sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Kommentti Canon G11


Ostin itselleni loppusyksystä kauan kaivatun uuden kameran. Kyseessä oli itseasiassa ensimmäinen ns. kunnon digikamera, sillä siirryin filmikamerasta digiaikaan todella hitaasti. Itse asiassa minulla oli käytössä pelkkä Nikon Coolpix L12 lähes kaksi vuotta, ennen kuin siirryin johonkin parempaan.

Se parempi on tuo uusi Canon G11. Olen kuvannut sillä kahden kuukauden aikana lähes tuhat valokuvaa ja olen pikkuhiljaa päässyt perille mikä se oikeastaan onkaan. En lähde tässä kirjoittamaan sen teknisistä ominaisuuksista, sillä moni on osannut tehdä sen paljon paremmin kuin minä (täällä, täällä ja täällä). Keskityn kertomaan omia käyttökokemuksia ja millaisia tuntemuksia se on herättänyt.

Ihastuin Canonin G-sarjaan joskus G6:n aikoihin ja minulla oli selaimessa kirjanmerkki kyseisen kameran arvostelun kohdalla useamman vuoden ajan. En tietenkään missään vaiheessa tullut sitä ostaneeksi, mutta kiinnitin huomioita samoihin asioihin kuin kiinnitin tässä uusimmassa. Kyseessähän on ns. tosikuvaajan pokkari. Eräänlainen välimalli point-n-shoot pokkarin ja kunnollisen järjestelmäkameran välillä, siis väliinputoaja. Minä pidän ennen kaikkea sen kompaktista rakenteesta siitä, että pieneen ja kohtuullisen huomaamattomaan runkoon on saatu ahdettua erittäin paljon ominaisuuksia.

Kun on kuvannut järjestelmäkameralla, niin pistää kyllä merkille kuinka paljon se herättää huomiota. Ihmiset katsovat hyvin usein kameraan ja päättelevät sinun olevan "tosikuvaaja" vaikka näin ei olisikaan. Minuakin on luultu ammattikuvaajaksi ties kuinka monta kertaa, vaikka asia ei ole niin. En minä halua herättää huomiota kun käyn kuvaamassa, CoolPix:ssä ihastuin ennen kaikkea siihen, että se oli niin pieni ja huomaamaton. Kukaan ei huomannut jos halusin kuvata salassa. Tällä G11:sta samanlainen salakuvaaminen onnistuu myös, ei aivan yhtä helposti, mutta silti riittävän hyvin. Minulle tuo tarkoittaa sitä, että voin kävellä kaupungilla ihmisten seassa ja ottaa tilannekuvia. Kukaan ei kiinnitä huomiota.

G11 on pieni kamera, se kylkee helposti kaulassa kävelylenkillä. Sateen sattuessa, se mahtuu mainiosti takin alle, vaikka aiheuttaakin hassun pullistuman. Tosin halutessani voin myös laittaa sen kainalon alle ja unohtaa koko kameran olemassaolon. Se on yksinkertainen kantaa mukana.

Olen huomannut, että kameran parhaat kuvat tulevat ulkona, puhtaassa auringonvalossa. Se ei ole mikään yllätys, mutta olen hieman yllättynyt, että kirkas sisätilojen keinovalo on usein liian hankala kameran älylle. Värit tahtovat näyttää keinotekoisilta ja kuvista ei tule kovin hyviä. Olen muutaman kerran käynyt kuvaamassa Itäkeskuksessa ja ollut tyytymätön kuviin. Useimmiten juuri huonojen värin takia. On tosin täysin mahdollista, että minä en vain osaa, mutta kun kameran pitäisi osata siitä huolimatta. Minun homma on rajata ja valita aiheet.

Ulkona kamera on kuin toiselta planeetalta. Värit toistuvat kirkkaina ja kuvat terävinä. Huolimatta siitä, että olen joskus tuskastunut kameran tarkennuksen kanssa. Se ei aina osaa tarkentaa siihen, mihin minä haluan tarkentaa ja tarkennuslaatikon manuaalinen siirtely on liian vaikeaa. Kun tarkennuksen saa kohdalleen, kuvat ovat hyviä.

Lukemissani arvosteluissa painotettiin usein kameran parantuneita hämäräominaisuuksia edelliseen G10 verrattuna. En ole koskaan kuvannut G10, mutta pimeässä kuvaamani kuvat ovat pääsääntöisesti onnistuneet. Kuvista tulee luonnollisen näköisiä ja kuvien kohinaa on hyvin vaikea huomata. Tietysti kuvaaminen vaatii jalustan, mutta se on itsestään selvyys. Käsivaralta en ole kuvannut ensimmäistäkään pimeäkuvaa, joten se vaikuttaa varmasti myös mielipiteeseeni.

Minulla on kamerassa firmware 1.0, eli se ensimmäinen ohjelmistomalli mikä kameraan on asennettu. En tiedä miten sitä pitäisi parantaa, mutta minä lisään usein kuviini jonkin verran kontrastia. Kyse voi olla henkilökohtaisesta mieltymyksestä, mutta mielestäni kuvat vaativat sitä. Väriä saatan vahvistaa myös, mutta sitäkin vain rajallisesti. Sen sijaan olen hyvin pettynyt, että kuvien suoristaminen jälkikäteen on hyvin vaikeaa. En ole keksinyt miten se onnistuu Canonin omalla softalla ja joudun käyttämään siihen muita ohjelmia. Typerää, mutta minkäs teet. Nikonin kamerasoftassa sen pystyi muokkaamaan suoraan, joten pisteet tästä Nikonille.

Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen kameraani. Siinä on juttuja joita haluaisin muuttaa, mutta hyviä puolia on huomattavasti enemmän. Tällä hetkellä tuntuu oikein hyvältä, että päätin lopulta vaihtaa uuteen kameraan. Vaikka en tiedä onko se tehnyt minusta parempaa kuvaajaa. Tuskin, mutta pystyn kuvaamaan sellaisia kuvia, joita en ole aikaisemmin pystynyt.

Ei kommentteja: