Piipahdin ennen lähtemistäni kahvilassa, edellisestä kerrasta on jo tavattoman kauan ja siksi oli hauska vain piipahtaa. Pysähdyin muutamaksi minuutiksi kaakaolle, chilisuklaakakulle ja hyvälle kirjalle. Suurimmaksi osaksi olen käynyt Strindbergissä (kuvassa), mutta tällä kertaa se ei vain houkutellut. Sitä paitsi, Fazerin kahvila oli vielä kokeilematta.
Sinne siis, sisäänkäynti on juhlallisesti kahdesta ovesta, joista tulin käyttäneeksi oikeanpuolimmaista. Ei sillä, että niillä olisi ollut mitään käytännön eroa, kunhan vain sattui olemaan lähempänä. Olin kieltämättä hieman yllättynyt kahvilan tilavuudesta. En ole tullut ajatelleeksi, että paikan on oikeasti oltava aika suuri ja olin siksi hieman yllättynyt. Lopullista mielipidettäni en ole paikasta vielä valmis kirjoittamaan, mutta yleisvaikutelma oli aavistuksen sekava. Tuntui kuin samaan liiketilaan olisi survottu vähän liikaa toimintaa. Strindbergissä pidän siitä, että se on kahvila, simppelisti kahvila.
Kaakao oli hyvää, mutta ei missään nimessä parasta kaakaota mitä olen saanut. Keskivertoa parempaa joka tapauksessa, ystävällistä palvelua, mutta siihen hintaan sen on pakko sitä ollakin. Chilisuklaakakku oli erittäin suklaista ja hyvin miedosti chilillä maustettua. Oikein hyvä, mutta erittäin suklainen. Tuohon yhdistelmään on käytännössä pakko ottaa iso lasillinen jääkylmää vettä, sillä muuten se suklaisuus on liikaa. Hauska paikka ja tulen varmasti käymään toisenkin kerran. Kantapaikka siitä kuitenkin tuskin tulee, sillä siihen se on yksinkertaisesti aivan liian kallis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti