jo pelkällä olemassaolollaan vaikuttaa Saksan peliin enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä. Tähän yksityiskohtaan on Argentiinan joukkue jo oppinut ja pystyy toimimaan ongelman ympärillä. Saksa on kohdannut joukkueita, mutta saattaa nyt ylireagoida yhden supertähden vuoksi liikaa ja sotkea oman pelinsä.

Espanja ei ole niin vakuuttava kuin Euroopan mestarin kuuluisi olla. Toki hyvän joukkueen tunnusmerkki on se, että pystyy voittamaan huonollakin pelillä, mutta riittääkö se Paraguayta ja lopulta Argentiinaa vastaan? En usko.

Hollanti on saanut operoida hieman tutkan alapuolella ja rakentaa omaa pelaamistaan rauhassa. Se on suuri asia, mutta vastaan tulee kuitenkin piin kova Brasilia, joka pystyy rankaisemaan yksittäisestä virheestä. Enkä usko oranssipaitojen pystyvän pelaamaan virheetöntä ottelua.

Sama virheettömyyden puute tulee todennäköisesti pudottamaan sekä Ghanan että Uruguayn. Kumpikin lentää tällä hetkellä normaalia lentokorkeuttaan korkeammalla ja painovoima voittaa aina lopulta. Tällä kertaa painovoiman tunnistaa keltaisesta pelipaidasta.

Muuten elämä on leppoisaa. Nautin kesästä ja hankin itselleni kesälukemista. Miguel De Cervantesin Don Quijote suomennos, vuodelta 1927 löytyi Itä-Helsingin antikvariaatista 20 eurolla. Samaan pakettiin tulin tinkineeksi vielä yhden pokkarin jonka nimeä en tässä paljasta. Oman alansa klassikko tietysti sekin.

Pyhän graalin pyydystys

Taimen on aina ollut yksi kalastajien pyhä graali, jalokaloista ehkä se kaikkein jaloin josta useimmat kuulevat vain tarinoita. Nämäkin tarinat tuntuvat usein uskomattomilta, tavoittamattomilta legendoilta.

Nykypäivän tilanne on tietysti hieman erilainen, sillä taimen on hyvin suosittu kala istutettavaksi. Tämä tietysti laimentaa kalaan kohdistunutta salamyhkäisyyttä ja tekee siitä hieman tavallisemman saaliskalan. Mikään tavanomainen saaliskala se ei kuitenkaan ole, ei missään nimessä.

Minä sain torstaina elämäni ensimmäisen järvitaimenen, joskus kymmenen jälkeen illalla auringon laskiessa Konniveden laineille. Olimme vetämässä kahdella uistimella joista toiseen olin napannut kultaoranssisen heittovaapun, pienellä etulipalla varustettuna. Logiikka oli peilityyni keli, järven pinnalla tanssivat hyönteiset ja niitä syövät pikkukalat. Tämä toimi ja hyväksi kalapaikaksi tiedetyssä virtapaikassa taimen nappasi kiinni. Vastaisku ja lyhyt väittely kalan kanssa ennen haavin koukkausta.

Eihän kyseessä ollut kovin suuri kala, vain aavistuksen yli kilon painoinen naaraskala joka lopulta päätyi savustuspöntön kautta ruuaksi. Hyvin mieto ja kevyt maku savustuksesta huolimatta. Itse asiassa jopa yllättävän hento maku, mutta hyvää se tietysti oli.

Yksi tavoite on saavutettu, ensimmäinen oikea jalokala. Kirjolohta kun ei tuohon ryhmään osaa oikein laskea.

Gunplay, comedy, the mom from Weeds… count me in!

This looks like fun.

Kommentteja tämän illan jalkapallopelistä HJK vs. JJK

Kotijoukkue voitti lopulta yliajan osumalla 1-0, mielestäni JJK olisi ansainnut tasapelipisteen, sillä se pelasi ajoittain todella hyvin. Varsinkin ensimmäisen puoliajan alku oli Jyväskylän joukkueelta todella nättiä peliä. Erittäin organisoitua puolustusta ja teräviä vastahyökkäyksiä. Paremmalla tuurilla JJK olisi voinut tehdä 1-3 maalia, tosin myönnän itsekin kolmen olevan vähän yläkanttiin.

Mielestäni JJK pelasi perinteisellä 4-4-2 taktiikalla ja pelasi hyvää lyhytsyöttöpeliä. Varsinkin Kristian Sund oli ajoittain jopa liekeissä ja raatoi sekä puolustaen ja peliä rakentaen. Tosin pelin edetessä näytti siltä, että pelin rakentelu yritettiin asettaa Patrick Poutiaisen niskoille. Tämä tietysti on perusteltua, sillä kaveri on nuori kehittyvä kaveri. Mielestäni pelasi hyvän pelin, mutta ei ollut mitenkään maaginen. Arvosanaksi vahva seiska tai heikko kasi.

Mika "Lada" Lahtinen oli ensimmäisellä puoliajalla vähän kuin tuikkiva jouluvalo. Välillä näytti todella nätiltä, mutta toisella hetkellä aika näkymätön, vaarallisen oloisia väläytyksiä kuitenkin muutaman kerran.

Mikko Hyyrynen oli mielestäni JJK:n ryhmästä se paras pelaaja. Aktiivista ja röyhkeää haastamista koko sen ajan mitä kentällä oli. Ehdottomasti paras JJK hyökkääjä jonka olen nähnyt, tosin pitää muistaa etten minä niitä pelejä kovin montaa ole päässyt seuraamaan. Hieman paremmalla tuurilla ensimmäisellä puoliajalla olisi HJK:n verkko heilunut.

Olen aina pitänyt Zakaria Abahassinea hyvänä hyökkääjänä, joskus ekan divarin peleissä sain sen käsityksen kun kaveri oli kärjessä parhaimmillaan todella sähäkkä ja nopea liikkeissään. Nyt kaveri on pelannut jo pari kautta oikealla laidalla ja menee minusta täysin hunningolle. Ei mies mikään laituri ole. Ajoittain todella flegmaattista liikkumista, eikä aina edes kovin niin fiksua. Jää halaamaan rajaviivaa kun olisi paljon vaarallisempi tehdessään sisäänjuoksun. Toisaalta kyllä minä ymmärrän JJK:n ongelmat laitapelaajien kanssa, muitakaan ei juuri ole.

HJK:n pelaaminen oli heikkoa varsinkin ensimmäisellä puoliajalla. Pari kolme hyvää hyökkäystä, mutta ei muuta. Toiselle puoliskolle tuli kuitenkin piristynyt kotijoukkue, vaikka mihinkään dominointiin se ei missään vaiheessa pystynyt. Itse asiassa olin jo täysin varma, että JJK nappaa tasurin Töölöstä.

Sebastian Sorsa oli kohtuullisen sähäkkä tullessaan sisälle ja aiheutti ongelmia. Juho Mäkelä oli hyvä ja varmasti HJK:n paras hyökkääjä tällä hetkellä, toisaalta HJK näytti aika hampaattomalta ilman parasta hyökkäyskalustoaan. Parikka, Westö ja suurimman osan pelistä myös Bah olivat aika kevyitä. Bah tosin paransi melkein heti kun Mäkelä tuli kentälle. Eikä kyllä maalintekijä Hoesen osaamisellaan juuri vakuuttanut, mutta ratkaisumaali kuitenkin. Aki Riihilahti osoitti muutaman kerran olleensa valioliigatason pelaaja, mutta mitään maagista esitystä ei sieltäkään tullut. Ottaisin kyllä mihin tahansa kotimaiseen joukkueeseen hyvillä mielin.

Ihan kiva peli vaikka kotijoukkue voitti.

J.K. Paahdettu sipuli oli hyvää hodarissa.

Facebookin epämääräiset kaverit

Facebookin huono puoli on siinä kun se ehdottelee kaiken maailman ihmisiä sun kavereiksi. En minä tunne mun kavereitten kavereita ja minusta se on ihan hyvä niin. Tai sitten mitä tehdä kaveripyynnöille ihmisiltä joista et ole alkujaankaan aivan perillä kuka hän on tai mistä hänet tunnet. Olen toki itsekin syyllistynyt siihen, että laitan kaverikutsun jollekin "tutulle", mutta luovuin käytännöstä jo aikaa sitten.

Samoin pistää miettimään, että mitä hittoa tekee sellaisten ihmisten kaveristatuksella joiden kanssa ei ole enää mitään konkreettista yhteydenpitoa. Entisiä kavereita jotka ovat jostain epämääräisestä, mutta varmasti pätevästä syystä jääneet entisiksi. Onko kyse siitä ettei kavereiden määrä saa laskea? Onhan se surullista ulkopuolisen silmin jos 13 kaveria muuttuukin äkkiä vain viideksi.

Lähes vuoden yhteenveto

Kirjoitin 21.7.2009 liittyneeni omistavaan yhteiskuntaluokkaan hankkimalla pieniä osuuksia kotimaisista pörssiyhtiöistä. Silloin listallani oli kolme turvallista ja perinteistä yritystä, Fiskars, Fortum ja Sampo.

Olen alusta lähtien lähtenyt liikkeelle ns. "Buy and hold" taktiikalla, mikä tarkoittaa eräänlaista osakesäästämistä. En ole lähtenyt tekemään aktiivista kauppaa, sillä siihen minun tiedot, taidot ja käytettävissä oleva pääoma eivät riitä. Kaikille kolmelle yhtiölle on yhteistä perinteisesti hyvät osingot. Siis ihan oikeaa rahaa mahdollisen arvonmuutoksen lisäksi. Koen tämän mielessäni eräänlaiseksi korkotuotoksi, sillä se tulee kerran vuodessa ja on kohtuullisen vakaata tuottoa. Marraskuussa tuli ensimmäiset arviot vuonna 2010 maksettavista osingoista ja omalla kohdallani ne pitivät kohtuullisen hyvin paikkansa.

Joulukuussa tein poikkeuksen valitsemastani sijoitusstrategiasta, ostamalla pienen siivun Talvivaaran Kaivososakeyhtiötä. Tällä hetkellä olen vielä hieman epävarma onko se hyvä sijoitus alkuperäisellä neljän vuoden tähtäimellä, mutta pidän epätodennäköisenä, että Kainuuseen kaivettu kuoppa olisi täysin turha sijoitus. Malmia siellä lasketaan olevan muutamaksi kymmeneksi vuodeksi, joten jotain sieltä varmasti irtoaa myös minun taskuihin.

Tällä hetkellä omistuksessa on osuudet neljästä yrityksestä: Fiskars, Fortum, Sampo ja Talvivaara. Näiden lisäksi minulle oli tammikuussa muutaman päivän ajan omistuksia Nokiassa. Tämä oli panokseni lyhyeen kauppaan. Käytännössä arvasin kurssin muutoksen oikein ja sain vuoden sijoitustuoton parissa viikossa. Olen onnellinen onnistumisesta, mutta en ajatellut harjoittaa tuota lajia yhtään enempää.

Nyt loppukevään myllerryksen jälkeen näyttää taas hienommalta. Myllerryksen aikana muutama osake kävi miinuksen puolella. Nämä olivat sellaisia jota olen hankkinut vuoden aikana lisää, korkeammalla ostohinnalla. Tällä hetkellä kaikki ovat taas tukevasti plussan puolella.

Fiskars + 40,34%
Fortum + 8,59%
Sampo + 7,99%
Talvivaara + 10,25%

Oheiset luvut on laskettu tämän hetkisellä myyntihinnalla, eikä niihin ole laskettu mukaan jo saatuja osinkoja.

Mysteerin ratkaisu

Nyt sitten selvisi yksikin mysteeri joka on vaivannut mieltäni pitkälti yli 12 vuotta. Joskus noihin aikoihin ollessani kesällä veneilemässä, bongasin merestä noin 15 cm pitkän ja pari milliä leveän vihertävän kalan. Miten tuollaisen muka bongaa veneillessä? Siten, että vene oli paikallaan ja ongen koho oli vedessä. Aluksi sekoitin otuksen tietysti meriheinän palasen, mutta kiemurtelu oli niin määrätietoisen oloista, että se paljastui kalaksi.

Luulin sitä seuraavaksi ankeriaan poikaseksi, vaikka tiedän hyvin kuinka epätodennäköistä sellaisen kohtaaminen merellä olisi ollut. Joka tapauksessa tänään taisin löytää todennäköisemmän kandidaatin. Nerophis ophidion eli siloneula on huomattavasti todennäköisempi, sillä se ei taida olla edes mitenkään harvinainen kala.


Hauskaa tietysti, että tuokin juttu selvisi nyt jälkikäteen vaikka väliin mahtuu muutama vuosi ja pari muutakin kalahavaintoa. Itse asiassa olen aika vakavissani päättänyt käydä tämän kesän aikana ongella. Olen hankkinut uuden onkivavan, kohon ja siimaa. Koukun ja madon olen ajatellut korvata jigillä, mutta en ole täysin varma tulkitaanko se onkimiseksi vai viehekalastukseksi.

Laki määrittelee onkimisen seuraavasti;
Onkimisena pidetään sellaista kalastusta, jota harjoitetaan vavalla ilman heittokalastukseen soveltuvaa kelaa ja jossa vapa tai siima on onkijan kädessä tai käden ulottuvilla eikä vieheenä ole pilkki, uistin, perho tai muu keinotekoinen laite.
Lähde: KalL 88§.

Jigi kun on keinotekoinen laite, mutta toisaalta kyllähän silakoita pyydetään ihan pelkällä koukulla. Eikä se minun käsityksen mukaan ole luvan varaista puuhaa.

Karhuja, jalkapalloa ja vankilasaari

Karhuja on koeteltu nyt muutamaan otteeseen ja ne alkavat tuntua ihan hyviltä. Mitään hirvittävän erikoista en ole niissä huomannut, ainoastaan sen että tuuli puhaltaa kenkien läviste. Tuuletukseksi sitä kaiketi kutsutaan, mutta on aika hassun tuntuista kun jalkapöytää hivelee vieno tuulenkare.

Katsoin eilen Italia ja Paraguay ottelun ja on tunnustettava, että minusta tuli Paraguay fani. Oli todella hieno nähdä kuinka he uskalsivat pelata hallitsevaa mestaria vastaan. Pelata hyökkäävää jalkapalloa, eikä sitä kisoja tähän asti värittänyttä varovaista ja puolustavaa palloa. Toki minä ymmärrän miksi pelataan puolustuksen kautta, mutta kyllähän kyseessä on maalintekopeli.

Wikipediasta bongasin artikkelin Pirunsaaresta. Siitä samasta minne aikoinaan lähetettiin Ranskan pahamaineisimmat rikolliset. Saaren legendaa värittää tietysti myös Henri Charriéren kirjoittama kirja Vanki nimeltä Papilon. En tiedä miten omakohtainen kirja oikeasti on, mutta hieno kirja se joka tapauksessa on. Suosittelen!

Kisaveikkaus: Brasilia 3 - Pohjois-Korea 1

Suomenlinna ja Suomenlinnan Panimo

Kävin eilen M:n kanssa lyhyellä visiitillä Suomenlinnassa. M ei ollut aikaisemmin käynyt siellä joten oli harmi, että visiitti jäi niinkin lyhyeksi kuin se lopulta jäi. Käytännössä kiersimme ainoastaan Pikku-Mustasaaren, sillä tämän vielä tänään jatkuva kesämyräkkä alkoi painaa päälle.

Lyhyen tiedusteluretken jälkeen vetäydyimme lounaalle nykyisen pääsisäänkäynnin vieressä olevaan Panimo ravintolaan. Varsinaista lounaslistaa ravintolasta ei löytynyt, joten tilasimme normaalilta ruokalistalta alkuruuan ja pääruuan. Jälkiruoka jäi tällä kertaa maistamatta.

Minulla startterina oli Panimon kalaisa zakuskalautanen, joka oli erinomainen. Kertakaikkiaan suosituksen arvoinen kokoelma meren herkkuja. Varsinkin sillikaviaari oli kertakaikkiaan taivaallista. Zakuskalautanen oli ehkä yksi parhaista alkuruoka-annoksista joita olen koskaan maistanut.

M tilasi itselleen Pernod-voissa paistettuja kampasimpukoita ja kehui niitä vielä monta tuntia lounaan jälkeen. On vain uskottava, että ne tekivät vaikutuksen myös muutenkin kuin olemalla hänen ensimmäiset kampasimpukkansa. Mietin itsekin samaa startteria, mutta valitsin toisin kuten jo kirjoitin.

Pääruokana molemmilla oli yksi suomalaisen kettiön klassikoista eli perinteinen poronkäristys. Kokonaisuutena ei mielestäni yltänyt aivan samalle tasolle kuin oma startterini, mutta käristyksenä erittäin hyvä. Olisin toivonut, että lihasta irronnutta lientä olisi ollut ehkä kaksi lusikkaa enemmän ja perunamuusi aavistuksen kuohkeampaa. Näistä huolimatta en ole ollenkaan pettynyt, vaan tyytyväinen ja ennen kaikkea kylläinen.

Panimo oli miellyttävä kokemus. Ehdottomasti sellainen paikka, jonne voi mennä toisenkin kerran, mutta ei kuitenkaan aiheuta näppylöitä jos väliin ehtii useampikin kuukausi aikaa.

Kohta mennään!!

Ei ole enää pitkään ja alan käydä taikauskoiseksi. Luin juuri Diego Maradonan näkemästä unesta jossa hän juhli jalkapallon maailman mestaruutta. Se tuntuu tällä hetkellä pelottavan uskottavalta vaihtoehdolta. Enneunien perusteella on tämän maailman kohtalo aikaisemminkin ratkaistu. Minulla ei edes ole mitään Argentiinaa vastaan, mutta jotenkin vain haluaisin nähdä jonkun toisen juhlimassa, vaikka onhan Argentiinalla Messi.

Kuka voittaa kisat? Ei minulla ole aavistustakaan. Liputan todennäköisesti Espanjan puolesta, sillä siellä on monta mainiota pelaajaa. Toisaalta ehkä nyt on Englannin vuoro tai ylipäätänsä aika Eurooppalaisen joukkueen voittaa mestaruus Euroopan ulkopuolella. Brasilia on aina vahva. Chile, Etelä-Afrikka ja Sveitsi saattavat olla niitä kuuluisia musta hevosia - suuria yllättäjiä.

Yksi odotetuimmista otteluista on lauantain Englanti vs. USA. Miten käy kun isoveli ja pikkuveli kohtaavat? Tilttaako Rooney ja tyrmää Carlos Bocanegran vasemmalla koukulla? Tuskin, mutta jotain jännittävää pelissä tulee aivan varmasti tapahtumaan.

Kisa aloitetaan todennäköisesti thaimarinoiduilla lohivartailla, naan-leivällä ja brasilian kunniaksi caipirinhoilla.

Kaksi uutta Karhua

Oli hyvä aika siirtää vanhat Reebokit syrjään ja hankkia jalkaan laitettavaksi uusi pari lenkkareita. Tällä kertaa kotimaiset(?) Karhut ja olen niihin ainakin tällä hetkellä ihan tyytyväinen. Väri ainakin on pirteä brasilia, joten kait niillä pystyy ihan kevyesti askelehtimaan. Sambaa en tosin ajatellut niillä tanssia.


Kyseessä on kaiketi ihan täysiveriset juoksukengät. Netissä kehuttiin niiden ylivertaista rullausta ja kenkien brosyyri kertoi niiden olevan 5% tehokkaammat kuin jotkut toiset. Minä en tiedä. En ole niitä vielä kokeillut.

Kesä on muutenkin minulle hieman hankalaa aikaa ulkoilun kannalta. Olen rääkännyt itseäni juoksemalla ihan kaikkein kuumimpaan aikaan, mutta ei se ole yhtään kivaa. Näitäkin kenkiä tulen testaamaan vasta nyt illalla kun ilma on edes jonkin verran viilentynyt. Hankaluus tulee siis siitä, että on kovin kuuma. Mieluiten lenkkeilen syksyllä, sillä silloin ilma on parhaimmillaan. Kosteaa, vailla siitepölyä ja helppoa hengitettävää.

Peilin kautta ajateltuna

Yllätyksiä ja muutoksia joiden seurauksena on muuttuneet kesäsuunnitelmat. Kyseessä on hieman harmittava muutos vallinneeseen olotilaan, mutta vastapuolena on tietysti omat hyvät puolensa. En niihin mene tässä kuitenkaan syvällisemmin, sillä tämä on liian julkinen foorumi tällä kertaa.

Itse asiassa tämä blogi on tavallaan menettänyt sitä alkuperäistä ajatustaan joka minulla oli. Tiedän, että tätä seuraa nyt muutama ihminen, jotka oikeasti tuntevat minut ja siksi valikoin välillä aiheita joista kirjoitan. Edellinen kappale on hyvä esimerkki. En osaa selittää syytä moiseen salailuun, mutta kait siinä on jotain tarvetta kertoa asioita "kasvotusten", eikä vain ilmoittaa näin julkisesti. Toisaalta koen joskus tarvetta pompotella ajatuksia kirjoituksen muodossa ennen kuin tuon ne julki ja siihen tarkoitukseen tämä blogi ei enää ole tarkoituksen mukainen.

Tuollainen minä kaiketi olen. Hieman hankalasti ymmärrettävä, mutta minkäs teet. Sitä on luonteensa vanki ja olen tottunut siihen, että olen usein hieman erilläni. Jos en fyysisesti niin jollakin muulla tavalla. Väärin kytketty kaiketi.

Mystinen katoaminen Titanissa

Mielenkiintoinen uutinen toisesta maailmasta tai paremminkin toisesta kuusta. Tähdet ja Avaruus välitti NASA:n uutisen vedyn ja asetyleenin mystisestä katoamisesta Titanin pinnalta.

Uutisessa spekuloidaan sillä mahdollisuudella, että kumpikin sopii hyvin kuvaan Titanin mahdolliselle elämälle. Sitähän ei tietenkään pysty sanomaan perustuuko häviäminen todella biologisesta prosessista tai vain puhtaasti kemialliselle prosessille. Tosin tälläistä kemiallista prosessia ei vielä tunneta, joten ovi on täysin auki kumpaankin suuntaan. Se on kuitenkin aika lailla todistettu, että Titanin pinnalta häviää vetyä, eikä siellä ole ollenkaan asetyleeniä mitä esiintyy Titanin ilmakehässä.

Ohessa linkki NASA:n uutiseen asiasta.

Huomioita kerjäläisistä

Olen miettinyt usein, että kirjoitan jotain nokkelaa ja älykästä Helsinkiä kansoittavista kerjäläisistä. Se on kuitenkin jäänyt tekemättä, sillä aihe on kiperä ja vaikeasti tartuttava. Joten kierrän ongelman kertomalla lyhyesti havaintoja, joita olen tehnyt näistä pääosin ulkomaisista kerjäläisistä.

Kielojen kukkiessa ilmestyivät muutamaksi viikoksi paljon pienet kukkaniput, joista veloitettiin muutaman euron maksua. En ole täysin varma onko kielon poimiminen laillista, tuskinpa sentään, mutta myrkyllinen se kuitenkin on. Ainakin pienille lapsille ja kotieläimille. Oli miten oli, mutta miksi niitä pitää poimia maasta ja kapitella ohikulkijoille?

Ateneumin ja Makkaratalon vieressä päivystää yksi apaattisin ihminen, jonka olen koskaan nähnyt. Vanhempi mies istuu kupin ääressä ja vain tuijottaa tyhjyyteen. Surkean oloinen tapaus, mutta hänelläkin on tarkka työrytmi. Aamulla yhdeksöltä mies tulee metrolla Kalasatamasta keskustaan ja lähtee illalla kello viisi hän lähtee taas pois. Ylitöitä mies ei ole vielä tehnyt.

Apaattisen miehen vieressä pitää majaansa silmäpuoli saksofonisti, jonka en ole kuullut koskaan soittavan kokonaista kappaletta. Hänen repertuaarinsa rajoittuu muutamaan tutun kuuloiseen teemaan, joita elävöitetään puhtaasti improvisoiduilla törähdyksillä. Soitanto muistuttaa etäisesti musiikkia kun miehen ohitse kävelee, mutta ei se sitä oikeasti ole. Satunnaista törähtelyä ja luritusta.

Saksofonimiehen kaverina on aina joskus haitarinsoittaja jonka musiikillisista lahjoista en ole päässyt perille. Tunnelma on kuitenkin korkealla kun miehet lurittavat kahdestaan, vaikka sävelmää ei vieläkään erota improvisoinnin keskeltä.

Tänään näin ensimmäisen roskisdyykkarin. Poika oli varustautunut sinisellä työhansikkaalla ja mustalla muovisäkillä. Hänen päivätyönsä oli ilmeisesti työntää käsi roskapöntön sisälle ja kalastaa sieltä sopivaa saalista. Muistan samoja sankareita Istanbulin syrjäkujilta.

Naiset liikkuvat useimmiten pienissä ryhmissä, huiveihin ja värikkäisiin mekkoihin pukeutuneina. Heitä kaikkia yhdistää Pauligin kahvikuppi. Sellainen jossa kahvia ostetaan kioskilta mukaan kun ei ole aikaa pysähtyä. Kupin pohjalla on usein muutama pieni kolikko, ikään kuin rohkaisuksi, muutkin ovat antaneet. Olen nähnyt kuinka päivystyksensä aloittava kerjäläinen asettaa itse ensimmäiset kolikot kuppinsa pohjalle.

Kaduilla kulkee erilaisia nuoria miehiä pyytämässä rahaa tai ojentamassa Pauligin kahvikuppia. Usein sama kaveri tulee vastaan samassa paikassa jos kävelet siitä hetken päästä uudestaan.

Paikallaan päivystävien kerjäläisten välimatka toisistaan on noin 100 - 150 metriä. Se voi olla vähemmänkin, mutta merkillepantavaa on se, että suoraa näköyhteyttä kahden päivystäjän välillä ei ole. Keskustan tietyillä kadun kulmilla on aina kerjäläinen.

Viime kesänä metrossa yleistyi tapa pitää konsertteja. Kaksi musikanttia ilmestyi metrovaunuun ja alkoi soittamaan jotain intrumenttia. Usein kyseessä oli pelkkä syntetisaattori ja solisti. Toinen alkoi kiertämään vaunua ojennetun hatun tai jonkun muun pussukan kanssa rahastaakseen matkustajia kahden minuutin konsertista. Seuraavalla pysäkillä seurue siirtyi vaunujonossa eteenpäin.

Kaksi kertaa minulta on kerjätty rahaa kotimaisen kerjäläisen toimesta. Kummallakin kerralla on kyseessä ollut alkoholisoitunut ihminen, mies ja nainen. Nainen kutsui minua herraksi ja mies pummasi kolikkoa.