Legendaarisen The Monkees yhtyeen laulaja Davy Jones on siirtynyt tästä ajasta ikuisuuteen. Hän kuoli karkauspäivänä, kotonaan Floridassa sydänkohtaukseen.
Muistan kuinka katsoin televisiosta The Monkees yhtyeen toilailuja pienempänä. En silloin ymmärtänyt, että kyse on lähes puhtaasta TV-sarjaan kirjoitetusta yhtyeestä, mutta pidin musiikista suunnattomasti. Se oli iloista, helppoa ja se toi aina mukanaan hyvän mielen.
Musiikin tehtävä on tuoda iloa ihmisen elämään ja siinä The Monkees onnistui täydellisesti. Jään kaipaamaan Davy Jonesia ja hänen yhtyettään. Kevyet mullat.
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
tiistai 28. helmikuuta 2012
Hullu yhtälö ja puuttuvat miljardit.
Päivän politiikasta sen verran, että meidän pitää raapia kasaan aikamoinen kasa rahaa seuraavien vuosien aikana. Mikäli valtiosihteeri Raimo Sailasta on uskominen - ja miksei olisi - Suomi on joutunut hullun yhtälön äärelle.
Valtion kassasta puuttuu viisi miljardia euroa ja se pitäisi saada kaavittua kasaan jollakin tavalla. Helpointa olisi tietysti ottaa se lainaksi, mutta velkaa meillä alkaa kohta olla ongelmaksi asti. Itse asiassa ymmärrykseni mukaan tuo summa johtuu juuri siitä, että yritämme päästä velanotosta eroon. Tai jos ei kokonaan eroon, niin säilyttää ainakin AAA-luokitus, jolla me saamme halpaa rahaa. Ongelma on sinällään yksinkertainen, me kulutamme liikaa kuin ansaitsemme ja tämä erotus pitää tilkitä lainaksi saadulla rahalla.
En tiedä tarkkaan Suomen talouden lukuja, mutta se kait on kiistatta selvää, että suurin yksittäinen menoerä meille on sosiaali- ja terveysministeriö. Ei tietenkään varsinaisesti itse ministeriö, mutta sen edustamat palvelut:
- terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ehkäisy
- sosiaali- ja terveyspalvelut
- lääkehuolto
- terveydensuojelu sekä säteilyhaittojen, kemikaalien ja geeniteknologian valvonta
- toimeentuloturva
- vakuutusmarkkinoiden toiminta
- työsuojelu
- naisten ja miesten välinen tasa-arvo
Yksinkertaistettuna me kansalaiset maksamme valtiollemme liikaa. Meillä ei ole varaa elättää itseämme valtion kassan kautta. Henkilökohtaisesti haluaisin nähdä joka ikisen työkykyisen ansiotöissä, niin pitkään kuin se suinkin on mahdollista. Perustana on yksinkertaisesti se, että meiltä kaikilta loppuu rahat kun yhä pienemmän osan, pitää elättää yhä suurempi osa kansalaisista.
Hirvittää hieman kun en tiedä minne muuallekaan muuttaisin.
Valtion kassasta puuttuu viisi miljardia euroa ja se pitäisi saada kaavittua kasaan jollakin tavalla. Helpointa olisi tietysti ottaa se lainaksi, mutta velkaa meillä alkaa kohta olla ongelmaksi asti. Itse asiassa ymmärrykseni mukaan tuo summa johtuu juuri siitä, että yritämme päästä velanotosta eroon. Tai jos ei kokonaan eroon, niin säilyttää ainakin AAA-luokitus, jolla me saamme halpaa rahaa. Ongelma on sinällään yksinkertainen, me kulutamme liikaa kuin ansaitsemme ja tämä erotus pitää tilkitä lainaksi saadulla rahalla.
En tiedä tarkkaan Suomen talouden lukuja, mutta se kait on kiistatta selvää, että suurin yksittäinen menoerä meille on sosiaali- ja terveysministeriö. Ei tietenkään varsinaisesti itse ministeriö, mutta sen edustamat palvelut:
- terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ehkäisy
- sosiaali- ja terveyspalvelut
- lääkehuolto
- terveydensuojelu sekä säteilyhaittojen, kemikaalien ja geeniteknologian valvonta
- toimeentuloturva
- vakuutusmarkkinoiden toiminta
- työsuojelu
- naisten ja miesten välinen tasa-arvo
Yksinkertaistettuna me kansalaiset maksamme valtiollemme liikaa. Meillä ei ole varaa elättää itseämme valtion kassan kautta. Henkilökohtaisesti haluaisin nähdä joka ikisen työkykyisen ansiotöissä, niin pitkään kuin se suinkin on mahdollista. Perustana on yksinkertaisesti se, että meiltä kaikilta loppuu rahat kun yhä pienemmän osan, pitää elättää yhä suurempi osa kansalaisista.
Hirvittää hieman kun en tiedä minne muuallekaan muuttaisin.
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
Onko mikään muuttunut viidessä vuodessa?
Löysin netin suurimman internetissä pelattavan jalkapallomanageripelin Hattrickin taas uudestaan monen vuoden jälkeen. Olin saanut kutsun sähköpostiini, että voisin aloittaa uudestaan alkuperäisellä joukkueellani. No minä aloitin kun se ei maksa mitään.
Eilen oli ensimmäinen HT peli pitkästä, pitkästä aikaa ja olen hämmentynyt millaista kuraa pelin serverit ovat. Uskomatonta perseilyä pelien viivytyksissä, eikä sarjataulukko ole päivittynyt vieläkään eilisen pelin jälkeen.
Pelasin viimeksi viisi (5!) vuotta sitten ja olisin luullut, että tuossa ajassa olisi ratkaistu pelin ongelmat. Kuvittelin, että viivytyksistä olisi päästy eroon, peli rullaisi kuin unelma, mutta ei. Samaa tökkimistä kuin viisi(!!!) vuotta sitten.
Uskomatonta..
Eilen oli ensimmäinen HT peli pitkästä, pitkästä aikaa ja olen hämmentynyt millaista kuraa pelin serverit ovat. Uskomatonta perseilyä pelien viivytyksissä, eikä sarjataulukko ole päivittynyt vieläkään eilisen pelin jälkeen.
Pelasin viimeksi viisi (5!) vuotta sitten ja olisin luullut, että tuossa ajassa olisi ratkaistu pelin ongelmat. Kuvittelin, että viivytyksistä olisi päästy eroon, peli rullaisi kuin unelma, mutta ei. Samaa tökkimistä kuin viisi(!!!) vuotta sitten.
Uskomatonta..
lauantai 25. helmikuuta 2012
African Business - lehti
Uusinta numeroa en ole vielä ehtinyt kunnolla käydä läpi, ajattelin säästää sen metroon. Sen kuitenkin huomasin, että lehdessä on hyvin kiinnostava etusivuartikkeli kukista. Kukkien kasvattaminen Afrikassa on "suhteellisen" uutta toimintaa, mutta liiketoimintana kasvanut kuin voikukat nurmikentällä. Olenkin ymmärtänyt, että suuri osa Eurooppaan tuotavista kukista kasvatetaan juuri Afrikassa.
Sinällään täysin tervettä ja toivottavaa, että esimerkiksi Kenian ja Etiopian kansantalous saa uusia tukijalkoja, sillä niitä ei kaiketi ole liiaksi. Olen siinä mielessä kapitalisti, että uskon työpaikkojen lisäävän alueen hyvinvointia. Edellyttäen tietysti, että työstä saatava palkka on vähintään alueen keskitasoa. Kehittyvissä maissa mielellään jopa enemmän. Se tuo rahaa tavallisen kansalaisen taskuun, mikä lopulta pyörittää koko valtion kansantaloutta. Rikotaan köyhyyden perinne, sillä raha tulee rahan luokse.
Lehti on kohtuullisen ohut, mutta toisaalta se on hyvin edullinen. Kuukausittainen irtonumero kustantaa EUR 4,50 mikä ei missään mielessä ole liikaa. Varsinkin kun se avaa täysin uuden ikkunan maailmaan josta ei muuten kuule kuin kamalia uutisia. Uutisia joiden sokaisema en enää halua olla. Afrikka on nousussa, aivan varmasti se on!
torstai 23. helmikuuta 2012
Tähtien ainainen liike
Tekisi mieli käydä katsomassa tähtiä, on tehnyt jo pari vuotta. Ostin joitakin vuosia takaperin kaukoputken, sellaisen halvan ja laadukkaan, mikä oli tehty Galileo Galilein syntymän / kuoleman kunniaksi. En muista kumman. Se oli joka tapauksessa moderni kopio siitä kaukoputkesta, jolla ensimmäisen kerran todistettiin ettei kaikki kierrä Maapalloa. Emme ole keskipiste.
Se on hieno pieni vekotin. Erotan sillä kaikki neljä suurinta Jupiterin kuuta, tosin pieninä pisteinä, mutta silti kohtuullisen selvästi. Se täyttää minut aina suurella ihastuksella, sillä siinä on jotain taianomaista kun katsoo kaukaisia kohteita. Sellaisia, mitä ei normaalilla silmällä edes erota. Ajatus siitä, että jollakin toisellakin planeetalla on kiertolaisia on kiehtova.
Uutinen audioarkeologiasta ja Stonehengestä taisi jättää jonkin alitajuisen merkin, sillä huomasin miettiväni tähtitiedettä esihistorian näkökulmasta. Ei mitään syvällistä, enemmänkin hämmennystä ja ihastusta siitä kuinka ihminen on jo tuhansia vuosia katsonut ylös, ulos taivaisiin ja ihmetellyt omaa asemaansa maailmankaikkeudessa.
Mieleeni tulee erilaiset muinaiset planetaariot, niin Etelä-Amerikasta, Euroopasta, Afrikasta kuin Kiinastakin. Onhan niitä ilmeisesti meilläkin, mikäli on uskomista tähtitieteilijä Marianna Ridderstadia ja arkeologi Jari Okkosta ja miksi ei olisi uskominen. Olisi mukava tietää mitä tuolle heidän tutkimukselleen kuuluu, mutta en sitä tässä viitsi lähteä selvittämään. Itse artikkeli löytyy tämän linkin takaa, mutta en ole muuten sitäkään kunnolla lukenut. Ehkä säästän sen huomiselle ja luen sen metromatkalla.
Mitä avaruus on merkinnyt ihmisille? Kuinka paljon se on ollut puhtaasti henkinen kokemus ja missä vaiheessa taivaankappaleiden liikettä on ymmärretty tutkia rationaalisesti. Ihmisellä pitää olla aikaa ja kohtuullisen leppoinen elämä, että siitä jää aikaa ja mahdollisuus katsella ylöspäin. Yöllä liikkuvat saalistajat ja olon on täytynyt olla riittävän turvallinen moiseen puuhaan. Kuka ensimmäisenä tuli ajatelleeksi, että erilaisia tähtikuvioita voisi tunnistaa? Saati sitten huomasi kuinka vuodenaikojen tasauspäivät osuvat aina yksiin tiettyjen pinnanmuotojen kanssa. Tuollainen vaatii monivuotista tarkkailua, pohdintaa ja suunnittelua.
Hämmentävää, kiehtovaa ja ajatuksia herättävää.
Se on hieno pieni vekotin. Erotan sillä kaikki neljä suurinta Jupiterin kuuta, tosin pieninä pisteinä, mutta silti kohtuullisen selvästi. Se täyttää minut aina suurella ihastuksella, sillä siinä on jotain taianomaista kun katsoo kaukaisia kohteita. Sellaisia, mitä ei normaalilla silmällä edes erota. Ajatus siitä, että jollakin toisellakin planeetalla on kiertolaisia on kiehtova.
Uutinen audioarkeologiasta ja Stonehengestä taisi jättää jonkin alitajuisen merkin, sillä huomasin miettiväni tähtitiedettä esihistorian näkökulmasta. Ei mitään syvällistä, enemmänkin hämmennystä ja ihastusta siitä kuinka ihminen on jo tuhansia vuosia katsonut ylös, ulos taivaisiin ja ihmetellyt omaa asemaansa maailmankaikkeudessa.
Mieleeni tulee erilaiset muinaiset planetaariot, niin Etelä-Amerikasta, Euroopasta, Afrikasta kuin Kiinastakin. Onhan niitä ilmeisesti meilläkin, mikäli on uskomista tähtitieteilijä Marianna Ridderstadia ja arkeologi Jari Okkosta ja miksi ei olisi uskominen. Olisi mukava tietää mitä tuolle heidän tutkimukselleen kuuluu, mutta en sitä tässä viitsi lähteä selvittämään. Itse artikkeli löytyy tämän linkin takaa, mutta en ole muuten sitäkään kunnolla lukenut. Ehkä säästän sen huomiselle ja luen sen metromatkalla.
Mitä avaruus on merkinnyt ihmisille? Kuinka paljon se on ollut puhtaasti henkinen kokemus ja missä vaiheessa taivaankappaleiden liikettä on ymmärretty tutkia rationaalisesti. Ihmisellä pitää olla aikaa ja kohtuullisen leppoinen elämä, että siitä jää aikaa ja mahdollisuus katsella ylöspäin. Yöllä liikkuvat saalistajat ja olon on täytynyt olla riittävän turvallinen moiseen puuhaan. Kuka ensimmäisenä tuli ajatelleeksi, että erilaisia tähtikuvioita voisi tunnistaa? Saati sitten huomasi kuinka vuodenaikojen tasauspäivät osuvat aina yksiin tiettyjen pinnanmuotojen kanssa. Tuollainen vaatii monivuotista tarkkailua, pohdintaa ja suunnittelua.
Hämmentävää, kiehtovaa ja ajatuksia herättävää.
tiistai 21. helmikuuta 2012
Huono paikka kaupalle
Olin menossa Verkkokauppa.comin uuteen liikkeeseen Jätkänsaaressa, mutta käännyin takaisin. Harvoin olen kääntynyt takaisin niin lähellä määränpäätä kuin tällä kertaa, mutta tulipa sekin tehtyä.
Uuden toimitilan sijainti on aivan kamala. Tällä hetkellä paikka on keskellä suurta ja likaista rakennustyömaata. Kuvittelin, että paikalle pääsee aivan viereen sporalla kuten edelliseenkin paikkaan, mutta eipä päässyt. Kävelin ensiksi väärään suuntaan kun en tiennyt kuinka sinne oikeasti edes pääsee. Lopulta keksin ja lähdin tarpomaan loskassa ja kurassa, mutta käännyin takaisin noin 150 metriä ennen rakennusta. En tiennyt kuinka sinne olisi päässyt sisälle. Tai olisin, mutta en viitsinyt enää mennä.
Myönnän kuitenkin, että alueesta tulee varmaan ihan hieno kun se saadaan valmiiksi. Nyt minä en kuitenkaan menisi paikalle kuin omalla autolla, enkä ole varma menisinkö sittenkään.
Uuden toimitilan sijainti on aivan kamala. Tällä hetkellä paikka on keskellä suurta ja likaista rakennustyömaata. Kuvittelin, että paikalle pääsee aivan viereen sporalla kuten edelliseenkin paikkaan, mutta eipä päässyt. Kävelin ensiksi väärään suuntaan kun en tiennyt kuinka sinne oikeasti edes pääsee. Lopulta keksin ja lähdin tarpomaan loskassa ja kurassa, mutta käännyin takaisin noin 150 metriä ennen rakennusta. En tiennyt kuinka sinne olisi päässyt sisälle. Tai olisin, mutta en viitsinyt enää mennä.
Myönnän kuitenkin, että alueesta tulee varmaan ihan hieno kun se saadaan valmiiksi. Nyt minä en kuitenkaan menisi paikalle kuin omalla autolla, enkä ole varma menisinkö sittenkään.
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
It's a big show, the heaviest in the world.
Olen kirjoittanut itselleni muistiin kuinka Chisora löi ottelun alkupuoliskolla toistuvasti Vitalin vartaloon, erityisesti vasemmalle puolelle, jonka tarkoitusta en täysin ymmärrä. Joku paremmin nyrkkeilyä osaava pystyy sen varmasti kertomaan, mutta uskoisin sen liittyvän liikkumisen ja erityisesti jabin estämiseen. Mielestäni Vitali tiputti ottelun kuluessa vasemman kätensä alemmas kuin se vielä alussa oli. Toinen asia mikä kiinnitti huomiotani oli erittäin hyvä pään suojaus joka brittiläisellä nyrkkeilijällä oli. Kovin montaa todella vahvaa osumaa ei mennyt perille. Lisäksi Dereck Chisora tuli koko ajan eteenpäin, eikä pysynyt sillä etäisyydellä mikä olisi sopinut vastustajalle. Kaveri ikäänkuin otti kaikki ne vahvimmat aseet pois Vitalilta, mitä hänellä arsenaalissaan on.
Olen yllättynyt miten naivisti suurin osa lukemistani kommentoijista tyrmää ja räksyttää Dereck Chisoran tempuille. Se on juuri sitä mitä mies haluaa ja vain osoittaa ettei hän ole mikään hölmö pelle. Hän on ehkä pelle, mutta erittäin älykäs pelle ja tietää elävänsä juuri niitä vuosia elämästään, jolloin nyrkkeilijä rahansa tienaa. Hän hämmentää, ärsyttää ja herättää kiinnostusta. Veden sylkeminen Wladimir Klitschkon kasvoille oli oven avaus toiselle titteliottelulle. Ottelun jälkeinen rähinä David Hayen kanssa oli pyrkimys varmistaa erittäin rahakas ottelu entistä brittiläistä suuruutta vastaan. Itse asiassa olen varma, että mikäli tämä David Vs. Dereck show-toteutuu, niin voittaja tulee ehdottomasti olemaan Dell Boy. Mies joka nauraa kävellessään pankkiin sen ottelun jälkeen.
Mies joka tarttuu kameranjalustaan ja uhkaa lyödä, pelkää. Pelkää henkensä edestä, sillä tuollainen on primitiivinen reaktio, eikä sillä ole mitään yhteyttä logiikan kanssa.
JK.
Ohessa linkki Amin Asikaisen kommenttiin viime öisestä ottelusta ja sen jälkimainingeista. Periaatteessa aivan samat ajatukset kuin minullakin.
lauantai 18. helmikuuta 2012
Iranin sotalaivoja Välimerelle
Uutinen kertoo, että Iran näyttää voimaansa ja lähettää sotalaivoja Välimerelle. Mielestäni tämä osoittaa täysin selvästi sitä, ettei edes Iran odota sotilasiskua lähitulevaisuudessa. Tuollainen siirto olisi siinä isossa myräkässä aivan puhdas itsemurhaseikkailu, sillä Välimeri on kuitenkin puhtaasti Amerikkalaisten meri.
Kyse on PR-tempauksesta, samalla tavalla osoitus siitä, että Iranin laivasto varustautuu nopealla aikataululla. Ohessa muutama uutinen siitä, että uusi hävittäjä on rakenteilla. Uusia sukellusveneitä on myös otettu palvelukseen ja niihin on myös saatu lisää ammuksia eli meritorjuntaohjuksia.
Siellä pyritään olemaan itsenäisiä ja vahvoja.
Kyse on PR-tempauksesta, samalla tavalla osoitus siitä, että Iranin laivasto varustautuu nopealla aikataululla. Ohessa muutama uutinen siitä, että uusi hävittäjä on rakenteilla. Uusia sukellusveneitä on myös otettu palvelukseen ja niihin on myös saatu lisää ammuksia eli meritorjuntaohjuksia.
Siellä pyritään olemaan itsenäisiä ja vahvoja.
Arkeologiaa pelkän kuulon perusteella
Eilinen sanomalehden uutinen Stonehengen kivipaasien sijainnin perusteesta jäi soimaan päähäni. Siinä esitettiin, että Stonehenge on rakennettu kuulon ja akustiikan perusteella. Mielenkiintoinen ajatus kun otetaan huomioon Maya pyramidien akustiset ominaisuudet ja niihin perustuva teoria muutaman vuoden takaa.
Saattaa tuossa jotain perääkin tietysti olla, mutta minusta koko ajatus ääniarkeologiasta on hieman hullunkurista. Mistä hitosta me tiedämme mitä ja ennen kaikkea missä, esihistorian ihmiset ovat soittaneet ja laulaneet? Koko tutkimus perustuu olettamukseen, että siellä on voitu tehdä jotain mistä ei ole mitään konkreettisia todisteita. Menee minusta vähän samaan kategoriaan kuin UFO:en uintikilpailut Isolla Suolajärvellä. Eivät otolliset olosuhteet vielä tarkoita sitä, että niitä on aktiivisesti koskaan käytetty hyödyksi.
Koko audioarkeologia kuulostaa vähän siltä, että tutkitaan jotain sellaista mikä on ehkä ollut joskus mahdollista. Siis pahimmassa tapauksessa täysin kuvitteellista a olematonta. Tosin kuka minä olen päättämään mihin tarkoitukseen mikäkin määräraha käytetään. Sitä paitsi, onhan se varmasti hienoa elämää, istua nurmikolla Wiltshiren kreivikunnassa ja soittaa huilua.
Saattaa tuossa jotain perääkin tietysti olla, mutta minusta koko ajatus ääniarkeologiasta on hieman hullunkurista. Mistä hitosta me tiedämme mitä ja ennen kaikkea missä, esihistorian ihmiset ovat soittaneet ja laulaneet? Koko tutkimus perustuu olettamukseen, että siellä on voitu tehdä jotain mistä ei ole mitään konkreettisia todisteita. Menee minusta vähän samaan kategoriaan kuin UFO:en uintikilpailut Isolla Suolajärvellä. Eivät otolliset olosuhteet vielä tarkoita sitä, että niitä on aktiivisesti koskaan käytetty hyödyksi.
Koko audioarkeologia kuulostaa vähän siltä, että tutkitaan jotain sellaista mikä on ehkä ollut joskus mahdollista. Siis pahimmassa tapauksessa täysin kuvitteellista a olematonta. Tosin kuka minä olen päättämään mihin tarkoitukseen mikäkin määräraha käytetään. Sitä paitsi, onhan se varmasti hienoa elämää, istua nurmikolla Wiltshiren kreivikunnassa ja soittaa huilua.
perjantai 17. helmikuuta 2012
KlitschK.O. Vs. Dell Boy - Ihan vain huvin vuoksi
Vitali Klitschko on kuitenkin äärimmäisen taitava ja kiistatta viime vuosien suurin raskassarjalainen. Miehen ollessa 40-vuotias ja silti hallitessa nyrkkeilyn kuninkuusluokkaa, ymmärtää kyllä millaisesta miehestä on kyse. Mikäli Vitali pystyy pitämään päänsä kasassa ja nyrkkeilee oman ottelun, en näe mitään mahdollisuuksia "Dell Boyn" voittoon.
Edellinen tiedetään kyllä brittien kulmauksessa, sillä punnituksessa tapahtunut läppäisy on puhdasta taktiikkaa. Se on likaista, halpamaista ja äärimmäisen tuomittavaa, mutta parhaassa tapauksessa puhdasta neroutta. Tarkoituksena on ärsyttää "Tohtori Rautanyrkki" raivoon ja unohtamaan oma ottelustrategiansa, mikä tuttuun tapaan perustuu jabeihin, väsyttämiseen ja viimeisten erien raivoisaan iskemiseen. Tuohon Chisora ei pysty vastaamaan, ei taatusti. Ärsytetty ja vihainen Vitali saattaa kuitenkin tarjota mahdollisuuksia aivan erilaiseen otteluun ja siinä on britin mahdollisuus.
Niille jotka asiaa eivät tiedä, ottely näkyy saksankieliseltä RTL kanavalta lauantaina klo. 23.45 Suomen aikaa.
Kuvat ovat omiani tai Michael Probst/AP
torstai 16. helmikuuta 2012
maanantai 13. helmikuuta 2012
Viisi kirjaa hyllystä
Viisi sattumanvaraisesti otettua kirjaa hyllystäni:
- Mary Shelley, Frankenstein
- Heikki Ylikangas, Nuijasota
- Pirkko Kaarppi, Minä olen Make
- Bob Carruthers, German tanks at war
- Conn Iggulden, Valloittaja - Nuolten herrat
- Mary Shelley, Frankenstein
- Heikki Ylikangas, Nuijasota
- Pirkko Kaarppi, Minä olen Make
- Bob Carruthers, German tanks at war
- Conn Iggulden, Valloittaja - Nuolten herrat
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Vene12
Piipahdin toteamassa ensimmäisen varman kevään merkin, käydessäni messukeskuksessa katsomassa tämän vuoden Vene12 messut. Viime vuonna ne jäivät väliin enkä varsinaisesti koe menettäneeni yhtään mitään. Tällä kertaa halusin käydä katsomassa ja olen ihan tyytyväinen, että lähdin piipahtamaan.
Messut olivat kasvaneet tälle vuodelle Pohjois-Euroopan suurimmaksi ja kyllä todellisuus mielestäni myös tätä väitettä vastasi. En tosin ole käynyt muilla vastaavilla messuilla, mutta kiistatta nämä olivat suurimmat missä minä olen käynyt.
Messualueen ollessa 58 000 m² käveltävää kyllä riittää. Kävin tekemässä kohtuullisen nopean ja pintapuolisen retken, mutta silti käytin aikaa melkein kolme tuntia. Veneitä oli kerrakseen.
Minulle suurin juttu oli loppujen lopuksi ehkä ihan vain se, että kävin paikalla. Yhdistän venemessut mielessäni kevääseen ja siihen, että kovin kauaa tätä lunta ja pakkasta ei ole enää kestettävä. Toinen mukava yllätys oli se, että suuri osa minua kiinnostaneista veneistä olisi lähtenyt mukaani jos olisin halunnut. En tietenkään tarkoita mitään puolen miljoonan moottorijahteja, mutta käytännöllisiä pienveneitä joilla voi kalastaa ja käydä saaressa. Sellaista minä olen vailla, joskaan en kovin kiihkeästi.
Veneet eivät hirveästi säväyttäneet. Ehkä suurimman vaikutuksen minuun teki kotimaisen XO Boats Oy:n valikoima.
Kyseessä on alumiinisia päiväveneitä tekevä yritys. Tarkoitan tuollaisia moottorilla liikkuvia huviveneitä, joilla liikutaan paikasta toiseen ja pidetään hauskaa. Niiden muotoilu oli modernia ja rohkeaa, kuitenkin tavalla jossa on jotain hyvin klassista. Suoria ja rohkeita pintoja. Tiedä sitten tulenko tuollaista koskaan hankkimaan.
Ihmettelen kuitenkin veneiden muotoilua. Tuntuu kuin liian pieneen tilaan olisi ahdettu liikaa komponentteja, siten ettei yhdellekään ole kunnolla tilaa. Keulassa on pieni makuukajuutta, jota ei käytetä juuri koskaan. Ohjaamo on keskellä, mikä on tietysti oleellista, mutta perässä on tilaa vain muutamalle istumapenkille ja hyvällä tuurilla pienelle pöydälle. Keulakansi on täysin turhaa tilaa, sillä siinä ei pysty olemaan oikeastaan missään vaiheessa veneilyä. Sama vaivaa usein myös kalastusveneitä, joissa tilaa ei useinkaan ole riittävästi.
Minun päiväristeilijässä tulisi olla hyttiohjaamo, mihin koko seurue mahtuu huonolla säällä. Pääpainon ollessa avoimella tilalla, jossa pitää olla riittävästi pehmeää tilaa, että siinä voi olla makuulla ja nauttia auringosta. Olisi siinä jotain muutakin, mutta olkoon.
Messut olivat kasvaneet tälle vuodelle Pohjois-Euroopan suurimmaksi ja kyllä todellisuus mielestäni myös tätä väitettä vastasi. En tosin ole käynyt muilla vastaavilla messuilla, mutta kiistatta nämä olivat suurimmat missä minä olen käynyt.
Messualueen ollessa 58 000 m² käveltävää kyllä riittää. Kävin tekemässä kohtuullisen nopean ja pintapuolisen retken, mutta silti käytin aikaa melkein kolme tuntia. Veneitä oli kerrakseen.
Minulle suurin juttu oli loppujen lopuksi ehkä ihan vain se, että kävin paikalla. Yhdistän venemessut mielessäni kevääseen ja siihen, että kovin kauaa tätä lunta ja pakkasta ei ole enää kestettävä. Toinen mukava yllätys oli se, että suuri osa minua kiinnostaneista veneistä olisi lähtenyt mukaani jos olisin halunnut. En tietenkään tarkoita mitään puolen miljoonan moottorijahteja, mutta käytännöllisiä pienveneitä joilla voi kalastaa ja käydä saaressa. Sellaista minä olen vailla, joskaan en kovin kiihkeästi.
Veneet eivät hirveästi säväyttäneet. Ehkä suurimman vaikutuksen minuun teki kotimaisen XO Boats Oy:n valikoima.
Ihmettelen kuitenkin veneiden muotoilua. Tuntuu kuin liian pieneen tilaan olisi ahdettu liikaa komponentteja, siten ettei yhdellekään ole kunnolla tilaa. Keulassa on pieni makuukajuutta, jota ei käytetä juuri koskaan. Ohjaamo on keskellä, mikä on tietysti oleellista, mutta perässä on tilaa vain muutamalle istumapenkille ja hyvällä tuurilla pienelle pöydälle. Keulakansi on täysin turhaa tilaa, sillä siinä ei pysty olemaan oikeastaan missään vaiheessa veneilyä. Sama vaivaa usein myös kalastusveneitä, joissa tilaa ei useinkaan ole riittävästi.
Minun päiväristeilijässä tulisi olla hyttiohjaamo, mihin koko seurue mahtuu huonolla säällä. Pääpainon ollessa avoimella tilalla, jossa pitää olla riittävästi pehmeää tilaa, että siinä voi olla makuulla ja nauttia auringosta. Olisi siinä jotain muutakin, mutta olkoon.
lauantai 11. helmikuuta 2012
Postitoilehden ja minäviheltelin
En ole vieläkään kuullut mitään joulukuisesta tilauksestani kotimaista Rekyylilehteä. Asia josta en ole viitsinyt stressiä ottaa, sillä en ole siitä mitään maksanut. Täyttänyt vain netissä lomakkeen, että haluan tilata kyseisen julkaisun. Ehkä siellä on sen verran kiirettä etteivät ole ehtineet reagoida nyt hieman yli puolessatoista kuukaudessa. Toinen vaihtoehto on tietysti se, etten täytä "asetiedon ykkösen" laatukriteereitä, eikä minulla siksi voi lehteä lähettää. Mistä näitä tietää.
Kansainvälinen media on kuitenkin luotettavampaa ja posti toi iloisesti vihellellen minulle taas uuden National Geographic lehden. Aiheet vaihtelivat tsunamista, koirien DNA:n kautta viimeisiin luolaihmisiin. Taattua laatukamaa siis. Tosin tuntuu kyllä siltä, että se kannessa ollut koirajuttu on aika saamarin kevyt. Upea kuva tietysti, mutta itse artikkelista puuttuu minusta sisältöä ja on enemmänkin vain ilmoitus siitä, että tätäkin asiaa on alettu tutkia.
Mikäli minulle sattuu tilaisuus viettää talvi tai siis kesä etelämantereellä, lähden heti ja viheltelen mennessäni. Kappaleen ollessa Joe Cockerin Summer in the City.
Kansainvälinen media on kuitenkin luotettavampaa ja posti toi iloisesti vihellellen minulle taas uuden National Geographic lehden. Aiheet vaihtelivat tsunamista, koirien DNA:n kautta viimeisiin luolaihmisiin. Taattua laatukamaa siis. Tosin tuntuu kyllä siltä, että se kannessa ollut koirajuttu on aika saamarin kevyt. Upea kuva tietysti, mutta itse artikkelista puuttuu minusta sisältöä ja on enemmänkin vain ilmoitus siitä, että tätäkin asiaa on alettu tutkia.
Mikäli minulle sattuu tilaisuus viettää talvi tai siis kesä etelämantereellä, lähden heti ja viheltelen mennessäni. Kappaleen ollessa Joe Cockerin Summer in the City.
torstai 9. helmikuuta 2012
Päättyykö Steel Panthers?
Steel Panthers peli on edelleen kesken a laitoin juuri viestin vastustajalle, että pelataanko vielä vai ilmoitanko pelin päättyneeksi. Jälkimmäinen tarkoittaisi vastustajan luovutusta ja minulle hyviä pisteitä listalle. Voitto siitä on joka tapauksessa tulossa, sillä olen sen verran hyvin kyllä vienyt peliä siihen suuntaan mihin olen halunnut sitä viedä.
Alkuperäinen suunnitelmani koukata kartan alapuoliskolta keskilinjan taakse ja ylös oli todella hyvä päätös. Pääsin pelaamaan vain pientä osaa veli neuvostovenäläisen joukkoja vastaan, sillä hän ei pystynyt(?) reagoimaan hyökkäykseeni riittävän voimakkaasti. Tämä aiheutti sen alueellisen ylivoiman, jota pidän niin tärkeänä melkeinpä missä tahansa sotapelissä. Seurauksena oli tietysti se, että tuhosin vastustajan joukkoja enemmän kuin hän pystyi tuhoamaan niitä minulta.
Olen tietysti kärsinyt tappioita, mutta aloite on pysynyt minulla käytännössä koko ajan. Se on tärkeää missä tahansa kisassa jossa vastassa on toinen ihminen. Pakota vastustaja hylkäämään oma suunnitelmansa ja pelaa omaasi.
Alkuperäinen suunnitelmani koukata kartan alapuoliskolta keskilinjan taakse ja ylös oli todella hyvä päätös. Pääsin pelaamaan vain pientä osaa veli neuvostovenäläisen joukkoja vastaan, sillä hän ei pystynyt(?) reagoimaan hyökkäykseeni riittävän voimakkaasti. Tämä aiheutti sen alueellisen ylivoiman, jota pidän niin tärkeänä melkeinpä missä tahansa sotapelissä. Seurauksena oli tietysti se, että tuhosin vastustajan joukkoja enemmän kuin hän pystyi tuhoamaan niitä minulta.
Olen tietysti kärsinyt tappioita, mutta aloite on pysynyt minulla käytännössä koko ajan. Se on tärkeää missä tahansa kisassa jossa vastassa on toinen ihminen. Pakota vastustaja hylkäämään oma suunnitelmansa ja pelaa omaasi.
tiistai 7. helmikuuta 2012
Something funny
A young Portsmouth woman was so depressed that she decided to end her life by throwing herself into the sea, but just before she could throw herself from the wharf, a handsome young man stopped her.
“You have so much to live for,” said the man. “I’m a sailor, and we are off to Australia tomorrow. I can stow you away on my ship. I’ll take care of you, bring you food every day, and keep you happy.” With nothing to lose, combined with the fact that she had always wanted to go to Australia, the woman accepted.
That night the sailor brought her aboard and hid her in a small but comfortable compartment in the hold. From then on, every night he would bring her three sandwiches, a bottle of red wine, and make love to her until dawn. Two weeks later she was discovered by the captain during a routine inspection.
“What are you doing here?” asked the captain.
“I have an arrangement with one of the sailors,” she replied. “He brings me food and I get a free trip to Australia.”
“I see,” the captain says.
Her conscience got the best of her and she added, “Plus, he’s screwing me.”
“He certainly is,” replied the captain. “This is the Isle of Wight Ferry.”
“You have so much to live for,” said the man. “I’m a sailor, and we are off to Australia tomorrow. I can stow you away on my ship. I’ll take care of you, bring you food every day, and keep you happy.” With nothing to lose, combined with the fact that she had always wanted to go to Australia, the woman accepted.
That night the sailor brought her aboard and hid her in a small but comfortable compartment in the hold. From then on, every night he would bring her three sandwiches, a bottle of red wine, and make love to her until dawn. Two weeks later she was discovered by the captain during a routine inspection.
“What are you doing here?” asked the captain.
“I have an arrangement with one of the sailors,” she replied. “He brings me food and I get a free trip to Australia.”
“I see,” the captain says.
Her conscience got the best of her and she added, “Plus, he’s screwing me.”
“He certainly is,” replied the captain. “This is the Isle of Wight Ferry.”
Schüller ja Savage HJK:hon
Helsingin jalkapalloklubi osti Rasmus Schüllerin ja Demba Savagen sopimukset Espoon FC Hongalta. Jännittävä ja yllättävä siirto, sillä kotimaisessa jalkapallomaailmassa tapahtuu hyvin harvoin pelaajasiirtoja. Tarkoitan sellaisia siirtoja joissa sopimuksen alainen pelaaja siirtyy seurasta toiseen ihan oikeaa rahaa vastaan. Yksinkertaisin syy siihen on se, että meillä ei ole rahaa jalkapallossa sen vertaa, että se olisi oikeasti mahdollista.
Ilmeisesti virallista ilmoitusta liikkuneesta rahasummasta ei ole, mutta mutuhuhu antaa ymmärtää, että rahaa on liikkunut EUR 300,000 - 500,000. Mielestäni realistinen summa molemmista kun otetaan huomioon, että ulkomaille tapahtuvista siirroista ei taida saada kovinkaan paljoa enempää. Tietysti meillä on Pukit ja Ringit, mutta he ovat erityistapauksia.
Espoolainen Honka on sen sijaan aika hankalassa pakkoraossa. Se on julkisesti ilmoittanut tarvitsevansa pelaajakauppoja pyörittääkseen koko seuran toimintaa. Koko seuran taloudellinen toimeentulo riippuu toisista jalkapalloseuroista, mikä ei voi olla mikään kestävä ratkaisu. Muutaman pelaajan myyminen olisi hyvä tilanne jos siitä muodostava tulo olisi puhtaasti ylimääräistä rahaa. Silloin sitä voisi käyttää seuran toiminnan kehittämiseen, eikä rahoittamiseen.
FC Hongan ongelma on yksinkertainen. Espoolaiset eivät osta heidän tuotettaan, mikä on pääsylippu jalkapallo-otteluun. Viime kaudella Honkaa kävi katsomassa keskimäärin 1954 katsojaa, mediaanin ollessa 1597. Yhteensä 33226 kun samaan aikaan seuran liikevaihto on hieman yli kaksi miljoonaa euroa. Soi itsekin laskea että yksittäisen katsojan pitäisi jättää seuraan aika iso köntti rahaa, että koko homma tulisi kannattavaksi. Tiedän ettei tuossa ole sponsori- / yhteistyörahoitus mukana, mutta silti tulevaisuutta on vaikea rakentaa kun yhtälö on tuollainen.
HJK:lle kaikkea hyvää. Ainoa seura Suomessa jolla on rahaa pelaajaostoihin, eikä pelkkiin palkkoihin.
Ilmeisesti virallista ilmoitusta liikkuneesta rahasummasta ei ole, mutta mutuhuhu antaa ymmärtää, että rahaa on liikkunut EUR 300,000 - 500,000. Mielestäni realistinen summa molemmista kun otetaan huomioon, että ulkomaille tapahtuvista siirroista ei taida saada kovinkaan paljoa enempää. Tietysti meillä on Pukit ja Ringit, mutta he ovat erityistapauksia.
Espoolainen Honka on sen sijaan aika hankalassa pakkoraossa. Se on julkisesti ilmoittanut tarvitsevansa pelaajakauppoja pyörittääkseen koko seuran toimintaa. Koko seuran taloudellinen toimeentulo riippuu toisista jalkapalloseuroista, mikä ei voi olla mikään kestävä ratkaisu. Muutaman pelaajan myyminen olisi hyvä tilanne jos siitä muodostava tulo olisi puhtaasti ylimääräistä rahaa. Silloin sitä voisi käyttää seuran toiminnan kehittämiseen, eikä rahoittamiseen.
FC Hongan ongelma on yksinkertainen. Espoolaiset eivät osta heidän tuotettaan, mikä on pääsylippu jalkapallo-otteluun. Viime kaudella Honkaa kävi katsomassa keskimäärin 1954 katsojaa, mediaanin ollessa 1597. Yhteensä 33226 kun samaan aikaan seuran liikevaihto on hieman yli kaksi miljoonaa euroa. Soi itsekin laskea että yksittäisen katsojan pitäisi jättää seuraan aika iso köntti rahaa, että koko homma tulisi kannattavaksi. Tiedän ettei tuossa ole sponsori- / yhteistyörahoitus mukana, mutta silti tulevaisuutta on vaikea rakentaa kun yhtälö on tuollainen.
HJK:lle kaikkea hyvää. Ainoa seura Suomessa jolla on rahaa pelaajaostoihin, eikä pelkkiin palkkoihin.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Tykkivenediplomatiaa Persianlahdella
Lähde uutiselle.
Luku on puolet ensimmäisen Persianlahden sodan aikaisesta keskittymästä. Saman verran lentotukialuksia oli vuonna 2003, jolloin viisi oli amerikkalaista ja yksi brittiläinen. Jos tuosta voidaan jotain johtopäätöksiä vetää, niin Iranin kampana vaatisi vähintään kuusi lentotukialusta, todennäköisesti enemmän mutta se on minun spekulaatiota. Eiköhän kyse ole aivan puhtaasta tykkivenediplomatiasta.
Lähde uutiselle.
lauantai 4. helmikuuta 2012
Super Bowl ennakko
Sunnuntai - maanantai välisenä yönä taistellaan taas tämän kauden amerikkalaisen jalkapallon herruudesta kun vastakkain on kaksi itärannikon joukkuetta. New England Patriots on 2000-luvun kestomenestyjä, joka on voittanut kolme SB mestaruutta vuosina 2001, 2003 ja 2004. Listaan on hyvä lisätä myös vuosi 2007, jolloin The Pats taisteli mestaruudesta New York Giantsia vastaan, häviten hyvin jännittävän Super Bowl XLII:n 17-14.
The Pats on ollut minulle neutraali joukkue, en osaa kannattaa, mutta en myöskään vihata. Saatan hyvinkin jopa kannustaa joukkuetta jos vastassa on joku vähemmän kiinnostava joukkue. Sillä kiinnostava tämä Bostonin alueen joukkue on viime vuosina ollut. Pelinrakentaja Tom Brady on ehkä kaikkien aikojen paras quarterback ja kun siihen lisätään yksi parhaimmista valmentajista, on joukkue aina mainittava kun puhutaan potenttiaalisesta mestarista. Bill Belichick on nimetty kolme kertaa vuoden NFL valmentaaksi, hän on voittanut yhtä monta Super Bowl sormusta (=mestaruutta), joten kyse on todellisesta valmentaja velhosta. Tähän mennessä Patriots on voittanut 139, hävinnyt 53 ja pelannut tasan 0 ottelua, niiden 12 kauden aikana, jotka Belichick on Patriotseja valmentanut.
New York Giants on minun suosikkini, se ainoa urheilujoukkue, jonka värejä kannan säännöllisesti päälläni ja julkisesti tunnustan kannattavani. Uskon siis G-miesten voittoon, vaikka se olisi kuinka epätodennäköistä tahansa. Tällä kertaa voitto on kuitenkin täysin mahdollista, sillä Patriots on jo kertaalleen hävinnyt tällä kaudella "Jintseille". Mukaan kannattaa laittaa joukkueiden edellinen SB kohtaaminen vuodelta 2007, jonka New York Giants voitti myös. Silloin Pats oli pelannut siihen asti täydellisen kauden, 18 voittoa eikä yhtään tappiota.
En väitä tietäväni lajista niin paljoa, että lähtisin kirjoittamaan todellista ennakkoa. Mikäli tapahtuma kiinnostaa ja englannin kieli taittuu edes vähän, kannattaa kuunnelle ESPN:n Football Today podcast. Se on ammattimiesten tekemä ja kertoo paljon sellaista mitä kunnon otteluennakolta haluaakin kuulla.
Odotan hyvää ja viihdyttävää peliä. Olen varautunut 1,5 litran pullolla Dr Pepperia ja Chili Con Carne aineksilla. Jääpalat ovat pakastimessa ja iso litran tuoppi on valmiiksi pesty. Giants tulee voittamaan, mutta vasta jännittävän pelin jälkeen.
Miksi tuo peli on niin suuri ja merkittävä? Kyseessä on kuitenkin vain yhden maanosan peli, sielläkin sitä pelataan vain kahdessa paikassa ja niissäkin eri säännöillä. Siis jotain globaalissa mittakaavassa kovin pientä ja hämmentävää. Vähän kuin pesäpallo, jossa suomenmestaruus tarkoittaa periaatteessa myös maailmanmestaruutta, mutta me vain emme kehtaa sitä ääneen sanoa. Amerikassa kaikki on kuitenekin suurempaa ja siksi jenkkifutis on siellä kiistatta seuratuin ja sitä myötä tuottoisin urheilulaji. Se on jotain suurempaa, teollisuutta ja viihdettä. Kuinka kokonainen kansakunta innostuu jostakin asiasta ja liimautuu vastaanottimen ääreen yhden sunnuntain ajaksi.
Olen ihmetellyt kuinka yhden tunnin peliaikaa pystytään pelaamaan noin suurin piirtein neljä tuntia. En ymmärrä sitä vieläkään, mutta ehkä se liittyy siihen suuruuteen ja kaupallisuuteen. Neljän tunnin ajasta televisiomainoksia on varmasti melkein neljäsosa. Se tarkoittaa rahaa, mainetta ja kunniaa. Apple käytti sitä aloittaessaan oman vallankumouksensa ja niin on moni muukin (1), (2) ja (3). Super Bowl on varmasti talousmaailma tärkein yksittäinen urheilutapahtuma.
Pidän sen suuruudesta, älyttömyydestä ja yltiöpäisyydestä. Siellä liehutetaan häpeilemättä jalkapallokentän kokoista lippua, samalla kun hävittäjät lentävät kentän ylitse jälkipolttimoiden hehkuessa. Ei sellaista spektaakkelia näen pesäpallon loppuottelussa.
New York Giants on minun suosikkini, se ainoa urheilujoukkue, jonka värejä kannan säännöllisesti päälläni ja julkisesti tunnustan kannattavani. Uskon siis G-miesten voittoon, vaikka se olisi kuinka epätodennäköistä tahansa. Tällä kertaa voitto on kuitenkin täysin mahdollista, sillä Patriots on jo kertaalleen hävinnyt tällä kaudella "Jintseille". Mukaan kannattaa laittaa joukkueiden edellinen SB kohtaaminen vuodelta 2007, jonka New York Giants voitti myös. Silloin Pats oli pelannut siihen asti täydellisen kauden, 18 voittoa eikä yhtään tappiota.
En väitä tietäväni lajista niin paljoa, että lähtisin kirjoittamaan todellista ennakkoa. Mikäli tapahtuma kiinnostaa ja englannin kieli taittuu edes vähän, kannattaa kuunnelle ESPN:n Football Today podcast. Se on ammattimiesten tekemä ja kertoo paljon sellaista mitä kunnon otteluennakolta haluaakin kuulla.
Odotan hyvää ja viihdyttävää peliä. Olen varautunut 1,5 litran pullolla Dr Pepperia ja Chili Con Carne aineksilla. Jääpalat ovat pakastimessa ja iso litran tuoppi on valmiiksi pesty. Giants tulee voittamaan, mutta vasta jännittävän pelin jälkeen.
Miksi tuo peli on niin suuri ja merkittävä? Kyseessä on kuitenkin vain yhden maanosan peli, sielläkin sitä pelataan vain kahdessa paikassa ja niissäkin eri säännöillä. Siis jotain globaalissa mittakaavassa kovin pientä ja hämmentävää. Vähän kuin pesäpallo, jossa suomenmestaruus tarkoittaa periaatteessa myös maailmanmestaruutta, mutta me vain emme kehtaa sitä ääneen sanoa. Amerikassa kaikki on kuitenekin suurempaa ja siksi jenkkifutis on siellä kiistatta seuratuin ja sitä myötä tuottoisin urheilulaji. Se on jotain suurempaa, teollisuutta ja viihdettä. Kuinka kokonainen kansakunta innostuu jostakin asiasta ja liimautuu vastaanottimen ääreen yhden sunnuntain ajaksi.
Olen ihmetellyt kuinka yhden tunnin peliaikaa pystytään pelaamaan noin suurin piirtein neljä tuntia. En ymmärrä sitä vieläkään, mutta ehkä se liittyy siihen suuruuteen ja kaupallisuuteen. Neljän tunnin ajasta televisiomainoksia on varmasti melkein neljäsosa. Se tarkoittaa rahaa, mainetta ja kunniaa. Apple käytti sitä aloittaessaan oman vallankumouksensa ja niin on moni muukin (1), (2) ja (3). Super Bowl on varmasti talousmaailma tärkein yksittäinen urheilutapahtuma.
Pidän sen suuruudesta, älyttömyydestä ja yltiöpäisyydestä. Siellä liehutetaan häpeilemättä jalkapallokentän kokoista lippua, samalla kun hävittäjät lentävät kentän ylitse jälkipolttimoiden hehkuessa. Ei sellaista spektaakkelia näen pesäpallon loppuottelussa.
Urbaani keskustapuolue
Presidentin vaalit ovat tuoneet esille erityisesti kahden puolueen sisäiset ongelmakohdat jotka kaipaavat pientä pohdintaa. Näistä mielenkiintoisempi tilanne on Keskustapuolueessa, jossa puolueen sisäinen kartta on hyvin jakautunut. Seuraan tilannetta puhtaasti median avulla, enkä siksi tiedä olenko kartalla vai aivan sen ulkopuolella. Asia mistä en loppujen lopuksi ole edes kovin huolissani.
Keskustan johdossa on tällä hetkellä sen "cityliberaali" siipi kun taas perinteinen maakuntasiipi sai vahvan piristysruiskeen Väyrysen presidenttikampanjasta. Voin kuvitella, että siellä on käyty melkoista sisäistä nokittelua, jossa nykyinen johtoporras on saanut pahasti siipeensä. Sitä yritetään nyt selvästi korjata "kuntakohelluksen" avulla, joka selvästi noudattaa perinteistä sisäpolitiikan lakia. Sisäisten ongelmien edessä, on syytä kiinnittää huomio ulkopolitiikkaan. Minusta tässä on vähän tuota samaa hajua, tosin kyllähän kuntaliitosten ajaminen on isku maakuntapuolueen sydänalalle. En kuitenkaan mene tähän keskusteluun syvemmälle.
Jäin pohtimaan mahdollisuutta, että Keskustapuolue hajoaa kahdeksi puolueeksi. Perinteiseksi Maalaisliiton jälkeläiseksi ja uudeksi ns. City-Keskustaksi. Se olisi jonkinlainen luonnollisen oloinen reaktio sille kahtiajakautuneisuudelle, joka puolueessa on tällä hetkellä. Samaan aikaan puolueen perinteinen siipi pystyisi vahvistamaan identiteettiään ja keskittymään oman alueensa dominanssiin. Viittaan kannatuksen vuotamiseen Perussuomalaisten leiriin, joka on ollut nähtävissä erityisesti maakunnissa. Väyrynen pystyi puhuttelemaan heitä suoraan ja viemään kannatusta Timo Soinin presidentinvaalikampanjasta.
Liberaali city-keskusta sen sijaan voisi kehittyä kosiskelemalla kaupunkien liberaalia väestönosaa, jolla ei tällä hetkellä ole muuta poliittista kotia kuin Kokoomuspuolue. Siis sitä osaa väestöstä, jolle Vihreät ovat aivan liian vasemmistolainen puolue, jota se kieltämättä monelle on.
En hirveästi tunne kotimaista puoluehistoriaa, mutta mielessäni ajattelen jotain 90-luvun Nuorsuomalaista puoluetta. Veikkaanpa, että jollekin sen kaltaisella olisi kysyntää, vaikka mitään todellista valtapuoluetta siitä tuskin tulisi. Tästä syystä en oikeasti usko edes Keskustapuolueen todelliseen hajoamiseen. Se on joka tapauksessa suuri, kansallisesti merkittävä valtapuolue, eikä ole kovin yleistä, että poliitikko vaihtaa sellaisesta johonkin pienempään. Kyseessähän on kuitenkin ammatti.
Toisaalta tuollainen pieni liberaali urbaanipuolue pystyisi asemmoitumaan hyvin merkittävään asemaan puoluepoliittisella kartalla. Se haastaisi RKP:n aseman luotettavana liittolaisena, joka taipuu suuntaan kuin suuntaan, kunhan vain saa vakuudet ettei sen kynnyskysymyksiin kosketa. Veikkaanpa, että tuollaisella olisi kysyntää varsinkin Keskustapuolueen puolelta, jolle urbaani kannatus on muodostunut pyhäksi graaliksi.
**
Huomenna äänestämään ja olen 85% varma siitä ketä äänestän. Tuo epävarmuus tulee siitä, että mielestäni kumpikin on kykenevä ehdokas. Kyse taitaa loppujen lopuksi olla siitä kummalla on vähemmän minua ärsyttäviä kravatteja tai jotain muuta yhtä yhdentekevää.
Keskustan johdossa on tällä hetkellä sen "cityliberaali" siipi kun taas perinteinen maakuntasiipi sai vahvan piristysruiskeen Väyrysen presidenttikampanjasta. Voin kuvitella, että siellä on käyty melkoista sisäistä nokittelua, jossa nykyinen johtoporras on saanut pahasti siipeensä. Sitä yritetään nyt selvästi korjata "kuntakohelluksen" avulla, joka selvästi noudattaa perinteistä sisäpolitiikan lakia. Sisäisten ongelmien edessä, on syytä kiinnittää huomio ulkopolitiikkaan. Minusta tässä on vähän tuota samaa hajua, tosin kyllähän kuntaliitosten ajaminen on isku maakuntapuolueen sydänalalle. En kuitenkaan mene tähän keskusteluun syvemmälle.
Jäin pohtimaan mahdollisuutta, että Keskustapuolue hajoaa kahdeksi puolueeksi. Perinteiseksi Maalaisliiton jälkeläiseksi ja uudeksi ns. City-Keskustaksi. Se olisi jonkinlainen luonnollisen oloinen reaktio sille kahtiajakautuneisuudelle, joka puolueessa on tällä hetkellä. Samaan aikaan puolueen perinteinen siipi pystyisi vahvistamaan identiteettiään ja keskittymään oman alueensa dominanssiin. Viittaan kannatuksen vuotamiseen Perussuomalaisten leiriin, joka on ollut nähtävissä erityisesti maakunnissa. Väyrynen pystyi puhuttelemaan heitä suoraan ja viemään kannatusta Timo Soinin presidentinvaalikampanjasta.
Liberaali city-keskusta sen sijaan voisi kehittyä kosiskelemalla kaupunkien liberaalia väestönosaa, jolla ei tällä hetkellä ole muuta poliittista kotia kuin Kokoomuspuolue. Siis sitä osaa väestöstä, jolle Vihreät ovat aivan liian vasemmistolainen puolue, jota se kieltämättä monelle on.
En hirveästi tunne kotimaista puoluehistoriaa, mutta mielessäni ajattelen jotain 90-luvun Nuorsuomalaista puoluetta. Veikkaanpa, että jollekin sen kaltaisella olisi kysyntää, vaikka mitään todellista valtapuoluetta siitä tuskin tulisi. Tästä syystä en oikeasti usko edes Keskustapuolueen todelliseen hajoamiseen. Se on joka tapauksessa suuri, kansallisesti merkittävä valtapuolue, eikä ole kovin yleistä, että poliitikko vaihtaa sellaisesta johonkin pienempään. Kyseessähän on kuitenkin ammatti.
Toisaalta tuollainen pieni liberaali urbaanipuolue pystyisi asemmoitumaan hyvin merkittävään asemaan puoluepoliittisella kartalla. Se haastaisi RKP:n aseman luotettavana liittolaisena, joka taipuu suuntaan kuin suuntaan, kunhan vain saa vakuudet ettei sen kynnyskysymyksiin kosketa. Veikkaanpa, että tuollaisella olisi kysyntää varsinkin Keskustapuolueen puolelta, jolle urbaani kannatus on muodostunut pyhäksi graaliksi.
**
Huomenna äänestämään ja olen 85% varma siitä ketä äänestän. Tuo epävarmuus tulee siitä, että mielestäni kumpikin on kykenevä ehdokas. Kyse taitaa loppujen lopuksi olla siitä kummalla on vähemmän minua ärsyttäviä kravatteja tai jotain muuta yhtä yhdentekevää.
perjantai 3. helmikuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)