Lyhyesti väkivallasta

Nyt on maksettu katsonta-aikaa tuonne TV-kanavalle ja odottelua olisi enää tunti ja kymmenen minuuttia. Sen jälkeen pitäisi alkaa kotimainen nyrkkeilyilta, joka huipentuu Eva Wahlströmin EM-titteliotteluun. Se on toinen ottelu jota odotan, toisen ollessa se Tatlin ottelu, mistä olen kirjoittanut aikaisemmin.

Kysyin erästä kaveriksi tuota ottelutapahtumaa katsomaan, mutta hän ei halunnut nähdä kun kaksi naista lyö toisiansa. Niin eihän se kovin perinteistä ole, mutta en osaa suhtautua asiaan kovin kiihkeästi. Kyseessä on kuitenkin urheilulaji ja molemmille maksetaan tuosta ottelusta palkkaa. He ovat siellä vapaaehtoisesti ja kumpikin ilmeisesti vieläpä nauttii tekemisestään. Ei sellaista voi kieltää aikuisilta ihmisiltä.

Nyrkkeily ei ole minulle mitenkään läheinen laji, en ole sitä koskaan harrastanut ja livenäkin olen nähnyt vain sen yhden ottelutapahtuman. Siinä on jotain alkukantaista kun katsoo toisen ihmisen satuttavan toista, mutta en silti osaa yhdistää sitä väkivaltaan.

"Väkivalta on ruumiillista koskemattomuutta, oikeuksia tai etuja loukkaavaa tai vahingoittavaa voimakeinojen käyttöä."

Avainsana ovat tuossa loukkaava, joka edellyttää rajojen luvatonta ylittämistä. Nyrkkeilyssä nuo rajat on yhteisellä sopimuksella unohdettu, mutta silloinkin tuomarin ja kongin valvomissa puitteissa. Kyse on siis yhteisestä sopimuksesta, jossa sitoudutaan toimimaan tiettyjen rajojen sisällä ilman sääntöjä. Tosin tuokaa ei pidä täysin paikkaansa, sillä nyrkkeilyssä on lukuisia kiellettyjä asioita, joista tuomitaan erilaisia rangaistuksia.

Ajatuksena tuo on minusta hyvin kiehtova ja sivistynyt. Siinä tunnustetaan, että ihmisluontoon kuuluu väkivalta ja sitä ei unohdeta. Sen sijaan se sidotaan reunaehtojen sisälle ja haetaan paremmuutta kahden yksilön välillä, hyvin fyysisellä ja brutaalilla tavalla. Ehkäpä juuri tuo on se aspekti, mikä minua tuossa lajissa on kiehtonut. Sekoitus jotain hyvin alkukantaista, mutta sammalla erittäin sivistynyttä, järjestäytynyttä ja kurinalaista.

Ihmisestä on moneksi ja tärkeää on säilyttää ennakkoluulottomuus ja kyky olla tuomistematta toista, ilman tutkintaa ja toisen tarkoitusperien punnitsemista. Onko meistä siihen? Tuskin, sillä se on vaikeaa ja usein inhimillisistä syistä mahdotonta. Tarkkailijan rooli on vaikea, mutta myös helppo.

Mikä meistä on tehnyt näin väkivaltaisen lajin? Luonteenomaista se tietysti on myös monille muillekin lajeille, eikä itse asiassa elämää olisi ilman väkivaltaa. Elämä pohjautuu kuolemalle. Siksi minusta on tekopyhää kieltäytyä lihan syönnistä, aivan kuin kasviravinto olisi jotenkin vapaa kuolemasta. Erona on vain se, että pinaatilla ei ole silmiä.

Aamun halonäytös

Oli hieno herätä ja huomata parvekkeelta upea luonnon valonäytös, siellä oli ehkäpä elämäni hienoin haloilmiö. Ehdinkin jo harmitella, että tänä talvena jäi halosaldo yhteen sivuaurinkoon junan ikkunasta, mutta tämä korjasi tilanteen. Laatu korvaa määrän. Oli sen huomannut moni muukin ja URSA:n Taivaanvahtiin on alkanut ilmestyä upeita kuvia.

Toisinaan kannattaa vilkaista ylöspäin. Siellä voi olla jotain katsomisen arvoista. Halot sinällään eivät ole kovin harvinaisia, joskin niitä pitää vain osata katsoa ja etsiä. Parhaat olosuhteet siihen ovat talvella, kirkkaissa säissä, jolloin ilmassa on kevyttä jäähilettä. Temppu on siis auringon tekemä kun valo kimpoilee jääkiteistä ja muodostaa heijastuman. Aivan kuin sateenkaari tai näin ainakin uskon, sillä en ole aivan perillä siitä mistä kirjoitan.

YLE Puhe - jääkiekkokierros

Minä pidän tästä uudesta järjestyksestä jossa jääkiekkokierros tai jokin muu urheilukierros on siirtynyt YLE Puhe kanavalle. On paljon hauskempi kuunnella jääkendoa kun ei tarvitse pelätä legendaarista merisäätä. Sitä on kirottu ja naurettu useita kertoja kun hekumallinen tilanne keskeytyi ja väliin kuunneltiin säätä meriasemilta.

Muutenhan tämä formaatti on aika hoopo. Kierretään aina pari sekunttia paikkakunnalla ja kerrataan tapahtumia. Mihinkään ei varsinaisesti keskitytä ja silti pysytään sivulla siitä, mitä missäkin on tapahtumassa. Olen muutaman kerran kuunnellut yhteen otteluun keskittynyttä selostusta ja onhan se hienompaa. Siis omalla tavallaan.

Oli miten oli, tämä nykyinen on kuitenkin ihan kiva.

Boxing night lauantai

Lauantaina on nyrkkeilyilta, mutta taidan katsoa sen kotoa. Iltamat ovat tällä kertaa Espoossa, mikä on kannaltani huono paikka. Sieltä on kovin hankala lähteä tulemaa tänne suuntaan keskellä yötä ja siksi jätän nämä kemut väliin, ainakin livenä.

Ilta on titteli-ilta, sillä Eva Wahlström nyrkkeilee EM-tittelistä Unkarin Agota Ilkoa vastaan. Vierailijan rekordi on kohtuullisen hyvä, 7 voittoa (3 KO) ja yksi tappio. Wahlströmin vastaava on 7 voittoa (3 KO) ja yksi tasatulos. En osaa sanoa mitään tästä ottelusta, mutta viimeksi naisten nyrkkeily oli mielestäni viihdyttävää. Ei samanlaista kuin mmiesten, mutta kyllä sitä mielikseen katsoi. Odotan jännittävää ottelua.

Eniten illasta odotan Edis Tatli vs. Sarfo Tyson ottelua. Edis teki minuun vaikutuksen joulukuussa, vaikka ei vielä vakuuttanut iskujen voimakkuudella. Haluan nähdä mitä sille on saatu aikaiseksi, sillä mikäli Tatli saa todella lisää iskuvoimaa, on kyseessä upea nyrkkeilijä. Valmentaja Pekka Mäellä on käsissään aikamoinen helmi ja uskon, että miehessä on aineksia suurempiin ympyröihin.

Jännittävä viikonloppu tulossa, varsinkin kun en ole aikaisemmin katsonut otteluita televisiokanavan nettitelkkarista. Ohessa illan ohjelma:

Jarkko Putkonen vs. Imre Simon (Serbia), 6 erää, kevyt välisarja
Niko Jokinen vs. Mohammed Akrong (Ghana), 8 erää, ylempi keskisarja
Jaakko Myllylä vs. Iban Gallardo (Espanja), 8 erää, kevyt välisarja
Eemeli Katajisto vs. Robert Halas (Serbia), 4 erää, raskas keskisarja
Edis Tatli vs. Sarfo Tyson (Ghana), 10 erää, kevytsarja
Eva Wahlström vs. Agota Ilko (Unkari), 10-eräinen Euroopan mestaruusottelu, ylempi höyhensarja
(muutokset mahdollisia)

Aseet, sijoitus ja urheilusta vähän enemmän

Mikäli haluaisin kirjoituksilleni suosiota, kirjoittaisin lähes yksinomaan urheilusta, sijoittamisesta ja aseista. Ne ovat kaikki ilmeisen suosittuja, sillä suurin osa lukijoista päätyy tänne aiheeseen liittyvillä hakusanoilla. Mikäpä siinä, olen toki niistä itsekin kiinnostunut ja joskus pohtinut ääneen aseblogin aloittamista. Se ei ole kuitenkaan vielä materialisoitunut, enkä usko sen olevan kovin ajankohtaista. En ole aivan varma olisiko minulla aiheeseen riittävästi sanottavaa. Kirjoitetaan tällä kertaa kuitenkin urheilusta.

Yksi kaikkien aikojen suomalaishyökkääjistä on avoimesti kalastelemassa pelipaikkaa kotimaisesta jalkapalloliigasta, näin minä tulkitsen Mikael Forssellin lausunnon FUTIS+ ohjelmassa. Ymmärrän hyvin miehen tilanteen, sillä se on ollut heikko jo vuosia. Luin jostain, että "miklulla" on nyt kolmas kausi menossa, jossa peliminuutteja tulee alle 300. Se on kovin vähän 31-vuotiaalle maajoukkuehyökkääjälle. Itse asiassa niin paljon, että ottajia ei oikeasti taida olla missään muualla kuin Suomessa. Vai onko täälläkään?

HJK on ainoa todellinen vaihtoehto, sillä se tulee pelaamaan europelejä myös alkavalla kaudella. Itse asiassa se taitaa olla ainoa joukkue, jolla on realistisia mahdollisuuksia ylipäätänsä menestyä niissä edes jollakin tavalla. Se on aina mahdollisuus joka houkuttaa jalkapalloilijoita, sillä europelit ovat näyteikkuna suurempiin ympyröihin. Joka kerta kun kotimainen jalkapallojoukkue on menestynyt edes jollakin tavalla, parhaat pelaajat on kyllä kupattu heti muualle.

Olisiko Mikael sitten vahvistus mestarijoukkueelle? Aivan varmasti. Kyseessä on kuitenkin rautainen ammattilainen, joka pystyy osoittamaan nuorelle joukkueelle, mitä eurooppalaiselta pelaajalta vaaditaan. Lisäksi kyseessä on kykynsä osoittanut maalintekijä, joka pystyy tekemään maalin kun siihen saa mahdollisuuden. Niitä meidän liigassa ei ole milloinkaan liikaa. Samalla satunnaisen lukijan kannattaa myös miettiä, että kuinka monta kotimaista jalkapalloilijaa hän tunnistaa nimeltä. Tuskinpa monta. Markkina-arvo on miehellä suurempi kuin monella kokonaisella jalkapallojoukkueella yhteensä.

En yllättyisi ollenkaan jos Miklu esiintyisi ensi kaudella klubin pelipaidassa. Saattaisi siinä tulla muutama maalikin aikaiseksi ja toivottavasti sopimus olisi ainakin kaksivuotinen.

Leikkikalumarkkinat (Old Toy Swap)

Piipahdin paikalla katsomassa ja etsimässä veturia sekä muutamaa vaunua junarataan, jonka olen saanut joskus lahjaksi. Olihan siellä niitäkin, mutta suurin osa esillä olevista leluista tuntui olevan autoja. Hienoja, upeita ja pieniä autoja. Sellaisia joiden kanssa tuli vietettyä enemmänkin aikaa silloin kauan sitten kun olin itsekin pieni ja vielä kovin nuori.

Messuista jäi sellainen puolilämmin mielikuva. Olen kovin iloinen, että tuollaisia tapahtumia ylipäätänsä järjestetään, mutta en pitänyt vallinneesta hintatasosta. Se oli keräilijöille tarkoitettu, eikä tälläinen satunnainen kulkija oikein ymmärrä EUR 60,00 leluautoa. Siis sellaista metallista ja hyvin, hyvin kulunutta. Tai ymmärrän minä tietysti tavallaan kun mietin asiaa keräilijän kannalta, joilloin se on varmasti sen oikea hinta.

Varsinainen myyntimarkkina tuo siis ei todellakaan ollut. Kaikella oli hintansa ja se oli minusta usein kohtuullisen suolainen. On vaikea perustella EUR 260,00 hintaista Märklin veturia, jolla on kuitenkin leikitty jo vuosikymmeniä. Sen verran vaikeaa se oli, että minä jäin lopulta ilman kaipaamaani veturia. Yritän etsiä sellaisen jostain muualta, edes hieman halvemmalla.

Sain kuitenkin kaipaamiani tavaravaunuja, minkä ansiosta minulla on nyt hieno kylmäjuna. Neljä valkoista kühlwagenia ja kaksi BP-säiliövaunua, mutta vielä minulta puuttuu se aiheeseen sopiva dieselveturi.

Muita löytöjä oli pitkäpiippuinen neuvostotykki ja muutama Star Wars figuuri, joista saatan vielä luopua, kunhan saan niistä sopivan tuntuisen tarjouksen. Tykki sen sijaan jää minulle BTR-60:n kaveriksi.

30,000 ja rapiat roomalaisina kolikkoina

En omista metallinpaljastinta tai miinaharavaa, mutta sellainen olisi kiva. Tiedä sitte olisiko minulla riittävästi sisua ja kiinnostusta vaeltaa ympäri lähimetsiä haravoimassa metallinpaloja. Tuskinpa, mutta onneksi joillakin riittää aikaa ja energiaa siihenkin puuhaan.

Britanniassa on löydetty reilut 30,000 roomalaista kolikkoa tuollaisella paljastimella ja voin vain kuvitella sen riemun tunteen, mikä siitä on syntynyt. En ole tässä aivan varma, mutta muistaakseni briteissä löytäjälle maksetaan aivan tuntuva korvaus noista löydöistä. Suomessahan ne kuuluvat valtiolle ja siksi löytöpalkkion saaminen on enemmänkin lämmintä kättä ja kunniaa. Tiedä sitten kumpi on oikea tapa toimia, mutta se on ainakin selvää, että anglikaanisella tavalla löydetään huomattavasti enemmän arkeologisesti kiinnostavaa aineistoa. Onhan siellä sitä kyllä enemmänkin. Meidän metallilöydökset ovat pieniä ja kovin kovin harvinaisia. Asiaa kysyessäni nekin löydetyt ovat useimmiten sulatettu ja valettu yhä uudestaan ja uudestaan. Köyhä maa jne..

Kahisevat lehdet

Olo on ollut sininen ja päätin tehdä pieniä hankintoja. Kaiketi sitä kuuluisaa shoppailuterapiaa, mutta olkoon. En välitä. Olen ajatellut ostavani uuden African Business lehden, mutta olen jostain syystä säästänyt sen ostamista nyt melkein kuukauden päivät. Omia erikoisuuksiani ja kärsin sen seuraukset omissa nahoissani. Tein tänään kuitenkin pienen pyrähdyksen tavaratalossa ja ostin lehden tai itse asiassa kaksi.

AB on minulle nyt kolmas numero, mutta en ole vielä edes avannut sitä. Hädin tuskin katsonut kantta ja se kertoo Afrikan kasvavasta kuluttajamarkkinasta - taas jotain sellaista mitä ei ole aikaisemmin kuullut. Olen muuten aivan varma, että me suomalaiset missaamme taas nämäkin markkinat. Aivan kuten olemme missanneet Kiinan ja tuon suuren ja mahtavan tuossa vieressä. Me emme vain ole kauppiaskansa vaikka maailma on kaupantekijöiden maailma. En tiedä olenko itsekään ja siitä tuskin saadaan koskaan selvyyttä, pääoma kun ei kasva puissa.

Toinen lehti oli raamattu - The Ring - nyrkkeilyn raamatuksi nimetty lehti. Tuttu julkaisu, mutta pelkästään nimeltä. Se on kallis lehdeksi, enkä ole sitä raaskinut kertaakaan aikaisemmin ostaa itselleni. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että sen verran voin hemmotella itseäni aina kuukausittain. Ei saa olla liiaksi hankala, edes itseään kohtaan. Vaikuttaa pätevältä julkaisulta ja kerää ainakin katseita puoleensa.

Sisäinen republikaani ja huutokaupan metsästäjät

Olenkohan sittenkin sisältäni republikaani, sillä olen huomannut viihtyväni tuolla nykyisellä SuomiTV kanavalla. Siitähän on tulossa FOX mikä tietysti kuuluu News Corporation yhtiöön. Siellä pitäisi olla yhteyksiä kyseiseen puolueeseen, mutta en viitsi mennä tässä syvemmälle. Tehkää oma tutkintanne.

SuomiTV:llä on ainakin yksi hauska sarja ja se on Huutokaupan metsästäjät. Simppeli idea, missä metsästetään arvokasta tavaraa hylätyistä varastoyksiköistä. Puhuttelee minua monella eri tasolla, mutta minä olenkin simppeli kaveri.

Kevät on parasta aikaa osinkosäästäjälle

Kevättalvi on parasta aikaa osakesäästäjälle, varsinkin jos on keskittynyt osinkoyrityksiin, kuten minä olen. Tosin onhan minulla omat riskisijoitukseni Talvivaaran ja Nokian muodossa, mutta näistäkin jälkimmäinen maksaa sentään osinkoa.

Nokialla on ollut kamalat viime vuodet ja minua harmittaa, että menin noin vuosi sitten ostamaan osuuden Suomen ylpeydestä. Kuvittelin vahvasti, että sen aikainen taso olisi ollut ns. perustaso josta ei enää tultaisi alaspäin. Ei pitänyt paikkaansa ja Nokia on tällä hetkellä pahasti tappiolla. Toisaalt puhtasti osinkoja katsoessa sekin on ollut hyvä sijoitus. Valitettavasti kokonaiskuva ei ole yhtä ruusuinen ja tarvitsen melkoisia onnistumisia Elopin joukoilta.

Talvivaara on pitkän aikavälin sijoitus ja olen toki harmissani kurssin vajoamisesta, mutta haluaisin pitää tähtäimen ainakin 15 vuoden päässä. Itse asiassa olen käynyt jaakobinpainia jo useamman päivän ajan, otanko osani edullisimmista osakkeista. Saisin kasvatettua omistustani itse asiassa kohtuullisen merkittävään määrään (Huom. omassa mittakaavassa!). Muuten asia olisi selvä, mutta todennäköisesti tänä vuonna on muutakin rahan menoa.

Fiskars aloitti osingot tältä vuodelta ja puolentoista viikon perästä tilille napsahtaa EUR 0,62 / osake. Ei paha, ei ollenkaan paha. Itse asiassa Fiskars on ollut minulle ehdottomasti paras osake. Osinkoa olen saanyt yhtä osaketta kohden EUR 2,44, mikä minulle tekee enemmän kuin olen ikinä laittanut rahaa saksiin.

Fortumia odotellaan vielä reilun kuukauden verran ja sieltä on odotettavissa euron osinko yhdelle osakkeelle. Tähän sinäkin ehdit vielä mukaan. Minun sydäntäni lämmittää tieto siitä, että sähkö on tämän vuoden osalta minulle ilmaista. Saan osinkoja vuotuisen sähkölaskun verran ja vähän ylimääräistä vielä villasukkien ostoon.

Sampo maksaa osinkoa samoihin aikoihin Fortumin kanssa ja summa on EUR 1,20 / osake, tähänkin ehtii vielä mukaan jos siihen on älyä ja kiinnostusta. Halusin sijoittaa vakuutusyhtiöön ihan siitä syystä, että minulla käy niin vähän onnettomuuksia, että vakuutusmaksut tuntuisivat muuten aika turhilta. Sitä paitsi yritys on varmasti yksi parhaiten johdetuista koko Pohjoismaissa ja sen kyydissä on mukava olla.

Haluaisin tehdä lisäostoja, mutta en aivan uskalla. Pääsyyllisenä on oletettu rahantarve myöhemmin kuluvan vuoden aikana, ei niinkään pelko markkinoita kohtaan. Minun tähtäimeni on tuolla jossain tulevaisuudessa ja tämä nollakausi on periaatteessa vain hyvästä, jos vain uskaltaisi tehdä ostoja.

Luin joitakin päiviä sitten blogiuutisen uudesta israelilaisesta konekivääristä ja se on saanut minut ajattelemaan kuumaa terästä. Kyseessä on IWI:n julkaisema uusintapainos NEGEV NG7, joka siis on kevyt konekivääri. Käytännössä tarkoittaa konekivääriä, jota mies jaksaa kantaa ja pitää henkilökohtaisena aseenaan. Meillä vastaava on 7,62 KvKK 62 ja oma suosikkini PKM. Kumpikin ovat 60-luvun lapsia, kuten myös varusmiehen morsian, jota myös RK-62:ksi kutsutaan.

En tiedä kuinka paikkansa pitävä väite "the World's Only 7.62mm Caliber Light Machine Gun with Semi-Automatic Mode" pitää todella paikkansa, mutta ajatus on joka tapauksessa kiehtova. Huomaan nyt itsekin kaivanneeni puoliautomaattia kun konekiväärillä ammuttiin pistemaaleihin. Vielä kun aseessa olisi kohtuullinen optiikka, olisi kyseessä hieno ja kiinnostava vekotin. Tosin tuollainen on kyllä laitettu NEGEV NG7 esittelyvideoon ja siksi kyseessä on varmasti täysin toteutettavissa oleva idea.



Siihen mietintääni mistä aikaisemmin mainitsin. Rupesin miettimään vanhan ja nykyaikaisen konekiväärin eroja, joita kyllä on lukuisia. Kiinnitin kuitenkin eniten huomiota aseen jalustaan, siihen osaan, jonka varassa ase lepää ja on helpompi hallita. Nykyisin yleisin ratkaisu on kaiketi bi-pod jalusta, missä ase tukeutuu keskipisteensä etupuolelta, kahden erillään seisovan jalan varaan. Ratkaisu kiistatta tukee asetta, mutta myös rajoittaa sen liikettä sivuttaissuunnassa.

Pohdin vain, kuinka paljon käytännöllisempää olisi tuoda tukipiste lähemmäs aseen keskipistettä ja siten helpottaa liikettä oikealle ja vasemmalle. Todennäköisesti tätäkin on mietitty minua paljon viisaampien toimesta, huomattavasti kauemmin kuin olen tätä pohtinut. Siitä syystä ratkaisu kaiketi on se mikä se on, mutta ei se silti estä asiaa pohtimasta. Todennäköisesti kyse on vain siitä, että maailmalla, enemmän sotivissa maissa on käytössä molemmat ratkaisut. Meillä täällä pohjolan ihmekodossa, ei ole niin väliä saako varusmies uuden kohteen tähtäimeensä sekunnissa vai kahdessa.

Missäköhän vaiheessa meillä muuten ruvetaan vaihtamaan puolustusvoimien peruskalustoa, rynnäkkö- ja konekiväärejä? En tiedä olisiko hienoa olla se maa, jossa on palveluksessa maailman vanhimmat palvelusaseet.

Siivu hevosesta

Minulla olisi tilaisuus ostaa osuus ravihevosesta tai siis tarkemmin sanottuna amerikanravurin varsasta. Ravihevosten Ferrarista kait on kyse, sillä rotu on nopein mahdollinen ja niillä kisataan säännöllisesti ja usein. Olen itsekin voittanut muutaman euron sellaisella, vaikka aivan noviisi lajissa olenkin.

Hevoset ovat hienoja eläimiä ja niitä on mukava katsella. Sellaisen omistaminen tuntuu kuitenkin aavistuksen hassulta ja kaukaiselta. Saatan joutua katumaan päätöstäni, mutta näillä näkymin en ole ostamassa sitä osuutta. Kyseessä pitäisi nimittäin olla ihan oikea menestyjä, että se maksaisi edes omansa takaisin. En oikein pidä sitä todennäköisenä, vaikka mistäpä noita nyt sitten tietää.

Huiput tienaavat elämänsä aikana noin miljoonan, mutta hevosissa on kaiketi sama tilanne kuin muissakin urheilulajeissa. Vain huiput ovat todellisia tienaajia. Niitä joilla rikastuu. Menestyvä kaiketi tienaa omansa ja jonkin verran päälle, mutta valtaosa taitaa olla mukana harrastuksen ja kannatuksen vuoksi.

Olen käynyt raveissa elämäni aikana reilut kymmenkunta kertaa. Olen pelannut jokaisella kerralla ja kaiketi kokonaisuutta ajatellen olen plussan puolella. Kiitos yhtä hienoa kertaa, jossa todella onnistuin valitsemaan hyvän hevosen. En tiedä vielä täysin varmaksi onko tämä hevonen hyvä vai vähemmän hyvä ajatus.

Afraid Of Firearms - fxhummel1

Ei tuo nyt ihan yksiin mene ajatuksieni kanssa, mutta hieno kappale kuitenkin. On siinä myös ihan ideaakin taustalla.

Kun hinta nousee, mutta laatu pysyy samana

Olen ollut monta monituista vuotta Varustelekan asiakas, tosin huomattavan epäsäännöllisesti ja loppujen lopuksi aika harvoin. Pidän kuitenkin itseni kohtuullisen selvillä siitä, mitä siellä on myynnissä ja millä hinnalla.

Kyseessähän on armeijatavaraan erikoistunut kotimainen liike, josta saa kaikkea. Siellä on suklaata, kaasunaamareita ja hyviä vaatteita. Sellaista ajatonta muotia, jonka kanssa uskaltaa olla ihmisten ilmoilla. Tosin koska kyse on pääasiassa armeijavaatteista, vaatteiden koot ovat usein hieman rajoittuneet. Sillä tosin ei ole merkitystä, jos vartalo on vähänkin atleettinen. Valikoima on laadukas ja aikaisemmin se oli myös edullinen, usein jopa hyvin edullinen.

Viime aikoina olen kuitenkin tullut huomanneeksi, että hintataso on noussut. Useat tavarat jotka olivat siellä aikaisemmin "aina" markkinoiden halvimpia, eivät sitä enää ole. Suuri osa tuntuu olevan ns. markkinatasoa tai jopa hieman sen ylitse. En osaa kommentoida onko kustannustaso noussut samassa suhteessa, mutta epäilen sitä kyllä hieman. On kuitenkin selvää, että yrityksen henkilöstömäärä ja liikevaihto on kasvanut rajusti vuodesta 2007. Samaan aikaan yritys on tehnyt keskimäärin EUR 125,000 voittoa vuodessa, mikä on kieltämättä mukava summa.

Minusta on hienoa, että hullu ajatus on jalostunut hienoksi ja tuottavaksi yritykseksi. Sellaisia tarvitaan ja niiden kehittymistä pitää kannustaa ja tukea. Kritisoin kuitenkin sitä, että liike, joka aikaisemmin oli tunnettu hyvästä hinta-laatu suhteestaa on nostanut hintaa, vaikka laatu on pysynyt samana.

***

JK. Aiheeseen liittyvää kommentointia kulutusjuhla.fi sivustolla.

"Nerd Revenge 2000": Pump Action Pencil Launcher

Hieno, hieno ja hieno :)

Jalkapallon ilosanoma

Eilen oli pitkästä aikaa jalkapallopeli, jonka jaksoin katsoa alusta loppuun asti. Mestareiden liigan ottelut tulevat melko tasan tunnin liian aikaisin, sillä nyt ne loppuvat varttia vaille keskiyö ja se on pikkuisen liian myöhään arkipäivänä.

Benfica otti ansaitun voiton pietarin Zenitistä, ottelussa joka oli hyvin viihdyttävä, mutta ei kovin tyylikäs. Ensimmäinen puoliaika oli lähes täydellistä taistelupalloa, jossa kotijoukkue hyökkäsi ja Zenit puolusti ja rikkoi peliä. He halusivat pelta 0-0 pelin, sillä se olisi riittänyt pietarilaisille historialliseen jatkopaikkaan. Benfica on kuitenkin hyvä joukkue ja oli vain ajan kysymys milloin se tekee maalin. Se tuli aivan ensimmäisen puoliajan loppupuolella, joka muutti pelin täysin.

Toinen puoliaika meni pitkissä jaksoissa jopa täysin vierailijoiden komennossa, mutta maalia he eivät saaneet aikaiseksi. Peli joka tapauksessa muuttui täydellisesti ja se alkoi muistuttaa hyvää ja laadukasta jalkapalloa. Se tahtopallo oli jännittävää, sillä tahtotila oli hyvin aistittavissa, vaikka kaikki hienoudet itse pelistä olikin karsittu. Hawaii palloa.

Minusta on mukava nähdä Mestareiden liigassa otteluita, joissa vastakkain on ns. b-luokan joukkueita. Barcelona, ManU, AC Milan ja muut kumppanit valtaavat tv-ruudun melkein aina ja siksi vaihtelu on hyvästä. En ole varma olenko aikaisemmin edes nähnyt Zenitin peliä, mutta nyt sekin on nähty ja hyväksi havaittu. Olin otettu kuinka joukkue pystyi nostamaan pelin tasoa ja taktiikkaa toisella puoliajalle. Se oli osoitus henkisesti vahvasta ja hyvin valmennetusta joukkueesta. Sitä oli ilo katsoa.

Colorado Avalanche ei ole Quepec Nordiques

Hitto kun Quebec Nordiques myytiin aikoinaan Coloradoon. Mitä NHL-seuraa minä nyt kannatan?

Seurahan toki myytiin jo 1995, mutta siitä lähtien olen ollut vailla omaa suosikkijoukkuetta. Sympatiseeraan Chigaco Blackhawksia ja jonkin verran Pitsburg Penguensia, mutta todellista suosikkia ei ole. Siksi koko sarjan seuraaminen on aika heikossa hapessa.

Siitä olen kuitenkin iloinen, että Winnipeg sai suihkuhävittäjänsä takaisin. Jets kuuluu Winnipegiin.

"DoYaThing" Official Video - Gorillaz featuring Andre 3000 and James Murphy

Tasainen pelikenttä ja itsetehdyt esteet

Kirjoitetaanpa vielä politiikasta, koska se on hauskaa ja olen sitä viime päivinä miettinyt. Laskutavasta riippuen olemme talouskriisissä, joka alkoi 2008/2009, ajankohdasta josta on jo kolmisen vuotta. Se on pitkä aika odotella valoa tunnelin päästä, varsinkin kun sitä valoa ei ole vieläkään näkyvissä. Ainakin minua tämä alkaa jo kyllästyttää ja haluaisin asiaan muutosta.

Luin Voima-lehden nettisivulta Antti Alajan artikkelin, jossa ilmeisesti kritisoitiin Saksan talousmallia. Sitä kuinka siellä on leikattu työttömyysturvaa, helpotettu epätyypillisten työsuhteiden solmimista ja sanalla sanoen kiristetty työttömän elämää. Artikkelissa nostettiin esille kuinka edellä mainitut toimet ovat eriarvoistaneet kansaa, luoneet matalapalkkatyöpaikkoja ja nostaneet yhteiskuntaluokkien välistä kynnystä. Tämä on todennäköisesti aivan totta, eikä sitä voi kiistää. Samaan aikaan se on kuitenkin mahdollistanut sen, että yhä suurempi osa ihmisistä tekee työtä oman elämänsä eteen. He ansaitsevat omalla työllään, taidoillaan ja osaamisellaan palkkaa.

Elämme sivistysvaltiossa, jossa valtion tehtävänä on määritellä, mikä on minimitoimeentulon taso. Ketään ei jätetä heitteille, ei vaikka hän syrjäytyisi elämästä ja muodostuisi ns. taakaksi yhteiskunnalle. Se on ihmisten tehtävä, me huolehdimme heikoimmistamme.

Toisaalta minun on hyvin vaikea hyväksyä sitä, että yhteiskunta on vastuussa ihmisten eriarvoistumisesta, jakautumisesta menestyjiin ja luusereihin. Suomi on maa, jossa kaikki saavat kattavan terveydenhuollon ja koulutusjärjestelmämme on maailman paras. Se on ilmaista jokaiselle Suomen kansalaiselle ja se on jopa pakollista. Me annamme kaikille tasavertaisen mahdollisuuden opiskella ja kehittää omia lahjojansa siihen huippuun, joka kullekin on mahdollista saavuttaa. On upea lahja, että jokainen voi opiskella korkeimman oikeuden presidentiksi tai perustaa kaivoksen keskelle Kainuun korpea. Se on todellista tasa-arvoa.

Minusta on väärin sanoa, että yhteiskunta eriarvoistaa kansalaisia. Kansalaiset tekevät sen itse. On aivan turha nillittää jälkikäteen, kun ei käyttänyt hyväkseen yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia ja opiskellut siihen elämään ja asemaan mihin haluaa kuulua. Se ei saa olla yhteiskunnan tehtävä, huolehtia ihmisestä, joka ei halua ottaa vastaan hänelle tarjottua työtä. Yhteiskunnan tehtävä on varmistaa, että sillä tarjotulla työllä on mahdollista kustantaa oma elämänsä.

Tietenkin meillä syntyy eriarvoisuutta ja yhteiskunnassa tulee aina olemaan matalapalkkaisia työtehtäviä. Siihen yleensä on joku syy, miksi ihminen ottaa vastaan ns. paskaduunin, eikä se ole se, että joku ulkopuolinen hänet siihen pakottaa. Ruuvimeisselillä ei voi kiristää muttereita.

Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole esteitä yhteiskuntaluokkien välillä. Jokainen rakentaa omat esteensä itse.