torstai 23. helmikuuta 2012

Tähtien ainainen liike

Tekisi mieli käydä katsomassa tähtiä, on tehnyt jo pari vuotta. Ostin joitakin vuosia takaperin kaukoputken, sellaisen halvan ja laadukkaan, mikä oli tehty Galileo Galilein syntymän / kuoleman kunniaksi. En muista kumman. Se oli joka tapauksessa moderni kopio siitä kaukoputkesta, jolla ensimmäisen kerran todistettiin ettei kaikki kierrä Maapalloa. Emme ole keskipiste.

Se on hieno pieni vekotin. Erotan sillä kaikki neljä suurinta Jupiterin kuuta, tosin pieninä pisteinä, mutta silti kohtuullisen selvästi. Se täyttää minut aina suurella ihastuksella, sillä siinä on jotain taianomaista kun katsoo kaukaisia kohteita. Sellaisia, mitä ei normaalilla silmällä edes erota. Ajatus siitä, että jollakin toisellakin planeetalla on kiertolaisia on kiehtova.

Uutinen audioarkeologiasta ja Stonehengestä taisi jättää jonkin alitajuisen merkin, sillä huomasin miettiväni tähtitiedettä esihistorian näkökulmasta. Ei mitään syvällistä, enemmänkin hämmennystä ja ihastusta siitä kuinka ihminen on jo tuhansia vuosia katsonut ylös, ulos taivaisiin ja ihmetellyt omaa asemaansa maailmankaikkeudessa.

Mieleeni tulee erilaiset muinaiset planetaariot, niin Etelä-Amerikasta, Euroopasta, Afrikasta kuin Kiinastakin. Onhan niitä ilmeisesti meilläkin, mikäli on uskomista tähtitieteilijä Marianna Ridderstadia ja arkeologi Jari Okkosta ja miksi ei olisi uskominen. Olisi mukava tietää mitä tuolle heidän tutkimukselleen kuuluu, mutta en sitä tässä viitsi lähteä selvittämään. Itse artikkeli löytyy tämän linkin takaa, mutta en ole muuten sitäkään kunnolla lukenut. Ehkä säästän sen huomiselle ja luen sen metromatkalla.

Mitä avaruus on merkinnyt ihmisille? Kuinka paljon se on ollut puhtaasti henkinen kokemus ja missä vaiheessa taivaankappaleiden liikettä on ymmärretty tutkia rationaalisesti. Ihmisellä pitää olla aikaa ja kohtuullisen leppoinen elämä, että siitä jää aikaa ja mahdollisuus katsella ylöspäin. Yöllä liikkuvat saalistajat ja olon on täytynyt olla riittävän turvallinen moiseen puuhaan. Kuka ensimmäisenä tuli ajatelleeksi, että erilaisia tähtikuvioita voisi tunnistaa? Saati sitten huomasi kuinka vuodenaikojen tasauspäivät osuvat aina yksiin tiettyjen pinnanmuotojen kanssa. Tuollainen vaatii monivuotista tarkkailua, pohdintaa ja suunnittelua.

Hämmentävää, kiehtovaa ja ajatuksia herättävää.

Ei kommentteja: