Nyt täytyy sanoa, että olen hyvin ihmeissäni Juli Kvitsinskin lausunnosta YLE:n haastattelussa. Herra Kvitsenski on Venäjän duuman ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja, joten kaiketi miehen lausunto Venäjän vastatoimista Suomen mahdollista NATO jäsenyyttä kohtaan on otettava todesta. En tietenkään ole täysin perillä kuka poliittisessa hierarkiassa aina sanoo sen totuuden ja kenen lausunnot ovat niitä koetuslausuntoja, mutta ihmeellistä tuo varoittelu silti on.
Kvitsinskin mukaan Suomen mahdollinen NATO jäsenyys aiheuttaisi Venäjällä sotilaallisia, taloudellisia ja poliittisia vastatoimia. Vaikka tietenkään näitä ei yksilöidä, sillä yksilöinti ei kuulu tämän tasoisen varottelun arsenaaliin. Niihin palataan vasta sitten, kun jotain konkreettista on Suomen puolelta tapahtunut. Käytännössä ilmoitettu virallisia kanavia pitkin, että Suomi tulee hakemaan NATO:n jäsenyyttä.
"Se [Suomen NATO jäsenyys] johtaisi maidemme kahdenvälisten suhteiden selvään heikkenemiseen. Suhteet ovat kuitenkin olleet hyvät ja dynaamiset."
"Ruotsi ei ollut kylmän sodan aikana todellisuudessa liittoutumaton. He tekivät yhteistyötä Naton kanssa ja saattoivat kriisin tullen luottaa sen apuun."
Tuo puhuu kyllä aika selvää kieltä siitä, että Venäjä katsoo Ruotsin kuuluvan NATOn vaikutuspiiriin ja Suomen sen sijaan Venäjän vaikutuksen alle. Puhdasta kylmän sodan geopolitiikkaa. Suoraan sanottuna hieman hirvittää, että Suomi lasketaan idässä Venäjän alusmaaksi. Tietysti kyseessä on myös Venäjän kommentti siihen keskusteluun, jota on viime aikoina käyty Pohjoismaiden sotilaallisen yhteistyön kasvattamisen puolesta. Itänaapurissa halutaan selvästi säilyttää Status Quo Skandinaaviassa ja käytännössä varmistaa, että se säilyy edelleen sotilaallisena tyhjiönä. Tietysti käytän tuota hieman vapaasti, mutta kyllä Suomen ja Ruotsin sotilaallinen mahti on käytännössä tyhjiö kun sitä verrataan Venäjän vastaavaan voimaan.
Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että Venäjä voi pitää Suomea eräänlaisena puskurivaltiona, koska on selvää ettei Suomi lähde ihan helpolla sotimaan Moskovaa vastaan. Mutta jo se pelkkä ajatus, että me olemme idän puskuri on mielestäni pelottava. Jos tämä tulkinta on yleismaailmallinen, siis käytännössä näin ajatellaan myös NATOn päämajassa, olemme kriisitilanteessa suoraan sanottuna kusessa. Siinä tilanteessa joudumme taas siihen tilanteeseen, joka meillä oli 1939 loppuvuodesta. Saamme kyllä moraalista tukea, mutta konkreettisen tekemisen joudumme tekemään kaiken itse. Olemme vaarassa pudota pöydän rakoon.
Suurin syy miksi minä kannatan Suomen NATO jäsenyyttä on se, että riippumaton asemamme vahvistuu. Tässä tarjoutuu tietysti kriitikolle selvä avaus puolustuksessa, mutta hitto, kyllä minä mieluummin olen Washingtonin vaikutuksen alaisuudessa kuin Moskovan. Tämä uskoakseni on se pohjimmainen syy miksi Viro, Latvia, Liettua ja muut entiset itäblokin maat ovat NATOon liittyneet. Kahdesta pahasta se vähemmän paha jne.
Tämä Suomen nykyinen asema eräänlaisessa sotilaspoliittisessa limbossa on mielestäni kestämätön. Jos kukaan ei ole huomannut, niin koko maailman poliittinen tilanne on kärjistymässä. Tänään uutisoitiin, että Kiina ostaa luonnonvaroja itselleen, ja USA on sitä jo tehnyt. Venäjällä niitä on omasta takaa niin paljon, ettei sen tarvitse lähteä erilliselle ostosreissulle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että isot pelaajat varautuvat ennalta huonoihin aikoihin. Ne eivät tule huomenna tai edes ensi vuonna, mutta kuka osaa sanoa miltä maailma näyttää kymmenen vuoden päästä? Uskoaksen Suomen asema on vahvempi 2010-luvulla vain jos me kuulumme Pohjois-Atlantin liittoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti