Intialainen kadoksissa

Minun tekee mieli intialaista ruokaa, sellaista mikä on ihan oikeasti hyvää. Viimeksi sitä olen saanut monta vuotta sitten jossain Eiran ja Punavuoren rajamailta, mutta se paikka on kaiketi jo kadonnut maan päältä. Enkä edes muista mikä se oli nimeltään, vahingossa kun sinne kerran eksyin.

Kurjuus.

Palaan asiaan mikäli jotain uutta tulee vastaan.

Vaalimainos, mutta olkoon kun on niin hieno

Harmi etten ollut livenä paikalla.

Hypnoottinen katse, mutta jotain on rikki - Jobs, Steve

Sain luettua loppuun viikonloppuna Walter Isaacsonin Steve Jobs - elämänkerran, kirja jota en aikonut lukea. Nyt se kuitenkin istuu kirjahyllyssäni, luettuna ja ihme kyllä jollakin tavalla pidettynä kirjana. Sain sen lahjaksi joten se selittää miten se sinne päätyi.

Olen aina halveksinut Steve Jobsia. Aloitin lukemaan kirjaa puhtaasti vessakirjana, muutama hetki kerrallaan. En halunnut antaa sille sen suurempaa arvoa. En edelleenkään pidä miehestä tai hänen persoonastaan, ainakaan siitä mielikuvasta joka median, kirjan ja ennen kaikkea hänen tuotteidensa avulla on minulle rakentunut. Kiistatta jonkinlainen nero, mutta samalla hyvin rikkinäinen, vaarallinen ja ruma persoona. Löysin kirjan perusteella hänestä lukuisan määrän tuttuja piirteitä, sellaisia jotka ovat olennainen osa myös minua. Meidän eromme tulee kuitenkin siinä, että Jobs oli kaikkien noiden piirteiden kärjistetyssä pisteessä. Terävä. Minä en ole.

Mies oli kiistatta eräänlainen nero ja inspiroi ihmisiä muuttamaan maailmaamme sellaiseen suuntaan missä tietotekniikka on meistä normaalia. Tarkoitan ettemme edes ajattele kuinka normaalia tuhansien musiikkikappaleiden kuunteleminen meille on. Muutoksia on tietysti lukuisia muitakin ja uskon, että maailma on jollakin tasolla parempi paikka. Ei tietenkään samalla tavalla kuin Gatesin työ malarian voittamiseksi, mutta jotain sinne päin kuitenkin.

Kirja on eräänlainen mammutti, eikä sitä pysty lukemaan yhdeltä istumalta. Päähenkilö(t) ovat niin rasittavia. Se on kuitenkin kattava, joskin yhden ihmiselämän mahduttaminen kansien väliin on vaikeaa. Uskoisin kuitenkin, että tämä on hyvä ja kokonainen kertomus. Huutoa ei piilloteta, mutta sen määrä on todennäköisesti minimissä. Siitäkin huolimatta sitä on paljon. Liikaa, että osaisin arvostaa ihmistä, jonka teot kuitenkin ansaitsevat tunnustuksen.

Opin kirjan avulla paljon myös itsestäni. Tunnistin luonteenpiirteitä ja sitä mihin ne voivat johtaa, mutta myös sen mitä niillä voi saavuttaa. Kertomus on myös eräänlainen oppikirja kuluttajaliiketoimintaan, siihen kuinka tärkeää tavoitteiden ja niiden eteen taisteleminen lopulta on. Oodi täydellisyyden tavoittelulle ja samalla kertomus kuinka rikkinäinen käsite täydellisyys lopulta on.

Terra Nova - Uusi sarja

Eilen alkoi televisiosarja Terra Nova, joka on ilmeisesti jonkinlainen sekoitus Jurassic Park leffoja, Robinson Crusoe tarinaa ja Amerikan asuttamista joskus kun sitä asuttivat vielä villit ja intialaiset. Paperilla tuo kuulostaa kovin hauskalta ja mielenkiintoiselta, mutta ensimmäinen jakso ei hirveästi vakuuttanut.

Muistiini nousee väistämättä hyvin mielenkiintoinen TV-sarjakonsepti parin vuoden takaa, missä USA joutui ydinsodan kohteeksi. Alku oli todella mieleenpainuva ja jännittävä, mutta sarja taantui hyvin pian pelkäksi saippuaksi. Tällä Terra Novalla saattaa olla samanlainen kohtalo.

Ainakin ensimmäinen jakso ei missään mielessä vakuuttanut, kuten jo totesin. Maisemat olivat upeita, mutta henkilöt hyvin pinnallisia karrikatyyrejä. Enkelimäinen äiti joka käyttää 32 tuntia vuorokaudessa menestyäkseen työssä ja kasvattaessaan kolmihenkistä tulevaisuuden suurperhettä. Perheen poika on kovin kovin yksinkertainen hahmo, eikä taatusti näyttänyt vielä parastaan - toivottavasti.

Ehkä ongelma oli siinä, että ensimmäiseen jaksoon oli ladattu liikaa tavaraa. Mihinkään ei päästy oikein syvemmälle ja siksi kaikki olivat vain pelkkää pintaa, kiiltävää ja liukasta. Toki hyvin kaunista, mutta se ei vielä riitä. Odotan 2-4 jaksoa ennen kuin päätän onko tämä hienoa ja ihmeellistä.

bear! lovely. Drunk.

Those were my key words for the last nights visit to the Helsinki located restaurant Savotta. For those of you who are challenged with the Finnish language, savotta refers to the logging and wood harvesting. Sort of a theme restaurant for old Finnish popular culture, with food from the old times. It was a work thing as we had our Norwegian colleague along us. Nevertheless it was my first visit to the place, so I liked the idea of going there.

The location is a rather good one, just close to the Senaatintori with great access to public transport. Altought I'm not sure if I'd come with own car as the parking might be a bit tricky.

The place itself looks the part, the decor is mostly wood, with lots of old newspaper clippings. Vintage adverts and news. I bet there are thousands of theme restaurants like that, so this isn't really that special. Except that the theme is Finland. We sat at the cellar floor which was actually really nice. Had the table at the back of the room, which felt a bit seclusive. Wasn't expecting any silverware and certainly didn't get any as the collection of table ware was a mixture of all kind of old Finnish glass work and cutlery. They fulfilled their place and added to the atmosphere.

For the starter I had the Delicacies of the hunter as in game terrine served with crowberry sauce, elk tartar and wild boar set in aspic. Curious mix of forest delicacies as it really was hard to tell which was which. I'm pretty sure I got the elk tartar correct, but I'm still not 100% sure. Wouldn't have minded a bit more info on the subject. Then again, was a bit drunk at that time, so the info might have passed me.

Never before had any bear for dinner, but was curious enough to try it as the whole table choose to have Patron’s bear Wallenberg as main course. It was served with Savoy cabbage rolls filled with barley and chanterelle mushrooms and creamed Finnish mushrooms. Can't realy say was it really worth the extra cost as the taste itself wasn't the special. But of course I understand that eating bear meat is an experience itself, so suppose it was money well spent. Not that it was my money, but still. The side dish of cabbage rolls was excellent.

To complete the menu I had the Blueberry pie served with milk chocolate mousse and white chocolate ice cream. The milk chocolate mouse was curious and would have never known what it was if I hadn't read the description. Wonder how they managed in that, but still, the blueberry pie itself was decent. Disappointingly small piece thought..

Would I go there again? Hmm.. I suppose so. It was a really nice theme restaurant and had some Tapio Rautavaara playing at the stereo. You rarely get that. The food was good, although not exquisite. Wine like vise. If you have foreign quests who appreciate the trip to wonderland of old Finland, I would even recommend this highly. A great place to have a experience, but there are several restaurants that make at least as good food, than Savotta. Service was humoristic and fit the place spot on.

Minä, minä ja minä

Kuuntelen toisella korvalla presidentinvaalien toisen kierroksen ja huomaan kuinka korvissani soi, siellä soi persoonapromonimin ensimmäinen muoto. Täysin ymmärrettävää, sillä tässä vaiheessa yritetään vaikuttaa ja kertoa kuinka minä olen paras.

Katselin aikaisemmin tänään Rillit huurussa sarjan neljättä kautta. Sitä on vielä yksi DVD katsomatta, mutta minusta tuntuu, että tämä on sarjan paras kausi. Tässä on enemmän henkilöitä ja oma suosikkini Amy Farrah Fowler, joka on aivan upea rooli. Samaan kauteen taitaa mahtua myös muutama muu herkullinen hetki ja roolisuoritus.

Olen aivan lääpälläni tähän sarjaan, mikä on minusta hauskaa.

Shampanjasta ja lihakirveestä

Edellinen kirjoitukseni oli 800 kirjoitukseni ja tämä on siitä seuraava. Mitään tavoitteita en ole itselleni asettanut tämän suhteen, mitä nyt joskus, on tullut tunne tauon pitämisestä. Sitä ei ole kuitenkaan koskaan oikein toteutunut ja olen kirjoittanut hyvinkin säännöllisesti. Tyhjänpäiväistä ja haihattelua, mutta silti.

Vaalien tulosseurannan lomassa tuli korkattua pullo shampanjaa. Veuve Clicquot oli juoman pullottanut eli sama talo minkä shampanjaa muuten nostettiin taannoin Ahvenanmereltä. Tämä oli tietysti hieman

halvempaa, mutta silti oikein maukasta. Veuve Clicquot Ponsardin BRUT oli kuivaa shampanjaa, siis sellaista mistä en joskus kokemattomampana osannut nauttia. Tämä oli kuitenkin oikein mainiota. Pirteän hapokasta, maukasta ja helppoa. Sellaista mitä hyvä shampanja on. Minä tykkäsin vaikka tajuntaa se ei varsinaisesti räjäyttänyt. Suosittelen kuitenkin.

Arkeologiaa voi harrastaa ilman tutkintoa ja tehdä ihan oikeita löytöjä. Kirjoittaa historiaa uusiksi. Samalla tavalla kuin tähtitieteessä, missä harrastelijan havainnot voivat olla aivan yhtä arvokkaita kuin ammattilaistenkin. Itse asiassa usein jopa arvokkaampia, sillä kuten arkeologiassa, palkkaa siitä touhusta nostaa kovin pieni määrä ihmisiä. Meinaa käytännössä sitä, että suuri osa löytämistään odottavista kohteista, ei koskaan tule ammattilaisten löytämiksi.

Loviisassa kirjoitettiin uusiksi kotimaista rautakauden menneisyyttä. On oletettu, että eteläinen rannikko on siltä osin tyhjää, koska sieltä ei ole mitään koskaan kunnolla etsitty. No ahkerat ja hienot ihmiset analysoivat, päättelivät ja löysivät.

Alueelta löytyi rautaisia keihäänkärkiä, kalastusvälineitä sekä viikinkiajalle tyypillisiä veneenrakennusniittejä. Samoin uutisen kuvassa, on mielestäni hyvin tyypillinen viikinkiaikainen kirveen terä. Siis sellainen millä on kovin helppo leikata lihaa. Ohessa kuva tanskalaisesta replikasta, jollaisella on joskus muinoin otettu hengiltä useampikin ihminen. Aika upea löytö jos minulta kommenttia kaivataan.

Edes hieman jälkiviisautta

Useista demarilähteistä on kerrottu, että Lipponen kärsi kisan aikana ikärasismista, äänestäjien kommentoidessa hänen olevan liian vanha presidentin tehtäviin. Uskoisin kuitenkin, että tässä on nyt kyse perustavaa laatua olevasta tulkintavirheestä. Väitän ettei Lipposen ikä sinällään ole kenellekään mikään ongelma, kyse on enemmänkin siitä, miten hänen ikänsä näkyi miehen esiintymisessä.

Paavo Lipponen ei ole poliittisen historiansa aikana, koskaan tullut kuuluisaksi nopeudestaan, mutta kyllä 70 vuotiaana mies oli koko kampanjan aikana hidas. Ajatuksen luominen oli kovin, kovin verkkaista ja se sai hänet näyttämään parasta ennen päiväyksensä ohittaneelta mieheltä. Ajatus sinällään on edelleen terävä eikä häpeä muiden ehdokkaiden rinnalla, mutta vaikutelma oli vanhan ja väsyneen miehen vaikutelma.

Paavon ongelma oli myös se, että oli jo hyvissä ajoin kertonut ettei tehtävä kiinnosta. Tällä kansalla on pitkä poliittinen muisti.

Muuten vaalit menivät aika lailla odotukseni mukaisesti. Suurin yllätys minulle oli Haaviston ja Väyrysen sijoitukset. En uskonut, että Haavisto voittaa toisen kierroksen paikkaa, mutta niinhän siinä kuitenkin kävi. Onnittelut Pekalle ja kiitos Paavolle.

EHDOKKAIDEN TOTEUTUNEET ÄÄNIOSUUDET ENSIMMÄISELLÄ KIERROKSELLA OVAT:

SAULI NIINISTÖ 37,0
PAAVO LIPPONEN 6,7
TIMO SOINI 9,4
PAAVO VÄYRYNEN 17,5
PAAVO ARHINMÄKI 5,5
PEKKA HAAVISTO 18,8
EVA BIAUDET 2,7
SARI ESSAYAH 2,5

YHTEENSÄ 100 prosenttia.

Naiset pärjäsivät heikommin kuin osasin odottaa, kertooko se enemmän ehdokkaista vai äänestäjistä, tiedä häntä. Arhis pärjäsi jotakuinkin juuri niin kuin arvuuttelin. Kertoo kait vasemmiston tilasta. Timo Soini oli vain hieman parempi kuin veikkasin, perustin arvaukseni siihen, että äänestäjistä vain 8-10% ovat todellisia perussuomalaisia. Muuten heidän kannatuksensa tulee liikkuvista äänestäjistä, jotka liikkuvat kohtuullisen helposti siihen suuntaan, mistä sillä kertaa eniten houkutellaan.

Sauli Niinistö on mielenkiintoinen tuote, se perustuu mielikuviin eikä varsinaisesti siihen, mitä hän on todella tehnyt tai sanonut. Mitä ovat Niinistön "suomalaiset teot"? Todennäköisesti näemme ja kuulemme niistä nyt kahden viikon aikana, sillä kampanja on rakennettu näitä viikkoja varten. Todennäköisesti tulemme joutumaan melkoiseen niinistörumputuleen ja sillä testataan äänestäjien tahdonvoimaa.

***

Muita hienoja asioita:
Suomen aikaan 6.2.2012 pelataan unelmien Super Bowl. Toivoin mutta en uskonut odottaa, että vastakkain pelaavat New England Patriots ja New York Giants.

Go Giants! I AM ALL IN!!

Vaalivalvojaiset - Presidentti 2012

Kohta mennään. Tai siis onhan tässä menty jo hyvän aikaa, sillä presidentinvaalit ovat käynnissä täyttä höyryä ja touhotusta. Virallinen tuloslähetys alkaa klo. 19:30, mutta tunnelma alkaa jo nousemaan. Kuuntelen hyvää musiikkia ja valmistelen.

Oma epävirallisen virallinen tulosveikkaukseni on ohessa.

EHDOKKAIDEN ÄÄNIOSUUDET ENSIMMÄISELLÄ KIERROKSELLA OVAT:

SAULI NIINISTÖ 38,1
PAAVO LIPPONEN 9,6
TIMO SOINI 8,7
PAAVO VÄYRYNEN 16,4
PAAVO ARHINMÄKI 5,2
PEKKA HAAVISTO 15,3
EVA BIAUDET 3,1
SARI ESSAYAH 3,6

YHTEENSÄ 100 prosenttia.



Uskon, että Niinistön trendi on pitänyt edelleen laskevan suuntansa. Sen sijaan luulen demareiden heräävän galluppeja kovempaan tulokseen, mutta vain hieman. Väyrysen ja Haaviston luvut perustelen sillä, että perinteisesti gallupit eivät ole osanneet ennustaa maakuntia ja pääkaupunkiseutua oikein. Tämä on korostunut erityisesti juuri Vihreiden ja Keskustan kohdalla, minkä uskon toteutuvan tälläkin kertaa. Haaviston kannatuksessa on hieman liikaa ilmaa.

Costa Concordian viimeiset manooverit

Tämä video ei ole virallinen tallenne, eikä siksi ole täysin varmaa, että näin todella tapahtui. Olen kuitenkin kohtuullisen luottavainen sen suhteen, sillä se on julkaistu myös yhdellä netin suosituimmista meriliikenteeseen erikoistuneista sivustoista.

Reconstruction of the Costa Concordia Tragedy, Narration by John Konrad from gCaptain.com on Vimeo.

Merkillepantavaa on, että alkuperäinen ongelma on aivan liian suuri nopeus. Costa Concordia lähestyi saarta n. 15 solmun (28 km/h) nopeudella, eikä kapteeni havainnut ajautuneensa liian lähelle saarta. Hämmentävää, että aluksen lähestymisessä ei ilmeisesti ole käytetty apuna tutkaa, eikä edes karttaplotteria. Niistä etäisyydet olisivat olleet selvästi havaittavissa.

Laivan käännös alkaa aivan liian myöhään, eikä ole riittävän voimakas. Alus osuu paapuurin puoleinen perä edellä rantakiveen ja menettää eteenpäin työntävän voiman. En yllättyisi vaikka potkuri olisi täysin säpäleinä, sillä osuman jälkeen alus kadottaa nopeutensa todella nopeasti. Lisäksi lopullisessa rantautumisessa alusta ohjaillaan yksinomaan keulapotkureilla, päämoottoreista ei ole havaittavaa apua.

Sherlock - TV sarja

Katselin hetki sitten lainaksi saamani DVD:n uudesta Sherlock Holmesista. Kyse on BBC:n uusi TV sarja muutaman vuoden takaa, mutta minä en ollut sitä aikaisemmin nähnyt. Enkä ole edes tietoinen onko sitä kotimaisella kanavalla edes nähty, mutta eipä siitä niin väliä.

Sarja vaikutti tuoreelta ja terveellisellä tavalla modernilta rikossarjalta. Se oli sijoitettu nykypäivään, mutta ilman sen suurempaa alleviivausta. Tapahtumat olivat meidän maailmassa, eikä siitä sen enempää.

Kiinnostava tuttavuus ja odotan mielelläni hetkeä kun katson seuraavat kaksi jaksoa, enempää minulla ei ole lainassa.

Se aika vuodesta lähestyy kun jättiläiset kohtaavat

Nyt näyttää hyvältä sen suhteen, että pidän maanantaina 6.2 yhden vapaapäivän. Huomasin televisiokanavan kotisivuilta, että he näyttävät Super Bowl XLVI ilmaiseksi. Kyseessähän on kaiketi maailman suurin yksittäinen urheilutapahtuma, siis yhden ottelun mittainen tapahtuma. Kyseessä on amerikkalainen jalkapallo, se missä isot miehet törmäävät toisiinsa ja yrittävät saada hassun muotoisen nahkapallon vastustajan maalialueelle. Touchdown!!

Aina tähän aikaan vuodesta kirjoitan kuinka paljon pidän lajista, vaikka se näyttää hassulta. En minä sitä osaa kunnolla seurata, mutta kyseessä on silti hieno laji. Super bowl on upea ja samaan aikaan kamala show. Missään ei ole niin rankkaa amerikkalaisuutta kuin tässä yhdessä ainoassa ottelussa. Kyseessä on aito amerikkalainen instituutio. Siellä ollaan niin yltiöisänmaallisia, että aivan sylettää, mutta minkäs siinä teet. USA on hieno maa tai siis ainakin se televisio USA, minkä me kaikki tiedämme ja mihin tunteemme kiinnitämme.

Vielä ei ole täysin selvää kuka tulee pelaamaan Super Bowlissa, mutta ehdokkaita on jäljellä enää neljä j viikonloppuna sekin on ratkaistu kun viimeinen playoff viikonloppu saadaan päätökseen. Oma suosikkini New York Giants pelaa vieraissa San Francisco 49ers:a vastaan kun taistellaan NFC:n mestaruudesta. Naapuri konferenssissa AFC:ssä pääsystä Super Bowliin kisaavat New England Patriots ja Baltimore Ravens.

Toivon ja odotan finaalia, jossa Giants kohtaa ja nöyryyttää Patriotsin täydellisesti. Se olisi upea ja hieno syy pukea päälle omat siniset värit. Minä kannustan Giantsia. Go Giants! Go Giants!! Go Giants!!!

Tarpeeton ja mahdoton, mutta saamarin kiinnostava: M4-410™

Suomessa kansalaisella ei ole oikeutta aseelliseen itsepuolustukseen ja tämä on minusta ihan hyvä juttu. Toisaalta meillä määritellään aseet käyttötarkoituksen mukaan, eikä United States Fire Arms Mfg. Co., Inc valmistamalle uutuudelle ole varmasti mitään laillista käyttötarkoitusta täällä pohjoisen maassa. Se ei muuta ollenkaan sitä, että kyseessä on minusta saamarin mielenkiintoinen uutuus.

USFA M4-410™ – ALL STEEL – 6 SHOT on itsepuolustukseen rakennettu revolveri. Se ampuu hauleja, siis se on haulikkorevolveri. Ajatus on aika jännittävä ja jos todella kuvittelisin tarvitsevani - mitä en kuvittele - asetta itsepuolustukseen, tämä se olisi. Vaikea kuvitella tilannetta, jossa seitsemäs päällekarkaajaa ei pötkisi pakoon tuollaisen nähtyään. Sitä paitsi tuollaisen itsepuolustusaseen mieleestäni pitääkin olla, ampua luotettavasti iso määrä hauleja, jotta osuminen on varmaa. Aivan kuten haulikko, mutta lyhyempi ja helpommin käsiteltävä ase.

Haulien lisäksi M4-410 ampuu myös luoteja, isoja luoteja. Kaliiperi on .410, mikä vastaa noin sentin läpimittaa sivistyneessä mittataulukossa. Lyhyellä etäisyydellä pysäytysvoimaa on taatusti, vaikka on selvää ettei tuollaisella tarkkuutta ammuta. Ei edes lyhyeltä matkalta. Aseen tarkoitus on osoittaa siihen suuntaan ja osua edes vähän. Mielenkiintoinen vekotin, sääli vain ettei tuollaista pääse koskaan ampumaan. Saati sitten omistamaan.

***

J.K. Eräs seuraamani aseblogi tietää kertoa, että kyseinen ase on ilmeisesti hyllytetty. Kaikki siihen viittaavat kirjoitukset yhtiön sivuilta on vedetty pois, mikä kertoo minulle siitä, ettei kukaan ole ottanut asetta myyntiin. Sääli, sillä kyseessä oli erittäin kiinnostava konsepti. Jotain sellaista mikä minua puhutteli kovasti.

TIME 10 Questions: 10 Questions for Mike Tyson

Malttakaa odottaa viimeisille sekunneille, sieltä löytyy viimeinen kysymys ja mahtava vastaus.

Rillit huurussa postissa

Posti toi paketin missä oli The Big Bang Theory huumorisarjan neljäs tuotantokausi. Olisin asiasta aivan soikeana, mutta kun kolmas kausi on edelleen matkalla. Toivomuksena tosin on, että se ehtii viikonlopuksi perille, niin voisin viettää tervehenkisen Rillit huurussa maratonin.

TV:n ääressä vietetyt maratonit muuten eivät ihme kyllä ole minun juttu. En saa itsestäni irti, että katsoisin telkkaria montaa tuntia putkeen, mutta tämän osalta ajattelin sitä kokeilla. Saa nähdä miten sen kanssa tulee käymään.

Sanaleikit ja parodia ovat sivistyksen tunnusmerkit

Minusta tuntuu, että pornoelokuvien nimien keksiminen on taiteenlaji, jota kaikki eivät osaa arvostaa. Eivät ainakaan tarpeeksi. Tähän olen minäkin syyllistynyt, mutta aikaisemmin tänään käydyn keskustelun perusteella olen havahtunut. Huumoria on vaikka kuinka, kunhan siihen osaa suhtautua ja haluaa sen huomata. Ohessa muutamia hauskoja sanaleikkejä:

- Weapons of Ass Destruction
- Lord of the Cockrings
- Big Trouble in Little Vagina
- Don't Waste It, Taste It 4
- Honey We Blew Up Your Pussy 10
- I Lost My Cock in Hillary Scott
- Pimp My Ride and Nail Me Inside
- C-Men: Part 2 - Fanny Force
- Dude, Where's My Dildo?
- Vampire Sex Diaries

Kerta kaikkiaan herttaisia ja ainakin minä sain, hymyn huulille. Sanaleikit ovat leppoisia ja pieni parodia on aina paikallaan. Nyt pitäisi vain löytää joku riittävän itsevarma kaveri, joka kävisi kysymässä löytyykö nuo lähikirjastosta lainaksi.

Pätevä vai sopiva?

Ennakkoäänestys alkaa ihan kohta ja en ole vieläkään tehnyt lopullista päätöstä ketä äänestän. Osittain siksi, että notkun kahden vaiheilla. Mietin haluanko äänestää itselleen mieluista vaihtoehtoa vai ehdokasta, joka on todennäköisesti kyvykkäämpi ehdokas. Onko meillä aikaa odottaa, että uusi presidentti kasvaa työhönsä?

Eurooppa on yhä jäätyneessä kriisissä, sillä velkaa on edelleen liikaa, eikä kenelläkään ole oikein varaa maksaa sitä pois. Tähän ei ole vielä kukaan keksinyt hopealuotia, jolla siitä päästäisiin eroon. En minä usko, että Suomen presidentilläkään sitä on. Olisi kuitenkin kiva jos meidän johtava virkamies pystyisi antamaan siihen panoksensa heti eikä vasta viidestoista päivä. Henkilökohtaisesti haluaisin nähdä otsikoita, joissa tasavallan presidentti edistää kansakunnan taloutta. Vähän kuin Ahtisaari teki aikoinaan. Hän avaa ovia ja näyttää, että olemme kansakuntana tosissamme.

Vuoret ja kamppailu tietämyksen vertauskuvina

Elämääni on lähes aina värittänyt kiinnostukseni, siis luonteenpiirre eikä mikään ysittäinen kiinnostuksen kohde. Olen kiinnostunut lukuisista asioista, eikä niitä kannata tähän lähteä listaamaan. Tämä on ollut suuri lahja, mutta samalla myös suuri rajoite.

Tunnen tietynlaista ylpeyttä siitä, että pystyn keskustelemaan kohtuullisen asiantuntevasti aiheesta kuin aiheesta ja janoan tilanteita, joissa opin jotain uutta kiehtovasta aiheesta. Sellaiselta joka tietää asiasta enemmän kuin minä ja on oman alansa ekspertti. Koen sen olevan etulyöntiasema.

Ongelma tämä on siksi, että en ole missään erityisen hyvä. Todellista tiedon piikkiä ei pääse syntymään kun huippu muistuttaa enemmän tasaisesti kumpuilevaa kukkulaa. Jotain lähempänä Appalachien vuoristoa kuin Kalliovuoria, jossa huiput ovat terävämpiä ja korkeampia.

Viime aikoina olen huomannut kokevani tämän yhä enemmän heikkoudeksi, sillä en osaa mitään todella hyvin. Pidän sotahistoriasta, mutta minusta ei ole väittelemään asiaan syventyneiden ammattilaisten kanssa. Tiedän etten pärjää heille kun lähdetään taittamaan peistä ja se harmittaa minua. Koen itseni keskinkertaiseksi.

Perimmäinen syy. Kuinka tuntea ylpeyttä itsestään kun ei ole korkeuksiin kohoava kerros-, vaan enemmänkin laajalle levittäytynyt ja hieman tylsä kilpitulivuori.

Tyhjänpäiväistä nillitystä, sillä tiedän päihittäväni sotahistorioitsijan niin monella muulla keskustelun alustalla. Ehkä menee vielä muutama vuosi ennen kuin pystyn kokoamaan kiinnostavista asioista jotain sellaista, mikä on aidosti säilyttämisen arvoista.

Optimointia laivanrakennuksessa ja lisää tehokkuutta

Olen ollut tietoinen siitä, että Wärtsilä on kohtuullisen merkittävä pelaaja meriteknologiassa, mutta oheinen artikkeli oli melkoinen silmien avaaja. Erittäin kiehtova silmäys siihen miten tulevaisuuden konttilaivan rakennetta voidaan vielä optimoida.

Tuo rungon aukkojen optimointi on mielestäni vielä kuitenkin lapsenkengissä. Eikö tuohon olisi järkevää miettiä sitä samaan teknologiaa, mitä sukellusveneissä käytetään? Siellä on jo vuosikymmeniä käytetty torpedoluukkuja, juuri tehokkuuden ja nopeuden lisäämiseksi. Ei luulisi olevan kovin vaikea juttu kehitellä avattavat luukut, jotka sulkevat keulapotkurien aukot matkan ajaksi.

Voisi kuvitella, että tuollainen vähentää turbulenssia merkittävästi ja siten tuo merkittävän säästön polttoainekustannuksissa. Tosin ongelmia saattaa tietysti tulla mekaniikan osalta ja rikkoutumisen sattuessa. Mitä tehdä kun keulapotkurin luukku ei suostu aukeamaan ja satamaan ei pääse ilman sen tuomaa ohjattavuutta? Tosin tuollaiset ongelmat on tehty ainoastaan ratkaistaviksi.

Loput artikkelista oheisista linkeistä Osa 2 ja osa 3.

Odotan mielenkiinnolla koska me näemme ensimmäisen Flettner tankkerin. Osittain tuulivoimaa käyttävän laivan, jonka kannella nököttää rivi tyhjän talouspaperirullan muotoisia roottoreita. Tosin huomaan olevani toiveissani jo aavistuksen myöhässä, E-Ship 1 on käsittääkseni toimiva konsepti, vaikka ei tankkeri olekaan. Vaikka täytyy tunnustaa, että kyseessä on aivan helvetillisen ruma laiva. Lisää kuvia täältä.

Ja mitä olis tapahtunut Suomessa?

Iltapäivälehdessä oli uutinen Yhdysvaltojen Oklahomassa tapahtuneesta asuntomurrosta, jossa toinen murtautujista ammuttiin kuoliaaksi.

18-vuotias Sarah Dawn McKinley, oli kotonaan 3-vuotiaan poikansa kanssa, kun kaksi miestä yritti murtautua hänen kotiinsa.

Juuri leskeksi jäänyt Sarah työnsi sohvan oven eteen ja vetäytyi makuuhuoneeseen lapsensa kanssa. Tämän jälkeen hän soitti hätäkeskukseen.

- Minulla on kädessäni kaksi asetta. Voinko ampua heidät, jos he tulevat ovesta sisään, kysyi McKinley hätäkeskuksen työntekijältä.

- En voi antaa lupaa ampumiselle, mutta sinun täytyy tehdä kaikkesi suojellaksesi itseäsi ja lastasi, kuului hätäkeskuksen vastaus.

Toinen murtautujista siis kuoli ja perhe säilyi hengissä, sekä puolusti omaisuuttaan. Tapaus on tyyppi esimerkki tilanteesta, jonka takia aseita ostetaan yhä enenevissä määrin. Siis Amerikassa, eikä Suomessa. Ero tulee siitä, että täällä itsepuolustus ei ole laillinen käyttötarkoitus tuliaseelle. Eikä varmasti millekään muulle aseelle, vaikka sellaiseen sitä voisikin käyttää. Suomessa väkivalta on valtion monopolisoimaa, eikä sitä siksi ole luvallista käyttää edes itsensä puolustamiseen.

Toisaalta en osaa sanoa mihin kohtaa vettä viiva on piirretty, sillä maalaisjärki kyllä sanoo, että kotiaan saa puolustaa. Keinot on vain pystyttävä valitsemaan kohtuuden mukaan, jotta ei syyllisty liialliseen väkivaltaan. Tässä kohtaa astumme viivan ylitse, sillä ainakin Oklahomassa henkilön on itse tehtävä kaikkensa perheensä suojelemisesi.

En kehoita ketään väkivaltaan, mutta jotenkin tuntuu siltä, että ajattelumalli Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on merkittävä. Onko realistisempaa hyväksyä, että kansalaisella on oikeus tehdä aktiivisesti jotain kotinsa turvaamiseksi, kuin vain odottaa ulkopuolista apua?

“Fishing under ice” by Finnish filmmaker Juuso Mettälä

Fishing under ice from Juuso Mettälä on Vimeo.

Kaikenlaista elämästä ja vaaleista

Tänään oli ilmestynyt Rautatieaseman välittömään läheisyyteen vaalikontti. Kyseessä on sininen, normaali 20 jalkainen merikontti, josta oli toinen seinä korvattu läpinäkyvällä pleksilasilla. En valitettavasti tajunnut ottaa siitä kuvaa, mutta kontti oli minusta hauska.

Kontti oli nimetty "Paavon tuvaksi", mikä minusta on oikein vekkuli nimi. Varsinkin kun meillä on kolme Paavoa ehdokaana, joten en lähde arvuuttelemaan kuka Paavo tästä kontista vielä tulee pilkistämään. Oman epäilykseni minulla siitä kyllä on.

Yritin etsiä jonkin aikaa musiikkia Ovi.com sivulta, mutta en löytänyt heti kättelyssä sopivaa versiota Frank Sinatran levytyksistä. Valikoimaa oli kyllä mahtavasti, mutta ne kokoelmat, joissa oli 20+ kappaletta eivät pitäneet sisällään mitään erityistä. Sen verran tyhjänpäiväinen minä olen, että olisin halunnut mukaan niitä suurimpiakin hittejä.

Katselin muuten pitkästä aikaa(?) Rillit huurussa sarjan ensimmäisen tuotantokauden käytännössä lähes putkeen. Tai no levy kerrallaan kolmen päivän ajan, mutta onhan sekin jo jonkinlainen maraton, eikö? Sarja on mielestäni parasta komediaa vuosikausiin. Olen nauranut itseni tärviölle niin monta kertaa, että luulen muuttuneeni kuolemattomaksi.

Ai niin, niille seikailijoille, biologeille ja muille rahan puutteessa eläville hattivateille tiedoksi. Arvostan kovasti pyrkimyksiänne uuden tiedon löytämiseksi, siksi vinkkaan tiedoksi, että The National Geographic Society on aloittanut ohjelman tukemaan (apuraha) Pohjois-Eurooppalaisten tiedemiesten ja -naisten tutkimusta. Sitä minä en tiedä kuinka sitä haetaan, mutta luulisi sen tiedon löytyvän jostain täältä. Tai hitto.. etsikää itse. Tämä riittää minun kontribuutiokseni tässä asiassa, vaikka olen luonnollisesti kiinnostunut ja toiveikas uuden tieteen ja tietämyksen kasvusta. Sen verran vielä kuitenkin muistutuksena, että NG:ssä on tässäkin numerossa juttu arkeologiasta. Kaivakaa minulle jotain jännittävää!!

Iran kivittää koiraa

Erikoista kuinka Iran uhkailee ja asettaa ehtoja maailman mahtavimmalle laivastolle. Aivan kuin sillä oikeasti olisi sananvaltaa siihen, missä Yhdysvaltojen laivasto seilaa ja osoittaa kyvykkyyttänsä. Minusta kyseessä ei ole edes tasavertainen kilpailu jos lähdetään vertaamaan kahden, niin eritasoisen ja erilaisen laivaston suorituskykyä.

Se mikä tilanteesta tekee kuitenkin mielenkiintoisen on Iranin laivaston alueellinen sijainti. Persianlahti on käytännössä sen kotilätäkkö ja koko Iranin sotavoima pystyy tarvittaessa tukemaan mahdollisia laivasto-operaatioita.

Persianlahti on kuitenkin maailman vesistä ehkä se tärkein tai ainakin melkein. Siksi myös Yhdysvalloilla on siellä yksi pysyvä tukikohta, se on Bahrainissa ja Saudi-Arabia on tietysti tavallaan myös jenkkien takapihaa. Noh.. tavallaan ainakin..

Eniten minua kiinnostaa tuo uhkailu. Mitä sillä ihan oikeasti haetaan takaa, sillä kaikille on selvää ettei se tule tehoamaan. US Navy seilaa edelleen siellä missä se haluaa ja näyttää pitkää nenää Iranille. Eikö se johda iranilaisten kasvojen menetykseen? Eikä sellaista yleensä katsota diplomatiassa kovin hyvällä. Mihinkään sotimiseen minä en jaksa uskoa, koska se ei ole sitä mitä kumpikaan on halukas tekemään. Ei varsinkaan kun tämä on vaalivuosi.

Olisiko kyse ihan puhtaasti siitä, että Iran vittuilee jenkeille juuri siksi, koska tietävät ettei se johda mihinkään. Kivitetään koiraa kun välissä on riittävän korkea aita.