Kohta on eurovaalit, kuulema. En ole kovin varma mikä on virallinen vaalipäivä, sillä en ole perehtynyt saamaani ilmoitukseen riittävän tarkasti. Todennäköisesti tulen tällä kertaa kuitenkin äänestämään etukäteen, sillä jos olen oikeassa vaalipäivän suhteen, olen todennäköisesti muualla. Äänestämässä ajattelin joka tapauksessa käydä, sillä 100% äänestyshistorian voi rikkoa vain kerran, eikä se ole tällä kertaa.
Kyllähän tuo tämän kertainen vaali tuntuu kovin kaukaiselta. On vaikea nähdä mitä minun ääneni saa aikaiseksi koko maanosan kattavan poliittisen järjestelmän puristuksissa. Todennäköisesti hyvin vähän. Tosin jos sen jättää käyttämättä, niin ei se vaikuta senkään vertaa.
Olen yrittänyt miettiä, miksi äänestysinto ei ole ennakkoasetelmien perusteella kovinkaan korkea. Arviot liikkuvat koskenkorvan volttimäärän tietämillä, eikä se taida olla mikään huono veikkaus. Asia on oikeastaan aika helppo perustella, sillä koska poliittiset puolueet ovat oikeasti osanneet puhutella kansaa? Siis siten, että ihmisiä on oikeasti kiinnostanut mitä sanottavaa heillä on. Minä en osaa sanoa yhtään hyvää arvausta tähän, mutta varmasti sellainenkin aika on joskus ollut.
Todennäköisesti Kokoomuksen ja Perussuomalaisten voittokulku perustuu juuri sille, että heidän sanoma on kääritty kääreisiin jotka puhuttelevat. Kokkarit puhuvat puhtaasti mainoksilla ja kyllähän se toimii. Ei kait Valion maitokaan olisi kilpailijoitaan suositumpaa, ilman mainoksia. He pelaavat hyvin tehokkaasti mielikuvilla, enkä minäkään oikein tiedä, mitä he oikeasti lupaavat tekevänsä. Kaiketi jotain hauskaa ja kiiltävää?
Perussuomalaiset sen sijaan toimivat samalla tavalla, mutta eri väreissä. Herra Soini on brändännyt itseään jo vuosien ajan tietyyn malliin ja luonut sillä vahvan uskottavuuden. Kun asiaa tarpeeksi kauan toistetaan, siihen aletaan uskoa. Varsinkin kun ihmiset huomaavat, että muutkin ostavat saman ajatuksen kun hänkin ostaa. Soini tarvitsee ympärilleen kaksi tai kolme opetuslasta, fiksuja ja mediaseksikkäitä ihmisiä luomaan mielikuvaa laajemmasta kannatuksesta. Siinä kun Perussuomalaiset onnistuvat, nousee neljän suuren puolueen ryhmä viiteen.
Mutta siis mitä Perussuomalaiset oikeasti lupaavat? Ei aavistustakaan, eniten on puhetta rasismista ja EU:n typeryyksistä. Hankala näitä on uskoa kun en ole rasisti ja toiseksi EU on mielestäni yksi onnistuneimmista poliittisista yhteisöistä lähihistoriassa.
Mihin sitten olen kallellani? Suunta on selvä, mutta kurssia ei ole vielä lyöty lukkoon. Todennäköisesti haen ehdokkaita sieltä sinisen ja vihreän välimaastosta. Vihreillä on hyviä ideoita, mutta myös asioita joissa olen omasta mielestäni niin paljon enemmän oikeammassa kuin keskiverto vihreä. Samaa voisi sitten sanoa niistä sinisistä. Siellä on kanssa ihan hyviä ajatuskuvioita, mutta hemmetti mitä soopaa sieltäkin suunnalta välillä tulee.
Punaisista en viitsi tässä edes puhua enempää, muuta kun kehoitan heitä hankkimaan kompassin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti