Haahka on aina ollut minulle hyvin läheinen lintu, tavalla joka yhdistää minut mereen ja saaristoon. Kyseessä on suurin Suomessa pesivä sorsalintu ja puhdas meren kasvatti. Ravinnoksi sille kelpaa pääasiassa sinisimpukat ja muut merinilviäiset. Ehkäpä siksi itse haahkan liha on hyvin voimakkaan makuista, riistan maku on huomattavasti voimakkaampi kuin vaikkapa sinisorsan lihassa, joka on myös puhdasverinen riistalintu. Siksi haahkan liha ei ole aivan yhtä arvostettua ja osa keskittyykin pelkästään muihin lintuihin.
Tämän päivän Helsingin Sanomien nettiversiossa oli mielenkiintoinen, joskin lyhyt, artikkeli haahkakantojen romahtamisesta. Artikkeli selittää romahdusta Itämeren rehevöitymisellä ja siitä seurannutta eliöstön muutosta. En ole niin asiaan perehtynyt, että osaisin esittää siihen vahvaa kommenttia, mutta on minullakin Itämeren muutoksesta muistinvaraista tietoa. Muistan hämärästi, kuinka syksyllä rannalle ajautuneen rakkolevän määrä on vuosien saatossa pudonnut. Vielä 80-luvun alkupuoliskolla, rakkolevää oli kasautunut hiekkarannoille suuriksi kasoiksi aina syksyn tullen. Sitä oli niin paljon, että omakotitalossa asuvan kävivät hakemassa sitä istutuksien lannoitteeksi peräkärrykaupalla. Nyt niitä kasoja ei tahdo enää löytyä, ei edes niistä lahdista, joihin suurimmat röykkiöt aina ennen kerääntyivät.
Olen aina tasaisin väliajoin nostanut esille julkaisun, joka on mielestäni yksi laadukkaimmista julkaisuista englantia puhuvassa maailmassa. Uusimmassa numerossaan National Geographic käsittelee energiaa, ja lähestyy sitä kautta yhtä lempi aiheistaan. Ympäristön tila on modernin historian huonoimmassa jamassa ja energian nälkämme, on yksi merkittävä syy tähän kurimukseen. Ehkä jopa se suurin.
Tiesitkö, että Kanada on noussut maailman toiseksi öljyrikkaimmaksi valtioksi? Se tulee heti toisena Saudi Arabian jälkeen potenttiaalisella 300 miljardin barrelin tuotannolla. Kyse ei ole mistään uudesta öljykentästä, kyse on uudesta laskutavasta. Siinä missä Lähi-Idän raakaöljy on nestemäistä, sitä hyvää tavaraa, Kanadan öljy on bitumia. Se on hiekkaa, johon öljy on sekoittunut ja muuttunut bakteeritoiminnan johdosta kiinteäksi. Oil sands, on kaiketi kansainvälinen termi, enkä suoralta kädeltä tiedä sille parempaa kotimaista termiä.
Merkittävää tässä artikkelissa on oikeastaan kaksi asiaa, jotka ovat saman kolikon kaksi puolta. Ensiksi, öljyhiekan esiintymä on siinä mielessä uusi, että sen hyväksikäyttö ei ole aikaisemmin ollut taloudellisesti kannattavaa. Esiintymät sijaitsevat usein syvällä, eikä kiinteää tavaraa pysty pumppaamaan ylös samalla tavalla kuin nestemäistä öljyä. Toiseksi, jos nestemäisen raakaöljyn hyötysuhde on 1:10,5, öljyhiekka tuottaa energiaa vain puolet tuosta. Hiekkaöljyn jalostamisessa käytettyä yhtä energia yksikköä kohtaan, saadaan siitä ulos vain 5 - 7,2 yksikköä. Riippuen onko kyse avolouhoksella kaivettua vai vesihöyryllä nestemäiseksi muutettua bitumia.Kun ruvetaan hyödyntämään bitumi esiintymiä, joiden hyötysuhde on honoimmillaan jopa puolet heikompi, on aika helppo nähdä mihin ollaan menossa. Öljy alkaa yksinkertaisesti olla lopussa. Fakta jonka takia parissakymmenessä vuodessa, on käyty jo kaksi sotaa Persianlahden rantahietikoilla.
Oli miten oli, olen tavallaan menettänyt uskoni ihmiskunnan selviytymisestä jo vuosia sitten. Luonnonlakien mukainen ympäristön kantokyky ihmiskuntaa kohtaan, on todennäköisesti jo ylitetty. Tietysti pitkitämme romahdusta, mutta on vaikea kuvitella, että 6,64 miljardin ihmisen elintavat muuttuisivat niin nopeasti ja niin dramaattisesti, että väistämätöntä romahdusta ei tulisikaan.
Olen pyöritellyt hesarin hiilijalanjälki-testiä ja vaikka asun yksin, kohtuullisen säästäväisesti, on jalanjälkeni siitä huolimatta suurempi kuin vuoden 2050 tavoite. Pääsin sen alle kun tiputin vuoden ainoan Euroopan sisäisen lentomatkan pois ja vaihdoin sähkösopimuksen vihreään sähköön. Niin ja ryhdyin shoppailemaan pelkästään kirpputoreilla. Noistakin vaihtoehdoista ,ainoastaan se sähkösopimus tuntui realistiselta vaihtoehdolta.
Samalla kun puhutaan, että amerikkalaisten suurimmat energiansäästöt tulisivat autojen ja rakennusten hyötysuhteita parantamalla, ollaan oikeassa, mutta silti hakusessa. Autot ovat edes jossain määrin realismia, vaikkakin kaukaista. Muutokseen vaikuttaa se bensiinin loppuminen ja korkeat hinnat, mutta kuka tosissaan uskoo, että yli 300 miljoonan ihmisen kansakunta päättää kertaheitolla rakentaa asuntonsa uusiksi? Ei ole todellisuutta.
Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että 1990 luku todella oli ihmiskunnan huippuvuosikymmen, kuten ensimmäinen Matrix elokuva mainosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti