Kompromissia vältellen

On vaikea sanoa yhtä hyvää syytä miksi olen viime aikoina käyttänyt paljon aikaa ja energiaa metsästyskiväärin hankkimisen suunnitteluun. Reaalimaailmassa kiväärin ostaminen ei todellakaan ole kovin korkealla omalla hankintalistallani. Toisaalta, kyllä sillekin on paikka varattuna siltä listalta. Joten siinä mielessä tämäkään pohdinta ei mene täysin hukkaan. Vaikka typeräähän tämä on, kuolata jonkun sellaisen perään mitä ei aivan heti saa kuitenkaan hommattua.

Olen yrittänyt miettiä omaa luonteenlaatuani ja millainen minun mieltymykseni ovat metsästyksen suhteen. Kytännössä suurin, ja lähes ainoa, kosketuspinta minulla on merilinnustukseen. Siihen puuhaan, jossa kysytään ennen kaikkea kärsivällisyyttä olla aloillaan ja väijyä saalista. Tuollainen sopii luonteelleni lähes täydellisesti ja se varmasti tulee aina olemaan se tärkein pyyntimuoto, jota tulen koskaan harrastamaan. Siinä metsästys kuitenkin tapahtuu lähes pelkästään haulikolla ja kivääri on lähes tarpeeton. Olen muutaman kerran yrittänyt osua lintukiväärillä aallokossa uivaan haahkaan ja voin sanoa ettei se ole mitään varmaa touhua. On paljon helpompaa vain olla kärsivällinen ja odottaa linnun tuloa pyyntietäisyydelle. Haulikolla on niin paljon helpompi osua, kun matkakin on huomattavasti lyhyempi.

Mihin sitten ylipäätänsä edes tarvitsen kivääriä? En varmasti mihinkään, kauppahallista saa erinomaista lihaa ja vieläpä valmiiksi jalostettuna. Parempi kysymys onkin, että mihin minä metsästyskivääriä käyttäisin. Todennäköisesti edelleen siihen väijymällä tapahtuvaan pyyntiin. Koiraa en omista, joten sen avulla pyytäminen on mahdotonta. Hirvimetästys ei jostain syystä ole koskaan puhutellut minua. Sitä paitsi, se kysyy metsää ja hirviporukkaa, eikä minulla ole sellaisia. Ainoat hirvieläimet, jotka itse asiassa minua aidosti kiinnostavat ovat peura ja sitä pienempi metsäkauris.

Mikäli olen tulkinnut lakia oikein, pienriistaa ja metsäkaurista pystyy huoletta ampumaan samalla kiväärillä. Ilman, että kaliiperin valinnassa joudutaan tekemään kompromisseja. Joku valistuneempi voi tietysti korjata, jos olen väärässä. Peuran metsästys vaatii kuitenkin jo hieman järeämpää kalustoa ja perinteinen lintukaliiperi .222 ei taida enää riittää. Se on siis poissa kuvioista, jos haluan säilyttä mahdollisuuden aina siihen peuraan saakka. Sen sijaan hieman suurempi .243 Win näyttää paremmalta. Ainakin Lapua tekee patruunaa, joka riittäisi myös peuralle. Samalla kaliiperilla voi käyttää kevyempää luotia ja tiputtaa osumaenergiaa hieman pienemmäksi. Kuvittelisin, että se sopii paremmin pienemmälle riistalle. Tällä hetkellä tuo .243 Win tuntuu siltä kaliiperilta, joka sopii minulle ja minua kiinnostaviin käyttötarkoituksiin. Mikään hirvikaliiperihan se ei ole, ei missään nimessä, eikä varmasti vedä vertojaan Suomen suosituimmalle kaliiperille .308 Win. Toisaalta .308 Win on aivan liian suuri pienelle riistalle, enkä halua tässä tehdä kompromisseja. Huonoissa kompromisseissa ei ole koskaan tarpeeksi järkeä.



Oli miten oli.. onpahan tuokin asia nyt tullut pohdittua ja olen siinä taas aavistuksen viisaampi. En olekkaan aikaisemmin ihan tosissani asiaa edes jäänyt pohtimaan. Ei mennyt tämäkään päivä täysin hukkaan.