Yhtä varmasti kun maassa on puoli metriä lunta, tekee minun mieleni purjehtimaan. Voisin helposti kuvitella itseni jonnekin trooppiselle saarelle, piirtelemään varpaan kärjellä geometrisiä kuvioita valkeaan korallihiekkaan. Menin niin pitkälle, että katselin myytävänä olevia purjeveneitä, mikä oli huono ajatus. Siellä oli kaunottaria, upeita, virheettömiä linjoja ja kiiltävää pintaa.
Hankalaksi asian tekee se, että kyseessä olisi vain pieni päätös ja olisin veneen ylpeä omistaja. Eihän siinä olisi mitään järkeä, ei pienintäkään. Silti se houkuttaa niin kovasti, että pelkään kiertyväni kieroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti