Tein suklaamuffinsseja, kuten olin uhannut.
lauantai 28. helmikuuta 2009
Hockey cards
I went back the memory lane just earlier today, as I went grocery shopping at my local supermarket. Right next to the counter, there was a small box of brand new O-Pee-Chee hockey cards. As soon as they caught my eye, they were placed at the very top of my wish list. Of course I grabbed a bag for me, even when they are ridiculously expensive.
It's hard to tell who really started the craze for hockey cards in the early 90's, but boy did we buy in to that. All the guys at our school were convinced, that they actually were the ticket for easy money and fame. We convinced ourselves that a certain rookie card, could be worth hundrets of markkas (we still had our own markka back then), in the near future. My priced possession was the Upped deck rookie cards for Jaromir Jagr, Eric Lindros and of course signed rookie card for Edmonton's Ryan Smith. It was huge among us, and porbably the biggest thing that hit us collectively during those years.
Maybe it was the teenage hormones, that really killed off the hockey card rage for us. As I can remember how it came to an blunt stop. We just stopped thinking that it was cool anymore. Suppose none of us really stopped enjoying the cards, but it was just considered unfashionable and childish. Which it of course was, but sometimes it's still fun to forget the years of life experience and buy something totally silly. Suppose that's the reason why I managed to buy one set of these 2008-09 hockey cards for myself.
I wonder where are all the cards that I bought years ago...
It's hard to tell who really started the craze for hockey cards in the early 90's, but boy did we buy in to that. All the guys at our school were convinced, that they actually were the ticket for easy money and fame. We convinced ourselves that a certain rookie card, could be worth hundrets of markkas (we still had our own markka back then), in the near future. My priced possession was the Upped deck rookie cards for Jaromir Jagr, Eric Lindros and of course signed rookie card for Edmonton's Ryan Smith. It was huge among us, and porbably the biggest thing that hit us collectively during those years.
Maybe it was the teenage hormones, that really killed off the hockey card rage for us. As I can remember how it came to an blunt stop. We just stopped thinking that it was cool anymore. Suppose none of us really stopped enjoying the cards, but it was just considered unfashionable and childish. Which it of course was, but sometimes it's still fun to forget the years of life experience and buy something totally silly. Suppose that's the reason why I managed to buy one set of these 2008-09 hockey cards for myself.
I wonder where are all the cards that I bought years ago...
torstai 26. helmikuuta 2009
What a lovely movie
I saw the Revolutionary road just few moments ago, and I'm impressed. The picture was extremely well crafted piece of cinemaphotography, simply a good movie. From every scene, it showed that someone had loved that story and made an effort to make the best possible movie from it.
I'm not saying that the movie instantly became an all time favourite, even when I'm praising it here. The picture lacked suprice and depth, but it still was a piece of fine crafted jewlery. It's hard for me to explain, but the one thing that pleased me the most was, that all the details were well thought of. The scenery, cars, casting and the characters. It almost looked like a living doll house from the 50's. I suppose that's the correct word for it, as I'm trying to describe a world that mirrors the real world with so much accuracy, that it has to be imaginary.
You could tell the story from the minute it started, as I'm sure all in the western world could relate to it. Have I made the correct decision with my life and do I have to courage to sease the moment? Even when the right answer is right there, on a silver plating stearing at you in the eye.
And finally, almost out of context, dare I say it, I'm starting to like Leonardo Di Caprio. He has matured well and of course, Kate Winslet was divine.
I'm not saying that the movie instantly became an all time favourite, even when I'm praising it here. The picture lacked suprice and depth, but it still was a piece of fine crafted jewlery. It's hard for me to explain, but the one thing that pleased me the most was, that all the details were well thought of. The scenery, cars, casting and the characters. It almost looked like a living doll house from the 50's. I suppose that's the correct word for it, as I'm trying to describe a world that mirrors the real world with so much accuracy, that it has to be imaginary.
You could tell the story from the minute it started, as I'm sure all in the western world could relate to it. Have I made the correct decision with my life and do I have to courage to sease the moment? Even when the right answer is right there, on a silver plating stearing at you in the eye.
And finally, almost out of context, dare I say it, I'm starting to like Leonardo Di Caprio. He has matured well and of course, Kate Winslet was divine.
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
Ulkoilun riemua
Otin täyden hyödyn irti tästä päivästä ja kävelin reilun kahden tunnin lenkin ulkona. Taitaa olla niitä viimeisiä viikkoja kun Helsingissä pystyy ja uskaltaa lähteä meren jäälle kävelemään. Ainakin nyt, aurinko paistaa jos sen verran lämpimästi, että jään pinta oli jo kostea. Varsinkin rannassa jää oli sen verran haperoa, että kastoin kummatkin kenkäni. Itse jää on kuitenkin vielä täysin kiinteää ja täysin turvallista.
Jäällä kävelemisessä on minusta jotain erikoista. Olenhan kasvanut alueella, jossa jäätä on ainoastaan jalkakäytävällä. Meri on käytännössä aina auki, poislukien muutamat pienet lahdenpoukamat. Trendi joka tietysti yleistyy myös täällä Helsingissä, sillä eihän tämä ole kovinkaan paljoa pohjoisempana. Vuosi sitten taisin kävellä vain pienen hyppäyksen Aurinkolahdessa, sekin rannan myötäisesti ja niin lähellä ettei se paljoa uskallusta vaatinut. Nyt on ollut huomattavasti parempi talvi, vaikka vielä ennen joulua näytti kamalan loskaiselta.
Tavallaan harmittaa tuo pikkuinen Nikon (Coolpix L12), jota minä kannan mukanani. Se on kätevä olla olemassa, mutta varsinkin suurissa maisemakuvissa sen heikkoudet paistavat läpi. Terävyys ei riitä, varsinkaan kuvan reunoilla ja niissä on myös usein selvää vääristymää. Lisäksi en ole kovin vakuuttunut kameran automaattitarkennuksesta. En nimittäin ole aivan valmis uskomaan, että kaikki epäterävät kuvat ovat kuvaajan vika. Niitä kun tulee luvattoman paljon ja usein juuri niissä kuvissa, jotka ovat muuten ihan hyviä. Osasyyllinen on varmasti se, että kamerassa ei ole varsinaista etsintä. Kaikki kuvat näkyvät kameran takana olevassa näytössä ja sen tarkkuus ei aina riitä kertomaan milloin mennään metsään. Ajatuksen pidän kamerasta todella paljon, se on kevyt ja näppärä. Sillä pystyy kuvaamaan nopeasti ja huomaamattomasti. Ehdottomasti hauska kamera olla olemassa, mutta ikävä kyllä vähän riittämätön.
Katse kohti tähtiä ja taivaanrantaa
Ehkäpä päivän tähän mennessä sykähdyttävin uutinen löytyi Ursa:n nettijulkaisusta Tähdet ja avaruus, joka ilmoitti uudesta planeetasta. Kyseinen planeetta on osa planeettajärjestelmää, joka kiertää HD 11506 tähteä. Minulla ei ole aavistustakaan missä suunnassa tuollaisen tähden näkee, vai näkeekö ylipäätänsä ollenkaan. Uusia tähtiä löytyy, jos ei nyt viikottain niin lähes kuukausittain, eikä tämäkään uutinen ole varsinaisesti kovin merkityksellinen. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen suomalaisten löytämä planeetta ja siksi huomion arvoinen asia. Paljon onnitteluja Mikko Tuomelle ja Samuli Kotirannalle.
+++++++++++++++
Kaipasin joitakin viikkoja sitten cowboy lauluja, mutta en niitä hirveästi löytänyt. Tässä on kuitenkin tavallaan yksi uusi, varsin kuunneltava esitys.
+++++++++++++++
Kaipasin joitakin viikkoja sitten cowboy lauluja, mutta en niitä hirveästi löytänyt. Tässä on kuitenkin tavallaan yksi uusi, varsin kuunneltava esitys.
tiistai 24. helmikuuta 2009
Ja, ja, ja
Jag vill gratulera Kronprinsessan Victoria, hertiginna av Västergötland och hennes kommande maken Daniel Westling, prins Daniel, hertig av Västergötland. Jag hoppas at de kommar at bli lyckligt av sammans och har många friska barnen.
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
The great war and a cup of hot chocolate
I've been a busy boy. Just finnished tagging all my posts for this blog and have also been preparing for the nazi assault in Hearts of Iron 2, computer game. I'm plaing as France and now have been able to secure my position against the German agression, in 1939.
As I had the advantage of knowing what really happened in the second world war and in what order, I made preparations. It's just sad that they were not enough, atleast not enought to force Nazi Germany in to peace. As she attacked Poland, I laid my invasion from the west. My plan was to force her in to a two front war, but that was not enough. Poland was secured by the German forces, and now I'm facing all her might on my own. My forces have managed to invade in to her soil and they are currently at the outskirts of Nürnberg, but can't get any further. Germany simply has too many divisions, compared to my French divisions. The positive aspect is that, I've managed to secure the provinces with the Siegfried Line fortifications. The battle is still undecided.
Last friday, I had a blast. A friend of mine, Miss V, was visiting Helsinki for the day and managed to secure few hours for me. We met at Narikkatori, infront of Kamppi and then made our way to Cafe Fazer. Only to find it out of order. Suppose they are improving their glass gabinets, for all the coffee cokies and other delicacies, as the whole cafe part was closed.
We eventually found our way to Strindberg's cafe and managed to secure a large glass of hot chocolate for both of us, and traditional laskiaispulla. That's the Finnish sliding day bun for those who are challenged in Finnish language. I also had a nice rye bread with lox and a hard boiled egg, sliced. I felt peckish, as my lunch managed to skip my schedule for the day. All the treats I had, were really nice and are worth trying. The rye bread in the lox sandwich wasn't maybe the best possible bread for that, as it was a bit too hard for a club sandwich type solution.
But when compering both Fazer and Strindberg's, the decition is a tough one. In my oppinnion the cakes are far superior in Fazer's cafe, but the hot chocolate is only decent. It's expensive and they only serve it, on a small coffee cup. In Strindberg's, the hot chocolate is served in a tall Collins glass and is a bit cheaper, even when you get more of it.
I suppose my quest for the perfect cafe, is still on. Or maybe I'll buy a piece of cafe to-go from Fazer, and eat it in Strindberg's with a nice cup of hot chocolate and whipped cream.
As I had the advantage of knowing what really happened in the second world war and in what order, I made preparations. It's just sad that they were not enough, atleast not enought to force Nazi Germany in to peace. As she attacked Poland, I laid my invasion from the west. My plan was to force her in to a two front war, but that was not enough. Poland was secured by the German forces, and now I'm facing all her might on my own. My forces have managed to invade in to her soil and they are currently at the outskirts of Nürnberg, but can't get any further. Germany simply has too many divisions, compared to my French divisions. The positive aspect is that, I've managed to secure the provinces with the Siegfried Line fortifications. The battle is still undecided.
Last friday, I had a blast. A friend of mine, Miss V, was visiting Helsinki for the day and managed to secure few hours for me. We met at Narikkatori, infront of Kamppi and then made our way to Cafe Fazer. Only to find it out of order. Suppose they are improving their glass gabinets, for all the coffee cokies and other delicacies, as the whole cafe part was closed.
We eventually found our way to Strindberg's cafe and managed to secure a large glass of hot chocolate for both of us, and traditional laskiaispulla. That's the Finnish sliding day bun for those who are challenged in Finnish language. I also had a nice rye bread with lox and a hard boiled egg, sliced. I felt peckish, as my lunch managed to skip my schedule for the day. All the treats I had, were really nice and are worth trying. The rye bread in the lox sandwich wasn't maybe the best possible bread for that, as it was a bit too hard for a club sandwich type solution.
But when compering both Fazer and Strindberg's, the decition is a tough one. In my oppinnion the cakes are far superior in Fazer's cafe, but the hot chocolate is only decent. It's expensive and they only serve it, on a small coffee cup. In Strindberg's, the hot chocolate is served in a tall Collins glass and is a bit cheaper, even when you get more of it.
I suppose my quest for the perfect cafe, is still on. Or maybe I'll buy a piece of cafe to-go from Fazer, and eat it in Strindberg's with a nice cup of hot chocolate and whipped cream.
lauantai 21. helmikuuta 2009
Planeetta Maa
Leppoinen lauantai, olen katsonut BBC:n Planeetta Maa sarjaa DVD:ltä ja ihastellut maisemia. Sarja on hämmentävän kuvauksellinen ja antaa hyvän kuvan siitä, mitä ajan uusimmalla kuvaustekniikalla saa aikaiseksi. Harmittaa vain ettei televisio ole suurempi ja yhtään tarkempi.
Toisaalta huomaan nyt katsovani samoja jaksoja toista kertaa, sillä ensimmäisen kerran katsoin ne YLE1:n Avarassa Luonnossa. Ensimmäisellä kerralla kuvien laatu ja upeat maisemat veivät väistämättä huomion, mutta nyt pystyy keskittymään hieman muuhunkin asiaan. Jaksot on rakennettu aina yhden teeman ympärille, kuten esimerkiksi toisessa jaksossa keskitytään vuoristoihin. Huomasin, että kerronta on tavallaan hieman "pomppuista", sillä kohtaukset vaihtuvat ilman eri selitystä Maapallon eri puolille. Hieman se häiritsee kun ensiksi ollaan Pohjois-Amerikan Kalliovuorilla ja seuraavaksi Himalajan huipuilla.
Tiedän valittavani pienestä asiasta, mutta ihminen ei ole koskaan täysin tyytyväinen. Eikä tuokaan nyt mikään maata mullistava asia ole tai edes vaikuttaisi sarjan katsottavuuteen. Upea sarja ja en malta odottaa seuraavia levyjä.
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Tonight: Franz Ferdinand
After listening to the new album Tonight: Franz Ferdinand, I'd like to comment few things. First, I actually like this sound. It's not quite there, that I'd say that "I really like it", but I'm satisfied. The whole album is produced to it's peak and none of the tracks really let you down. The whole experience keeps you interested, from start to finish. Kudos for Franz Ferdinand.
Second, is it only me that keeps hearing Depeche Mode in some of the tracks on the new album? Or actually, I keep hearing DM, in pretty much most all of the tracks. Especially in the "If I can't have you then nobody can". That song is straight from the DM studio, or atleast it should be.
My Depeche Mode period lasted quite a few years, but it ended years ago. So you can imagine my suprice with this unexpected discovery. Of course it could all be in my head, and I'm having flashbags from the past.
I'm not saying that Alex Kapranos is Dave Gahan, but there still might be something. Atleast I hope there is, as it would be so cool to be right in this subject. Especially as I'm almost illiterate with music.
tiistai 17. helmikuuta 2009
Just like Jesus
It's actually a shame, that the largest part of the human race can't never experience the pleasure of walking on water. Suppose it's down to global climate patterns and fair enough, it's probably better, that we don't have solid ice on the equator. But yet you have to feel sorry for the people.
It's the winter break, or the first week of the nation wide skiing holiday here in southern part of Finland. The break is divided in three groups, based on our geography and also due to economical resons. This year we have also enjoyed, a nice winter weather here in the south. We actually have real snow and I just read, that even in Helsinki there is atleast 5 km of good snow covered tracks for cross country skiing. The noble sport has never been my strongest points, but I still do like the whole winter season. When living here with four different seasons, it is just better to adjust and enjoy the both ends of the spectrum.
In my oppinnion the weather was especially nice today, as the wind was a bit down from yesturday. I even dared myself to go walking on water. The sea is actually frozen up, for atleast a good kilometer from the shoreline. The ice is atleast 10 cm thick and is likely to be even more in several places. Meaning that it is relatively safe to go out and enjoy the experience.
For me there is something special about it, it always feels new and I'm thrilled to take the first steps on the flat and cold surface. It almost feels like magic. Walking on water, several meters above the solid ground.
It's the winter break, or the first week of the nation wide skiing holiday here in southern part of Finland. The break is divided in three groups, based on our geography and also due to economical resons. This year we have also enjoyed, a nice winter weather here in the south. We actually have real snow and I just read, that even in Helsinki there is atleast 5 km of good snow covered tracks for cross country skiing. The noble sport has never been my strongest points, but I still do like the whole winter season. When living here with four different seasons, it is just better to adjust and enjoy the both ends of the spectrum.
In my oppinnion the weather was especially nice today, as the wind was a bit down from yesturday. I even dared myself to go walking on water. The sea is actually frozen up, for atleast a good kilometer from the shoreline. The ice is atleast 10 cm thick and is likely to be even more in several places. Meaning that it is relatively safe to go out and enjoy the experience.
For me there is something special about it, it always feels new and I'm thrilled to take the first steps on the flat and cold surface. It almost feels like magic. Walking on water, several meters above the solid ground.
maanantai 16. helmikuuta 2009
Samettinen, niin samettinen
Luin tänään iltapäivälehtiä ja niistä jäi päällimmäisenä mieleen uutinen pääministeri Vanhasen visionnista vuodelle 2019. Olen jo pitkään kaivannut tälle kansakunnalle jotain päivänpolitiikan yläpuolelle nousevaa visiota, jotain mistä me voimme olla ylpeitä kokonaisena Suomena. Siksi otan innosta hihkuen vastaan tämän ajatuksen visoinnista, mutta tietäähän sen mihin päivänpoliitikot pystyvät.
Vanhasen suuri ajatus neljännestä pääministerin kaudesta on rohkea, sillä kolmattakaan ei ole vielä edes aloitettu. Itse asiassa siitä ei vielä edes äänestetty. Piti aivan tarkistaa onko perustuslakiamme muutettu yön aikana, mutta ei. Suomi on vielä demokratia ja siinä johtajat valitaan demokraattisesti äänestämällä, yksi kansalainen - yksi ääni. Tätä taustaa vasten miehellä, jota ei alkujaankaan kaavailtu hommaan, on pirusti hommia tehtävänä. Käsi ylös ne, jotka muistavat edes yhdet vaalit jotka Vanhanen on voittanut. Tiedän olevani huono poliittisessa historiassa, mutta en muista ensimmäistäkään.
Viime viikolla julkaistiin muuten maikkarin uusia gallup-lukuja ensi kesän Eurovaaleja silmällä pitäen. Vaalit pidetään kesäkuussa, neljän kuukauden päässä ja kuuden prosenttiyksikön takamatka kokkareihin nähden on hemmetin paljon.
Sitä en tiedä, mistä pääministerin itseluottamus kumpuaa, mutta kovalta se kyllä kuulostaa. Pistää miettimään, että ehkäpä hänellä on tulevia taistoja varten kehitteillä uusi poliittinen ihmease. Sellainen joka varmasti kääntää uhkaavan tappion voitoksi. En rohkene arvioimaan mikä se tulee olemaan.
Vanhasen suuri ajatus neljännestä pääministerin kaudesta on rohkea, sillä kolmattakaan ei ole vielä edes aloitettu. Itse asiassa siitä ei vielä edes äänestetty. Piti aivan tarkistaa onko perustuslakiamme muutettu yön aikana, mutta ei. Suomi on vielä demokratia ja siinä johtajat valitaan demokraattisesti äänestämällä, yksi kansalainen - yksi ääni. Tätä taustaa vasten miehellä, jota ei alkujaankaan kaavailtu hommaan, on pirusti hommia tehtävänä. Käsi ylös ne, jotka muistavat edes yhdet vaalit jotka Vanhanen on voittanut. Tiedän olevani huono poliittisessa historiassa, mutta en muista ensimmäistäkään.
Viime viikolla julkaistiin muuten maikkarin uusia gallup-lukuja ensi kesän Eurovaaleja silmällä pitäen. Vaalit pidetään kesäkuussa, neljän kuukauden päässä ja kuuden prosenttiyksikön takamatka kokkareihin nähden on hemmetin paljon.
Sitä en tiedä, mistä pääministerin itseluottamus kumpuaa, mutta kovalta se kyllä kuulostaa. Pistää miettimään, että ehkäpä hänellä on tulevia taistoja varten kehitteillä uusi poliittinen ihmease. Sellainen joka varmasti kääntää uhkaavan tappion voitoksi. En rohkene arvioimaan mikä se tulee olemaan.
torstai 12. helmikuuta 2009
Portugali 1, Suomi 0
Viime yön jalkapallomaaottelu Portugali - Suomi oli aika kamalaa katsottavaa. Suomen peli oli, varsinkin toisella puoliajalla, aivan kamalaa katsottavaa. Omaa peliä ei ollut käytännössä ollenkaan, vaan joka kerta kun pallo saatiin Suomen pelaajalle edes hetkeksi, se menetettiin korkeintaan kolmen syötön jälkeen.
Minulle ainakin selvisi miksi Litmanen on kohta 38 vuoden kypsässä iässä yhä Huuhkajille niin elintärkeä pelaaja. Hän on nykyisessä miehistössä ainoa joka edes ajoittain pystyy pitämään palloa ja syöttämään sen edelleen omalle pelaajalle. Lähes välittömästi kun Litmanen vaihdettiin kentältä, Suomen pallollinen pelaaminen hävisi. Taitotaso ei yksinkertaisesti riittänyt laadukkaisiin syöttöihin, heti kun Portugali tiivisti prässäystään. Tämä johti suoraan tilanteeseen, jossa Suomen puolustus (käytännössä koko joukkue) makasi aivan liian lähellä omaa maalia. Heti kun pallo menetettiin, joukkue vetäytyi alaspäin ja kun palloa ei pystytä pitämään vastustajan puoliskolla ollaan oman maalivahdin sylissä.
Tuntui, että suurin ongelma Huuhkajien pelissä on taitotason puute syöttöpelissä ja sijoittumisessa hyökkäykseen lähdössä. Tähän olen kiinnittänyt huomiota aikaisemmissakin peleissä, sillä suurin osa Suomen syötöistä näyttää lähtevän liian hitaasti ja tulevan liian taakse. Taitotaso ei riitä ottamaan palloa haltuun ja syöttämään sitä eteenpäin riittävän nopeasti. Tällä hetkellä syötön antaminen kestää suurimmalla osalla pelaajista yksinkertaisesti liian kauan, kun puhutaan kansainvälisestä tasosta. Puolustaa me osaamme, mutta kun kyse on maalintekopelistä.
Ongelmakohta löytyy myös laitapelaamisessa, mikä osaltaan vaikuttaa koko joukkueen taktiikkaan. En oikeasti muista, koska Huuhkajilla olisi oikeasti ollut Kolkan lisäksi hyviä laitahyökkääjiä. Sellaisia, jotka pystyvät nopeisiin pystyjuoksuihin ja laadukkaisiin keskityksiin. Fakta kun kuitenkin on se, että Kolkka ei enää sitä ole. Taidot miehellä on, mutta nopeus ei riitä puolustajan ohittamiseen.
Tällä hetkellä tuntuu oikeastaan aika toivottomalta Afrikan suhteen, en millään usko siihen, että tällä joukkueella päästään karsinnoista läpi. Itse asiassa kokonaisuuden kannalta parempi ratkaisu olisi varmasti se, että MM-kisahaaveet romuttuisivat mahdollisimman pian U21-kisojen jälkeen. Silloin olisi aidosti mahdollisuus puhdistaa pöytä ja uudistaa Huuhkajien runko. Ei sillä, että uusia superlupauksia on heti näköpiirissä, mutta fakta on se, että Suomen aloituksessa vain kolme oli syntynyt 80-luvun puolella.
Tarvitaan parempaa syöttötekniikkaa ja liikkumista.
Minulle ainakin selvisi miksi Litmanen on kohta 38 vuoden kypsässä iässä yhä Huuhkajille niin elintärkeä pelaaja. Hän on nykyisessä miehistössä ainoa joka edes ajoittain pystyy pitämään palloa ja syöttämään sen edelleen omalle pelaajalle. Lähes välittömästi kun Litmanen vaihdettiin kentältä, Suomen pallollinen pelaaminen hävisi. Taitotaso ei yksinkertaisesti riittänyt laadukkaisiin syöttöihin, heti kun Portugali tiivisti prässäystään. Tämä johti suoraan tilanteeseen, jossa Suomen puolustus (käytännössä koko joukkue) makasi aivan liian lähellä omaa maalia. Heti kun pallo menetettiin, joukkue vetäytyi alaspäin ja kun palloa ei pystytä pitämään vastustajan puoliskolla ollaan oman maalivahdin sylissä.
Tuntui, että suurin ongelma Huuhkajien pelissä on taitotason puute syöttöpelissä ja sijoittumisessa hyökkäykseen lähdössä. Tähän olen kiinnittänyt huomiota aikaisemmissakin peleissä, sillä suurin osa Suomen syötöistä näyttää lähtevän liian hitaasti ja tulevan liian taakse. Taitotaso ei riitä ottamaan palloa haltuun ja syöttämään sitä eteenpäin riittävän nopeasti. Tällä hetkellä syötön antaminen kestää suurimmalla osalla pelaajista yksinkertaisesti liian kauan, kun puhutaan kansainvälisestä tasosta. Puolustaa me osaamme, mutta kun kyse on maalintekopelistä.
Ongelmakohta löytyy myös laitapelaamisessa, mikä osaltaan vaikuttaa koko joukkueen taktiikkaan. En oikeasti muista, koska Huuhkajilla olisi oikeasti ollut Kolkan lisäksi hyviä laitahyökkääjiä. Sellaisia, jotka pystyvät nopeisiin pystyjuoksuihin ja laadukkaisiin keskityksiin. Fakta kun kuitenkin on se, että Kolkka ei enää sitä ole. Taidot miehellä on, mutta nopeus ei riitä puolustajan ohittamiseen.
Tällä hetkellä tuntuu oikeastaan aika toivottomalta Afrikan suhteen, en millään usko siihen, että tällä joukkueella päästään karsinnoista läpi. Itse asiassa kokonaisuuden kannalta parempi ratkaisu olisi varmasti se, että MM-kisahaaveet romuttuisivat mahdollisimman pian U21-kisojen jälkeen. Silloin olisi aidosti mahdollisuus puhdistaa pöytä ja uudistaa Huuhkajien runko. Ei sillä, että uusia superlupauksia on heti näköpiirissä, mutta fakta on se, että Suomen aloituksessa vain kolme oli syntynyt 80-luvun puolella.
Tarvitaan parempaa syöttötekniikkaa ja liikkumista.
12 Helmikuuta
Tänään on kahden suurmiehen syntymäpäivä, sekä Charles Darwin että Abraham Lincoln olisivat tänään täyttäneet tasan 200 vuotta. En lähde arvuuttelemaan kumpi on suurempi henkilö, mutta selvästi kummalakin on ollut painava sana ihmiskunnan sivistystason kehityksessä.
Omalta osaltani haluan muistuttaa miettimään, miten yksilö voi omalla panoksellaan vaikuttaa ihmiskunnan kehitykseen.
Omalta osaltani haluan muistuttaa miettimään, miten yksilö voi omalla panoksellaan vaikuttaa ihmiskunnan kehitykseen.
tiistai 10. helmikuuta 2009
Kokemuksia venemessuita
Kevätkausi on nyt virallisesti alkanut. Kävin venemessuilla ja olen reissuun ihan tyytyväinen. Tuntuu, että aivan pahimmat ylilyönnit veneiden osalta ovat nyt jääneet taakse, eikä niitä enää tarvitse kutsua vesien asuntovaunuiksi. Tietysti siellä oli yhä vaikka minkälaisia typeryksiä. Muoviset avoveneet joihin on välttämättä naitettu tiikkipuinen kävelypohja, eivät vastaa käsitystäni järkevyydestä.
Perämoottoreissa on menty harppauksin eteenpäin siitä pienestä 4,5 hevosvoiman Evinrudesta, joka meillä joskus oli veneen perässä. Nyt ei ole ollenkaan tavatonta nähdä jopa 300 hevosvoiman jättiläisiä, polttoaineen ruiskutuksella varustettuna. Eihän tuollaisia minkään mökkiveneen perässä tietenkään ole, mutta jo toteamuksena, että niitä on yleisesti olemassa kertoo hyvin kinka paljon teknologia on mennyt etenpäin. Tulin muuten katsoneeksi, niin tuollainen 300 hv:n perämoottori painaa 274 kg, jos muisti palvelee minua oikein.
Kävin pääasiassa katsomassa pienempiä moottoriveneitä, uisteluun ja muuhun kalastamiseen sopivia avoveneitä. En ole viime vuosina todellakaan seurannut mihin suunnitteluevoluutio tuolla saralla on johtanut ja olin hieman yllättynyt. Veneiden ohjauspulpetti on pikku hiljaa siirtymässä yhä keskemmälle venettä, mikä tietysti tasapainottaa venettä. Toinen huomion arvoinen asia oli irrotettavat ja uudelleen kiinnitettävät sisäelementit. Näyttää olevan muodissa, että säilytyslaatikot, penkit ja joissakin jopa ohjauspulpetti on täysin irrotettavissa. Muutamassa mallissa veneen perässä oli selvät kiinnityskiskot joihin pystyi kiinnittämään haluamansa kalusteen tai siirtää perälaatikon paikkaa edemmäs. Aika vekkuli idea ja olen varma, että se on positiivinen uudistus. Edellyttäen tietysti, että ratkaisu on kestävä ja ohjauspulpetti ei lähde kovassa kelissä heilumaan.
Purveneveitä oli ehkä vähemmän kuin odotin tai sitten vain tulin kävelleeksi niiden ohitse. Toisaalta harvoin tuolla on mitään sellaista purjehdukseen liittyvää, josta minäkin jotain ymmärtäisin.
Hyvät messut ja olen reissuun ihan tyytyväinen. Löysin uuden kalapaikan ja sen lisäksi sain kartan Helsingin alueen kalavesistä. Ei huonompi saalis sekään
Perämoottoreissa on menty harppauksin eteenpäin siitä pienestä 4,5 hevosvoiman Evinrudesta, joka meillä joskus oli veneen perässä. Nyt ei ole ollenkaan tavatonta nähdä jopa 300 hevosvoiman jättiläisiä, polttoaineen ruiskutuksella varustettuna. Eihän tuollaisia minkään mökkiveneen perässä tietenkään ole, mutta jo toteamuksena, että niitä on yleisesti olemassa kertoo hyvin kinka paljon teknologia on mennyt etenpäin. Tulin muuten katsoneeksi, niin tuollainen 300 hv:n perämoottori painaa 274 kg, jos muisti palvelee minua oikein.
Kävin pääasiassa katsomassa pienempiä moottoriveneitä, uisteluun ja muuhun kalastamiseen sopivia avoveneitä. En ole viime vuosina todellakaan seurannut mihin suunnitteluevoluutio tuolla saralla on johtanut ja olin hieman yllättynyt. Veneiden ohjauspulpetti on pikku hiljaa siirtymässä yhä keskemmälle venettä, mikä tietysti tasapainottaa venettä. Toinen huomion arvoinen asia oli irrotettavat ja uudelleen kiinnitettävät sisäelementit. Näyttää olevan muodissa, että säilytyslaatikot, penkit ja joissakin jopa ohjauspulpetti on täysin irrotettavissa. Muutamassa mallissa veneen perässä oli selvät kiinnityskiskot joihin pystyi kiinnittämään haluamansa kalusteen tai siirtää perälaatikon paikkaa edemmäs. Aika vekkuli idea ja olen varma, että se on positiivinen uudistus. Edellyttäen tietysti, että ratkaisu on kestävä ja ohjauspulpetti ei lähde kovassa kelissä heilumaan.
Purveneveitä oli ehkä vähemmän kuin odotin tai sitten vain tulin kävelleeksi niiden ohitse. Toisaalta harvoin tuolla on mitään sellaista purjehdukseen liittyvää, josta minäkin jotain ymmärtäisin.
Hyvät messut ja olen reissuun ihan tyytyväinen. Löysin uuden kalapaikan ja sen lisäksi sain kartan Helsingin alueen kalavesistä. Ei huonompi saalis sekään
maanantai 9. helmikuuta 2009
Vanhat sarjakuvat
Kävin läpi ensimmäistä kertaa ihan ajatuksen kanssa pahvilaatikon, jossa on säilössä vanhoja sarjakuvia. Suurin osa on ikäänsä nähden erittäin hyvässä kunnossa ja edelleen täynnä jännitystä. Muistan hyvin kuinka jaksoin lukea samoja tarinoita yhä uudestaan ja uudestaan, käydessäni mummolassa.
Suvun jäsenten kesken on aina joskus noussut esille lehtien mahdollinen keräilyarvo, joka tietysti on olemassa, mutta ikävä kyllä yhtään todellista helmeä allaolevasta listasta ei nouse esille. Sääli, sillä tätä kirjoittaessani Tex Willerin ensimmäinen numero on myynnissä nettihuutokaupassa naurettavaan 360,22 euron hintaan. Laatikosta ei sitä löytynyt, mutta lähelle silti päästiin.
Ehkä keräilyn kannalta kiinnostavin on Viidakko sarjan ensimmäinen numero, mutta siitäkin kansi on ikävä kyllä irronnut. Tosin kansi on tallessa, mutta tuollaiset "virheet" rokottavat aina keräilyarvoa. Sitä paitsi, kuten aina kaikissa television antiikkiohjelmissa esineen omistaja aina vakuuttaa, nämä eivät ole myynnissä.
Antropologisesta näkökulmasta olisi kiinnostava tietää millä aikavälillä nuo lehdet julkaistiin, sillä siitä pystyisi aika hyvin päättelemään minkälaisesta viikkorahasta tuohon aikaan on puhuttu. Kaikki numerot ovat selvästi ostettu irtonumeroina, sillä yhtään kokonaista vuosikertaa ei laatikkoon mahtunut. Ilmestymistiheydestä pystyisi päättelemään, onko viikkoraha riittänyt useampaan lehteen viikossa, vai onko sen kyseinen numero viikon kiinnostavin sarjakuva?
Vanhat liuskasarjakuvat
Tex Willer
Vuosikerta Numero Nimi
1 7 Postiryöstäjät
1 9 Kuoleman poluilla
3 25 Ei armoa
4 2 Lainsuojattomien vallassa
4 10 Mexicon villikissa
4 15 Huimaa vauhtia
4 17 Taistelu temppelissä
4 18 Täpärä pelastus
4 19 Kuoleman hyppy
5 1 Levoton yö
5 3 Verijäljet
5 9 Sata kahta vastaan
5 11 Kammottava loppu
5 15 Taistelu hirsimajassa
5 17 Junan ryöstö
7 16 Black Samin viimeinen laukaus
Villi Länsi – Kapteeni Miki
Vuosikerta Numero Nimi
1 9 Sake-Naga, poppamies
1 13 Miki kaksintaistelussa
1 16 Kallis voitto
1 17 Salaperäinen maja
1 18 Anteeksianto
1 19 Vankina
1 20 Laulavan nuolen arvoitus
1 23 Susan vaarassa
1 25 Pako
2 3 Kohtalokas kakku
2 15 Salaperäinen herra Treville
2 18 Vapaustaistelijat nousevat
2 20 Tuntematon pelastaja
2 22 Ihme
2 23 Taisteluun!
2 24 Kadonnut tohtori
3 7 Kadonnut laakso
3 8 Viikinkilinna
3 13 Ankara kaksintaistelu
3 22 Ikävä yllätys
3 26 Hirmuvaltiaan loppu
4 8 Yllätysvanki
4 9 Palava lato
4 11 Kuolon lipas
4 21 Ansa
4 25 Härkätaistelu
Viidakko
Vuosikerta Numero Nimi
1 10 Akim Kultainen kaulakoru
1 13 Akim Tyranni Jux (kansi rikki)
1 14 Akim Leijonat
2 4 Rämemetsän miehet
2 9 Väijytys
2 11 Ajan unhoittama maa
2 20 Akim Sanan saattaja
3 6 Akim Tohtori Luukkaan koe
3 7 Akim Apina ihminen
3 12 Akim Sininen lähde
3 18 Akim Juonitteluja
3 19 Akim Kahleissa
3 20 Akim Zig panee töpinäksi
3 25 Akim Muukalaiset
Irtonaiset tai kokonaan ilman kansia
Tex Willer Nyrkki oikeus
Kovat otteet
Kuilun partaalla
Lilithin ryöstö
Levoton yö
Viidakko 1. Vuosi No. 1 Akim
2. Vuosi No. 18 Akim Pako
Akim Kaupungissa kummittelee
Sheriffi 2. Vuosi No. 12 Buck Jones ja kiinalainen kokki
Buck Jones ja Kauhun kaivos
Villi Länsi – Kapteeni Miki
2. vuosi No. 4 Junaryöstö
Paljastus
Karkulainen
Vapaustaistelijat
Kapina
Löytö hautausmaalta
Vallankaappaus
Yhteensä 73 kpl
Suvun jäsenten kesken on aina joskus noussut esille lehtien mahdollinen keräilyarvo, joka tietysti on olemassa, mutta ikävä kyllä yhtään todellista helmeä allaolevasta listasta ei nouse esille. Sääli, sillä tätä kirjoittaessani Tex Willerin ensimmäinen numero on myynnissä nettihuutokaupassa naurettavaan 360,22 euron hintaan. Laatikosta ei sitä löytynyt, mutta lähelle silti päästiin.
Ehkä keräilyn kannalta kiinnostavin on Viidakko sarjan ensimmäinen numero, mutta siitäkin kansi on ikävä kyllä irronnut. Tosin kansi on tallessa, mutta tuollaiset "virheet" rokottavat aina keräilyarvoa. Sitä paitsi, kuten aina kaikissa television antiikkiohjelmissa esineen omistaja aina vakuuttaa, nämä eivät ole myynnissä.
Antropologisesta näkökulmasta olisi kiinnostava tietää millä aikavälillä nuo lehdet julkaistiin, sillä siitä pystyisi aika hyvin päättelemään minkälaisesta viikkorahasta tuohon aikaan on puhuttu. Kaikki numerot ovat selvästi ostettu irtonumeroina, sillä yhtään kokonaista vuosikertaa ei laatikkoon mahtunut. Ilmestymistiheydestä pystyisi päättelemään, onko viikkoraha riittänyt useampaan lehteen viikossa, vai onko sen kyseinen numero viikon kiinnostavin sarjakuva?
Vanhat liuskasarjakuvat
Tex Willer
Vuosikerta Numero Nimi
1 7 Postiryöstäjät
1 9 Kuoleman poluilla
3 25 Ei armoa
4 2 Lainsuojattomien vallassa
4 10 Mexicon villikissa
4 15 Huimaa vauhtia
4 17 Taistelu temppelissä
4 18 Täpärä pelastus
4 19 Kuoleman hyppy
5 1 Levoton yö
5 3 Verijäljet
5 9 Sata kahta vastaan
5 11 Kammottava loppu
5 15 Taistelu hirsimajassa
5 17 Junan ryöstö
7 16 Black Samin viimeinen laukaus
Villi Länsi – Kapteeni Miki
Vuosikerta Numero Nimi
1 9 Sake-Naga, poppamies
1 13 Miki kaksintaistelussa
1 16 Kallis voitto
1 17 Salaperäinen maja
1 18 Anteeksianto
1 19 Vankina
1 20 Laulavan nuolen arvoitus
1 23 Susan vaarassa
1 25 Pako
2 3 Kohtalokas kakku
2 15 Salaperäinen herra Treville
2 18 Vapaustaistelijat nousevat
2 20 Tuntematon pelastaja
2 22 Ihme
2 23 Taisteluun!
2 24 Kadonnut tohtori
3 7 Kadonnut laakso
3 8 Viikinkilinna
3 13 Ankara kaksintaistelu
3 22 Ikävä yllätys
3 26 Hirmuvaltiaan loppu
4 8 Yllätysvanki
4 9 Palava lato
4 11 Kuolon lipas
4 21 Ansa
4 25 Härkätaistelu
Viidakko
Vuosikerta Numero Nimi
1 10 Akim Kultainen kaulakoru
1 13 Akim Tyranni Jux (kansi rikki)
1 14 Akim Leijonat
2 4 Rämemetsän miehet
2 9 Väijytys
2 11 Ajan unhoittama maa
2 20 Akim Sanan saattaja
3 6 Akim Tohtori Luukkaan koe
3 7 Akim Apina ihminen
3 12 Akim Sininen lähde
3 18 Akim Juonitteluja
3 19 Akim Kahleissa
3 20 Akim Zig panee töpinäksi
3 25 Akim Muukalaiset
Irtonaiset tai kokonaan ilman kansia
Tex Willer Nyrkki oikeus
Kovat otteet
Kuilun partaalla
Lilithin ryöstö
Levoton yö
Viidakko 1. Vuosi No. 1 Akim
2. Vuosi No. 18 Akim Pako
Akim Kaupungissa kummittelee
Sheriffi 2. Vuosi No. 12 Buck Jones ja kiinalainen kokki
Buck Jones ja Kauhun kaivos
Villi Länsi – Kapteeni Miki
2. vuosi No. 4 Junaryöstö
Paljastus
Karkulainen
Vapaustaistelijat
Kapina
Löytö hautausmaalta
Vallankaappaus
Yhteensä 73 kpl
lauantai 7. helmikuuta 2009
Veikkausliiga arvaus kaudelle 2009
Sain lopulta nukuttua noin 20 minuuttia vaille kaksi yöllä ja nukuin hyvin aamuun saakka. Unessa oli linnamainen kartano, sininen lintu ja rantanäköala. Ei yhtään hullumpi kokemus.
Olen miettinyt alkavan kauden kotimaista jalkapallokautta ja sitä mitkä sen ennakkoasetelmat tulevat olemaan. Tietysti konkreettisen veikkauksen tekeminen on vielä tässä vaiheessa lähes täysin arpapeliä, mutta jotain voi silti arvuutella. Suurin ongelma on ehkä siinä, että osa joukkueista on vielä levällään. Ainakin Jyväskylän ihmeen, JJK:n huhutaan hakevan vielä kansainvälistä vahvistusta, mutta tiedä siitä sitten. Sen ainakin tiedän, että laitaan ja hyökkäykseen siellä olisi kyllä tarvetta. Kumpikin osasto vaikuttaa hieman köykäiseltä, laidat pelaajapulan takia ja hyökkäys ihan vain materiaalin samankaltaisuuden osalta. Lahtinen, Kari ja Abahassine ovat kaikki nopeita, ketteriä ja aika pelottavan pieniä. Olisin paljon tyytyväisempi jos JJK:n kärjessä olisi mukana myös ainakin yksi fyysisesti vahva ja kokenut hyökkääjä.
Tehdään kuitenkin jonkinlainen ennakkoarvaus miltä sarjataulukko voi ensi kauden lopussa näyttää. Kyseessä on suurin piirtein arvailun pohjalta tehty listaus, mutta koetan perustella arvioitani muutamilla kommenteilla. Lista on sarjataulukon mukainen, voittajasta tippujaan.
1) FC Honka
- Tällä hetkellä ikuinen kakkonen näyttää vahvasti suosikilta. Joukkue harjoitteli juuri Espanjan lämmössä ja voitti La Manga harjoitusturnauksen. Honka on pelannut jo pidempään samalla perusrungolla ja se näkyy varmasti joukkueen pelitavassa. Teknisesti hyvää osaamista ja henkistä kyvykkyyttä pelata omilla vahvuuksilla. Uskon joukkueen voittavan tällä kaudella ensimmäisen mestaruutensa.
2) FC Lahti
- Lahti pelasi viime kaudella pronssille, kyykyttäen HJK:ta kauden viimeisissä peleissä. Joukkueella on yksi liigan parhaista hyökkääjistä, brasilialainen Rafael, ja kaikella todennäköisyydellä suomalaisen jalkapalloilun ikoni, Litmanen. Kaikkea voi Litmasesta sanoa, mutta hänen pelaamisensa on edelleen maagista. Varmasti tehokkain parivaljakko näillä leveyspiireillä.
3) FC Inter
- Mestaruuden uusiminen on aina todella kova saavutus ja pelkään sen olevan liian kova hallitsevalle mestarille. Joukkue menetti kaksi avainpelaajaa ja niiden korvaaminen on kova urakka, varsinkaan kun korvaajia ei ole vielä palkattu. Tietysti voin ylireagoida, mutta en silti usko mestaruuden uusimiseen. Eurocup paikka on joka tapauksessa "varma".
4) HJK
- Suuri ja mahtava on paperilla vahvempi kuin viime kaudella, mutta riittääkö se parempaan sarjasijoitukseen? En jaksa uskoa siihen, vaikka taistelu Interin kanssa voi kääntyä myös Helsingin eduksi. HJK:ssa on jo pitkään luotettu nimivahvaan joukkueeseen ja vahvoihin paluumuuttajiin, mutta miten se ruokkii jatkuvuutta? Vahvuutena valmentaja Muurinen jonka fokus on varmasti vain mestaruudessa.
5) TPS
- Kotimaisen jalkapalloilun ikioma hobitti, Pasi Rautiainen saa käyttöönsä Suomen rikkaimman seuran resurssit. Viime kauden mestarisuosikki floppasi todella ja jäi lopulta kuudenneksi. Tällä kaudella sijoituksen parantaminen on todennäköistä, mutta mitään ihmetekoja en Rautiaiselta uskalla odottaa. Joukkue vahvistanut hyökkäyskalustoaan, mutta puolustus on kysymysmerkki.
6) MyPa
- Viime kaudella toiseksi vähiten päästettyjä maaleja, mutta vain 1,2 tehtyä maalia per ottelu. Se on todella vähän, eikä hyökkäykseen ole ainakaan vielä tullut ketään varmaa suorittajaa. Kuudes sija voi olla ylisuorittamista, mutta hyvä puolustus auttaa paljon.
7) Tampere United
- Kauden alkuvaiheessa suurimmassa pyörityksessä heikon taloudenpitonsa ansiosta, seura joka vielä pari kautta sitten näytti todella Suomen potenttiaalisemmalta joukkueelta. Tällä hetkellä joukkue on joutunut myymään mm. viime kauden maalikuninkaan. En näe miestä joka pystyisi tekemään Myntin viime kaudelle tekemät maalit. Saattaa kuitenkin yllättää, sillä Hjelm on yksi liigan kyvykkäimmistä valmentajista.
8) FF Jaro
- Pietarsaaressa tehdään vuodesta toiseen hyvää jalkapallotyötä ja on varmasti tämän maan aidoimmista futis kaupungeista. Jaro on vahvistanut joukkuettaan muutamalla puolustajalupauksella, jotka todennäköisesti puhkeavat kukkaan ensi kaudella. Saattaa yllättää ja olla jopa pari sijoitusta korkeammalla kuin tämä arvattu kahdeksas sija.
9) FC Haka
- Todella paljon muutoksia, tällä hetkellä 21 pelaaja siirtoa ja lähtijöiden joukossa joukkueen parhaat pelaajat. Vahvistukset ovat pääasiassa divisioonatason miehiä, joten korkeampi sijoitus on todella kova yllätys.
10) VPS
- Vaasan Palloseura saattaa olla se joukkue, joka yllättää kauden aikana eniten. Joukkueen puolustus oli jo viime kaudella yksi liigan kovimmista, päästäen vain 1,1 maalia ottelua kohden. Ongelma oli maalinteossa, josta todellinen maalintekijä puuttuu. Mikäli Lahdesta hankittu Pekka Kainu saa maalijyvän kohdalleen, joukkueen sijoitus voi nousta liigan keskikastiin.
11) RoPS
- Joukkue on siinä epäkiitollisessa asemassa, että jokaisen kauden jälkeen parhaimmat pelaajat lähtevät muualle. Rinki on muutenkin todella kapea, joten loukkaantumiset saattavat suistaa joukkueen karsintataisteluun. Muuten joukkue vaikuttaa kohtuullisen tasapainoiselta. Ilman ongelmia varma liigapaikka.
12) JJK
- Seuran historian ensimmäinen kausi Veikkausliigassa tulee olemaan vaikea, mutta en usko sen jäävän viimeiseksi. Joukkueessa on hyvä puolustus ja uskon sen pelastavan joukkueelle suoran sarjapaikan kaudella 2009. Joukkueen pelaaminen on parhaimmillaan teknisesti t$odella hyvää ja se saattaa yllättää ensi kaudella. Vaikeudet laidoissa ja hyökkäyksessä, onnistuuko pelin nopea rakentaminen hyökkäyssuuntaan? Nopeat vastahyökkäykset ovat joukkueen elinehto, sillä painimalla tehdyt tahtomaalit eivät todellakaan ole Karin vahvuus.
13) IFK Mariehamn
- Saarelaiset ovat taistelleet Veikkausliigassa vuodesta 2005 lähtien ja aina onnistuneet varmistamaan sarjapaikan. Miten se onnistuu tällä kaudella? Maalintekijät ovat joukkueessa lähes kadoksissa ja niitä pitää joukkueeseen saada, sillä muuten karsijan paikka on väistämättä edessä. Pitää kuitenkin muistaa, että joukkue on perinteisesti saanut Ruotsista aina lainaksi hyviä pelaajia.
14) KuPS
- Kaudella 2008 tehdyt maalit: 1,00 / ottelu, päästetyt maalit: 2,15 / ottelu. Mitä joukkueessa tehdään, vahvistetaan keskikenttää. Jalkapallo on maalin teko peli, sinne vastustajan maaliin.
Siinä tämän lauantain ajatuksia. Suuri osa joukkueiden perusrungoista on jo kasassa, mutta kotimaisiin perinteisiin kuuluu, että ne ulkomaan vahvistukset hankitaan vasta kauden kynnyksellä. Näin saattaa käydä tälläkin kaudella, mutta onko sieltä tulossa sellaisia kaloja joista oikeasti on hyötyä? Se jää vielä nähtäväksi, mutta trendi näyttää olevan se, että sarjajoukkueet jakautuvat yhä selvemmin mestariehdokkaisiin ja heikoimpiin joukkueisiin.
Todellisia mestariehdokkaita yllä olevassa taulukossa on yhteensä viisi, sillä kaikilla kärkipään viidellä joukkueella on mahdollisuus voittaa mestaruus. Honka on omalla listallani mestarisuosikki ehkä sen takia, että se on lähijoukkueista se, jonka peliä seuraan mieluiten. Nopeaa maata pitkin pelattavaa syöttöpeliä on todella upea katsoa ja näytöt eurokentiltä ovat positiivisia.
Inter pelaa hyvin samankaltaista peliä ja arvostan heidän toimintaansa ehkä korkeimmalle. Mestaruuden uusiminen on kuitenkin niin vaikea juttu, etten usko siihen olevan mahdollisuuksia. Varsinkin jos joukkueella on aidosti tahtoa pelata Mestareiden liigan karsinnoissa. Lahti pääsee sen sijaan pelaamaan tavallaan puskissa, sillä kukaan ei tunnu ottavan sitä täysin tosissaan. Huolimatta siitä, että joukkue pelasi viime kaudella erittäin hyvin ja vaihtuvuus on ollut hämmentävän pientä. Lisäksi joukkueella on Litmanen ja hänen uskomaton kokemuksensa, kuka muu voi Suomessa sanoa voittaneensa Mestareiden liigan finaalin? Lahti tulee olemaan todellinen jalkapallokaupunki seuraavien vuosien aikana ja saattaa hyvinkin voittaa mestaruuden jo ensi kaudella.
HJK hakee vain ja ainoastaan mestaruutta. Koko seuran fokus on Suomen mestaruuden saavuttamisessa ja se voi hyvinkin tulla noin nimivahvalla joukkueella kuin HJK:lla on käytössä. Käytännössä jokaisella paikalla on Suomen parhaimistoa olevia pelaajia, ongelma saattaa olla yhtenäisyydessä ja joukkuepelaamisessa.
Suomalaisessa kulttuurissa on aina ollut ongelma suhtautumisessa rahaan. Ongelma tulee yleensä siitä, kun melkein aina toisella on rahaa enemmän kuin itsellä on käytössä. Tämä on tilanne Turun toisen joukkueen kanssa, TPS pelaa sydän pelissä, mutta rehellisyyden nimissä myös omistajansa Seppo Sairasen rahoilla. Tämä korostuu mediassa ja kannattajien mielissä aivan liikaa, sillä mitään Ronaldoa ei joukkueeseen ole ostettu. Omistajien rahoitus on tarkoitettu enemmänkin seuran talouden vakaannuttamiseen ja kieltämättä sekin on ylellisyys josta suurin osa liiga joukkueista näkee vain kauniita unia. Joka tapauksessa tämä raha tarkoittaa sitä, että seura on kaikkien mielestä mestariehdokas. Sitähän se tietysti myös on, mutta kyllä mestaruus on realistisempaa vasta muutaman vuoden aikajänteellä. Pakka ei ole vielä täysin kasassa.
Näiden joukkueiden takana on sitten harmaa massa, jossa eteneminen on pysähtynyt tai seura elää menetetyn menestyksen jälkilämmössä. Tampere on ainoa, jolla olisi voinut olla mahdollisuus johonkin suureen, mutta kyllä se peli on nyt vihelletty poikki ainakin tämän laman ajaksi. Muut joukkueet pelaavat niin pienillä talousalueilla, että todellisia jalkapallodynastioita ei ainakaan lähivuosina tulla näkemään. Ei Pietarsaari, Kuopio, Jyväskylä tai Rovaniemi ole sellainen alue, joka pystyisi elättämään useampaa 2 - 4 miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävää urheiluseuraa. Kuopiossa ja Jyväskylässä on jo jääkiekkojoukkue, jotka pyörivät tuollaisella budjetilla. On hyvin vaikea kuvitella, että siihen kylkeen mahtuisi toinen saman suuruinen jalkapalloseura.
Kotimainen jalkapallokartta on siinä mielessä hyvin stabiili, että talousalueiden suuruus ei riitä tuottamaan suurempaa haastajajoukkoa. Oulu on ainoa jäljellä oleva talousalue, joka pystyy tuomaan Veikkausliigan kärkipään tasoisen joukkueen, mutta se on vielä ainakin kolmen vuoden projekti. Ainoa tapa saada kotimaista jalkapalloa rahakkaampaan suuntaan on parempi televisiointisopimus ja vedonlyönti sponsoroinnin lisääminen. Ne ovat ainoita realistisia keinoja saada liigaan kymmeniä miljoonia lisää valuuttaa. Mutta olkoon se tällä kertaa tässä, minun piti tehdä tänään ihan muutakin kuin kirjoittaa tätä.
Olen miettinyt alkavan kauden kotimaista jalkapallokautta ja sitä mitkä sen ennakkoasetelmat tulevat olemaan. Tietysti konkreettisen veikkauksen tekeminen on vielä tässä vaiheessa lähes täysin arpapeliä, mutta jotain voi silti arvuutella. Suurin ongelma on ehkä siinä, että osa joukkueista on vielä levällään. Ainakin Jyväskylän ihmeen, JJK:n huhutaan hakevan vielä kansainvälistä vahvistusta, mutta tiedä siitä sitten. Sen ainakin tiedän, että laitaan ja hyökkäykseen siellä olisi kyllä tarvetta. Kumpikin osasto vaikuttaa hieman köykäiseltä, laidat pelaajapulan takia ja hyökkäys ihan vain materiaalin samankaltaisuuden osalta. Lahtinen, Kari ja Abahassine ovat kaikki nopeita, ketteriä ja aika pelottavan pieniä. Olisin paljon tyytyväisempi jos JJK:n kärjessä olisi mukana myös ainakin yksi fyysisesti vahva ja kokenut hyökkääjä.
Tehdään kuitenkin jonkinlainen ennakkoarvaus miltä sarjataulukko voi ensi kauden lopussa näyttää. Kyseessä on suurin piirtein arvailun pohjalta tehty listaus, mutta koetan perustella arvioitani muutamilla kommenteilla. Lista on sarjataulukon mukainen, voittajasta tippujaan.
1) FC Honka
- Tällä hetkellä ikuinen kakkonen näyttää vahvasti suosikilta. Joukkue harjoitteli juuri Espanjan lämmössä ja voitti La Manga harjoitusturnauksen. Honka on pelannut jo pidempään samalla perusrungolla ja se näkyy varmasti joukkueen pelitavassa. Teknisesti hyvää osaamista ja henkistä kyvykkyyttä pelata omilla vahvuuksilla. Uskon joukkueen voittavan tällä kaudella ensimmäisen mestaruutensa.
2) FC Lahti
- Lahti pelasi viime kaudella pronssille, kyykyttäen HJK:ta kauden viimeisissä peleissä. Joukkueella on yksi liigan parhaista hyökkääjistä, brasilialainen Rafael, ja kaikella todennäköisyydellä suomalaisen jalkapalloilun ikoni, Litmanen. Kaikkea voi Litmasesta sanoa, mutta hänen pelaamisensa on edelleen maagista. Varmasti tehokkain parivaljakko näillä leveyspiireillä.
3) FC Inter
- Mestaruuden uusiminen on aina todella kova saavutus ja pelkään sen olevan liian kova hallitsevalle mestarille. Joukkue menetti kaksi avainpelaajaa ja niiden korvaaminen on kova urakka, varsinkaan kun korvaajia ei ole vielä palkattu. Tietysti voin ylireagoida, mutta en silti usko mestaruuden uusimiseen. Eurocup paikka on joka tapauksessa "varma".
4) HJK
- Suuri ja mahtava on paperilla vahvempi kuin viime kaudella, mutta riittääkö se parempaan sarjasijoitukseen? En jaksa uskoa siihen, vaikka taistelu Interin kanssa voi kääntyä myös Helsingin eduksi. HJK:ssa on jo pitkään luotettu nimivahvaan joukkueeseen ja vahvoihin paluumuuttajiin, mutta miten se ruokkii jatkuvuutta? Vahvuutena valmentaja Muurinen jonka fokus on varmasti vain mestaruudessa.
5) TPS
- Kotimaisen jalkapalloilun ikioma hobitti, Pasi Rautiainen saa käyttöönsä Suomen rikkaimman seuran resurssit. Viime kauden mestarisuosikki floppasi todella ja jäi lopulta kuudenneksi. Tällä kaudella sijoituksen parantaminen on todennäköistä, mutta mitään ihmetekoja en Rautiaiselta uskalla odottaa. Joukkue vahvistanut hyökkäyskalustoaan, mutta puolustus on kysymysmerkki.
6) MyPa
- Viime kaudella toiseksi vähiten päästettyjä maaleja, mutta vain 1,2 tehtyä maalia per ottelu. Se on todella vähän, eikä hyökkäykseen ole ainakaan vielä tullut ketään varmaa suorittajaa. Kuudes sija voi olla ylisuorittamista, mutta hyvä puolustus auttaa paljon.
7) Tampere United
- Kauden alkuvaiheessa suurimmassa pyörityksessä heikon taloudenpitonsa ansiosta, seura joka vielä pari kautta sitten näytti todella Suomen potenttiaalisemmalta joukkueelta. Tällä hetkellä joukkue on joutunut myymään mm. viime kauden maalikuninkaan. En näe miestä joka pystyisi tekemään Myntin viime kaudelle tekemät maalit. Saattaa kuitenkin yllättää, sillä Hjelm on yksi liigan kyvykkäimmistä valmentajista.
8) FF Jaro
- Pietarsaaressa tehdään vuodesta toiseen hyvää jalkapallotyötä ja on varmasti tämän maan aidoimmista futis kaupungeista. Jaro on vahvistanut joukkuettaan muutamalla puolustajalupauksella, jotka todennäköisesti puhkeavat kukkaan ensi kaudella. Saattaa yllättää ja olla jopa pari sijoitusta korkeammalla kuin tämä arvattu kahdeksas sija.
9) FC Haka
- Todella paljon muutoksia, tällä hetkellä 21 pelaaja siirtoa ja lähtijöiden joukossa joukkueen parhaat pelaajat. Vahvistukset ovat pääasiassa divisioonatason miehiä, joten korkeampi sijoitus on todella kova yllätys.
10) VPS
- Vaasan Palloseura saattaa olla se joukkue, joka yllättää kauden aikana eniten. Joukkueen puolustus oli jo viime kaudella yksi liigan kovimmista, päästäen vain 1,1 maalia ottelua kohden. Ongelma oli maalinteossa, josta todellinen maalintekijä puuttuu. Mikäli Lahdesta hankittu Pekka Kainu saa maalijyvän kohdalleen, joukkueen sijoitus voi nousta liigan keskikastiin.
11) RoPS
- Joukkue on siinä epäkiitollisessa asemassa, että jokaisen kauden jälkeen parhaimmat pelaajat lähtevät muualle. Rinki on muutenkin todella kapea, joten loukkaantumiset saattavat suistaa joukkueen karsintataisteluun. Muuten joukkue vaikuttaa kohtuullisen tasapainoiselta. Ilman ongelmia varma liigapaikka.
12) JJK
- Seuran historian ensimmäinen kausi Veikkausliigassa tulee olemaan vaikea, mutta en usko sen jäävän viimeiseksi. Joukkueessa on hyvä puolustus ja uskon sen pelastavan joukkueelle suoran sarjapaikan kaudella 2009. Joukkueen pelaaminen on parhaimmillaan teknisesti t$odella hyvää ja se saattaa yllättää ensi kaudella. Vaikeudet laidoissa ja hyökkäyksessä, onnistuuko pelin nopea rakentaminen hyökkäyssuuntaan? Nopeat vastahyökkäykset ovat joukkueen elinehto, sillä painimalla tehdyt tahtomaalit eivät todellakaan ole Karin vahvuus.
13) IFK Mariehamn
- Saarelaiset ovat taistelleet Veikkausliigassa vuodesta 2005 lähtien ja aina onnistuneet varmistamaan sarjapaikan. Miten se onnistuu tällä kaudella? Maalintekijät ovat joukkueessa lähes kadoksissa ja niitä pitää joukkueeseen saada, sillä muuten karsijan paikka on väistämättä edessä. Pitää kuitenkin muistaa, että joukkue on perinteisesti saanut Ruotsista aina lainaksi hyviä pelaajia.
14) KuPS
- Kaudella 2008 tehdyt maalit: 1,00 / ottelu, päästetyt maalit: 2,15 / ottelu. Mitä joukkueessa tehdään, vahvistetaan keskikenttää. Jalkapallo on maalin teko peli, sinne vastustajan maaliin.
Siinä tämän lauantain ajatuksia. Suuri osa joukkueiden perusrungoista on jo kasassa, mutta kotimaisiin perinteisiin kuuluu, että ne ulkomaan vahvistukset hankitaan vasta kauden kynnyksellä. Näin saattaa käydä tälläkin kaudella, mutta onko sieltä tulossa sellaisia kaloja joista oikeasti on hyötyä? Se jää vielä nähtäväksi, mutta trendi näyttää olevan se, että sarjajoukkueet jakautuvat yhä selvemmin mestariehdokkaisiin ja heikoimpiin joukkueisiin.
Todellisia mestariehdokkaita yllä olevassa taulukossa on yhteensä viisi, sillä kaikilla kärkipään viidellä joukkueella on mahdollisuus voittaa mestaruus. Honka on omalla listallani mestarisuosikki ehkä sen takia, että se on lähijoukkueista se, jonka peliä seuraan mieluiten. Nopeaa maata pitkin pelattavaa syöttöpeliä on todella upea katsoa ja näytöt eurokentiltä ovat positiivisia.
Inter pelaa hyvin samankaltaista peliä ja arvostan heidän toimintaansa ehkä korkeimmalle. Mestaruuden uusiminen on kuitenkin niin vaikea juttu, etten usko siihen olevan mahdollisuuksia. Varsinkin jos joukkueella on aidosti tahtoa pelata Mestareiden liigan karsinnoissa. Lahti pääsee sen sijaan pelaamaan tavallaan puskissa, sillä kukaan ei tunnu ottavan sitä täysin tosissaan. Huolimatta siitä, että joukkue pelasi viime kaudella erittäin hyvin ja vaihtuvuus on ollut hämmentävän pientä. Lisäksi joukkueella on Litmanen ja hänen uskomaton kokemuksensa, kuka muu voi Suomessa sanoa voittaneensa Mestareiden liigan finaalin? Lahti tulee olemaan todellinen jalkapallokaupunki seuraavien vuosien aikana ja saattaa hyvinkin voittaa mestaruuden jo ensi kaudella.
HJK hakee vain ja ainoastaan mestaruutta. Koko seuran fokus on Suomen mestaruuden saavuttamisessa ja se voi hyvinkin tulla noin nimivahvalla joukkueella kuin HJK:lla on käytössä. Käytännössä jokaisella paikalla on Suomen parhaimistoa olevia pelaajia, ongelma saattaa olla yhtenäisyydessä ja joukkuepelaamisessa.
Suomalaisessa kulttuurissa on aina ollut ongelma suhtautumisessa rahaan. Ongelma tulee yleensä siitä, kun melkein aina toisella on rahaa enemmän kuin itsellä on käytössä. Tämä on tilanne Turun toisen joukkueen kanssa, TPS pelaa sydän pelissä, mutta rehellisyyden nimissä myös omistajansa Seppo Sairasen rahoilla. Tämä korostuu mediassa ja kannattajien mielissä aivan liikaa, sillä mitään Ronaldoa ei joukkueeseen ole ostettu. Omistajien rahoitus on tarkoitettu enemmänkin seuran talouden vakaannuttamiseen ja kieltämättä sekin on ylellisyys josta suurin osa liiga joukkueista näkee vain kauniita unia. Joka tapauksessa tämä raha tarkoittaa sitä, että seura on kaikkien mielestä mestariehdokas. Sitähän se tietysti myös on, mutta kyllä mestaruus on realistisempaa vasta muutaman vuoden aikajänteellä. Pakka ei ole vielä täysin kasassa.
Näiden joukkueiden takana on sitten harmaa massa, jossa eteneminen on pysähtynyt tai seura elää menetetyn menestyksen jälkilämmössä. Tampere on ainoa, jolla olisi voinut olla mahdollisuus johonkin suureen, mutta kyllä se peli on nyt vihelletty poikki ainakin tämän laman ajaksi. Muut joukkueet pelaavat niin pienillä talousalueilla, että todellisia jalkapallodynastioita ei ainakaan lähivuosina tulla näkemään. Ei Pietarsaari, Kuopio, Jyväskylä tai Rovaniemi ole sellainen alue, joka pystyisi elättämään useampaa 2 - 4 miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävää urheiluseuraa. Kuopiossa ja Jyväskylässä on jo jääkiekkojoukkue, jotka pyörivät tuollaisella budjetilla. On hyvin vaikea kuvitella, että siihen kylkeen mahtuisi toinen saman suuruinen jalkapalloseura.
Kotimainen jalkapallokartta on siinä mielessä hyvin stabiili, että talousalueiden suuruus ei riitä tuottamaan suurempaa haastajajoukkoa. Oulu on ainoa jäljellä oleva talousalue, joka pystyy tuomaan Veikkausliigan kärkipään tasoisen joukkueen, mutta se on vielä ainakin kolmen vuoden projekti. Ainoa tapa saada kotimaista jalkapalloa rahakkaampaan suuntaan on parempi televisiointisopimus ja vedonlyönti sponsoroinnin lisääminen. Ne ovat ainoita realistisia keinoja saada liigaan kymmeniä miljoonia lisää valuuttaa. Mutta olkoon se tällä kertaa tässä, minun piti tehdä tänään ihan muutakin kuin kirjoittaa tätä.
Suoraan lähteelle
Ei nukuta ei, on aika vahvasti osoitettu ettei vanhan kroppa enää kestä kofeiinia. Kohtuullisen pieni määrä vie hyvin tehokkaasti väsymyksen eikä nukkumisesta tule yhtään mitään. Kello on nyt 20 minuuttia vaille yksi yöllä ja todennäköisesti menee vielä jonkin aikaa, ennen kuin kannattaa yrittää nukkumista. Oma moka.. tiesin kyllä seuraukset.
Toisaalta olen nyt surffannut nettiä ja tehnyt jotain hyödyllistä. Olen huomannut, että eräs paikallinen yritys tuo maahan kaikenlaista vanhaa ja uutta armeija peräistä tavaraa. Vaatteita, kenkiä, kantolaitteita, vöitä ja vaikka mitä, myydäkseen niitä sitten eteenpäin. Liike on erittäin hyvä, palvelu on asiallista ja nopeaa, eikä minulla ole pahaa sanaa sanottavan siitä. Joka tapauksessa, siellä on kaikenlaista jännittävää ja nyt sitten törmäsin netissä kauppaan, joka myy ihan sitä samaa tavaraa. Valikoima on itse asiassa huomattavasti laajempi, mutta on aika helppo vetää viiva näiden kahden liikkeen välille. Jopa hinnoittelu on yhteneväistä kun pidetään mielessä täkäläisen liikkeen kulurakenne ja sen päälle tuleva kate.
En ole ajatellut ryhtyä kilpailemaan, vaikka sekin tietysti kävi mielessä, mutta jos on jotain suurempaa hankintaa edessä niin miksi jättää menemättä suoraan lähteelle? Pienemmissä tavaroissa siitä ei ole mitään hyötyä, mutta on silti hyvä tietää jos hankintalistalla on jotain, missä postikulujen osuus ei nouse liian suureen osaan. Sitä paitsi, sitä valikoimaa oli enemmän.
Toisaalta olen nyt surffannut nettiä ja tehnyt jotain hyödyllistä. Olen huomannut, että eräs paikallinen yritys tuo maahan kaikenlaista vanhaa ja uutta armeija peräistä tavaraa. Vaatteita, kenkiä, kantolaitteita, vöitä ja vaikka mitä, myydäkseen niitä sitten eteenpäin. Liike on erittäin hyvä, palvelu on asiallista ja nopeaa, eikä minulla ole pahaa sanaa sanottavan siitä. Joka tapauksessa, siellä on kaikenlaista jännittävää ja nyt sitten törmäsin netissä kauppaan, joka myy ihan sitä samaa tavaraa. Valikoima on itse asiassa huomattavasti laajempi, mutta on aika helppo vetää viiva näiden kahden liikkeen välille. Jopa hinnoittelu on yhteneväistä kun pidetään mielessä täkäläisen liikkeen kulurakenne ja sen päälle tuleva kate.
En ole ajatellut ryhtyä kilpailemaan, vaikka sekin tietysti kävi mielessä, mutta jos on jotain suurempaa hankintaa edessä niin miksi jättää menemättä suoraan lähteelle? Pienemmissä tavaroissa siitä ei ole mitään hyötyä, mutta on silti hyvä tietää jos hankintalistalla on jotain, missä postikulujen osuus ei nouse liian suureen osaan. Sitä paitsi, sitä valikoimaa oli enemmän.
tiistai 3. helmikuuta 2009
En ehtinyt edes suutani avata
Olin hetki sitten huutokaupassa. Ensimmäistä kertaa ihan potenttiaalisena huutajana, oli numerolappu ja kaikki. Kuten kirjoitin jo aikaisemmin, oli minulla tähtäimessä vanha pöytälamppu tähän työpöydälle. Tällä kertaa kuitenkin kävi niin, että joku oli arvostanut haluamani lampun korkeammalle kuin minä. Netin kautta oli jätetty niin korkea tarjous, että en ehtinyt edes omaa lappuani nostaa. Harmillista, mutta minkäs teet. En ole ainoa hyvin kehittyneellä maulla varustettu ihminen.
maanantai 2. helmikuuta 2009
Super Bowl XLIII
On myönnettävä, että olin jo menettänyt toivoni ja valmistautunut siihen, että monen vuoden perinteeseen tulisi katkos. Puhun tietysti viime yön Super Bowl (SB) kilpailusta ja siitä, että MTV3 epäonnistui sen lähettämisessä. Usean vuoden ajan maikkari on lähettänyt tapahtuman suorana, mutta todennäköisesti johtuen varmasti The Bonnier Group:in suhteesta Canal+ kanavaan. Oikeudet SB otteluun kun taitavat täällä pohjolassa olla Viasat maksukanavalla.
Joka tapauksessa tajusin kuitenkin eilen illalla, että näin netin aikana on ehkä mahdollista löytää netin kautta toimiva streaming media, joka näyttää pelin livenä. Löytyihän sellainen, en tiedä miten pitkä perinne BBC 1 kanavalla on jenkkifutiksen parissa, mutta heidän kauttaan löytyi yksi parhaista streameista, jonka kautta olen urheilua netin kautta katsonut. Aivan ensiluokkaista palvelua.
Viime yö meni siis rattoisasti SB:ia katsellessa. Pelissä ei ollut samanlaista tunnelatausta kuin vielä viime vuonna, sillä olen aina kannustanut New York Giants. The Big Blue pelasi vuosi sitten ja onnisti voittamaan, mahtavien viheiden jälkeen, ehkä parhaimmassa Super Bowlissa jonka olen ikinä nähnyt.
Tämän vuoden SB oli myös yllättävän hyvä, asetuin luonnollisesti altavastaajan puolelle ja kannustin Arizona Cardinalsia aina katkeraan loppuun saakka. Joukkuetta on kiitettävä upeasta pelistä ja todellisen trillerin järjestämisestä. En rupea linkittämään tähän otteluraporttia, mutta peliin kuului runsaasti virheitä ja upeita kuilunpartaalta nousuja. Ei harmita pätkän vertaa, että yöunet jäivät muutamaan tuntiin.
Jos joku asia on selvää niin se, että jenkit osaavat tehdä yksinkertaisesta tapahtumasta täydellisen älyttömän mahtipontisen spektaakkelin. Kokonaisuuden kuvaaminen on mahdottoman vaikeaa, sillä kyseessä on ehkä maailman massiivisin yksittäinen tapahtuma. On jotenkin typerryttävää katsoa sitä kissan hännän nostamista ja olla vain ihmeissään. Se tehdään niin ylilyövällä tavalla ja silti täydellä paatoksella ja sydämmellä, että se vain toimii. Typerryttävän oman navan tuijottamisen mukaan ei tietenkään ole pakko antautua, mutta vaikuttava näytelmä se joka tapauksessa on. Nyt minä kuitenkin lopetan, sillä typerrytän tällä tekstillä myös itseni.
Kuvat lainassa: New York Times
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Graavikalaa miettiessä
Uskaltaisikohan sitä tehdä nyt alkavalla viikolla graavilohta? En ole ikipäivänä tehnyt graavattua kalaa itse, mutta olen kyllä syönyt ja tykännyt. Eihän se minun mikään suosikkiruoka tietenkään ole, kun en kerran osaa edes ilman ohjetta tehdä. Siihen kyllä löytyy Pro Kala sivulta pätevä ohje ja eihän tuo nyt mitään ydinfysiikkaa muutenkaan ole. Käytännössä kun on kyse suolaamalla kypsennetystä kalasta. Ohessa löytämäni ohje:
Graavattu lohi
2 lohi- tai kirjolohifilettä
3 rkl kuivattua tilliä
3 rkl sokeria
3 rkl karkeaa suolaa
(konjakkia)
1. Sulata pakastettu file hitaasti jääkaapissa siten, että fileiden pinta sulaa.
2. Sekoita kulhossa tilli, sokeri ja suola.
3. Hiero maustesekoitus (ja konjakki, sen verran mitä imeytyy) tasaisesti fileiden päälle.
4. Laita fileiden lihapuolet vastakkain, niin että nahkapuolet jää ulospäin.
5. Kääri kala voipaperiin ja pistä jääkaappin kevyen painon alle. Kala saa pehmetä ja graavautua kaikessa rauhassa yön yli.
Ei voi olla liian vaikeaa. Kyse taitaa olla enemmänkin viitseliäisyydestä ja mahdollisesta uskalluksen puutteesta. Katsotaan vielä asiaa.. Näkkileipää minulla kun kuitenkin on.
Graavattu lohi
2 lohi- tai kirjolohifilettä
3 rkl kuivattua tilliä
3 rkl sokeria
3 rkl karkeaa suolaa
(konjakkia)
1. Sulata pakastettu file hitaasti jääkaapissa siten, että fileiden pinta sulaa.
2. Sekoita kulhossa tilli, sokeri ja suola.
3. Hiero maustesekoitus (ja konjakki, sen verran mitä imeytyy) tasaisesti fileiden päälle.
4. Laita fileiden lihapuolet vastakkain, niin että nahkapuolet jää ulospäin.
5. Kääri kala voipaperiin ja pistä jääkaappin kevyen painon alle. Kala saa pehmetä ja graavautua kaikessa rauhassa yön yli.
Ei voi olla liian vaikeaa. Kyse taitaa olla enemmänkin viitseliäisyydestä ja mahdollisesta uskalluksen puutteesta. Katsotaan vielä asiaa.. Näkkileipää minulla kun kuitenkin on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)