Shampanjasta ja lihakirveestä

Edellinen kirjoitukseni oli 800 kirjoitukseni ja tämä on siitä seuraava. Mitään tavoitteita en ole itselleni asettanut tämän suhteen, mitä nyt joskus, on tullut tunne tauon pitämisestä. Sitä ei ole kuitenkaan koskaan oikein toteutunut ja olen kirjoittanut hyvinkin säännöllisesti. Tyhjänpäiväistä ja haihattelua, mutta silti.

Vaalien tulosseurannan lomassa tuli korkattua pullo shampanjaa. Veuve Clicquot oli juoman pullottanut eli sama talo minkä shampanjaa muuten nostettiin taannoin Ahvenanmereltä. Tämä oli tietysti hieman

halvempaa, mutta silti oikein maukasta. Veuve Clicquot Ponsardin BRUT oli kuivaa shampanjaa, siis sellaista mistä en joskus kokemattomampana osannut nauttia. Tämä oli kuitenkin oikein mainiota. Pirteän hapokasta, maukasta ja helppoa. Sellaista mitä hyvä shampanja on. Minä tykkäsin vaikka tajuntaa se ei varsinaisesti räjäyttänyt. Suosittelen kuitenkin.

Arkeologiaa voi harrastaa ilman tutkintoa ja tehdä ihan oikeita löytöjä. Kirjoittaa historiaa uusiksi. Samalla tavalla kuin tähtitieteessä, missä harrastelijan havainnot voivat olla aivan yhtä arvokkaita kuin ammattilaistenkin. Itse asiassa usein jopa arvokkaampia, sillä kuten arkeologiassa, palkkaa siitä touhusta nostaa kovin pieni määrä ihmisiä. Meinaa käytännössä sitä, että suuri osa löytämistään odottavista kohteista, ei koskaan tule ammattilaisten löytämiksi.

Loviisassa kirjoitettiin uusiksi kotimaista rautakauden menneisyyttä. On oletettu, että eteläinen rannikko on siltä osin tyhjää, koska sieltä ei ole mitään koskaan kunnolla etsitty. No ahkerat ja hienot ihmiset analysoivat, päättelivät ja löysivät.

Alueelta löytyi rautaisia keihäänkärkiä, kalastusvälineitä sekä viikinkiajalle tyypillisiä veneenrakennusniittejä. Samoin uutisen kuvassa, on mielestäni hyvin tyypillinen viikinkiaikainen kirveen terä. Siis sellainen millä on kovin helppo leikata lihaa. Ohessa kuva tanskalaisesta replikasta, jollaisella on joskus muinoin otettu hengiltä useampikin ihminen. Aika upea löytö jos minulta kommenttia kaivataan.