Olen viime aikoina joutunut kuuntelemaan, useiden eri ihmisten kertomuksia heidän parisuhteistaan. Tarinat pyörivät pääosin sen normaalin arjen ympärillä, johon minulla ei tietenkään ole suurempaa kosketuspintaa. Osittain tästä syystä olen hieman hämmentyneenä seurannut kertomuksia siitä, miten pienistä ja yksinkertaisista asioista parisuhteessa saadaan aikaiseksi kunnon riita. Onhan riiteleminen tietysti yksi tapa osoittaa toiselle, että suhteessa on tunnetta, mutta miksi hitossa pitää vääntää taistelua bussikorteista, sohvista, harrastuksista ja lenkkitossuista?
En osaa ymmärtää miksi väärän värisistä lenkkitossuista viitsitään pitää mykkäkoulua. Siis ihan oikeasti, ei puhuta kun parisuhteeseen on tullut uusi pari lenkkitossuja. Ymmärtäisin hyvin, jos esimerkkinä olevat asiat olisivat yhdestä ja samasta parisuhteesta, mutta kun ne eivät ole. Nostin esille useamman eri parisuhteen polttavimmat ongelmat, enkä viitsinyt edes erikseen pureutua siihen sekopäisimpään tarinaan.
Tiedän kyllä olevani kohtuullisen naivi ja romanttinen höpsö, kun keskustellaan ihmissuhteista, mutta ei parisuhteen tarkoitus voi olla riitely. Siis oikeasti tilanne, jossa ne harvat yhdessäolon hetket kuluvat riidellessä. Ei sellainen voi olla kenellekään terve kasvuympäristö, ei lapsille eikä aikuisille. Vielä kun ne riidan aiheet ovat oikeasti luokkaa, miksi et käynyt tänään kaupassa tai jätit bussikortin lataamatta. Sisäinen parisuhdeneuvojani haluaa usein kommentoida näitä tarinoita ääneen, mutta onneksi olen osannut pitää turpani kiinni. Toivon vain ettei kukaan valopää ole keksinyt tulla tänne. Jos on, niin menkää ensiksi itseenne, ennen kuin talletatte vihan siemenen minua varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti