En minä tiedä

Ehkä olisi syytä huolestua, mutta todennäköisesti en vain osaa ottaa tuota Yhdysvaltain pankkikriisiä niin konkreettisesti kuin pitäisi. Olen toki seurannut uutisointia aivan kuten suurin osa muistakin uutisia seuraavista kansalaisista, mutta koko kriisi tuntuu kovin epärealistiselta. En yksinkertaisesti osaa suhteuttaa sitä hätää omaan elämääni, sillä en todennäköisesti koskaan tule näkemään pankkitililläni edes kuusinumeroisia lukuja. Tuohon suhteutettuna sadat miljardit dollarit eivät tunnu todellisilta luvuilta.

Aivan kuin eläisin jossain toisessa maailmassa, missä tuollaiset ongelmat eivät ole todellisia. Itse asiassa laitan ne usein samaan kategoriaan kuin sen menttaalimasturbaation, jota harrastan ostaessani lottokupongin. Mitä jos voittaisin miljoonan ja miten sen käyttäisin. Ainahan sen miljoonan joku kuitenkin voittaa, mutta silti se pysyy vain haavekuvina.

Miten tuohon tilanteeseen edes pitäisi varautua, ostaa lisää purkkiruokaa sen ydinsodan varalla olevan lisäksi vai siirtää kaikki käteinen raha kultakolikoiksi? Mitä minä voin konkreettisesti tehdä suojatakseni itseäni sellaiselta uhalta, jota en edes käsitä todelliseksi? Ainoastaan se kultakolikko kuulostaa edes kaukaisesti fiksulta ajatukselta. Kullan arvo kun on koko ihmiskunnan historian ajan ollut suurempi, kuin pienen palan paperia.

Kyseessä on kuulema toiseksi suurin pankkikriisi sitten 30-luvun suuren laman. Tietääkseni silloin ihmiset tekivät kaikenlaista kovin epätoivoista, menettivät omaisuutensa ja sen myötä kiinnostuksensa hengitystä kohtaan. Mielessäni on tietysti tuo 90-luvun lama, josta tuli vuosiksi arkinen osa nuorta elämääni. Tuntui kun se olisi ollut pitkän aikaa yhteiskunnan normaalitila, en edes muista selvästi millaista elämä oli ennen 90-luvun lamaa. Minulle 80-luvusta on jäänyt mieleen Neuvostoliitto, Dallas, ikuisuuden mittaiset kesät ja kamalan väriset vaatteet. Niiden jälkeen tuli laskusuhdanne ja heti perään rysähdys. Itse asiassa minulla on vieläkin jonkun toisen entistä omaisuutta joka on myyty pakkohuutokaupassa parempiosaisille. Kiitos vain niistäkin. Benelli on edelleen todella hieno ja upea.

Tarkoittaako tuo USA:n kriisi sitä, että täälläkin lama on vain seuraavan kulman takana? Huolimatta ettei mikään kriisi koskaan vaikuta Suomeen suoranaisesti vaan aina välillisesti.

Kansainväliset standardit

Taidan olla Suomen Palloliittoon yhteydessä ja tehdä esityksen kotimaisen jalkapalloilun eteenpäin viemiseksi. Vaadin perusteltua kannanottoa miksei kotimaisessa Veikkausliigassa voida siirtyä kansainvälisen mallin mukaiseen puoliaika tapahtumaan.

Uusi ajatus

Taisin juuri keksiä yhden uuden liikeidean. Hmm.. jännittävää, sillä se ei ole näin viiden minuutin pyörittelyn jälkeen yhtään huono ajatus. Pitää miettiä vähän lisää ja pähkäillä enemmän.

Tyhjänpäiväistä kirjoitusta

Tekisi mieli kirjoittaa lista niistä asioista joita tällä hetkellä haluaisin. Pelkään vain, että siitä tulisi liian pitkä ja osoittaisi huonoa makua, sillä en varsinaisesti tahdo maailmanrauhaa tai kymmentä miljoonaa euroa hyväntekeväisyyteen. Lista olisi paljon konkrettisempi ja täynnä asioita jotka eivät välttämättä merkitse kenellekkään muulle juuri mitään. Esimerkiksi veitsenteroitin olisi kova sana, ei sellainen Fiskarsin vedettävä vaan ihan oikea timanttisauva. Vai millä nimellä ne nyt tunnetaan, sellainen sauva jonka avulla voi teroittaa veitsen tiettyyn kulmaan.

Olen myös tuskastunut tuohon pikkuiseen Nikoniin joka minulla on. Se kuvaa liian paljon epätarkkoja kuvia ja en jaksa uskoa, että ne ovat kaikki omaa syytäni. Jotain siinä täytyy olla vialla, sillä olen yrittänyt olla niin hiljaa paikallani kuin mahdollista. Toinen tosiasia on kuitenkin se, että sen ominaisuudet eivät yksinkertaisesti riitä sellaiseen kuvauskohteisiin joita minä mielelläni kuvaan. Ei sillä, että ne olisivat muutenkaan mitään kovin erikoisia tai mieleenpainuvia, mutta silti se harmittaa etteivät ne onnistu.

Kaiken tuon voisi korjata ostamalla uuden kameran, mutta tuntuu siltä, että EUR 900,00 pelkkään kameran runkoon sijoitettuna on aika paljon rahaa. Sillä saisi melkein kaksi tonnia vehnäjauhoja ja yli neljäsataa suklaalevyä. Toisaalta kunnollinen kameran runko on elämän aikainen ostos. Aikaisempi kamera toimii edelleen mainiosti ja ensimmäinen järjestelmäkamera mikä minulla on jopa vuoden vanhempi kuin minä olen. Tuolla laskukaavalla kameran runko maksaisi alle EUR 20,00 / vuosi, jos olen keskimääräinen mies.

Sain muuten loppuviikosta taas uuden kirjan itselleni. Tilasin netistä seuraavan opuksen: The Box: How the Shipping Container Made the World Smaller and the World Economy Bigger. En ole vielä päässyt kuin sivulle 17, mutta todennäköisesti aika jännittävä kirja tiedossa, vaikka en hirmuisesti osaa odottaakaan kyseisen kirjan juonelta. Todennäköisesti kirja jää kuitenkin nyt vähäksi aikaa kirjahyllyyn odottamaan parempaa hetkeä. Lainaamosta minulla on menossa Andrian Goldsworthyn Rooman puolesta: Sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan. Olen nyt päässyt puoleenväliin kirjaa ja en ole täysin tyytyväinen. Kieli on sujuvaa ja tekstistä huomaa välitömästi kuinka taitava kirjoittaja on, mutta itse sisältö ei vastannut odotuksia. Tuntuu kuin kirja olisi kustantajan rahastus lukijoiltaan, tunnetun asiantuntijan ja aikaisempien menestyksien kustannuksella. En minä epäile hetkeäkään etteikö Goldsworthy tuntisi tutkimusaihettaan läpikotaisin, mutta missään nimessä kirja ei ole mukaansa tempaava tai paras tuntemani kirja sotahistoriasta. Olen lukenut liian paljon, jotta antaisin anteeksi pintapuoliselle luettelolle muinaisista kenraaleista. Kirjassa käydään läpi lähes 800 vuotta Rooman sotahistoriaa ja kirja, joka on alle 500 sivua lyhyt on selvää että suurin osa kenraalien teoista on kirjoitettu kuin kesken juoksun.

Mitä muuta minä tahtoisin? Kirjahyllyn, uudet verhot keittiön ikkunaan ja mahdollisuuden nähdä FC JJK ensi kaudella liigassa.

Ajatuksia UEFA Cupin ensimmäiseltä kierrokselta

Ensi viikolla on tarkoitus mennä katsomaan jalkapalloa ihan livenä. UEFA Cupin ensimmäisen kierroksen toinen osaottelu pelataan Helsingissä, huolimatta ettei FC Hongan kotikenttä ole pääkaupungissa. Espoon ongelma on siinä ettei siellä ole riittävän laadukasta jalkapalloareenaa ja kotimaisen jalkapalloilun toiseksi kuumin joukkue joutuu pelaamaan europelinsä ties missä. Tällä kaudella pelataan kolmella eri kotikentällä ja onhan se aavistuksen hassua, mutta ymmärtäähän tuon kun käy Tapiolan Urheilupuistolla. Se ei vain ole kovin laadukas areena eikä siitä pääse yli eikä ympäri.

Torstaina tulee vastaan espanjalainen Racing Santander ja mikä tärkeintä, ottelupari on vielä täysin auki. Olihan vierastappio yhdellä maalilla huono, mutta siitä huolimatta peli on voitettavissa. Kaksi maalia vierasjoukkueen maaliin takaa suoran jatkoon pääsyn ja 1-0 tulos rankkarikisan. Olen joka tapauksessa tavattoman ylpeä jo tästä saavutuksesta, harva kotimainen jalkapallojoukkue on menestynyt europeleissä yhtä hyvin kuin Honka tähän mennessä. En ota kantaa onko minussa piiloespoolaista, mutta onhan tuo tavattoman upeaa koko suomalaiselle jalkapalloilulle. Se osoittaa, että täältäkin on mahdollisuus ponnistaa eteenpäin ja oikeasti pelata Euroopassa. Ajattelen asiaa ensisijaisesti ulkomaalaispelaajien näkökulmasta, Suomi ei tule koskaan olemaan päätavoite yhdellekkään vierasmaalaiselle jalkapalloilijalle. Jos kuitenkin pystymme osoittamaan, että täältä on mahdollisuus päästä eteenpäin ja luomaan rahakasta uraa suuremmilla kentillä, tuo se varmasti tänne yhä laadukkaampia pelaajia. Kotimaisen jalkapallon tason on ehkäpä aliarvostettua ja se kaipaisi nostamista. Tehokkain tapa siihen on menestyminen arvokisoissa, niin seura- kuin maajoukkuetasolla.

Kotimaisten seurojen menestyminen ulkomailla vaatii laadukkaita pelaajia ja menestyminen Euroopassa lisää mahdollisuuksia heidän houkuttelemisessa. Samalla tavalla kuin kotimaisessa jääkiekkoilussa pelaa tasaisin väliajoin maailmanluokan pelaajia. Se on heille varteenotettava väylä suurempiin ympyröihin. Kotimaisen Veikkausliigan pitää pystyä olemaan samanlainen porras suurempiin ympyröihin.

Onko Hongalla oikeasti mahdollisuuksia ensi viikon torstaina? Tietysti on, mutta en usko niiden olevan kovin hyvät. Ehkä 25 - 30% luokkaa, sillä kyllä tasoero on aidosti olemassa. Ei viime kaudella Espanjan Liigassa kuudenneksi yltänyt seura voi olla huono. Samanlainen haaste se kuitenkaan ole kuin esimerkiksi Real Madrid.

Hyvin pajon riippuu ensimmäisestä maalista jos Racing tekee vierasmaalin tarkoittaa se melko varmasti leikin loppua Hongalle. Kolme maalia voi nimittäin olla vähän liikaa, mutta kaksi on mielestäni vielä siinä rajoilla. Nopea maali espoon ylpeydelle ja hurmos voi viedä UEFA Cupin lohkovaiheeseen ja se olisi jotain historiallista.

Melkoinen peli tulossa..

NFL

Laskin juuri, että seuraavaan Super Bownliin on palttiarallaa viisi kuukautta. En malttaisi odottaa, sillä edellinen oli aivan uskomattoman upea. Pitkän ja hartaan odotuksen jälkeen New York Giants voitti SB:n ja pitihän minun mennä ostamaan itselleni mestaruuspaita. Sellainen tummansininen t-paita, missä komeilee Giantsin logo ja mestaruusteksti. Onhan se aika turha, mutta olin luvannut asian itselleni.

Minulla ei ole tälläkään kertaa aavistustakaan mitkä ovat alkaneen kauden voimasuhteet ja mitkä joukkueet edes sarjaa pelaavat. Sen verran heikoissa kantimissa myseinen laji ja sarja täällä pohjolan perukoilla on, että otteluita ei näe edes jälkilähetyksenä. Sääli sinällään, sillä ei taida olla toista yhtä hyvin televisioon sopivaa urheilulajia. En ainakaan ihan heti sellaista muista, mutta minkäs teet. Sentään näyttävät SB:n ja vielä suorana; tietäähän se valvomista, mutta on se aina ollut sen arvoista.

Löytyihän tuolta ainakin 32 joukkuetta. Dallas Cowboys on ainakin tuolla listalla ykkösenä, mutta minä olen tietysti sitä mieltä, että G-miehet voittaa toisen perättäin ja aloittaa uuden dynastian. Go Giants Go!

Kolme palaa paratiisia

Nyt se on sitten virallista, että kalastusharrastus on jälleen aktiivinen osa elämääni. Kävin tänään toisen kerran viikon sisällä kalassa, sillä lähdin aamupäivällä ajelemaan kohti Hankoa. Ystävä M oli maininnut hankkineensa virvelin jo aikaisemmin kesällä, mutta kalaan ei vain ole päästy kertaakaan aikaisemmin. Sen kyllä näki M:n toimista, sillä jouduin opettamaan oikean heittotekniikan käytännössä alusta alkaen. Sen verran luonnonlahjakkuutta oli kuitenkin mukana ettei rautalankaa juuri tarvittu, suurimmat vaikeudet liittyivät kokemattomuuteen. Asia joka korjautuu kyllä itsestään.

Yllättävä miten monelle siiman oikea aikainen vapauttaminen avokelalta tuottaa vaikeuksia. Ehkä siinä on joillekin vain liikaa ajattelua, vaikka kyseessä pitäisi olla täysin rento ja harkitsematon liikesarja. Olin todella tyytyväinen ettei ystävä M:llä ollut tässä minkäänlaisia ongelmia. Siima irtosi aina oikeaan aikaan ja siitä ei tarvinnut edes mainita.

Kalaa tuolla reissulla ei tullut, enkä sitä edes odottanut. Sää oli yksinkertaisesti liian hieno, että kala olisi ollut todella syönnillään. Onkin itse asiassa aika yllättävää, että M:llä oli hetken aikaa kala kiinni ja minullakin yksi tärppi. Unohtamatta tietenkään niitä viittä ahventa jotka seurasivat punertavaa ahvenlippaa iskuetäisyydeltä. Eivät kuitenkaan napanneet kiinni. Eikä niin välistä sillä, olivat sitä paitsi todella pieniä. Korkeintaan 200 grammaisia. Tuo on sitten minun silmämääräinen arvio ja paremman puutteessa saa kelvata.

Hauska reissu ja olin täysin unohtanut miten hienoa meren ääressä oleminen oikeasti olikaan. Raikas ilma, uskomattoman kaunis auringon paiste ja se laineiden liplatus. Siinä kolme palaa paratiisia.

Sata koukkua lattialla

Viime lauantain kalareissu poiki sitten muutakin kuin sen yhden hauen pulikan. Lähden huomenna sunnuntaina käymään tuolla etelässä ja otan virvelin ja laatikollisen uistimia mukaan. Tarkoitus on enemmänkin meditoida virvelin kanssa kuin oikeasti saada kalaa. En nimittäin jaksa uskoa, että kala on otillaan, vaikka olisihan se hauska saada syötävän kokoinen jalokala. Harvinaista herkkua ja en ole kovin luottavainen tuon saamapuolen kanssa.

Kalareissut ovat siitä hauskoja, että itse kalan saaminen on bonusta. Tavallaan ylimääräistä, sillä tärkeintä on se virvelöinti ja raitis ilma. En elä siinä harhauskossa, että kaikki ymmärtävät mikä tuohon kätkeytyy. Pääasia sitä paitsi on, että minä nautin.

Sen verran vakavasti minä tuon kalareissun kuitenkin otan, että kävin kalastustarvike kaupassa ostamassa yli puoli kilometriä siimaa. Kahdessa kerässä, sillä halusin kokeilla kahta erilaista siimaa. Toinen on ohuempaa (o,17mm) ja tarkoitettu tuohon punaiseen Shakespear vapaan, sillä se on minun kevyempi varustus. Super Samurai Abun kelalla on minulle se ykkösvaruste. Vapa on 2,75m pitkä ja väsytysominaisuuksiltaan erinomainen. Miinuksena siinä on löysyys, ominaisuuksiltaan melkein perhovapa, eikä kestä vetouistelua oikeastaan yhtään. Siihen tuli laitettua paksumpaa (0,30mm) siimaa ja sen on tarkoitus kestää suurempia kaloja.

Itse asiassa tuo Shakespear on ominaisuuksiltaan jopa parempi kuin SS. Se on notkea, mutta silti sopivan notkea. Pituutta sillä on huomattavasti vähemmän kuin SS:llä ja on huomattavasti helpompi ottaa mukaan. Pidemmän vavan kanssa saa aina pelätä, että se jää oven väliin ja katkeaa. Joka tapauksessa olen hyvin tyytyväinen kumpaankin virveliin.

Huomista ajatellen, paketti alkaa olla kasassa. Pitäisi vielä jossain vaiheessa päättää mitä uistimia haluan ottaa mukaan. Minulta puuttuu hyvä ja laadukas uistinlaatikko ja kaikki uistimeni eivät yksinkertaisesti mahdu kerralla mukaan. Ei vaikka uistimia on suhteellisen vähän, ehkä yhteensä noin 50 kappaletta. Se on suhteellisen vähän kun vertaa määrää oikeisiin harrastajiin. Silloin puhutaan sadoista erilaisista uistimista ja minulla ei ole edes tarkoitus kilpailla samassa painoluokassa. Minulle riittää hyvin, että uistimia on 50 - 100 kappaletta. Ainoa mikä puuttuu on se hyvä ja laadukas uistinlaatikko.

Do you want fries with that?

Am I selling it like an idiot? Even when I have some good rates, my rates are usually always off the mark. In some rare cases I've managed to quote lower rates than the customer already have, but we are speaking of few special cases.

The question just hit me, few minutes earlier, that is our sales strategy off the market? Are we trying to sell something that the customer even dosn't want to buy? I'm thinking out loud and trying to listen my sales pitch as my customers would and in my ears it sounds ridiculous. I've been a good boy and been doing as I've been told to, but now actually for the first time, I am questioning the strategy. When you step back and have a clear look, it's easy to understand how flawed it it. My quote is always at the market level, but it's not enough, as we are not selling what our customers really want. Instead we offer them a McD menu, even when they only want a burger.

I need to talk and raise some serious questions about our sales strategy. I'm sick and tired of banging my head up against the wall!!

New relaxed dress code

After carefully reviewing the matter for full six months, it has been decided that all male employees are not required to wear a necktie along with their business suit at the office. Please bear in mind that employees are still required to dress accordingly when meeting clients.

Kommentteja ilman taustatietoja

Olen aavistuksen verran ihmeissäni FC TPS:n toiminnasta, sillä en osannut odottaa Martti Kuuselan potkuja. Vaikka onhan tuo Turun raitapaita ollut tämän kauden aivan eri värinen kuin se edellisen kauden buumijoukkue.

Kuinkahan paljon asiaan on vaikuttanut naapurijoukkueen hyvä menestys, sillä pitihän TPS:n olla Suomen Rosenborg ja isoveli Inter Turulle. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin aivan erilainen ja siinä missä Inter on matkalla mestaruuteen, joutuu TPS tyytymään tasapeliin RoPS:ia vastaan.

Mistä Kuuselan potkut kertovat, ainakin sopeutumattomuudesta. Tämän kauden joukkue oli pitkälle Mixun kasaama, mutta kyllä yksilöt ovat sen verran taitavia, että uuden valmentajan pelitapa pitäisi pystyä omaksumaan. Sitä ei ole kuitenkaan tapahtunut kauden aikana missään vaiheessa. Kuuleman mukaan peli on ollut välillä todella hyvää, mutta ajoittain silkkaa keskinkertaisuutta. Pelitaktiikkaa ei ole saatu pelaajien päähän halutulla tavalla ja se kyllä kertoo paljon valmentajasta. Oppia ei ole osattu jakaa.

Toinen asia mistä tämä mielestäni kertoo on motivaation puutteesta. Joko pelaajilla, valmentajalla tai seurajohdolla ei ole ollut enää tarpeeksi motivaatiota taistella yhteisen tulevaisuuden eteen. Epäilen, että kyseessä on ollut itseään ruokkiva juopa pelaajien ja valmentajan välillä. Heidän yhteistyö ei vain ole toiminut ja seurajohto on katsonut parhaaksi viheltää Maran kausi päättyneeksi. Enkä edes ihmettelisi vaikka Kuuselan motivaatio olisi vain yksinkertaisesti loppunut kesken. Kuka viitsii vanhoilla päivillään vetää kivirekeä?

Olen hieman ihmeissäni tilanteesta ja olisin halunnut nähdä TPS:n pelaavan Kuuselan komennossa vielä ensi kaudella, sillä jatkuvuutta tuohon joukkueeseen olisi tarvittu. Ulkopuolisen silmään näyttää siltä, että kaikki palikat ovat kohdallaan TPS:n tulemista varten, mutta orastava kasvu katkeaa aina ennen kuin voidaan puhua mistään todellisesta.

Jos Maran motivaatio on loppunut, potkut olivat vain ja ainoastaan oikea päätös. Mikäli tahtoa olisi vielä ollut, on päätös minusta hätiköity.

Syksyinen viikonloppu

Maalla asiat ovat aina erilaisia ja niiden parissa joutuu melkoisiin kommelluksiin. Kävin kummisedän mökillä tuolla Vierumäen suunnalla ja olihan se taas melkoinen kokemus, eilen kävimme uistelemassa muutaman tunnin ajan ja tuli sieltä yksi hauen pulikka aina ylös asti. Iski keltaiseen Turus-Ukko vaappuun vaikka eilinen päivä oli muuten kohtuullisen laimea kalastuspäivä. Muikkuparvia ja isoja kaloja kyllä näkyi kaikuluotaimen näytöllä, mutta vain tuo yksi narahti koukkuun. Vedin sen ylös, mutta hauki taisteli vastaan vain nimeksi. Olisiko kylmä pohjoistuuli vaikuttanut, mutta syönti oli laimeaa kuten jo mainitsin.

Tosin vesillä on aina hauska olla. Edellisestä kerrasta onkin jo pidempi aika ja oli todella hauska päästä verestämään taitoja vaikkakin sitten vain järvilätäkössä. Olen niin sitoutunut tuohon mereen, että en osaa arvostaa järviä kovin korkealle vaikka hienoja nekin ovat. Vesi ja tunnelma vain on niin erilaista kuin merellä. Aallokko on matalaa, mutta terävää. Sellaista hakkaavaa, sillä kunnon aalloille ei ole tilaa syntyä. Ainoastaan tuollaisia pieniä aaltoja ehtii syntyä ja veneen pohjaan ne tuntuvat erityisen hakkaavilta. Sellaista rullaavaa aallokkoa ei pääse syyntymään, mitä merellä on. Aallokko on erilaista, se pitää vain osata huomata.

Vaikka minäkin olen elämäni ainaka ehtinyt kokea jos jonkinlaista ja puljata ties minkä asian kanssa, niin perjantai toi tullessaa kokemuksen mitä ei ihan jokaisella on. Ilta oli sujunut saunomisen, rapujen ja sukuloimisen merkeissä aina siihen saakka kunnes naapurin vävypoika päätti pistäytyä kylään. Eihän siinä mitään, mukava mies ja varmasti asiansa osaava, mutta niin vain onnistui töpeksimään kyläilemään tullessaan. Sisääntulo oli ainakin näyttävä, sillä harvalla on omaa hinaajaa. Puhumattakaan siitä, että onnistuu vielä ajamaan sen hinaajan kiville saunarannassa. Vauhti oli tietysti jo hiljainen, mutta kun tuollainen teräsrunkoinen vanhatyöalus on liikkeessa on siinä energiaa niin paljon ettei se pysähtynyt kiven kolahdukseen. Kolahti ja nosti selkäänsä sen verran, että pääsi liukumaan veden alaisen rantakiven päällä niin pitkälle, että lopulta asettui keinumaan kiven päälle potkurikuilunsa päälle. Siis kuvitelkaapa vanha teräksinen hinaaja metrin päässä rannasta kiven päällä keinumassa, sillä sellainen oli miehen sisääntulo.

Vahinkohan tuo tietysti oli, mutta siinä se pysyi. Ei lähtenyt mihinkään pelkällä konevoimalla ja kyllähän sen tietää, että hinaajassa on voimaa. Lopulta homma meni siihen, että minä ja kummisetä yritimme työntää hinaajaa pitkän parrun avulla irti rannasta, mutta eihän se siitä lähtenyt. Pari tonnia terästä keinuu kiven päällä, joka on löytänyt itselleen hyvän kolon aluksen pohjasta kölin ja ankkurikuilun välistä.

En tiedä miten pitkään sitä siinä yritettiin työntää irti, mutta lopulta oli pakko tunnustaa tosiasia ja riisua alaruumis paljaaksi ja mennä rantaveteen. Eihän se kovin kylmää ollut, mutta aika toivottomalta se urakka näytti. Siihen sitä piti mennä, keulan viereen työntämään. Taktiikka oli seuraava, samalla kun naapurin vävypoika käytti konetta, minä ja kummisetä heivasimme hinaajan keulaa puolelta toiselle. Tai no.. heivasimme ja heivasimme. Aina kun keula heilahti meistä poispäin työnsimme lisää vauhtia ja takaisin tullessa vedimme henkeä. Auttoihan se, ette usko miten hyvä tunne siitä tuli kun ensimmäisen kerran tunsi kuinka koko hinaaja antoi ymmärtää, että nyt lähdetään. Vielä viimeinen puristus ja koko komeus pääsi pälkähästä. Siinä sitä sai tuntea itsensä taas kovin miehekkääksi. Lihasvoimalla useamman tonnin hinaaja pois kiven päältä. Perhana!

Mitäs vielä.. opin syömään rapuja, eräs lypsäjä taisi iskeä minuun silmänsä. Kävin syysmarkkinoilla ja ratkaisin mielestäni Hiisivuoren käyttötarkoituksen. En nimittäin jaksa uskoa, että kyseinen vuori olisi mikään linnavuori. Tietysti se nousee 60 metrin korkeuteen ja on muutamalta sivuiltaan pelkkää pystysuoraa kalliota, mutta se yksi sivu onkin sitten niin paljon helpompi, että en usko sen olevan puolustuksellisesti kovin merkittävässä asemassa. Ihmisiä siellä on varmasti ollut, sen puolesta puhuivat jo kallion laella olevat rapautumat. Jäljet olivat juuri sellaista rapautumaa mikä syntyy kun paljaalla kalliolla pidetään nuotiota. Paljas kalliohan ei nimittäin kestä suoraa avotulta, sillä se rapautuu. Siitä irtoaa kallioliuksoja ja ennen niin tasainen pinta jää terävän rapautuneeksi.

Hiisivuoren laella oli ainakin kolme tuollaista suurempaa rapautunutta kohtaa ja kallion kulumasta päätellen ne olivat ikivanhoja. Tulen takia rapautunut kallio on heti rapauduttuaan teräväreunaista, mutta näissä kohdissa oli tapahtunut jo hioitumista. Terävät rapautumat olivat jo pyöristuneet, mutta paikat kyllä yhä erotti kun tiesi mitä katsoi. Toinen huomion arvoinen asia oli se, että Hiisivuoren laelta oli upeat näköalat kolmeen eri vesijärjestelmään. Minä rohkenen väittää, että kyseessä on ollut vartio- ja merkinantopaikka.

Niin ja jos joku kysyy, niin minä olen rikas laivanvarustaja Lauttasaaresta.

Merisää ja mahdollisuudet voittoon

Keskiviikko ja kyllä alkaa jo jonkin verran kuumottaa. Illalla pitäisi alkaa Suomen toiviotaival kohti Afrikkaa. Odotan melkoisella jännityksellä onnistuuko tuo TV viitosen aloitus ja alkaako kanavapaikka kympiltä näkyä liikkuvaa kuvaa Huuhkajista. Olisi aika upeaa, sillä muuten mennään Radio Suomen ja merisään kanssa, jostain kumman syystä Yleisradiossa saadaan merisäätiedotus yhdistettyä aina jalkapalloon.

Suunnittelin pitkään minkälaista purkinaa halusin ottelun ajaksi. Helpointa olisi tietysti pussillinen jonkin sortin sipsejä, mutta eivät kiinnosta. Liian yksinkertaista eikä edes kovin hyvää. Ajattelin seuraavaksi kahdenlaista voileipää, leikkelettä tai savukalaa, mutta en viitsinyt käydä kaupassa. Tai noh, tuossa naapuriliikkeessä minä kuitenkin kävin ja ostin pullon juotavaa ja yrttipatonkeja. Eiköhän niissä ole tarpeeksi pelin ajaksi.

En tiedä mitä ajatella Suomen mahdollisuuksista. Saksa ei ole hävinnyt kertaakaan MM-karsintapeliä vieraskentällä, mutta on aina olemassa se ensimmäinen kerta. Saksalta puuttuu muutamia ykköskentän miehiä, mutta siellä on kyllä reserviä täyttää puuttuvien miehien jättämät aukot. Kova se joukkue on, eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Suomen mahdollisuudet ovat pienet, mutta eivät mielestäni niin huonot kuin muutama vedonlyöntiyritys antaa ymmärtää. Ei sillä, että olisin ollut valmis laittamaan rahaa Suomen voiton puolesta, mutta minä en pelaakkaan uhkapeliä.

Huuhkajilla on kuitenkin kasassa pitkästä aikaa käytännössä kaikki parhaat pelaajat. Tietysti Taino on loukkaantunut ja Litmanen on muuten vain invalidi, mutta tuollaisiin on jo totuttu. Tietysti kumpaakin kaveria tarvittaisiin kentällä, mutta uskon heidän puuttumisellaan olevan pienempi vaikutus Huuhkajien peliin kuin Ballackin puuttuminen Saksan joukkueesta.

Parin tunnin päästähän se nähdään. Tulosveikkaus: 2-0 Suomelle.

On muuten hienoa tietää, että työpaikallakin on ihmisiä, jotka osaavat seurata linkkiä tämän blogin ääreen. Ihmeellistä vain, että keskellä työpäivää on aikaa surffata tyhjänpäivissä blogeilla.

Kaiketi kadonnut

Tekisi taas mieli kirjoittaa jotain fiksua, mutta olen unohtanut mitä se voisi käytännössä ollut. On kuin kasvaisin tyhmemmäksi ja välähdyksiä älystä on yhä harvemmassa. Mihin niin kovasti arvostamani päättelykyky ja nokkeluus on kadonnut?

Olen varma, että minulla oli niitä joskus. Kadonnut vai hävinnyt, löytäjälle kiitosta ja kunniaa.

Aivopesty

Hämmentävää miten syntiseltä tuntuu juoda limonadia, jossa on aitoa sokeria. Tätäkö se on kun on aivopesty terveellisillä elämäntavoilla?

Suuri aalto ja muita klassikoita

Voiko viikonloppu alkaa paremmin? Minulle tuli täysin puskista tuo Ateneumin uusi näyttely. En äkkiä osaa keksiä mikä olisi ollut yhtä yllättävä ja kiinnostava näyttely kuin nuo japanilaiset puupiirrokset. Tietysti Tutankhamonin kuolinnaamio tai joku muu vastaava, mutta tuossa on jotain käsittämättömän maagista. Ehkä Japanin kuuluisin kuva, Hokusain Suuri aalto, livenä. Niin.. aivan oikeasti omin silmin nähtynä!

En tiedä koska sinne menen, mutta sinne on kuitenkin mentävä. Tarkemmin sanottuna kaksi kertaa, sillä ainakin osan näyttelyn kuvista vaihdetaan puolessa välissä näyttelyä. Järkyttävän hienoa ja siistiä :D

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Koska tämä kirjoitus on jostain syystä hakukoneen suosituin linkki hakusanoille "Suuri aalto". Liitän ohessa linkin myöhempään kirjoitukseeni, joka on kirjoitettu näyttelyvisiitin jälkeen. Olkaa hyvä. Sivulla myös kuvat Suuresta aallosta ja Punaisesta Fujista.

Onnistuminen ja tavoite

Haa.. tiesin, että se viikon mittainen pään seinään hakkaaminen loppuu. Se loppuu aina, mutta sen loppumisen odottaminen on välillä yhtä tuskaa. Sitä se oli tälläkin kerralla. Onneksi perjantai oli taas maineensa veroinen päivä ja toi mukanaan yhden uuden asiakkuuden. Ensimmäinen uusi kotimainen asiakas, jolla on ihan oikeasti volyymia. Aivan törkeän hyvä fiilis kun varmistui, että he hyväksyvät tekemäni tarjouksen ja siirtävät volyyminsa meidän kautta kulkevaksi rahdiksi. Oli tuuletuksen paikka.

Samalla minulle tarjottiin töitä. Heidänkin yrityksessään on kuulema paikka hyvälle myyntimiehelle ja lupasin pistää tarjouksen korvan taakse. En minä ihan tosissani ole sitä harkitsemassa, mutta onhan se mukava tietää olevansa hyvä siinä missä tekee. Olen itse asiassa miettinyt, kuinka paljon olen eri henkilö asiakkaan kanssa puhuessani kuin olen toimistossa. Ainakin minä koen olevani käytökseltäni ja osittain olemukseltani toisenlainen henkilö, kuin se minkä toimiston väki minussa näkee. En yksinkertaisesti voi vetää samaa roolia asiakkaan kanssa puhuessani kuin toimistolla. Jälkimmäisessä pystyn huoletta olemaan se tyhmä kaveri, joka ei tiedä oikein mistään mitään, mutta vieraalle ihmiselle ei sellaista voi näyttää. On oltava asiallinen, ystävällinen ja ennen kaikkea kuolettavan varma omasta itsestään ja tekemisestään. Jos ei ole, niin silloin se homma todella on sitä pään hakkaamista.

Olen joskus miettinyt aika paljonkin mikä on tärkeintä ihmisten kanssa työskennellessä ja olen tullut siihen tulokseen, että se on kontaktin saaminen. Siitä ainakin minun tapaamisissani pohjimmiltaan on kyse, vaikka kyllä minä itsekin välillä unohdan mitä olen tekemässä.

Ajanhermolla säröistä huolimatta

En osaa sanoa missä suhteessa mikäkin vaikuttaa, mutta monta asiaa painaa mieltä ja olen huomannut olevani varsinkin tällä viikolla hajamielinen ja matalalla mielellä varustettu. Olisi paikallaan saada jonkin sortin onnistumisen tunnetta, etten tuntisi itseäni niin tarpeettomaksi tai turhaksi. Tällä hetkellä tuntuu kuin hakkaisi päätä seinään, ilman kipua. Pelkkää turtumista ja turhautumisen tunnetta.

Piristin itseäni vuokraamalla elokuvan. Charlie Wilsonin sota on kahden katsomisen arvoinen, ensimmäisellä kerralla se on osuva ja kutittaa hermopäitä sopivalla tavalla. Toisella kerralla se on vain hyvä. Kolmatta kertaa en usko, että se enää kantaa vaikka hyvä se silti on.

Tänään muuten tuli tilaamani astrologia kirja, The Heavenly Writings. En ole vielä edes avannut sitä ja näyttää ettei se tule ihan heti luettua, mutta on hieno olla olemassa. Kyseessä on Francesca Rochbergin kirjoittama kirja muinaisen Mesopotanian uskomuksista, horoskoopeista ja tähtitieteestä. Alaotsikko on Divination, Horoscopy, and Astronomy in Mesopotamian Culture mikä varmasti kertoo englantia osaaville tarkemmin mistä kirjassa on kyse. En ole kovin luottavainen horoskooppien suhteen, mutta tuo on hieno lisä aikaisemmalle ostokselleni Assyrian jumalista. Sivistän itseäni kadonneilla kulttuureilla, sillä olen mielelläni ajan hermolla.

En vieläkään mennyt keskustaan. Olin siihen liian masentunut.

Toivelista

On vähän väsy olo. Päivä oli aika syvältä ja ulkona sataa. Ei puhettakaan, että kävisin kaupungilla kuten olin vielä eilen suunnitellut. Ei yksinkertaisesti kiinnosta, vaikka asiaa kyllä olisi. Jos sitä menisi sitten huomenna. Ainahan se on olemassa.

Keikkalippu, ostoksia ja sushia. Siinä oikeastaan suurimmat suunnitelmat. Tietysti olisi vaikka kuinka paljon erilaisia ostoksia, mutta se sushi on jotain sellaista mitä minun tekee juuri nyt mieli. Edellisestä annoksesta on jo liian kauan.

Keikka on vasta myöhemmin, mutta sinne olisi kiva mennä. Ostoksia pitäisi tehdä jo aikaisemmin, mutta niitä on niin paljon etten haluaisi kovasti ajatella asiaa. Vuodenaika vaihtuu ja sen myötä pitäisi taas uusia vaatekertaa, mutta onhan se paikallaan. Tiedän sen täysin ja en ole kovin innoissani omasta habituksestani, mutta en viitsi ottaa sitä niin vakavasti. Kenties pitäisi, mutta enpä ole vielä ottanut.

Joka tapauksessa olisi tarkoitus käydä Tallinnassa tämän syksyn aikana. Viimeksi sieltä löytyi oikein hyvää viskiä ja tällä kertaa voisin etsiä kenkiä ja parfyymia.

Avautumista ja haavekuvia

Tänään tuli jälleen uusi koodi joka pitäisi opetella ulkoa. Etuoveen oli ilmestynyt elektroninen koodilukko ja minulla ei ollut aavistustakaan mikä sen oikea koodi. Asiasta oli tullut tiedote viime perjantaina, mutta enpä ollut sitä lukemassa ja siksi olin hetken aikaa ihmeissäni. Tajusinpa kuitenkin kokeilla avainta ja hyvin se aukesi ja nyt tiedotetta lukiessani selvisi, että avaimella se aukeaa tulevaisuudessakin. Tympii vain pikkuisen tämä koodien jatkuva tulviminen, en edes muista montako koodia minun pitäisi muistaa ulkoa selviytyäkseni tässä maailmassa.

Linnustuskausi alkoi parisen viikkoa sitten ja en ole käynyt kertaakaan linnustamassa. Itse asiassa koko asia on niin jäissä, että koko homma taitaa jäädä tältä vuodelta väliin. Tosin ei siinä olisi mitään uutta kun kerran en ole käynyt haulikon kanssa ulkoilemassa vuosikausiin. Kaikki riippuu siitä veneen puuttumisesta, en yksinkertaisesti pääse millekkään kallionluodolle piileskelemään ja houkuttelemaan merilintuja ampumaetäisyydelle. Haitanneeko tuo kuitenkaan. Veri ei vedä niin kovasti merelle, että oikeasti tekisin asian eteen mitään. Uskon nimittäin aika vahvasti siihen, että jos jotain oikeasti haluaa niin sen kyllä saa toteutumaan.

Tällä hetkellä tuo merilinnustus ei kuitenkaan ole se tärkein prioriteetti. Ei edes top3:ssa, mutta olisihan se silti hauskaa. Käydä ulkona, tähyillä auringonlaskuun ja ampua haahkoja. Hitto.. nyt alkoi kuumottaa kun muistaa miten hauskaa se oikeasti on. Sitä paitsi, haahka on kaunis lintu ja maistuu hyvältä. Tästä seuraakin se, että on matkani Kauppahalliin tutkimaan löytyykö sieltä tummanpunaista haahkanlihaa. Nam!

Lista hankinnoista ja tekemisistä

Viikonloppu oli hauska ja erilainen. Kannatan kovasti pidennettyjä viikonloppuja vaikka niitä onkin aivan liian harvoin. Tämäkin oli oma-aloitteisesti keksitty ja omasta pussista pidetty. Ei kuitenkaan harmita.

Viikolle ei pitäisi olla mitään ihmeellistä tiedossa. En ainakaan osaa ajatella mitään merkittävää. Elokuvissa voisi käydä jos siellä on mitään säädyllistä, epäilen, tai jos oikein innostuu niin jossain taidenäyttelyssä. Olen halunnut sellaiseen jo useamman viikon, sillä edellisestä on taas muutama kuukausi. Amos Andersonin museossa on muistaakseni akvarelleja, mutta en ole ihan varman sytynkö minä niille nyt. Sinebrychoffin museossa olisi myös hauska käydä.

Aktiviteettiä olisi tietysti myös sen tuolin kanssa. En millään löydä hyvää työtuolia itselleni. Sellaista mikä sopii saumattomasti ikivanhaan Bilnäsin kirjoituspöytään. Listalla alkaa muutenkin olla taas kaikenlaista hankittavaa.