Olen vältellyt kirjoittamasta Yhdysvaltojen uudesta presidentistä Barack Obamasta, koska on liian aikaista rakentaa hänestä oikeaa mielikuvaa. Kampanjapoliitikko on aina erilainen kuin se, jonka allekirjoituksessa on todellista voimaa. Tämä muuttui Obaman osalta eilen illalla Suomen aikaa. Tietysti tällä hetkellä on kulunut vasta alle vuorokausi uutta Obaman aikaa, mutta häneen kohdistuneita odotuksia on mahdoton yksilöidä. Suurin osa maailman mediasta odottaa häneltä lähes messiaanisia tekoja.
Olen aina pitänyt Yhdysvaltojen kielenkäytössä usein kuuluvaa lausetta, maailman johtamisesta itsekeskeisenä tyhjän puhumisena. Mutta kun asiaa tarkastelee avoimin silmin, siinä ei ole kyse pelkästä itserakkaudesta. Mikään muu valtio ei ole vuosikausiin, edes kyseenalaistanut tuota hokemaa. Kiina, Venäjä ja Intia ovat kaikki olleet hyvin kuuliaisesti hiljaa, ja pysyneet omilla vahvoilla alueillaan. Venäjä on ainoa, joka pelaa poliittisella painoarvollaan julkista peliä. Sitäkin kuitenkin vain hyvin rajatulla alueella, rankalainen visiitti Karibialla ei vielä merkitse yhtään mitään. Ei varsinkaan kun Yhdysvalloilla on yli 700 sotilastukikohtaa ympäri maailman.
En ole oikeastaan edes käsittänyt millaisesta mahdista me edes puhumme. Varsinkaan jos laskemme mukaan vielä NATO:n jäsenvaltojen omat yksittäiset asevoimat, niin kyseessä on jotain aivan käsittämättömästä. Niin kauan kuin tuollainen voima pysyy yhtenäisenä ja poliittisesti käyttökelpoisena, ei mikään muu taho pysty edes kuvittelemaan sen uhmaamista.
Tietysti kuvani on yksinkertaistettu, siinä ei ole mukana kaikkia muuttujia, mutta pohjavirtaa öljykään ei pysty muuttamaan. Tuota taustaa vasten, juuri eläkkeelle astuneen presidentti Bushin rooli saattaa muuttua. Hän teki strategisesti erittäin viisaan päätöksen miehittämällä Irakin, ja varmistamalla Yhdysvalloille öljyn riittävyyden vuosikymmeniksi eteenpäin. Sillä turvattiin USA:n sotilaallisen mahdin asema pitkälle tulevaisuuteen, ja siitä historia tulee vielä kiittämään Bushia.
Mikä on sitten Obaman asema ja tehtävä tässä maailmassa? Ensisijaisesti hänen on tietysti palautettava Amerikkalaisten tyytyväisyys omaan politiikkaansa. Se tapahtuu talouden vakauttamisella ja uusien työpaikkojen luomisella.
Amerikka on rakentanut itselleen vuosien saatossa, niin vahvan sotilaallisen mahdin, ettei mikään ulkonainen uhka sitä horjuttaa. Ainoa mahdollinen uhka voikin tulla Yhdysvaltojen sisältä. Sillä jos sosiaalinen peruskivi alkaa horjumaan, ei vahvinkaan muuri pysy pystyssä. Tässä Obaman pitää onnistua, vakauttamaan tavallisten Amerikkalaisten elämä. Siinä onnistuessaan, tulee hän kirjoittamaan nimensä Amerikan historiaan. Samaan kirjaan josta löytyy myös Bushin nimi. Hänen nimeään aletaan kuitenkin arvostamaan vasta, kun öljystä tulee todellinen puute.
Mitä tuo kaikki merkitsee Suomelle, pienelle ja itsenäiselle kansalle pohjoisessa? Kylmästi kolmeen jaettuna, Suomi kuuluu siihen harmaaseen viitekehykseen, joka ei ole Pohjois-Korea mutta ei myöskään Iso-Britannia. Oikeastaan ainoa konkreettinen side Yhdysvaltoihin meillä on Euroopan Unionissa ja sekin kiertotien kautta. Kyseessähän on Eurooppalainen yhteisö, joka on lupautunut suojaamaan eurooppalaisia intressejä. Toisaalta EU:n sotilaalinen voima perustuu täysin NATOon, sillä käytännössä kaikki Euroopan puolustusvoimat ovat NATOn joukko-osastoja. Käytännössä Eurooppaa puolustetaan NATOn joukoilla ja sen materiaalilla. Huolimatta siitä, että Suomi on pelkästään EU:n jäsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti