Joissakin kirjastoissa on vain parempi tunnelma kuin toisissa. Pienet sivukirjastot, tietysti puolustavat paikkaansa, mutta mitä hyötyä niistä on suurkuluttajalle? Päätöntä vaeltamista samojen kirjahyllyjen välissä, etsien vielä lukematonta aarretta. Kuinka epätoivoista se onkaan, kun kirjastosta on vaikeuksia löytää jotain kiinnostavaa. Kaikkein turhauttavinta on se, että löydät hakutietokoneelta haluamasi kirjan - toisesta kirjastosta. Mitä hyötyä siitä on, sillä harvoin tekee mieli maksaa pari kolikkoa siitä, että kirja tuodaan omalle lähikirjastolle. Koko kirjaston ajatus on ilmaisissa lainoissa, eikä se ihan tuolla tavalla toteudu.
Haluan lähikirjaston joka on tarpeeksi suuri ollakseen pääkirjasto. Siellä pisin matka on kirjaston varastoon, jos hakusessa on jokin harvinaisempi kirja. Sieltäkin sen saa usein muutaman minuutin odottamisella. Sellainen Pasilan kirjaston on pakko olla, siltä se ainakin näytti ja tuntui.
Viiden toista minuutin pysähdyksellä löysin välittämästi jotain kiinnostavaa. Iris Haikosen ja Erkki Teräväisen kirja Kartanon mailla - Sätereitä ja rälssimiehiä, kertoo suomen kartanoiden historiasta. Luin joskus Joensuun kirjastossa kirjan Viron kartanoista ja tämä oli aivan yhtä jännittävä. Arvatkaa vain löytyykö sitä tuosta naapurikirjastosta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti