Tarkoituksenani ei ollut kirjoittaa epilogia presidentti Bushille, mutta BBCNews tarjoaa mielenkiintoisen graafin George W Bushin kahdesta kaudesta. Siinä Bushin kaksi kautta käydään läpi hänen gallup kannatuksen kautta ja tulos oli jonkin verran yllättävää.
Jos lähdetään liikkeelle alusta, eli siitä kun Bush valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi. Hänen kannatuslukunsa oli noin 53 - 57 % kohdalla ja tätä voidaan pitää eräänlaisena perustasona, se ainakin tarjoaa hyvän perusluvun pohdinnalle. Tammikuusta syyskuuhun on tietysti kovin lyhyt aika, mutta mitään dramaattista presidentin kannatusluvuissa ei ole tapahtunut sinä aikana. Syyskuussa tietysti tapahtui se maailmaa mullistava WTC-isku, joka väistämättä näkyi kansan mielipiteessä. Hädän hetkellä tukeudutaan johtajaan ja kannatus on lähes Saddamin luokkaa.
Lähes 90 % kannatusluvusta on luonnollisesti vain yksi suunta ja on täysin odotettua, että kannatus lähtee hitaaseen laskuun. Se mikä minua ihmetyttää on kuitenkin se, että kestää yli viisi vuotta ennen kuin Bushin kannatus laskee pysyvästi alle 50 %. Se mikä tämän näyttää aiheuttaneen on hurrikaani Katriina ja New Orleansin lähes täydellinen tuho. Sen jälkeen ei ole päivääkään, että yli puolet amerikkalaisista kannattaisi presidenttiään. Toisaalta vielä tammikuussa 2006 näyttää gallupin perusteella siltä, että Bushilla olisi mahdollisuus kasvattaa suosiotaan, mutta helmikuussa tulee jokin takaisku. On ihmeellistä ettei BBC mainitse mitä sinä aikana on tapahtunut, mutta todennköisesti kyseessä on Lewis 'Scooter' Libbyn oikeudenkäynti. Kyseessähän oli skandaali, jonka mukaan hänen esimiehensä varapresidentti Dick Cheney oli valtuuttanut hänet valehtelemaan lehdistölle.
Tietysti tämä on pelkkä pohdintaa, mutta jokin yhteys tuossa varmasti on. Lehdistö on joka tapauksessa kansan silmä ja korva, eikä mikään ole poliitikolle tuhoisampaa kuin epäilys valehtelusta. Eniten minua puhuttelee tuossa uutisessa New Orleans ja sen aiheuttama trauma. Tällä hetkellä on selvää, että Yhdysvaltain hallinto epäonnistui alustavissa pelastustoimissa ja vuosia jatkuva kyvyttömyys saattaa kaupunkia taas jaloilleen, paistaa kirkkaana.
Presidenttien suosion pohjavirta juoksee hyvin pitkälle kotimaisten asioiden perässä. Olemme kaikki sen verran itsekkäitä, että olemme tyytyväisiä kun omat asiat ovat kunnossa. Yksinkertaista, sillä meillä ei ole kykyä nähdä kovinkaan pitkälle oman lähipiirimme ulkopuolelle. New Orleans on USA:n lähipiiriä ja sen olisi pitänyt olla Bushin prioriteetti. Nopea ja päättäväinen reagointi olisi saattanut pelastaa hänen toisen kautensa ja vakuuttaa olevansa sittenkin pystyvä presidentti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti