perjantai 15. toukokuuta 2009

Viimeinen erämaa ja seikkailun synty


Eilen se sitten tuli, raju hyppäys pitkälle tulevaisuuteen ja samalla menneisyyteen. Star Trek oli yksinkertaisesti upea ja nousi välittömästi niiden elokuvien joukkoon, jotka haluan välttämättä nähdä toiseen kertaan. Ensimmäinen näytös oli niin täynnä energiaa, että pelkään menettäneeni siitä jotain. Tuntui kuin aivoihin olisi syöksynyt niin valtavalla nopeudella uutta informaatiota, että osa jäi väistämättä ulkopuolelle.

Kävin eilen elokuvissa työkavereiden kanssa. Lähdimme suoraan toimistolta kohti Kamppia ja löysimme itsemme elokuvasali kakkosesta. Elokuva oli, kuten jo sanoin, todella upea. Siinä oli jotain tuoreuden tuntua, mikä pakotti ajattelemaan alkuperistä sarjaa aivan uudestä näkökulmasta. Minulle se oikea Star Trek on aina ollut The Next Generation, enkä ole osannut arvostaa alkuperäistä sarjaa. Tämän uuden elokuvan suurimmaksi ansioksi voi laskea ehkä sen, että se herätti henkiin alkuperäiset sankarit. Kirk, Spock, Uhura ja muut ovat nyt lihaa ja luuta USS Enterprisen komentosillalla. Omalla tavallaan uskottavia henkilöitä.

Olihan se selvää, että elokuva toimi eräänlaisena esittelynä, introna uudelle miehistölle. Samalla se kuitenkin toi syvyyttä jo olemassa oleviin roolihahmoihin ja jollakin tavalla teki heistä todellisempia. Kirk ei ole enää pelkästään William Shatnerin muokkaama hunsvotti. Uusi näyttelijä Pine säilytti roolin ytimen, mutta muovasi siitä samalla selkeästi uuden kuvan. Samaan suoritukseen ylsi käytännössä koko näyttelijäkaarti, osa paremmin osa huonommin. Minulla on mielipiteeni onnistujista, mutta en lähde tässä suuremmin niitä erittelemään.

Kertakaikkiaan katsomisen arvoinen kokonaisuus. Saatan jopa mennä viikonloppuna uudestaan elokuviin. Star Trek kestää sen kyllä.

Ei kommentteja: