Tänään on ollut veto poissa, en ole osannut innostua oikein mistään ja koko ajan olen vain halunnut kadota kartalta. Ajatuksissa on pyörinyt peruskysymys siitä, että kuulunko minä tähän yhteiskuntaan vai en. Tämän hetkiset tunnelmat ovat sitä, että harkitsen vakavasti kaiken jättämistä ja katoamista jonnekin kauas pois.
Tunnen kohtuullisen vähän yhteenkuuluvuutta ympärilläni oleviin ihmisiin, kuunnellessa heidän selvityksiä perhe-elämän kiemuroista. Omalla tavallaan varmasti palkitsevaa touhua, mutta ei tunnu yhtään kiinnostavalta. Ei varsinkaan kun tajusin tänään, että eräällä ikäiselläni tuttavalla on murrosikäinen lapsi. Siis ihan oma, eikä mikään laina. Ajatuskin hirvittää.
Televisiossa toivotetaan hyvää kiekkoiltaa, tarkoittaako se, että jääkiekkoa on nyt katsottava? Veikkaan, että Kanada voittaa Suomen 7-2. Olen asiasta aivan varma. Ihan typerää touhua kokonaisuudessaan.
Saatan itse asiassa mennä sänkyyn, vaikka kello on vain vähän yli yhdeksän illalla. Minua väsyttää ja tympii se tosiasia, että huomenna on taas aivan normaali päivä, mitään mullistavaa ei tule tapahtumaan. Typerää kun tietää etukäteen mitä tulee tapahtumaan, olisi kiva jos tulisi jotain uutta ja positiivisesti yllättävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti