Politiikan värimaailmassa

Kohta on eurovaalit, kuulema. En ole kovin varma mikä on virallinen vaalipäivä, sillä en ole perehtynyt saamaani ilmoitukseen riittävän tarkasti. Todennäköisesti tulen tällä kertaa kuitenkin äänestämään etukäteen, sillä jos olen oikeassa vaalipäivän suhteen, olen todennäköisesti muualla. Äänestämässä ajattelin joka tapauksessa käydä, sillä 100% äänestyshistorian voi rikkoa vain kerran, eikä se ole tällä kertaa.

Kyllähän tuo tämän kertainen vaali tuntuu kovin kaukaiselta. On vaikea nähdä mitä minun ääneni saa aikaiseksi koko maanosan kattavan poliittisen järjestelmän puristuksissa. Todennäköisesti hyvin vähän. Tosin jos sen jättää käyttämättä, niin ei se vaikuta senkään vertaa.

Olen yrittänyt miettiä, miksi äänestysinto ei ole ennakkoasetelmien perusteella kovinkaan korkea. Arviot liikkuvat koskenkorvan volttimäärän tietämillä, eikä se taida olla mikään huono veikkaus. Asia on oikeastaan aika helppo perustella, sillä koska poliittiset puolueet ovat oikeasti osanneet puhutella kansaa? Siis siten, että ihmisiä on oikeasti kiinnostanut mitä sanottavaa heillä on. Minä en osaa sanoa yhtään hyvää arvausta tähän, mutta varmasti sellainenkin aika on joskus ollut.

Todennäköisesti Kokoomuksen ja Perussuomalaisten voittokulku perustuu juuri sille, että heidän sanoma on kääritty kääreisiin jotka puhuttelevat. Kokkarit puhuvat puhtaasti mainoksilla ja kyllähän se toimii. Ei kait Valion maitokaan olisi kilpailijoitaan suositumpaa, ilman mainoksia. He pelaavat hyvin tehokkaasti mielikuvilla, enkä minäkään oikein tiedä, mitä he oikeasti lupaavat tekevänsä. Kaiketi jotain hauskaa ja kiiltävää?

Perussuomalaiset sen sijaan toimivat samalla tavalla, mutta eri väreissä. Herra Soini on brändännyt itseään jo vuosien ajan tietyyn malliin ja luonut sillä vahvan uskottavuuden. Kun asiaa tarpeeksi kauan toistetaan, siihen aletaan uskoa. Varsinkin kun ihmiset huomaavat, että muutkin ostavat saman ajatuksen kun hänkin ostaa. Soini tarvitsee ympärilleen kaksi tai kolme opetuslasta, fiksuja ja mediaseksikkäitä ihmisiä luomaan mielikuvaa laajemmasta kannatuksesta. Siinä kun Perussuomalaiset onnistuvat, nousee neljän suuren puolueen ryhmä viiteen.

Mutta siis mitä Perussuomalaiset oikeasti lupaavat? Ei aavistustakaan, eniten on puhetta rasismista ja EU:n typeryyksistä. Hankala näitä on uskoa kun en ole rasisti ja toiseksi EU on mielestäni yksi onnistuneimmista poliittisista yhteisöistä lähihistoriassa.

Mihin sitten olen kallellani? Suunta on selvä, mutta kurssia ei ole vielä lyöty lukkoon. Todennäköisesti haen ehdokkaita sieltä sinisen ja vihreän välimaastosta. Vihreillä on hyviä ideoita, mutta myös asioita joissa olen omasta mielestäni niin paljon enemmän oikeammassa kuin keskiverto vihreä. Samaa voisi sitten sanoa niistä sinisistä. Siellä on kanssa ihan hyviä ajatuskuvioita, mutta hemmetti mitä soopaa sieltäkin suunnalta välillä tulee.

Punaisista en viitsi tässä edes puhua enempää, muuta kun kehoitan heitä hankkimaan kompassin.

Ajatusleikki

Mietin taas tapani mukaan asioita ja jäin pohtimaan meribiologiaa, tarkemmin sanottuna valastutkimusta. Tiedän, että tällä hetkellä tehdään eri puolilla maailmaa tutkimusta siitä, missä päin valaat liikkuvat ja missä niiden muuttoreitit kulkevat. Siis käytännössä merkataan valas GPS-paikantimella ja seurataan sen liikkeitä sateliitin välityksellä parista tunnista aina useisiin kuukausiin. En ole kovin perillä tutkimuksen aikataulutuksesta, mutta noin olen asian ymmärtänyt.

Tuollainen GPS-tutkimus on tietysti aivan loistava tapa lähestyä asiaa ja antaa taatusti tarkkaa paikkatietoa yksittäisten valaiden liikkeistä. Tämä tietysti antaa suuntaviivoja myös koko lajia kohtaan, mutta historiaa se ei kerro. Sehän on käytännössä mahdotonta, mutta tiedän miten menneisyyteen voisi saada eräänlaisen ikkunan.

Onkohan kukaan muu tullut ajatelleeksi, että entisaikojen valaanpyyntialuksien lokikirjoista voisi löytyä erittäin arvokasta tietoa? En ole historioitsija, enkä edes biologi, mutta metsästystä olen harrastanut. Lisäksi tiedän merenkulusta sen verran, että lokikirja pitää sisällään kaikki laivan kohtaamat kiinnostavat asiat. Valaanpyyntialuksella jokainen saatu valas merkitsi rahaa, siis puhdasta liikevoittoa ja kyllä minä kirjaisin erittäin tarkasti ylös missä, milloin ja minkälaista saalista on aluksella saatu.

Sitäpaisti jos minä tekisin valaanpyyntiä elääkseni, rakentaisin mahdollisimman tarkan tietokannan siitä, mistä saalista löytyy. Seuraavalla pyyntiretkellä suunnistaisin suoraan niille seuduilla, joista saalista on aikaisemmin saatu. Ei mitään laivaa voi yksinkertaisesti lähettää merelle haahuilemaan, ilman tarkkaa suunnitelmaa. Sellainen maksaa rahaa, sillä laivoissa on aina kiinni niin suuria pääomia, että jokainen liike pitää pystyä perustelemaan varustamon kirstunhoitajalle.

Kaikki tämä on osaltani puhdasta arvausta ja mielikuvitusta, sillä minulla ei ole esittää ainuttakaan faktaa arvailujeni perusteeksi. En todellakaan tiedä, onko vanhoja valaanpyyntialuksien lokikirjoja ylipäätänsä missään tallessa. Saati sitten sitä, onko niihin kirjoitettu mitään informaatiota yksittäisistä valaista. Se on kuitenkin fakta, että niihin on kirjoitettu aluksen reitti ja sen muutokset. Jo puhtaasti tämän tiedon perusteella pystyisi tekemään eräänlaisen reittikartan siitä, missä entisaikojen valaanpyytäjät ovat purjehtineet saaliin perässä. Yksistään tämä tieto voisi olla arvokasta.

FC TPS TV kertakaikkiaan!

Täydet pisteet Turkuun FC TPS:n TPS TV:stä, se on upea ja varsinkin tuo TPS-IFK Mariehamn 24.5.2009 otteluraportti. Se käytännössä alkaa vasta sitten kun kotimainen jalkapallolegenda Pasi Rautiainen pääsee vauhtiin.

Jalkapallo herättää tunteita ja aiheuttaa liikenneonnettomuuksia. Tänään parin tunnin päästä alkaa kahden mesarin kohtaaminen, se UEFA CL -finaali mistä kirjoitin jo eilen. Pokaali menee Espanjaan.

Katsokaa se TPS:n video, se on loistava!

Savukinkkua ja jalkapalloa

Huomenna pitäisi katsoa telkkarista jalkapalloa, siellä näytetään Roomassa pelattava Mestareiden liigan finaali. Todennäköisesti perhanan kiva peli, vastassa kuitenkin kaksi erittäin kovaa ja hyökkäävää jalkapalloa. Henkilökohtaisesti pidän Barcelonan joukkuetta pienoisena ennakkosuosikkina, mutta mistä sitä tietää. ManU on suoraan sanottuna perhanan kova joukkue, eikä varmasti tule peruuttelemaan. Eikä siihen ole mitään syytä, hyökkäys on aina ollut paras puolustus ja tulee olemaan sitä myös huomenna.

En lähde arvuuttelemaan kumman joukkue pelaa parempaa puolustusta, sillä en ole siihen täysin pätevä. Maalivahdit ovat ainakin kohdallaan ja puolustuksessa on osaavia kavereita. Vaikka lehdet tietävät kertoa, että mestaruus voitetaan keskikentällä. Hitostako näitä tietää, minä odotan vain hyvää ja viihdyttävää ottelua. Ruokatarjoilusta en ole vielä päättänyt. Jääkaapissa on perkuleen hyvää savukinkkua.

Linjavetoja

Vierastan ajatusta, että kirjoitan työelämän tapahtumia tälle blogille, sillä en tiedä kuka tätä oikeasti lukee. Muutamat IP-osoitteet tietysti tunnistan, mutta valtaosa kävijöistä on minulle pimennossa. Tiedän, että edellisen työpaikan ihmisiä on ainakin lukemassa, siitä pitää huolen vekkuli osoiterivi, mutta muuten suurin osa kävijöistä on pelkkiä numeroita. Siksi yritän pitää aiheeni jossain muualla kuin aiheissa joista joku voi tunnistaa itsensä. Vierastan jotenkin sitä ajatusta, että tuttava X lukee kommenttini ja vetää niiden perusteella liian suoria johtopäätöksiä.

Olen kuitenkin huomannut, että tämä uusikaan työpaikka ei ole mikään onnen ihmemaa. Itseasiassa henkilökemiat eivät sovi toisiinsa aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi edellisessä paikassa. En ainakaan tajunnut siellä samankaltaista ryhmittäytymistä kuin nykyisessä yrityksessä. On hieman typerän tuntuista navigoida ympäristössä jossa on, laskutavasta riippuen, kahdesta viiteen eri klaania. Siitä seuraa väistämättä tilanne, että joutuu harkitsemaan tarkasti mitä sanoo ja kenelle sanoo, ettei tule astuneeksi toisten varpaille. Walking on eggshells, as they would say in the happy island kingdom of England.

Keittiöpsykologian kurssin käyneenä, uskoisin suurimman syyn olevan työporukan ikäjakaumasta. Keski-ikä on todennäköisesti karvan alle 30-vuotta ja suurimmalla osalla on kyse, jos ei aivan niin lähes, ensimmäisestä työpaikasta. Kaikki ovat hieman varovaisia siitä omasta osaamisestaan ja siitä aiheutuu ihan turhaa pingottamista. Suurin osa ei osaa / uskalla sanoa suoraan ja ne jotka osaavat, eivät osaa suhteuttaa sanomistaan toisten korville sopivaksi. Tämä aiheuttaa väistämättä ristiriitoja ja sitä kautta klaaniutumista, sillä ihmiset hakevat turvaa samanhenkisistä yksilöistä.

Liian suoraan kommentointiin olen tietysti syyllistynyt itsekin ja aiheuttanut siten lauman sisäistä ristivetoa. Toisaalta minkäs luonnolleen mahtaa ja myönnän ensimmäisenä, että minulla on todella lyhyt pinna kaikelle typerään säätämiseen liittyvälle toiminnalle. Unohdan usein, että olen - ihme kyllä - yksi seurueen senioreista ja todennäköisesti kestän huomattavasti kovempaa kieltä kuin muut ihmiset. Tähän minun pitää kuitenkin tarttua aktiivisemmin ja oppia täyttämään asemani huomioimalla toiset hieman paremmin. Olkoon se yksi niistä tavoista, joilla voin vähentää sitä ristivetoa.

Sukellusveneitä ja tiikeriravun pyrstöjä

Tänään lauantaina on televisiossa tulossa yksi hienoimmista sotaelokuvista, mitä on koskaan tehty. Saksalainen sukellusvene-elokuva toiseen maailmansotaan sijoitettuna, ei vain yksinkertaisesti voi olla huono filmi. Das Boot on ainakin minun kirjoissani yksi niistä klassikoista, joista olen halunnut myös oman kopioni. Siitä syystä tämän illan TV näytös tulee todennäköisesti menemään ohitse. Elokuva on osaltani jo nähty sen verran monta kertaa, että mitään pakottavaa syytä sen katsomiseen ei ole.

Sitä paitsi, taidan muutenkin hakea vuokraamosta tälle päivälle jotain muuta katsottavaa. Suunnitelmaa sen osalta minulla ei kuitenkaan ole, mutta eiköhän sieltä jotain löydy. Itse asiassa olisin halunnut pitää elokuvapäivän jo torstaina, mutta se jäi pitämättä. Torstai meni osaltani käytännössä kokonaan työhön liittyvissä askareissa. Pidin kolleegan kanssa soittopäivän ja sen jälkeen matkasimme koko porukan kanssa espanjalaishenkiseen ravintolaan illalliselle.

Ruoka oli oikeastaan ihan hyvää, mutta ei missään nimessä erityisen mainittavaa. Yhdistävä tekijä tuntui olevan se, että kaikkien annoksista puuttui se jokin tietty, se viimeinen silaus. Minulla oli pääruoka tiikeriravun pyrstöjä pekoniin käärittynä ja tuoksu oli todellista ruokaa parempi. Hyvää se tietysti oli, mutta mikään mestariteos, se ei ollut. Vahva kolme tähteä viidestä. Viini oli kuitenkin hyvää ja valinnat onnistuneita.

Elämää rahoitusmyrskyn keskellä

Onnittelut Ukrainaan, FC Shaktar Donetsk voitti UEFA Cup finaalin siinä muodossa, missä me sen tunnemme. Kisaan on tulossa muutoksia tulevalle kaudelle ja siksi tämä voitto jää osaltaan jalkapallo historiaan. Osittain tietysti myös siksi, että pokaalia ei ole koskaan aikaisemmin viety Ukrainaan. Hieno saavutus ja merkitsee varmasti paljon koko Itä-Euroopan jalkapalloilulle.

Toisiin asioihin. Olen kohtuullisen varma, että tämä viimeisten viikkojen pörssikurssien nousu on väliaikaista. Sijoitusslangilla kerrottuna eräänlaista rekyyliä, sillä en usko talouden perusteiden olevan vielä siinä kunnossa, että nousu on perusteltua. Katsoin mm. eilen graafeja kuinka talous- ja kuljetusvolyymit ovat sukeltaneet viime vuodesta ja se syöksy ei ole vielä pysähtynyt. On tietysti selvää, että se on tasaantunut jonkin verran, näin sanoi eilen pääministeri Vanhanen, mutta suunta on vielä alas. Itse asiassa Vanhasen sanoin, pitä tapahtua todellisia ihmeitä jos syksyllä näyttää paremmalta kuin tällä hetkellä. Minä en usko niihin ihmeisiin. Tietysti Amerikan suuntaan on ollut ihan muutaman viikon sisällä hentoa piristymistä, mutta kyse ei todellakaan ole mistään massiivisesta.

Ensi syksy tulee todennäköisesti olemaan se kaikkein synkin aika tämän katastrofin aikana, mutta ehkä sen jälkeen tulee tasainen pohja vastaan. Perustan väitteeni syksyn osalta siihen, että irtisanomiset ja pakkolomautukset todella realisoituvat vasta kesän jälkeen. Näin ainakin minun vainu sanoo tästä asiasta, joku viisaampi saa aivan mielellään väittää vastaan jos uskaltaa.

Olen joka tapauksessa siirtymässä kohti päätöstä, että aloitan taas usean vuoden tauon jälkeen suorat osakesijoitukset. Siihen syynä on osittain oma parantunut talous, mutta myös usko tulevaisuuteen. Näillä summilla, jotka tulen tähän seikkailuun käyttämään ovat äärettömän pieniä kansantalouden mittakaavassa. Siitä huolimatta, kyse on kuitenkin minun omista säästöistäni, eikä niitä todellakaan ole tuhlattavaksi asti. Tämä pakottaa minut väistämättä ajattelemaan asioita usean vuoden perspektiivillä ja toimimaan varovaisesti. Hyvä niin, liika yltiöpäisyys kun on yksi perisynneistäni.

Tein lyhyen listauksen yrityksistä, jotka herättävät kiinnostusta minun silmissäni. Ohessa lista aakkosjärjestyksessä:

- Fiskars
- Fortum
- Nokia
- Nordea
- Ponsse
- Sampo
- Talvivaara
- Vaisala

En ryhdy kommentoimaan koko listaa, mutta haluan nostaa esille muutamia yrityksiä ja perustella kiinnostustani. Fiskars on minulle kohtuullisen outo sijoituskohde, sillä en ole hirveästi perehtynyt yrityksen sisuksiin. Toisaalta kyseessä on yritys, jolla on juuret syvällä Suomen historiassa. Neljä liiketoiminta-alaa tuo vakautta yritykseen ja brändinä Fiskars on Suomen arvostetuin. Taustalla on myös valtakunnan kovinta liiketoiminta osaamista ja uskon yrityksen selviävän tästäkin talousmyrskystä. Mahdollisen sijoituksen luonne on pääoman suojaus.

Fortum ja fortumin osingot. Kaksi sanaa jotka säväyttävät jokaista suomalaista. Minä haluan niistä osuuteni ja siksi tämä tulee olemaan erittäin todennäköinen sijoituskohde. Lisäksi kun muistetaan se, että moderni elämäntapa perustuu sähkölle, on kohtuullisen selvää omistaa Fortumia. Tietysti yrityksellä on Venäjän riskinsä, mutta olen valmis hyväksymään ne.

Ponsse on eräänlainen musta hevonen. Suora lainaus yhtiön kotisivuilta: "Koneita valmistui 74 % vähemmän kuin vertailukaudella. Liikevaihto pieneni konsernissa ensimmäisen kvartaalin aikana 50 %:ia. Suurin liikevaihdon pieneneminen tapahtui uusien koneiden myynnissä ja tietojärjestelmäliiketoiminnassa.". Todella karua luettavaa, mutta lukekaapa tämä: "Neuvottelutuloksen mukaisesti Suomen organisaatiosta väheni 158 työpaikkaa ja koko henkilöstölle neuvoteltiin täysimääräiset lomautukset. Lomautukset ovat jatkuneet koko katsauskauden ajan. Henkilöstöryhmistä ainoastaan tuotekehitys, myynti ja huolto ovat olleet täysiaikaisesti töissä ensimmäisen neljänneksen aikana.".

Tuo jälkimmäinen kappale tuo kuitenkin uskoa parempaan. Näin toimii viisas yhtiö tälläisessä kriisissä! Kehitetään tuotetta yhä paremmaksi ja sitähän Ponssen koneet ovat olleet jo pitkään. Henkilökohtaisesti näen tämän ainutkertaisena tilaisuutena ostaa erittäin hyvää yritystä, merkittävällä alennuksella. Voinhan minä tietysti olla väärässä, mutta kyse onkin vain omista säästöistäni. Sijoituksen luonne pitkäaikainen tuotto-osake.

Talvivaara on siinä mielessä hauska ja mielenkiintoinen yritys, että en ole koskaan kuvitellut olevani mukana kaivostoiminnassa. Korkeintaan hassuja ajatuksia kullanhuuhdonnasta, mutta kyllä minulle käy kupari, sinkii ja koboltti. Varsinkin kun niitä on laskettu riittävän vähintään 24 vuodeksi, siinä ajassa ehtii tulla osinko jos toinenkin. Sijoituksen luonne: pääoman suojaaminen.

Valopäiden ympäröimänä

Olen viime aikoina joutunut kuuntelemaan, useiden eri ihmisten kertomuksia heidän parisuhteistaan. Tarinat pyörivät pääosin sen normaalin arjen ympärillä, johon minulla ei tietenkään ole suurempaa kosketuspintaa. Osittain tästä syystä olen hieman hämmentyneenä seurannut kertomuksia siitä, miten pienistä ja yksinkertaisista asioista parisuhteessa saadaan aikaiseksi kunnon riita. Onhan riiteleminen tietysti yksi tapa osoittaa toiselle, että suhteessa on tunnetta, mutta miksi hitossa pitää vääntää taistelua bussikorteista, sohvista, harrastuksista ja lenkkitossuista?

En osaa ymmärtää miksi väärän värisistä lenkkitossuista viitsitään pitää mykkäkoulua. Siis ihan oikeasti, ei puhuta kun parisuhteeseen on tullut uusi pari lenkkitossuja. Ymmärtäisin hyvin, jos esimerkkinä olevat asiat olisivat yhdestä ja samasta parisuhteesta, mutta kun ne eivät ole. Nostin esille useamman eri parisuhteen polttavimmat ongelmat, enkä viitsinyt edes erikseen pureutua siihen sekopäisimpään tarinaan.

Tiedän kyllä olevani kohtuullisen naivi ja romanttinen höpsö, kun keskustellaan ihmissuhteista, mutta ei parisuhteen tarkoitus voi olla riitely. Siis oikeasti tilanne, jossa ne harvat yhdessäolon hetket kuluvat riidellessä. Ei sellainen voi olla kenellekään terve kasvuympäristö, ei lapsille eikä aikuisille. Vielä kun ne riidan aiheet ovat oikeasti luokkaa, miksi et käynyt tänään kaupassa tai jätit bussikortin lataamatta. Sisäinen parisuhdeneuvojani haluaa usein kommentoida näitä tarinoita ääneen, mutta onneksi olen osannut pitää turpani kiinni. Toivon vain ettei kukaan valopää ole keksinyt tulla tänne. Jos on, niin menkää ensiksi itseenne, ennen kuin talletatte vihan siemenen minua varten.

Katsaus tämän hetken ajatuksiin

Onpa taas tunnelmat. En osaa oikein luokitella millaisia ajatuksia ja tuntemuksia minulla on tällä hetkellä. Kuuntelen toisella silmällä televisiosta kotimaista jalkapalloa, joka kieltämättä näyttää aika kamalalta. Ei tuollaiselle Kuopion areenalle saisi päästää ketään jalkapalloa pelaamaan, niin kauhealta se näyttää. Pallo pomppii kuin superpallo betonimyllyssä, eikä kumpikaan joukkue pysty hyödyntämään osaamistaan. Harmi, sillä tarvittaisiin hieman parempaa mainosta lajille, joka kärsii ennen kaikkea yleisökadosta. Toisaalta en minäkään ole käynyt kuin kerran pelissä, mutta en minä kannusta yhtäkään lähialueen joukkuetta.

Olen samaan aikaan väsynyt ja hereillä. Olin eilen sängyssä jo yhdeksn jälkeen, mutta katsoin neloselta elokuvaa merirosvoista. Olen nähnyt sen aikaisemminkin, mutta kun samassa filmissä yhdistyy meri, purjelaivat, merirosvot ja yksi filmiteollisuuden kauneimmista naisista, on pakko katsoa. Kaikkea sitä hypetystä elokuvan ympärillä, en ole aivan ymmärtänyt, sillä kyseessä on kuitenkin vain ihan hyvä raita. Ei sen kummempaa. Toisaalta, minä olen muutenkin niin syrjäytynyt tämän päivän pintaliidosta, etten ole asiasta edes ihmeissäni. Usein riittää, että elokuva on visuaalisesti upea ja se voittaa legendan maineen. Olkoot.. En viitsi avautua, sillä se ei ole sen arvoista.

Kesä on kohta täällä. Pelkään vain sen jäävän taas ohimeneväksi pyrähdykseksi. On vaikea kuvitella sen ajaksi mitään hienoa tai erikoista, sillä pidempää vapaata ei ole käytännössä kertaakaan. On siis aivan turha kuvitella, että kesän kuumasta tuulesta pääsisi missään vaiheessa kunnolla nauttimaan. Ehkä varastan muutaman viikonlopun kuten vuosi sitten ja koetan selvitä niillä. Selviänhän minä tietysti, mutta harmittaa se silti jonkin verran.

Rahattomuus on pahasta. En ole missään nimessä köyhä, mutta säästän käytännössä liian suuren summan ja ylpeys ei anna myöten summan pienentämiseksi. Tilanne on harmillinen, sillä joudun tekemään suunniteltua suurempia hankintoja. Itse asiassa olen asian kanssa jo myöhässä, mutta ehkä korjaan asian vielä tämän viikon aikana. Perjantaina aikaisintaan.

Tekisi mieli jäätelöä. Lakritsia ehkä.

Vakavista asioista olen miettinyt sitä Kiinan asemaa, tänään ja lähitulevaisuudessa. Olisi kiinnostava kuulla kommentteja siitä, mitä Kiinan osalta odotetaan aivan lähivuosien aikana. Vaikutelma on se, että Kauko-Idässä rakennetaan todellista lohikäärmettä. Taloudellinen mahti tulee takaamaan Pekingille aseman Maailman tärkeimpänä kaupunkina. Tämä asia on mielestäni jäänyt toistuvasti liian vähälle huomiolle, siitä huolimatta, että Kiinan talous on edelleen kasvussa. Käsittämättömät 8 % siitä huolimatta, että Euroopassa kärvistellään Toisen Maailmansodan jälkeisen ajan kamalimmissa talousluvuissa. Tajuaako joku oikeasti mitä tuo tarkoittaa?

"The debt of the Chinese government was about 20 percent of gross domestic product, compared with over 190 percent for Japan, close to 100 percent for the United States and 60 percent on average for the European economies." Lainaus samasta artikkelista kuin aikaisemmin.

Lohikäärme, oi lohikäärme..

Kuvia ja kävelyä

Kävin kävelemässä. Kallahdenniemen nokka on jäänyt minulta jostain syystä kokonaan kävelemättä ja oli siksi päivän tavoite. Lupasin itselleni, että käyn jossain missä en ole aikaisemmin käynyt ja otan kameran mukaani. Mitään todella ainutlaatuista en kävellessäni huomannut, mutta oli silti mukavaa päästä taas meren äärelle.

Koko retken tarkoitus oli käydä ulkoiluttamassa sitä kameraa. Sitä samaan pientä L12, mistä olen kirjoittanut ennenkin. Tälläkin kertaa se pilasi kymmenkunta kuvaa huonoon tarkennukseen. Harmi, sillä suurin osa epätarkoista kuvista oli "once in a life time" kuvia. Kolme poikaa oli soutelemassa ja se tarjosi muutamia todella hyviä kuvia. Sääli vain, että jokainen niistä on epätarkka, eikä niitä voi käyttää missään muodossa.

Pidemmällä niemessä sain kameran paremmin haltuun ja sain lopulta ihan kelvollisia kuvia. Ei mitään todella ainutlaatuista, mutta kerrassaan tyydyttäviä otoksi. Ehkä sitä ominta minua, sillä kuvat ovat mielestäni hyvin graafisia ja tavanomaisuudesta poikkeavia. Tiedän kyllä itsekin, että suuri osa ihmisista ei näe niissä mitään hienoa. Toisaalta minä pyrin siihen, että kuvani erottuvat. Hyvässä tai pahassa.

Viimeinen erämaa ja seikkailun synty

Eilen se sitten tuli, raju hyppäys pitkälle tulevaisuuteen ja samalla menneisyyteen. Star Trek oli yksinkertaisesti upea ja nousi välittömästi niiden elokuvien joukkoon, jotka haluan välttämättä nähdä toiseen kertaan. Ensimmäinen näytös oli niin täynnä energiaa, että pelkään menettäneeni siitä jotain. Tuntui kuin aivoihin olisi syöksynyt niin valtavalla nopeudella uutta informaatiota, että osa jäi väistämättä ulkopuolelle.

Kävin eilen elokuvissa työkavereiden kanssa. Lähdimme suoraan toimistolta kohti Kamppia ja löysimme itsemme elokuvasali kakkosesta. Elokuva oli, kuten jo sanoin, todella upea. Siinä oli jotain tuoreuden tuntua, mikä pakotti ajattelemaan alkuperistä sarjaa aivan uudestä näkökulmasta. Minulle se oikea Star Trek on aina ollut The Next Generation, enkä ole osannut arvostaa alkuperäistä sarjaa. Tämän uuden elokuvan suurimmaksi ansioksi voi laskea ehkä sen, että se herätti henkiin alkuperäiset sankarit. Kirk, Spock, Uhura ja muut ovat nyt lihaa ja luuta USS Enterprisen komentosillalla. Omalla tavallaan uskottavia henkilöitä.

Olihan se selvää, että elokuva toimi eräänlaisena esittelynä, introna uudelle miehistölle. Samalla se kuitenkin toi syvyyttä jo olemassa oleviin roolihahmoihin ja jollakin tavalla teki heistä todellisempia. Kirk ei ole enää pelkästään William Shatnerin muokkaama hunsvotti. Uusi näyttelijä Pine säilytti roolin ytimen, mutta muovasi siitä samalla selkeästi uuden kuvan. Samaan suoritukseen ylsi käytännössä koko näyttelijäkaarti, osa paremmin osa huonommin. Minulla on mielipiteeni onnistujista, mutta en lähde tässä suuremmin niitä erittelemään.

Kertakaikkiaan katsomisen arvoinen kokonaisuus. Saatan jopa mennä viikonloppuna uudestaan elokuviin. Star Trek kestää sen kyllä.

A view from the East

I must confess that Africa isn't one of areas of my key intrests. You never get good news from there, only reports about famine, war and poverty. The story is always the same, except the name of the country changes. I wonder if that is never going to change, or will it be the same as the Middle East conflict, that never seems to end. Suppose it benefits the major players, to have a constant power struggle at those geopolitical areas.

Altought.. it might all change in Africa. If I'm reading this report the way it's supposed to be read. The great peoples power of China has been pouring money in the dark continent for the past few years. And what is interesting, is that they are not only buying resources, but also investing on infrastructure. On sites that can't be shipped out: like hydro power plants, tv-systems and various roads. Of course most of these are linked with recourse gathering, but you still need to remember that these are permanent installations. When payed with Chinese money, they reflect the growing long term intrest towards the region, among the Chinese.

What will this mean for the common man? Nothing much, I suppose as we are slow to react on such things. We are just starting to realise that even a small businessman can do foreign trade and ship goods from China. The idea of Africa is just too complex for us to understand.

Mnt. Malminkartano

Taas tuli kiipeiltyä Malminkartanon huipulle ja takaisin, sinne ja takaisin. Yhteensä viisi kertaa. Nyt oli ensimmäinen kerta, että pystyin helposti kiipeämään täydet kuusi kertaa. En sitä kuitenkaan tehnyt. Olin huonosti motivoitunut ja luvannut itselleni vain viisi kierrosta. Periaatteessa minun pitäisi olla hieman pettynyt asiasta, sillä en tarttunut tilaisuuteen. Kuusi täyttä kierrosta on jossain määrin tavoite minulle, mutta tyydyin vain viiteen.

Toisaalta tuo ei sotke alkuperäistä suunnitelmaani mitenkään. Lähdin alkujaan siihen, että kuljen tuon reitin 3-4 kertaa tällä viiden kierroksen tuntivauhdilla. Nyt tänään oli neljäs kerta ja lupasin miettiä asiaa uudestaan, todennäköisesti yritän ensi viikolla täyttä kuutta kierrosta. Katsotaan sitä sitten viikon päästä, mutta juuri nyt on olo aika tyhjä.

Fyysisesti olen ihan kunnossa ja voimia riittää vielä vaikka mihin. En vain osaa oikein ajatella mitään järkevää, katson syrjäsilmällä saari elokuvaa. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Star Trek on kuitenkin vielä näkemättä. Olin täysin unohtanut, että perjantaina lähdin välittömästi sinne pohjoiseen. Leffa jäi siis katsomatta, onneksi asia on korjautunut hyvin. Lähdetään torstaina duunikavereiden kanssa tennariin.

Hyvä, mutta tyhjä reissu

Ei tärpin tärppiä, mutta muuten oli ihan mukavaa. Sai taas pitkästä aikaa olla vähän aikaa vesillä, vaikka eiväthän nuo järvet oikein mitään lopulta ole. Kyllä siellä kuitenkin tuuli ja oli märkää, lauantai oli kovin sateinen päivä ja kyllä siitä Vierumäen takana saatiin myös osansa. Välillä tuli vettä aivan kuin elokuvissa, mutta ei tullut juuri kastuttua. Veneessä kun oli perätuhdon ympärillä kuomu, joka eristi tehokkaasti elementeistä. Ainoa vain, että se teki veneestä todella tuuliherkän. Harvoin joutuu avovenettä ohjaamaan, noin hiljaisessa vauhdissa, yhtä antaumuksella kuin lauantaina. Se toimii kuin purje ja kääntää kyllä veneen todella tehokkaasti tuulen vietäväksi. Siis silloin kun vauhtia on alle kaksi solmua ja moottori käytännössä tyhjäkäynnillä. Kyllä se siitä heti oikeni kun kierroksia lisäsi, mutta se ei aja asiaa kun perässä on pari uistinta.

Kalaa ei todellakaan tullut mitään. Ei edes pientä tärppiä, mikä on hieman harmillista. Olisi tietysti ollut mukavaa saada edes jotain, mutta kun ei niin ei. Ainut merkittävä tempaus tuli siitä, kun ns. ykkösvapani sanoi leikin seis. Vaihdoin siihen siiman viime syksynä ja ilmeisesti talven käyttämättömyys ei ole tehnyt sille ihan hyvää. Siima meni luvattoman helposti kiepille ja sai lopulta aikaiseksi melkoisen sykkyrän. Siinä ei lopulta auttanut muuta kuin leikata kylmästi siima kahteen osaan ja jättää se sykkyrä jälkeen. Tietysti katkaisin siiman pieniksi pätkiksi ja jätin pätkät roskalaatikkoon, eikä tarvitse pelätä sen sotkeutuvan kehenkään kaulan ympärille. Siimaa tietysti vielä jäi, mutta on todennäköisesti käytävä hieman ahkerammin heittelemässä, että siitä saa turhat kierteet pois.

Muuten viikonloppuun kuului saunontaa ja muuta mielenkiintoista. Oli hyvä reissu, kuten tuonne suuntaan ylensä on.

Space, the final frontier

Nyt alkaa ihan oikeasti tulla tärinää. Perjantaina on uuden Star Trek elokuvan ensi-ilta ja minä menen katsomaan sen heti kun on mahdollista. En tietenkään pääse siihen ensimmäiseen näytökseen, sillä kun on typeriä rajoitteita, mutta 18:15 istun tikkana elokuvissa. Mukana on iso pussi sokeria, erilaisten karamellien muodossa ja kasvoilla on typerryttävän hassu virnistys.

Minusta Star Trek on aina hakannut Star Warsin 10-0. Se on vain jotenkin niin paljon uskottavampi sarja, jos tuo nyt on oikea adjektiivi sci-fi elokuvista puhuttaessa. Sitä on vaikea selittää mihin tuon uskomukseni perustan, mutta niin se vain on. En tietenkään harrasta mitään vakavaa fanittamista. Se on kuitenkin myönnettävä, että eräs siniseen star trek univormuun pukeutunut tyttö, on edelleen yksi eroottisimmista henkilöistä jonka tiedän. Mitähän hänelle muuten nykyisin kuuluu?

Olkoon se teille tiedoksi, että odotan kovasti perjantaita ja uutta elokuvaa. Siitä on kuulunut paljon hyvää, vaikka en ole aktiivisesti elokuvan valmistumista seurannut.

Suunnitelmat viikonlopuksi

Näpsäkkää hoitaa veroilmoituksien muutokset netissä. Ei ole aikaisemmin oikeastaan tullut mieleen katsoa sitä lappua läpi, vaikka tiedän itsekin sen olevan typerin tapa maailmassa. Yllättävän yksinkertaisista asioista voi saada palautusta ja minulla on nyt veto siellä vetämässä. Katsotaan miten niiden kanssa lopulta käy, mutta plussalle jäädään joka tapauksessa. Mutta siis tuollaiset palvelut ovat hyviä, kun ei tarvitse itse ravata missään virastossa. Voi vain istua sivistyneesti kotona ja näppäillä lukuja.

Viikonlopuksi tuli sitten yllättävä meno. Olin joka tapauksessa ajatellut lähteä käymään Lahden takana, mutta mitään konkreettista suunnitelmaa en asiasta ollut vielä tehnyt. Nyt tuli tekstiviesti asiasta ja lähden heti perjantaina kohti pohjoista. Tarkoituksena on katsoa JE:n konetta, saunoa ja käydä kalassa. Kuulostaa suoraan sanottuna ihan parhaalta viikonlopulta. Harmi vain etten etukäteen yhtään tiedä minkä verran voin ottaa kalastuskamoja mukaani, sillä todennäköisesti en ole koko päivänä toimistolla. On joku koulutus jossain ja sinne ei varmaan kannata ottaa virveliä mukaan. Uistimia voi tietysti ottaa, mutta kovin mielelläni ottaisin myös virvelin. Kuvittelisin, että samalla kun veneen perässä on uistimia vedossa, voisi keulasta kokeilla ihan heittämistä.

Ai niin, kalastusluvat voisi muuten maksaa tässä saman tien. Tuskinpa niitä kukaan kysyy, mutta en kaipaa sen kaltaista jännitystä. Sitä paitsi, kyseessä on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkä lupa uittaa uistinta.

Ei mitään yllättävää

Tänään on ollut veto poissa, en ole osannut innostua oikein mistään ja koko ajan olen vain halunnut kadota kartalta. Ajatuksissa on pyörinyt peruskysymys siitä, että kuulunko minä tähän yhteiskuntaan vai en. Tämän hetkiset tunnelmat ovat sitä, että harkitsen vakavasti kaiken jättämistä ja katoamista jonnekin kauas pois.

Tunnen kohtuullisen vähän yhteenkuuluvuutta ympärilläni oleviin ihmisiin, kuunnellessa heidän selvityksiä perhe-elämän kiemuroista. Omalla tavallaan varmasti palkitsevaa touhua, mutta ei tunnu yhtään kiinnostavalta. Ei varsinkaan kun tajusin tänään, että eräällä ikäiselläni tuttavalla on murrosikäinen lapsi. Siis ihan oma, eikä mikään laina. Ajatuskin hirvittää.

Televisiossa toivotetaan hyvää kiekkoiltaa, tarkoittaako se, että jääkiekkoa on nyt katsottava? Veikkaan, että Kanada voittaa Suomen 7-2. Olen asiasta aivan varma. Ihan typerää touhua kokonaisuudessaan.

Saatan itse asiassa mennä sänkyyn, vaikka kello on vain vähän yli yhdeksän illalla. Minua väsyttää ja tympii se tosiasia, että huomenna on taas aivan normaali päivä, mitään mullistavaa ei tule tapahtumaan. Typerää kun tietää etukäteen mitä tulee tapahtumaan, olisi kiva jos tulisi jotain uutta ja positiivisesti yllättävää.

Mikä on sopiva määrä?

Kävi mielessä, että pitäisiköhän käydä läpi ottamiani digikuvia ja tehdä niiden pohjalta kollaasi. Rakentaa jonkinlainen kokoelma niistä kuvista, joita oikeasti pidän onnistuneena. En usko, että siitä tulisi kovinkaan suurta kokoelmaa, mutta todennäköisesti siitäkin löytyisi oikeasti laadukkaita otoksia. Mistään maailman luokan otoksista en uskalla haaveilla, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Vastaavaa kokonaisuutta en ole muuten tainnut koskaan tehdä. Lähin vastaava löytyy peruskoulun kuvaamataidon ryhmän näyttelystä, jossa esittelin yhden vuoden otoksia paikallisen kirjaston näyttelytilassa. Hmm.. itse asiassa ajatus alkaa kuulostaa ihan hyvältä, pitäisi vain keksiä joku mukava pyöreä luku. Tarkka ennalta asetettu kokonaismäärä pakottaa valintoihin, ja ehkä se on sitä mitä minä valokuvaamisessa tarvitsen eniten. Normaalisti keskityn kerralla vain yhden session kuviin, enkä siksi osaa verrata niitä kokonaisuuteen. Oma taso kuvaajana jää tavallaan näkemättä, vaikka Flickrin sivulla onkin useita kuvia. Kaksisataa kuvaa on kuitenkin aivan liikaa, sillä niitä ei jaksa katsoa läpi yhdellä kertaa.

Pyörittelen mielessäni useita eri lukuja tätä kirjoittaessani, lähdin liikkeelle 52:sta, mutta se tuntuu liian suurelta. Muut vaihtoehdot ovat 48, 42 ja 36, joista viimeinen tuntuu aika rajulta. Sen eteen joutuisi oikeasti tekemään töitä ja käyttämään harkintaa. Varsinkin kun kollaasille ei ole tulossa mitään yhteistä teemaa. Muutama kuva nousee välittömästi mieleeni, mutta en usko niiden riittävän.

Eilinen oli palautuspäivä

Eilen lauantaina oli hyvä päivä, talouden tai ehkä tarkemmin hauskanpidon merkeissä. Pelasin taas uhkapeliä ja olin veikannut neljää eri otteluparia, englannin Valioliigassa.

- Tottenham Hotspur vs. West Bromwich Albion
- Manchester City vs. Blackburn Rovers
- Chelsea vs. Fulham
- Middlesbrough vs. Manchester United

Veikkasin kaikissa muissa kotivoittoa, paitsi Middlesbroughin osalta, jossa olin varma vierasvoitosta. Olin harvinaisen tyytyväinen, sillä jokainen veikkaamani ottelu päättyi juuri siten kun olin arvannut. Palautuskertoimet vaihtelivat 1,40 ja 1,72 välillä, mikä on minusta aika pahuksen hyvin. Käytännössä sain rahani takaisin lähes 50% tuotolla. Mikä on mielestäni kohtuullisen kivasti, kun pankki tarjoaa tällä hetkellä 12 kk:n määräaikaistalletukselle 2,30% tuottoa. Tietysti riskit ovat suuremmat, mutta näillä summilla olen täysin valmis hyväksymään ne.

Itse asiassa, olen joka tapauksessa päässyt +/- 0 tilanteeseen. Talletin syksyllä sen aikaisemmin mainitsemani 40 euron potin, netin pelitilille ja nostin sen saman summan takaisin muutama viikko takaperin. Käytännössä siis tällä hetkellä pelaan puhtaasti voitoillani ja vaikka menettäisin ne kaikki, olen silti hyvillä mielin. Tässä vaiheessa on kuitenkin myös syytä mainita, että pahimmillaan tallettamani potti kävi vain noin neljäsosassa alkuperäisessä. Tämä siis ei ihan oikeasti ole mitään varmaa touhua, joten varansa kannattaa pitää. Paremmalla harkinnalla olisin tietysti tuplannut sijoitukseni jo aikaa sitten, mutta kun ei malta toimia fiksusti, saa seurauksista myös kärsiä.

Menen edelleen aivan liikaa ns. perstuntuman kautta. Pähkäilen mielessäni mikä on minkäkin joukkueen mahdollisuus ja veikkaan aivan liian usein väärin. Näppituntumalta voisi sanoa, että ainakin 25% vedoistani menee ohi ja häviän rahaa. Tämä tosiasia pakottaa pelaamaan todella pienillä panoksilla ja siksi tämä onkin minusta niin hauskaa. Käytän puhtaasti niin pieniä summia, että niiden menettäminen ei vaikeuta missään muodossa henkilökohtaista talouttani. Lisäksi kun ryhdytään miettimään, niin missä muussa vapaa-ajan muodossa saa 40 eurolla ostettua jännitystä parhaimmillaan koko vuodeksi?