Messut olivat kasvaneet tälle vuodelle Pohjois-Euroopan suurimmaksi ja kyllä todellisuus mielestäni myös tätä väitettä vastasi. En tosin ole käynyt muilla vastaavilla messuilla, mutta kiistatta nämä olivat suurimmat missä minä olen käynyt.
Messualueen ollessa 58 000 m² käveltävää kyllä riittää. Kävin tekemässä kohtuullisen nopean ja pintapuolisen retken, mutta silti käytin aikaa melkein kolme tuntia. Veneitä oli kerrakseen.
Minulle suurin juttu oli loppujen lopuksi ehkä ihan vain se, että kävin paikalla. Yhdistän venemessut mielessäni kevääseen ja siihen, että kovin kauaa tätä lunta ja pakkasta ei ole enää kestettävä. Toinen mukava yllätys oli se, että suuri osa minua kiinnostaneista veneistä olisi lähtenyt mukaani jos olisin halunnut. En tietenkään tarkoita mitään puolen miljoonan moottorijahteja, mutta käytännöllisiä pienveneitä joilla voi kalastaa ja käydä saaressa. Sellaista minä olen vailla, joskaan en kovin kiihkeästi.
Veneet eivät hirveästi säväyttäneet. Ehkä suurimman vaikutuksen minuun teki kotimaisen XO Boats Oy:n valikoima.
Ihmettelen kuitenkin veneiden muotoilua. Tuntuu kuin liian pieneen tilaan olisi ahdettu liikaa komponentteja, siten ettei yhdellekään ole kunnolla tilaa. Keulassa on pieni makuukajuutta, jota ei käytetä juuri koskaan. Ohjaamo on keskellä, mikä on tietysti oleellista, mutta perässä on tilaa vain muutamalle istumapenkille ja hyvällä tuurilla pienelle pöydälle. Keulakansi on täysin turhaa tilaa, sillä siinä ei pysty olemaan oikeastaan missään vaiheessa veneilyä. Sama vaivaa usein myös kalastusveneitä, joissa tilaa ei useinkaan ole riittävästi.
Minun päiväristeilijässä tulisi olla hyttiohjaamo, mihin koko seurue mahtuu huonolla säällä. Pääpainon ollessa avoimella tilalla, jossa pitää olla riittävästi pehmeää tilaa, että siinä voi olla makuulla ja nauttia auringosta. Olisi siinä jotain muutakin, mutta olkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti