Kirjoitin lähes 11 kuukautta takaperin Wärtsilästä ja siitä kuinka en uskalla sijoittaa siihen suoraan. Puhuin samalla kuinka epävarma olin yrityksen meripuolen tulevaisuudesta ja maailman konttilaivaston jatkuvasta kasvusta. Samaan aikaan Wärtsilän osakekurssi on noussut hirvittävästi ja kolkuttelee kaikkien aikojen ennätystään, ajalta ennen suurta finanssikriisiä. Olen ollut pöllämystynyt ja ihmetellyt mistä hitosta moinen johtuu. Toisaalta samaan aikaan olen tietysti myhäillyt partaani, sillä Fiskarsin kautta osa tuosta kurssin noususta valuu myös minun osoitteeseen.
Katsoin asiaa liian pienestä vinkkelistä. Syylistyin typeryyttäni yksinkertaistamaan asiaa liikaa, sen pienen kokemuspohjan kautta mitä minulle on kertynyt. Olkoon tämä minulle opiksi.
Luin tänään New York Times:n verkkosivuilta artikkelin kuinka Amerikan länsirannikon satamakaupungit investoivat kuin viimeistä päivää. Olin aavistuksen pöllämystynyt mistä oli kyse, ennen kuin valo astui päähäni, Panaman kanavaa laajennetaan.
Mistä siinä on kyse? Siitä, että vanha Panamax-tyypin alukset astuvat historiaan. Eivät tietenkään kertarysäyksellä, eivätkä yhdessä, mutta tyyppiluokka muuttuu vanhanaikaiseksi.
Panaman kanavan kautta kulkevien alusten suurimmat sallitut mitat ovat:
- Kokonaispituus 294,1 m.
- Leveys 32,3 m.
- Syväys 12,0 m; lastimerkin tropiikkilastivesiviiva makeassa vedessä. Gatún järven veden tiheys on 0,9954 g/cm3 29,4°C lämpötilassa. Veden suolaisuus ja lämpötila vaikuttavat sen tiheyteen ja samalla siihen miten syvällä laiva vedessä ui.
- Korkeus 57,91 m mitattuna vesiviivasta aluksen korkeinpaan kohtaan.
Uudet mitat:
- Kokonaispituus 366,00 m.
- Leveys 49,00 m.
- Syväys 15,00 m.
- Korkeus 57,91 m.
Käytännössä tuo vastaa noin 12,000 TEU:n konttilaivaa eli jos katsoo listaa maailman suurimmista konttilaivoista, niin suuri osa listan laivoista mahtuu uudesta kanavasta. Se tarkoittaa sitä, että Amerikan sisäinen valtamereltä valtamerelle liikenne on suurien mullistuksien edessä. Tähän asti suuri osa Kauko-Idän tuonnista on tuotu Länsi-Rannikon satamiin, joista se on jaettu rautateitse ja kumipyörällä (=rekka) muualle yli suuren amerikan maan. Uuden kanavan valmistumisen myötä, suuret valtameriä kulkevat äitilaivat pystyvät jatkamaan Kiinasta aina New York:iin saakka. Periaatteessa jopa Eurooppaan asti, mutta en osaa sanoa onko se kannattavaa. Sen sijaan suuren konttilaivan reititys Kiinasta itä-rannikon suuriin satamiin on varmasti kannattavaa. Ajatelkaapa itsekin kuinka paljon järkevämpää on tuoda kertarysäyksellä 12,000 konttia laivalla, kuin kuljettaa tuo tavaramäärä mantereen ylitse rekkakuljetuksella.
Uusi reititys antaa suuria mahdollisuuksia konttivarustamoille. Se kenellä on suurin laivasto uuden Panamax-tyypin aluksia, on asemissa uudeksi valtamerian valtiaaksi. Perinteisesti koko konttilaivojen aikakauden, tuo asema on ollut tanskalaisen Mc-Kinney Møller suvun hallussa. Nyt kärkikoiran paikasta käydään ilmeisen kiivasta kamppailua, sillä Gianluigi Aponten omistama Mediterranean Shipping Company S.A. (=MSC) kärkkyy lähellä. Yllätävän lähellä, mikäli Alphalinerin TOP100 listaa on uskominen. Olemmeko syntyneet aikaan, jolloin Maerskin valta-asema lipsuu italialaisten käsiin?
Noh.. tuo kaikki näkyy Wärtsilän kurssissa siitä syystä, että uusia laivoja rakennetaan kuin viimeistä päivää. Vanhat kun ovat liian pieniä uusille mahdollisuuksille ja tulevaisuuden reitityksille. Siksi miettisin kovasti, jos olisin riippuvainen Amerikan päivittäisestä rekkaliikenteestä. Tietysti kannattaa huomioida, että minulla on mahdollisesti taas aivan liian pieni näkökulma asiaan. Lisäksi kirjoittelen näitä juttuja aivan oman päättelyni pohjalta, eikä sen varaan kannata rakentaa omia ajatuksiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti