The 1st rocket car

This new concept car from Jaguar, C-X75, reminds me of a real space age car. Something that you would be proud to own during the next century. Just before the very first space flying cars enter the production. Wish I could get one before I grow old.





The pictures are borrowed from the New York Times.

Monen ulottuvuuden Vincent

Vanha kunnon Vincent osaa aina vain yllättää. Tosin tällä kertaa yllättäjänä on joku muu, mutta aiheena on Vincent Van Goghin maalaukset. Minulle ehkä se kaikista tärkein ja merkittävin taiteilija tässä elämässä. Harmittaa ettei Suomessa taida olla julkisessa näytössä kuin yksi aito Van Gogh (Katu Auvers-sur Oisessa), tosin se on Ateneumissa joten sitä pääsee katsomaan aika usein.

Törmäsin jostain syystä nettisivuun johon oli listattu Tilt-shift valokuvia Van Goghin töistä, kuulema sopivat kyseiseen tekniikkaan aivan erityisen hyvin. Lyhennettynä kyse on tekniikasta jossa kuvasta tarkennetaan vain yksi kohta, muiden jäädessä epätarkoiksi. Efektillä pystytään saamaan aika uskottava vaikutelma 3D pienoismallista.

Ohessa muutama esimerkkikuva ja loput löytyvät täältä.









Upeita!

Sako 85 Bavarian Carbine - ajatuksia

Tämä ei missään nimessä ole mikään testi tai käyttökokemuksien kertaaminen, sillä en ole edes nähnyt Sako:n uutta kivääriä livenä. Kirjoituksen tarkoituksena on vain kerrata omia ajatuksia kivääristä, uusimmassa Erä:ssä ilmestyneen artikkelin pohjalta. Siinä nimittäin oli arvostelu uudesta Sako 85 Bavarian Carbine kivääristä ja siinä oli muutama kohta joita jäin pohtimaan.

Olen aina himoinnut täystukkista karbiinia, mutta en ole koskaan tullut sellaista ostaneeksi. Suurimmaksi syyksi siitä syystä ettei minulla ole sille mitään perusteltua käyttötarkoitusta. Radalle voisi mennä muidenkin kiväärien kanssa ja Ovh:n ollessa 2300 euroa, ei tuollaista tule muutenkaan ostettua aivan kevyin perustein. Eikä pelkkä käsityön arvostus tällä kertaa riitä ostopäätöksen tekemiseen.

Uusi kivääri on kaiketi äärimmäisen hieno ja kestävä ase. Sako on aina ollut hyvän tekijän maineessa, enkä usko siihen tulleen muutosta tälläkään kertaa. Kuitenkin pistää hieman ihmettelemään, että kiväärille ei myönnetä kuin yhden vuoden takuu. Se on mielestäni aika hävyttömän vähän kun kuitenkin kyseessä on suositushinnaltaan 2300 euron arvoinen ase.


Muotoilultaan karbiini on yksi kauneimmistä mitä olen vähään aikaan nähnyt, ja se on selvästi tarkoitettu ns. high-end markkinoille. On vaikea kuvitella, että kivääriä on ajateltu pelkäksi työkaluksi, sillä täystukkinen CZ 550 FS irtoaa jälleenmyyjältä vain hieman yli tuhannella eurolla.

Lukemani artikkeli mainitsee kiväärin tukin olevan valikoitua pähkinäpuuta ja piipun suussa oleva koriste on ruusupuuta. Todennäköisesti en olisi muuten kiinnittänyt huomiota koko ruusupuuhun, mutta sattumalta uusimmassa National Geographic lehdessä on artikkeli Madagaskarin luonnosta. Eikä kyseessä ollut mikään iloinen artikkeli. Itse asiassa koko saaren kärsimysnäytelmä perustuu pitkälle juuri ruusupuun laittomaan hakkaamiseen. En tietenkään väitä, että Sako käyttää laittomasti hakattua ruusuputa, mutta sitä ei kait kukaan voi kieltää, että aitoa ruusupuuta kaadetaan aivan liikaa. Henkilökohtaisesti olisin jättänyt ruusupuun käytön väliin juuri edellä mainituista syistä.

Ase itsessään on yksinkertaisesti upea. Erä sai paketista poimitulla kiväärillä vapaalta kädeltä ammuttuna 12 - 35 mm kasoja kolmella laukauksella. Ei huono.. ei ollenkaan huono. Tarkkuuden ja tyylikkyyden puitteissa ehkä yksi niistä unelmien aseista, joita olisi kiva katsella omassa asekaapissa. Tosin aikaisemmin mainituista syistä en usko koskaan tulevani asetta sinne hankkimaan.

***
Update 15.2.2011

Lähetin tammikuussa sähköpostin Sako Oy:n edustajalle, jossa kysyin kommenttia ruusupuun käytöstä ja puun alkuperästä. Viesti meni perille, sillä sain yhtiöstä vastauksen, jossa minua kiitettiin viestistä ja kerrottiin viestin kääntämisestä avainhenkilölle.

Tästä on kulunut nyt kuukausi, eikä Sako Oy:n avainhenkilö ole lähettänyt minulle tarkempaa vastausta kysymykseeni. Huolimatta siitä, että lähetin tammikuun lopussa asiasta ystävällisen muistutuksen samaan osoitteeseen.

Tämän hetkinen tilanne on, ettei Sako Oy kommentoi millään tavoin ruusupuun käyttöä Sako 85 Bavarian Carbine kiväärin koristeena.

Aarresaari mielessäni

Merirosvot ovat aina puhutelleet minua, sillä yhdistän niihin kaiken sen seikkailun ja vapauden tunteen mitä mies voi elämältään haluta. Taustalla on tietenkin lapsuuden kokemuksia, teatterista ja lukuisista kirjoista joista tärkein on tietysti Robert Luis Stevensonin Aarresaari.

Kun muistelen lapsuudessa lukemiani kirjoja niin Aarresaari on ehdottomasti se suurin tähti, se joka loistaa ylimmäisenä ja kaikkein kirkkaimpana. Voin vieläkin helposti kutsua mieleeni näkymän trooppisesta paratiisisaaresta, mustasta kuunarista ja merirosvojen aarrekartasta jossa X merkitsee aarteen paikkaa. En voi välttyä virnistämättä. Antakaa minulle X:llä merkitty kartta ja lähden noutamaan aarretta.

Evoluutiota harrastuksena

Kaikkea sitä on ryhtynyt harrastamaan. Olen yrittänyt päntätä ihmisen evoluutiota ja oppia ulkoa erilaisia latinankielisiä nimiä, tosin kasvattaahan tämä yleissivistystä. Minä nyt suurin piirtein osaan ulkoa, että noin neljä miljoonaa vuotta sitten kehittyi ihmisapina Aegyptopithecus. Tuossakin tuo ihmisapina saattaa olla väärin, sillä juuri tällä hetkellä en osaa suomentaa englannin kielistä "homini" sanaa yhtään paremmin. Ehkä ajan kanssa sitten.

Ensimmäiset Homo suvun jäsenet, Homo rudolfensis, Homo habilis ja Homo ergaster, kehittyivät noin 2 - 1,7 miljoonaa vuotta sitten. Mikä on sinällään aika hassua, sillä ensimmäiset kivityökalut on löydetty Oldowanin kaivausalueella Tansaniasta ja ne on ajoitettu 2,5 miljoonan vuoden ikäisiksi. Pientä klappia, mutta väliäkö sillä. Sitä paitsi kuka sanoo, että kivityökalut ovat Homo-suvun yksinoikeus?

Ihmisen evoluutio ei ole koskaan ollut minulle se suuri juttu, mutta se ilmeisesti kuuluu arkeologian perusteisiin. Siksi sitä on päntättävä. Tosin olisihan se pahuksen hienoa osata nämä ihan oikeasti, sillä nautin suuresti kaikesta missä pääsen brassailemaan omalla tietämykselläni.

Velkavankeudesta ja vähän velasta

Luin netistä muutamaa blogia, jossa velkaantunut ihminen kirjoittaa omasta rahankäytöstään ja päivittäisestä taistelusta velkaa vastaan. Siis aivan tavallisia suomalaisia ihmisiä, joiden rahankäyttö räjähti käsiin huomaamatta ja ilman mitään suurta syytä. Kaiketi yhteistä näille blogin pitäjille on rahan huolimaton käyttö, eikä niinkään sen riittämättömyys.

Totuushan on tänä päivänä, että rahaa ei ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä helppo saada. Meistä jokainen voi laittaa tekstiviestiä ja nostaa hetken kuluttua automaatista vaihtelevan suuruisen summan kylmää valuuttaa. Olisipa todellinen elämä noin helppoa, sillä siitä puuttuu se kylmä totuus. Vippi on velkaa ja se pitää maksaa takaisin korkojen kera. Kukaan ei lainaa sinulle rahaa ilmaiseksi, vaan alkuperäisen summan lisäksi pitää maksaa ylimääräistä.

Oma kokemukseni velasta liittyy opintoihin ja opintolainaan, sitä oli jossain vaiheessa pakko ottaa. Todennäköisesti olisin selvinnyt pienemmälläkin summalla, mutta ei kaikkea osaa ajatella etukäteen. Tärkeintä on kuitenkin se, että summa oli loppujen lopuksi hyvin pieni. Lisäksi se on ollut jo vuosia vain pelkkä muisto, sillä maksoin sen takaisin hyvin nopeasti. Tästä olen suunnattoman ylpeä, sillä se tarkoittaa minulle täydellistä riippumattomuutta ja mahdollisuutta käyttää rahani itse.

On käsittämättömän outoa elää maailmassa, jossa rahan käyttöä ei tunnu kukaan oikein osaavan. Valtiot ovat velkaisempia kuin koskaan ja yksityisten talouksien tilanne ei ole yhtään sen parempi. Samaan aikaan yksityinen kulutus on suurempaa kuin koskaan. Aivan kuin koko maailma elää käsityksessä, että velkaa ei tarvitse maksaa takaisin. Tuntuu kuin osa rakentaisi koko elämänsä sille pohjalle, että heidän ei tarvitse hoitaa elämän negatiivisia puolia. Niitä joita myös realiteeteiksi kutsutaan, kuten sitä ettei ilmaisia lounaita ole olemassa.

Sitä minä vain en ymmärrä, että mikä saa ihmisen maksamaan vapaa-ajan menoja velkarahalla. Jos pankkitilillä ei ole rahaa sukelluskurssin maksuun, niin silloin sinne ei mennä. Ei vaikka sukeltaminen olisi kuinka hauskaa. Sukelluskurssille mennään vasta sitten kun pankkitilillä on sen verran ylimääräistä, että kurssin voi maksaa heti. Omilla rahoilla, eikä kenenkään muun rahoilla. Sama juttu velkojen kanssa, ei uutta velkaa voi ottaa ennen kuin edellinen on maksettu.

Tosiasia kuitenkin on se, että vaikka velkarahan saaminen on helppoa. Velkojen periminen on tehty vielä helpommaksi.

Ihanko tosissaan rouva ministeri?

Meinasin hymähtää ääneen kun opetusministeri Virkkunen perusteli pakkoruotsin tarpeellisuutta myös sillä, että on valtion virkojen hakuvaatimuksena virkamiesruotsin osaaminen. Kuvitteleeko rouva ministeri ihan oikeasti, että koko kansa tulee työllistymään valtion virkaan?

Eilinen Mestareiden liigan ensimmäinen ottelupäivä on sitten takana, tänään pelataan toinen kierros, mutta jää katsomatta. En viitsi katsoa netistä jotain striimiä ja telkkarista otteluita ei näe ilman maksukorttia, sitä minulla ei ole. Olin lyönyt vetoa kahdesta ottelusta, Werder Bremen vs. Tottenham ja Manchester United vs. Rangers.

Veikkasin vierasvoittoa Pohjois-Lontoon ylpeydelle ja kaikki näytti kohtuullisen hyvältä, sillä Tottenham meni varhain 2-0 johtoon. Werder Bremen kuitenkin kavensi ja tasoitti pelin toisen puoliajan alussa, lopputulos 2-2. Rahat kankkulan kaivoon.

ManU vs. Rangers sen sijaan päättyi tasapeliin aivan kuten olin veikannut. Palautuskerroin oli hieman yli 6, joten tämä 0-0 nyhjäys takasi alkaneen kauden parhaan yksittäisen tuoton. Kiva juttu vaikka normaalisti kierrän tuollaiset riskisijoitukset kaukaa.

Tea party eli Teekutsu liike menestyi Republikaanien esivaaleissa jopa odotettua paremmin. Kyse on Republikaanien tulevista ehdokkaista osavaltioiden senaattorivaaleissa ja siten merkittävä osa Amerikan sisäpolitiikkaa. Kirjoitin siitä lyhyesti jo aikaisemin kesällä, mutta en ole vielä missään vaiheessa oikeasti perehtynyt asiaan. Sääli sillä asia vaatisi ehdottomasti enemmän huomiota, kyseessä on kuitenkin potenttiaalisesti erittäin merkittävä muutos Yhdysvaltojen puoluekartassa. Käytännössä siellä on kaksi puoluetta, Demokraatit ja Republikaani, jotka pallottelevat valtaa toisilleen säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt saattaa jopa käydä niin, että Republikaanit hajoavat kahteen eri siipeen, ääritapauksessa kahdeksi eri puolueeksi.

Välirikkoon viittaa joka tapauksessa ainakin se, että Delaware osavaltiossa Republikaanien tähtiehdokas hävisi Teekutsujen ehdokkaalle. Meinaa sitä, että paikoitellen valtakunnallinen puolue on hätää kärsimässä. Se siirtää tasapainoa oikealle, mutta miten pitkälle?

Pelästyneen kaninpojan paluu

Tästä tulee aika kova syksy kiinnostavien pelien osalta. Minulle se on erittäin kova tapaus kun yhteen syksyyn mahtuu peräti kaksi sellaista peliä, jotka minä haluan omakseni. Edellisen pelin ostin joskus varmasti yli vuosi sitten, ellei jopa kaksi vuotta sitten. Nimittäin en edes muista mikä tai koska se oli.

Tämän kuluvan kuun lopussa pitäisi ilmestyä Civilization IV. Pelisarjan uusin osa, joka keskittyy siihen kaikista hienoimpaan eli oman kansakunnan kaitsemiseen aina kivikaudelta kohti tähtien loistoa. Ehdoton suosikkini heti ensimmäisestä jaksosta lähtien eli aina vuodesta 1991 tähän päivään saakka.

Toinen iloinen yllätys oli Fallout 3:n jälkeläisen eli Fallout: New Vegas pelin ilmestyminen joskus ensi kuun aikana. Peli siirtyi ehdottomasti lähemmäs FPS genreä kolmannessa osassaa, mutta ehkä se oli odotettu ja looginen muutos. Minä ainakin yllätin itseni nauttimalla pelin tuomasta jännityksestä täysin siemauksin. Muistan hyvin kuinka ahdistunut olin ryömiessäni ympäri Washingtonin luhistuneita metrokäytäviä. Eteen syöksyvät mutantit ja muut atomien syleilystä selvinneet hirviöt syöksyivät päälle ilman, että pystyin tekemään muuta kuin juoksemaan pakoon tai taistelemaan tieni vapauteen niiden lävitse.

Odotan mielenkiintoisia hetkiä, täynnä adrenaliinia ja hermoja raastavaa jännitystä.

Rakennus, rakentaminen ja ajatuksia

Minua on viime aikoina kiehtonut kaikenlainen rakentaminen ja asumiseen liittyvät asiat. Ei kuitenkaan pelkästään asunnon rakentaminen, mutta myös jotain pienempää ja ehkä aavistuksen eksoottisempaa. Tosin se mikä minulla on mielessä on asuntovaunu.

Tuumasin joskus aikaisemmin mitä kaikkea voisi joskus rakentaa ja mieleeni juolahti ajatus asuntovaunusta. Niitähän myydään tällä hetkellä vallan mahdotomasti, mutta eikö sellaisen voisi rakentaa itsekin? Ainakin maailman ensimmäiset asuntoautot olivat puhtaasti käsityötä, puusta ja vanerista rakennettuja kärryjä. Minulla ei tietenkään ole erityisen mittavaa kokemusta oikein minkään rakentamisesta, mutta ei se näillä geeneillä voi olla kovin vaikeaa. Varsinkin kun tajuaa omat rajoitteensa, eikä yritä mitään ylitsepääsemätöntä.

Kokonaisen asuntovaunun rakentaminen olisi ehkä jotain tuollaista, ylitsepääsemätöntä tai hankalaa, joten muokkasin ajatustani. Se on todellisen suuruuden merkki, vaikka itse niin sanonkin. Nimittäin samalla kun tutustuin asuntovaunujen historiaan, huomasin jotain jännittävää. Sadepisaran muotoinen matkailuvaunu.

Tuollaisen tekeminen ei voi olla kovin vaikeaa, ei ainakaan jos on edes hieman järkeä päässä ja kiinnostusta pistosahan käyttöön. Alumiinisesta ulkokuorestaan huolimatta suurin osa sadepisaravaunuista taitaa nimittäin perustua puusta ja vanerista tehdylle rakenteelle.

Kiinnostava ajatus tuollaisesta helposti liikuteltavasta asumuksesta. Jos ei nyt aivan lappalaiselämää, niin aika lähellä. Tosin jos ideaa viedään pidemmälle, niin päästään tutustumaan mikroasuntoihin. Liikkeeseen joka on sekoitus modernia arkkitehtuuria ja tahtoa elää lähempänä ympäristöään.

Oikeastaan aika kiehtova vastaveto sille periaatteelle, että asunnon on välttämättä oltava mahdollisimman suuri. Syyllistyn siihen itsekin, mutta kun asiaa ajattelee niin ihminen tulee toimeen hyvinkin pienellä asumuksella. Ajatellaan vaikkapa soluasuntoja tai entisaikojen purjelaivoja. Tosin kumpaankin liittyy välttämättömyyden mukanaan tuoma pakko tilankäytön minimoinnista. Esimerkit eivät olleet parhaimpia, mutta ajatus pienestä ja hyvin arkkitehtoonisesta asunnosta on kiinnostava. Minimalistisuuden mukanaan tuoma tyylikkyys, yhdistettynä noh.. yksinkertaiseen älyttömyyteen on hauska ajatusleikki.

Itse asiassa tuota leikkiä olen leikkinyt jo usean vuoden ajan. Minulta löytyy piirustuksia useammastakin pienestä asunnosta, niin ympärivuotiseen asumiseen kuin pelkkään kesäasumiseen. Esimerkiksi miltä kuulostaa ajatus modernista versiosta Terassi kioskista?

Voiman tiivistymä

Olen postannut tämän ennenkin, mutta tässä on vain tiivistettynä kaikki se mistä minä pidän musiikissa. Vahva kitara, yksinkertaista raivoa ja aitoa uhoa loppuun asti. Hemmetti kun on loistava voimabiisi. I am a man!

New CEO for Nokia

I want to ride the moment when I have the possibility.

It has just been announced (approx 7 minutes ago) that Nokia CEO Olli-Pekka Kallasvuo has been sacked and the new CEO will be Stephen Elop. He will start from 21st of September. Please note his bio from Microsoft attached below:

"As president of the Microsoft Business Division, Stephen Elop oversees the Information Worker, Microsoft Business Solutions and Unified Communications Groups. This division is responsible for the Microsoft Office system of programs, servers and software-based services, Microsoft Dynamics, business applications for small and midsize businesses, large organizations and divisions of global enterprises and Microsoft's Unified Communications, products that provide complete software-based communications tools to business.

Elop joined Microsoft in January, 2008 and is a member of the company's senior leadership team that sets overall strategy and direction for Microsoft.

Before joining Microsoft, Elop was Chief Operating Officer for Juniper Networks, a leading provider of high-performance network infrastructure and a valued Microsoft partner. As COO, Elop was responsible for all the company's product groups, corporate development, global sales and service and marketing and manufacturing organizations.

Prior to Juniper, Elop served as president of worldwide field operations at Adobe Systems Inc., where he was responsible for Adobe's global sales organization and all customer-facing functions. Elop joined Adobe following the 2005 acquisition of Macromedia Inc., where he was president and CEO. During his seven-year tenure at Macromedia, Elop held many senior positions, including COO, executive vice president of worldwide field operations and general manager of the company's eBusiness division. Earlier in his career, he served in a number of executive positions, including chief information officer.

Elop earned a bachelor's degree in computer engineering and management from McMaster University in Hamilton, Ontario.".

Seems to be a sensible replacement for O-P Kallasvuo, as he is American and has a strong background in the IT sector. I am hoping this will be the first step for Nokia to gain a strong foothold in the US market.

Original news from Kauppalehti. In Finnish.

Tänne uudestaan

Tänään tuli todella pitkästä aikaa sellainen fiilis, että "täällä pitää käydä toisenkin kerran" käydessäni lounaalla. Olin kaveri J:n kanssa liikkeellä ja etsimme samoilla kulmilla ollutta malesialaista raflaa, mutta ei sitä tietenkään löytynyt. Tosin todennäköisempää oli, että kävelimme koko puljun ohitse ja jätimme sen noteeraamatta. Väliäkö sillä, sillä aina on ensi kerta.

Tuo lounaspaikka minne sitten päädyimme oli Thairavintola Tamatin, joka hehkutti thaibuffettia hintaan 8,50€. Itse asiassa ruoka ja kortteli huomioiden, se on minusta aika kohtuullinen hinta. Samoilta kulmilta kun löytyy lukuisia lounaspaikkoja, missä hintaa pyydetään jopa puolitoista euroa enemmän. Ryöstöä.

Jos voit mitenkään päättää mihin aikaan lounaalla käyt, niin tuolla kannattaa käydä vasta puolen päivän jälkeen. Itse asiassa 12.30 saattaa olla aika ideaali, sillä se kaikista pahin ryysis on loppunut. Ruokaa nimittäin edelleen riittää ja se on hyvää. Siis ihan oikeasti. Erikoismaininta siitä, että ruoka on tulista! Siitä kyllä varoitetaan pienellä lapulla, aina tulisen ruuan kohdalla ja tämä on ihan hyvä käytäntö. Varsinkin jos vaihtoehtona olisi se perinteinen suomiblandis kaikesta vähänkään tulisesta. Täällä siihen ei onneksi syyllistytä.

Mitäs muuta... Turistina tee kaupassa. Puhuin itselleni maistiaiset paikan kalleimmasta teelaadusta kun olen niin rajoittunut kuumien juomien suhteen. Tee on minulle eräänlainen kompromissi silloin kun en halua olla epäkohtelias. Normaalisti vieraille tarjotaan aina kahvia ja on suuri hämmästys kun vieras ei suostu juomaan sitä. Vielä suurempi hämmennys syntyy siitä kun kieltäytyy vielä teestä, sillä se on se ainut hätävara johon osataan turvautua kahvin jäädessä termokseen. Silloin kun en halua olla hankala, tyydyn ottamaan teetä vaikka ei se missään mielessä ole mitään herkkua. Sitä pitäisi opetella juomaan, enkä minä viitsi. Hittojako sitä opettelemaan sellaista mistä ei alkujaankaan ole kovin innoissaan?

Joka tapauksessa, kyseessä on YE SHENG PU´ERH niminen tee laatu ja The Huone tarjoaa sitä herttaiseen 750 euron kilohintaan. Hintaa voi verrata mielessään vaikkapa teräksen tämän päivän spottihintaan, joka on USD 545,00 / tonni. Pistää miettimään.

Että näin tänään

Ajatuksissa on ollut kaikenlaisia aiheita joista olisi voinut kirjoittaa vaikka mitä, ehkä jopa pienen kirjan, mutta jätän ne nyt kirjoittamatta. Osittain siksi etten niitä tähän hätään enää muista. Toiseksi siitä syystä, että tämän on tarkoitus olla lyhyt päivitys ilman suurempaa sisältöä.

Jalkapallosta on turvallista kirjoittaa sillä kohta alkaa Suomen peli Hollantia vastaan. Tunnelmat eivät ole kovin korkealla sen Moldova pelin jälkeen, mutta toisaalta tämä on just niitä pelejä joissa voi tulla yllätyksiä. Osittain siitä syystä en uskalla laittaa tähän peliin rahaa kiinni. Hollanti on massiivinen suosikki, joten sen kerroin on naurettavan pieni. Silti tasuri tai jopa Suomen voitto on mielestäni mahdollisia vaikkakin äärimmäisen epätodennäköisiä.

Meinasin yhdessä vaiheessa kirjoittaa armeijoiden ruoka-annoksista. New York Times teki aiheesta kuvareportaasin mikä oli kohtuullisen hauska. Samanlaista sontaa olivat maasta ja paketista riippumatta. Muistui hyvin mieleen ne kävelyretken aikaiset pasta-ateriat.

Mitäs muuta. Lainasin kirjan jota kaveri suositteli ja luulen ymmärtäväni mistä syystä. Vaikuttaa aika viivasuoralta logiikalta, mutta luetaan tuo kirja nyt edes loppuun ennen kuin arvostellaan.

Olen pohtinut erämaahan muuttamista. Saattaisi olla mielenkiintoinen kokemus, mutta olisiko sekään kestävällä pohjalla? En ole varma vaikka tiedän lukuisten ihmisten niin tekevän. Itse asiassa se liittyy hyvin läheisesti "survivalist" ajatteluun, jota harrastaa yllättävän suuri osa ihmisistä. Kyseessä on siis uskomus siitä, että meidän tuntemamme maailma on tulossa pian loppuunsa. Hieman kun netin pintaa raaputtaa löytää kertomuksia ihmisistä, jotka muuttavat ydinsuojiin pysyvästi tai niitä jotka ostavat tonnikaupalla sokeria tulevaa keinottelua silmällä pitäen.

Eipä muuta tällä kertaa.

Peilisilmät

Näin eilen lyhyen insertin Helsingin Habitare messuilta, jossa esiteltiin messujen sisältöä. En seurannut sitä aivan täysillä, joten voin olla aavistuksen hakoteillä, mutta muistan hyvin selvästi yhden toimittajan kysymyksen. Siinä haettiin vastausta mitä messuilta voi löytyä tavalliselle kuluttajalle. Vastaajina oli pari alan ammattilaista ja ensimmäinen rupesi esittelemään pieniä arkipäivän käyttöesineitä ja toinen erilaisia tekstiilejä. Alkuperäinen huomio oli se, että messujen tuotteet ovat hinnakkaita ja suhteellisen harvalukuiselle asiakaskunnalle kohdennettuja.

Tuo lyhyt insertti herätti minussa tunteen jonka saan usein modernista taiteesta, jonka tekijät elävät omassa maailmassaan eivätkä näe elämää sen ulkopuolella. Nurkkakuntaisuudeksi sitä kaiketi kutsutaan. Tarkoitan, että arkipäivän hyödykkeistä rakennetaan ylellisyystuotteita joita tavallinen palkansaaja ei voi tavoitella. Sitä aivan kuin jätetään kiinalaisten halpatuotteiden varaan.

En ymmärrä miksi kotimaisen design tuotteiden pitää olla niin helvetin kalliita. Tai kyllä minä sen oikeasti ymmärrän, pienet tuotantomäärät + suuret kustannukset. Siihen kun vielä yhdistetään vielä pelkkä kotimaan markkina-alue, niin ei kait seurauksena voi olla muuta kuin sisäänpäin kääntyneet silmät.

Harmittaa niin, että sylettää

Hemmetti.

Vierasvoittoa odotellessa

Kohta sitä mennään, Moldova isännöi Huhkajia tänään EM2012 ensimmäisessä karsintaottelussa. Tiedossa tiukkaa peliä ja varmaan jonkin verran itseään hakevaa peliä. Vaikea uskoa, että molempien joukkueiden peli olisi sitä parastaan vielä tässä vaiheessa karsintoja. Suomen kannalta on positiivista se, että rinki on suhteellisen pieni. Merkkaa sitä, että suurin osa kavereista on pelannut keskenään ja tietää mitä toiset tekevät.

Kentän nurmen on kerrottu muistuttavan perunapeltoa, joten vaikea kuvitella pelin muutenkaan muodostuvan mitään klassikkoa. Merkkaa myös varmasti sitä, että pelissä nähdään paljon erikoistilanteita, mikä on varmasti vierailijoiden etu. Kuulemani mukaan Moldovan joukkue on aika lyhyenläntä, kun taas meillä on muutamia maailman luokan pääpelaajia.

Kisaveikkaus on tietysti pakko laittaa ja uskon Suomen voittoon. Todennäköinen tulos on 0-2 Suomelle, maalintekijöinä Sami Hyypiä ja Mikael Forssell.

Lyhyt tutustuminen sukuhistoriaan

Kovinkaan paljoa ihmeellistä ei ole päässyt tapahtumaan, sillä elän hyvin leppoisaa elämää. Kaveri kävi hakemassa viskipullon minkä olin käynyt hänelle hakemassa Lahden edestä, oli kuulema edullisempaa kuin täällä paikallisessa. Minä olen maistellut sikäläisiä keksejä, jotka kieltämättä ovat hyvinkin paljon edullisempia kuin paikalliset verrokit. Ihme ettei niitä kukaan edusta täällä Suomessa.

Samoin olen tutustunut lähimenneisyyteen ja selvittänyt yhden kysymyksen, joka on vaivannut mieltä jo pidemmän aikaa. Äidin isä taisteli aikoinaan reilu kolme vuotta jalkaväessä ja nyt tiedän tarkemmin, että missä. Itse asiassa siinä kävi vähän niin kuin ajattelin, sillä olemassa olleiden tietojen perusteella JR 50 oli hänelle todennäköisin sijoitusyksikkö. Asia varmistui kun kävin Kansallisarkistossa katsomassa isoisäni kantakorttia. Siitä kävi ilmi, että palvelusyksikkönä on ollut koko sodan ajan 11. Divisioonan alainen jalkaväkirykmentti 50, joka myös Vornan nimellä tunnetaan.

Vorna taisteli Itä-Karjalassa ja oli valtaamassa Petroskoita ja asettui asemasodan ajaksi puolustukseen Syvärin alajuoksulle. Kesäkuun lopulla 1944 11. Divisioona siirrettiin Syväriltä Kannakselle, missä JR 50 osallistui Talin-Ihantalan taisteluihin 27.6. - 30.6.1944.

Kannaksen ratkaisutaistelujen jälkeen 11. Divisioona siirrettiin pikaisella komennuksella pohjoiseen ja tämä näkyy myös kantakorttiin merkityissä taistelupaikoissa. Tornion maihinnousun jälkeen on pitkä lista Tornionjoen varren paikkakuntia aina Muonion tietämille saakka. Lyhyen yhteenvedon JR 50:n tapahtumista voi lukea Saarijärven kaupungin kotisivulla. Yksityiskohtaisemman kertomuksen löytää JR 50:n historiatyöryhmän omakustanteesta Vornan taistelutaival: Jalkaväkirykmentti 50 1941-1944. Hyvinkin mielenkiintoinen kirja.