Linjavetoja

Vierastan ajatusta, että kirjoitan työelämän tapahtumia tälle blogille, sillä en tiedä kuka tätä oikeasti lukee. Muutamat IP-osoitteet tietysti tunnistan, mutta valtaosa kävijöistä on minulle pimennossa. Tiedän, että edellisen työpaikan ihmisiä on ainakin lukemassa, siitä pitää huolen vekkuli osoiterivi, mutta muuten suurin osa kävijöistä on pelkkiä numeroita. Siksi yritän pitää aiheeni jossain muualla kuin aiheissa joista joku voi tunnistaa itsensä. Vierastan jotenkin sitä ajatusta, että tuttava X lukee kommenttini ja vetää niiden perusteella liian suoria johtopäätöksiä.

Olen kuitenkin huomannut, että tämä uusikaan työpaikka ei ole mikään onnen ihmemaa. Itseasiassa henkilökemiat eivät sovi toisiinsa aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi edellisessä paikassa. En ainakaan tajunnut siellä samankaltaista ryhmittäytymistä kuin nykyisessä yrityksessä. On hieman typerän tuntuista navigoida ympäristössä jossa on, laskutavasta riippuen, kahdesta viiteen eri klaania. Siitä seuraa väistämättä tilanne, että joutuu harkitsemaan tarkasti mitä sanoo ja kenelle sanoo, ettei tule astuneeksi toisten varpaille. Walking on eggshells, as they would say in the happy island kingdom of England.

Keittiöpsykologian kurssin käyneenä, uskoisin suurimman syyn olevan työporukan ikäjakaumasta. Keski-ikä on todennäköisesti karvan alle 30-vuotta ja suurimmalla osalla on kyse, jos ei aivan niin lähes, ensimmäisestä työpaikasta. Kaikki ovat hieman varovaisia siitä omasta osaamisestaan ja siitä aiheutuu ihan turhaa pingottamista. Suurin osa ei osaa / uskalla sanoa suoraan ja ne jotka osaavat, eivät osaa suhteuttaa sanomistaan toisten korville sopivaksi. Tämä aiheuttaa väistämättä ristiriitoja ja sitä kautta klaaniutumista, sillä ihmiset hakevat turvaa samanhenkisistä yksilöistä.

Liian suoraan kommentointiin olen tietysti syyllistynyt itsekin ja aiheuttanut siten lauman sisäistä ristivetoa. Toisaalta minkäs luonnolleen mahtaa ja myönnän ensimmäisenä, että minulla on todella lyhyt pinna kaikelle typerään säätämiseen liittyvälle toiminnalle. Unohdan usein, että olen - ihme kyllä - yksi seurueen senioreista ja todennäköisesti kestän huomattavasti kovempaa kieltä kuin muut ihmiset. Tähän minun pitää kuitenkin tarttua aktiivisemmin ja oppia täyttämään asemani huomioimalla toiset hieman paremmin. Olkoon se yksi niistä tavoista, joilla voin vähentää sitä ristivetoa.