Toisinaan minua harmittaa, ettei minusta tullut insinööriä. Mekaniikka tai konetekniikka olisi varmasti ollut sellainen oppiaine, josta olisi ollut paljon hyötyä. Ongelmani on nimittäin se, että minulle usein tulee mieleen kaikenlaisia ideoita, jotka kuulostavat hyvältä. Oivalluksia erilaisista koneista, laitteista ja toimintatavoista, joiden toteuttamiskelpoisuudesta minulla ei ole aavistustakaan.
En minä onneksi ole niin naivi, että kuvittelisin lentävää autoa tai teleporttausta, mutta paljon realistisempia ideoita. Ongelma muodostuu siitä, että minä pyöritän ajatusta mielessäni ja totean konseptin hyväksi, toimivaksi ja ennen kaikkea rahan arvoiseksi. Tämän jälkeen minulla ei ole käsitystä, miten hitossa sen saa oikeasti toteutettua. Saati sitten onko se ylipäätänsä edes mahdollista tai kuinka vaikeaa.
Jos olisin insinööri, minulla todennäköisesti olisi edelleen kyky saada näitä ideoita, mutta samalla olisi jonkinlainen peruskäsitys siitä, onko se toteutuskelpoinen. Se helpottaisi kovasti elämää, eikä minun tarvitsisi painia saman asian kanssa pidempään kuin on oikeasti yhtään tarpeen.
Ehkä minun pitäisi kokeilla asiaa, tekemällä jostakin ideastani kirjallinen esitys. Kuvailla mistä on kyse ja pilkkoa se yksittäisiin osiin, tuoda esille tärkeimmät ongelmat ja lähteä selvittämään niiden ratkaisua. Hakea olemassaolevia ratkaisuja vastaaviin ongelmiin ja pohtia sitä kautta, onko peruskonsepti toimiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti