Onnistuin kuitenkin löytämään sivun erään nettisivuja arkistoivan palvelun kautta ja sain pelastettua sieltä itselleni piirustukset 14 jalkaiselle purjehdusjollalle. Kyse on niin helposta rakenteesta, että todennäköisesti sen pystyisi rakentamaan kuka tahansa. Itse asiassa odotan sitä päivää kun minulla on ympärilläni sen verran tilaa ja aikaa, että pystyn oikeasti tekemään jotain vasaralla ja hyvällä sahalla. Tällä hetkellä siihen ei ole tilaa.
Jolla on tietysti perinteisesti nuorison purjealus, mutta jostain on aina syytä aloittaa. En halua pitää yllä harhakuvaa siitä, että olisin valmis välittömästi purjehtimaan 40-jalkaista purjealusta Cap Hornin kautta etelä-merelle. Toisaalta minusta on muutenkin hauska tehdä käsilläni jotain, siis aidosti konkreettista. Vaikka voihan se olla, että pidän enemmän itse siitä ajatuksesta, sillä paljon mitään en ole saanut aikaiseksi. Syyttääkö olosuhteita vai sitä, ettei ole järjestänyt niitä itselleen?
Olisiko syytä tarkastella itseään myös muista perspektiiveistä? Missä on onnistumisia ja missä parantamisen varaa, sekä tietysti onko kurssi asetettu oikein. Jälkimmäisen kanssa olen tietysti ehkä eniten hukassa, välillä tuntuu ettei oikeaa kurssia ole löytynyt vaan odotan jotain, jotain olematonta.
Helmikuussa on venemessut ja niillä pitäisi varmasti käydä. En odota niiltä kovin suurta, sillä ainakin viime kerralla suurin osa veneistä näytti aivan asuntovaunuilta. Ilman pyöriä, mutta muuten lähes täysin identtisiä. Karavaanaria minusta ei saa tekemälläkään ja siksi pelkkä ajatus asuntovaunusta Klockskärsbådanin ankkuripaikassa tuntuu tympeältä.
Uuden vuoden tina ei ole vielä paljastanut todellisia kasvojaa, enkä ole varma mitä se minulle lupaa. Onko se avain vai jotain muuta? Röpelöä siinä on aavistuksen enemmän kuin muutamana aikaisempana vuotena, mutta se jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti