Osinkokuukaudet vuonna 2014

En tiedä olenko koskaan aikaisemmin todella kirjannut, että koska minä saan osinkija tililleni. Mielessäni ne ovat aina tulleet keväällä, mikä tietysti pitää paikkansa, mutta tämä kulunut vuosi on ollut erilainen. Suurin syyllinen on ollut tietysti dollariosakkeet, joita ostin ensimmäisen kerran vuosi sitten ja joiden määrää olen kasvattanut tämän vuoden aikana.

En ole tietoisesti pyrkimässä siihen, että saisin osinkoja jokaisena vuoden kuukautena, mutta olisihan se hauskaa. Toki pitää ymmärtää ja muistaa, että kvartaaleittain maksettavat dollariosingot ovat määrällisesti pienempiä kuin kerran vuodessa, mutta kyllä minä mieluummin otan ne kuin kerran vuodessa maksettavat. Pörssin osakkeiden luonteessa on toki suuria eroavaisuuksia. Helsingissä on paljon yrityksiä joiden liiketoiminta on syklistä, eikä tasaista osingonmaksua voi kuvitella. Vuodet eivät ole veljeksiä. Tosin kyllä sieltäkin sellaisia yrityksiä löytyy ja näkisin mielelläni kvartaaliosinkojen lisääntymisen myös Suomessa.

• Tammikuu oli nollakuukausi.
• Helmikuu oli nollakuukausi.
• Maaliskuussa osinkoja maksoi Fiskars ja Philip Morris
• Huhtikuussa osinkoja maksoi Fortum ja Stockmann
• Toukokuussa osinkoja maksoi Sampo
• Kesäkuussa osinkoja maksoi Philip Morris ja PepsiCo
• Heinäkuussa osinkkoja maksoi Nokia
• Elokuu oli nollakuukausi
• Syyskuussa osinkoja maksoi Philip Morris ja PepsiCo
• Lokakuussa maksoi osinkoja Kinder Morgan Industries
• Marraskuu oli nollakuukausi
• Joulukuussa osinkoja maksaa Fiskars, Philip Morris ja PepsiCo

Aika hyvin vaikka itse sanonkin. Täysin nollakuukausia oli ainoastaan neljä, joka on huomattavasti vähemmän kuin olin kuvitellut. Ensi vuodesta odotan vieläkin parempaa, sillä Fordin ja Kinder Morganin rytmi pyörii tammi-, huhti-, heinä- ja lokakuussa. Näin ollen nollakuukausia olisi enää kolme. 

Mihin nuo osingot sitten konkreettisesti riittävät? Helpoin vastaus on lievä euforia eli hyvänolontunne. Olen sen verran yksinkertainen luonne, että saan aidosti kicksit siitä, että pankkitilille napsahtaa ylimääräistä. En muistaakseni ole paneutunut täällä syvällisemmin euromääriin, enkä ole ajatellut tehdä sitä tulevaisuudessakaan.

__

JK. Kirjoitan tämän joulukuussa päivittääkseni nollakuukausien määrän pienemmäksi. Olen tehnyt pienen ostoksen ja hankkinut Visa Inc (niin, se mikä lukee pankkikortissa) osakkeita, jotka maksavat osinkoa helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Tämän johdosta puhtaita nollakuukausia on enää yksi ja se on tammikuu.

Emotionaalisesta sijoittamisesta

Omistan tällä hetkellä neljän eri dollariyrityksen osakkeita. Tarkoitan näillä yrityksiä, jotka hinnoitellaan dollareissa ja omassa tapauksessani ovat vielä kaiken lisäksi amerikkalaisia yrityksiä. Jossain määrin maantieteellinen hajautus on osaltani ollut hyvin heikko, sillä omistan ainoastaan kotimaisia tai Amerikkalaisia yrityksiä. Tähän ei liity mitään suurempaa strategiaa tai ideologista näkemystä. Olen pyrkinyt ostamaan yrityksiä jotka puhuttelevat minua, olen huomannut sen olevan minulle hyvin tärkeä tekijä sijoittamisessa.

Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimus siitä, miten sijoittajat valitsevat sijoituskohteensa. Kuinka moni käsittelee niitä puhtaasti numeroiden kautta ja mikä osa ihmisistä sijoittaa yrityksiin joihin on muodostanut tunnepitoisen siteen. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Olen huomannut, että sijoitan mieluummin yritykseen joka puhuttelee minua, kuin yritykseen joka olisi hyvä sijoitus pelkän datan perusteella.

Mietin kohtuulisen perusteellisesti mihin sijoitan Oriola-KD:n rahat sen jälkeen kun ne siitä vapautuvat. Olin ensinnäkin tehnyt sen valinnan, että ne ovat sijoituspääomaa. Tein aika pitkän harjoituksen kotimaisen pörssin yrityksistä, jotka edes jollakin tavalla puhuttelivat minua. Huom, tämä oli siis koko lähtökohta sille harjoitukselle. Vastan sen jälkeen ryhdyin rajaamaan yritysrypästä niihin jotka sopivat niihin ominaisuuksiin joita omistukseltani odotan. Muistaakseni olin karsinut listan kolmeen yritykseen: UPM-Kymmene, TeliaSonera ja Aktia Pankkiin kun tajusin lopulta ettei näistä mikään lopulta kiinnosta minua. Kaikki ovat omalla tavallaan hyviä yrityksiä, varmasti erinomaisia sijoituskohteita, mutta jätin silti ostopäätöksen tekemättä.

Onko se sattuma vai mikä, mutta katsoin Teemalta(?) dokumentin Henry Fordista ja hänen yrityksestään. Se ja jokin aikaisemmin Internetistä lukemani artikkeli uudesta alumiini pickupista olivat jääneet mieleen ja lopulta päädyin ostamaan Fordin osakkeita. Tällä hetkellä on helppo sanoa, että tein hyvän sijoituksen. Ford on kasvanut 9,40% kun yksikään kolmesta kotimaisesta ei ole päässyt samaan.

Parissa viikossa aika upea suoritus, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Toivoakseni ei yhtään mitään, sillä toivottavasti ensimmäinen todellinen väliaika on vasta 2024. Maaliin olen ajatellut päästä ehkä 2044, jolloin tulee 30 vuotta Fordin omistajana. Olen nimittäin aika vakuuttunut, että Ford on elossa vielä tuolloin. Kolmesta kotimaisesta en ole aivan yhtä varma.

Paistovalmista mammuttia

Tuoretta mammutinlihaa, maistuisiko kenellekään? Minulle maistuisi, maistaisin heti pihvin verran 40.000 vuotta vanhaa mammuttia jos se vain olisi mahdollista. Valitettavasti ei kuitenkaan taida olla. Muistelen vain vanhaa TV-sarjaa, jossa yhdessä jaksossa päähenkilö tohtori Joel Fleischman kuulee jäässä säilyneestä mammutista.

Viime vuonna Siperiasta löydettiin erittäin hyvin säilynyt mammutti. Itse asiassa niin hyvin, että artikkelin mukaan siitä valui vielä verta kun näytettä sulatettiin. Ilmeisesti DNA:ta ei ollut tarpeeksi, jotta siitä saataisiin kloonattua mammutti, mutta yhtä kaikki. Upea ja hämmentävä löytö.

Oriola-KD ja toisessa kädessä Ford Motor Company

Olenko minä pettynyt siihen, että Oriola-KD on noussut nyt lähes kolmeen euroon? Minä myin omani pois hieman yli 2,60 euroa, käytännössä minimaalisella voitolla. Tietysti minun pitäisi olla, sillä tuo nousu olisi tuonut merkittävän nousun myös minun kassaan. En kuitenkaan osaa olla mitenkään pettynyt, sillä perustelin tekemäni myyntipäätöksen niillä tiedoilla, jotka minulla oli sillä hetkellä käytettävissä.

Pääsin eroon sijoituksesta, josta muodostui jotain sellaista mitä en siltä alkujaan toivonut. Tämän ja eilisen päivän kurssinousu oli siinä tilanteessa vielä utopiaa, joten miksi murehtia asiaa? Onnea kuitenkin niille, joille nousu on tuonut hyvää. Minä en ole niiden joukossa.

Mahdollista mielipahaa lievittää toki se päätös, jonka tein viime viikolla. Sijoitin Oriola-KD:sta saamani rahat dollareihin ja ostin niillä Ford Motor Companyn osakkeita. Ne ovat olleet myös nousussa, mutta hieman eri syistä kuin Oriola-KD. Siinä missä kotimaisen yhtiön nousu perustuu liiketoimintayksikön myynnin spekulointiin, on Ford noussut uuden F-150 mallin myynnin spekuloinnin seurauksena.

F-150 on suurin Fordin tulonlähde, joten uuden mallin menestys on kriittinen tekijä koko yhtiön tulevaisuudelle. Tähän lisättynä se, että uusi F-150 rakennetaan ensimmäistä kertaa teräksen sijasta alumiinista, on kyseessä mittava uhkapeli. Mikäli koko alumiiniauto epäonnistuu, eikä parantunut polttoainekulutus riitä houkuttelemaan kuluttajia tarpeeksi, on yhtiö vaikeuksissa. Toisaalta.. jos kaikki onnistuu, on sillä usean vuoden etumatka kilpailijoihinsa ja silloin Pohjois-Amerikan suosituin lava-auto kerää kyllä voittoja.

Mutta siis takaisin. Toisessa kädessä oli Oriola-KD ja toisessa Ford Motor Company. Minä valitsin sen, jolla on yli sadan vuoden kokemus autojen valmistamisesta ja rikas historia uusien innovaatioiden tekemisestä. Toivottavasti valintani oli oikea.

Oriola-KD on historiaa ja Fiskars on edelleen paras

Näin päättyi minun omistukseni Oriola-KD:ssa, ostokurssi nousi ennalta asettamaani tavoitehintaan ja kauppa tapahtui. Myin koko osuuteni ja tein sillä muutaman euron voiton. Summa ei vastaa sitä mitä toivoin ja odotin, mutta eipähän enää tarvitse miettiä mihin on rahansa lyönyt kiinni. Tähän olen tyytyväinen.

Kuten mainitsin jo aikaisemmin, tämä ei missään nimessä ollut  minulle mikään hyvä peliliike, opettavainen ja kävin jo läpi mitä siitä olen oppinut. Näillä näkymin en tule tekemään samankaltaisia nopeita liikkeitä, en ainakaan kovin helpolla. Luonteelleni sopii paremmin osta ja unohda taktiikka ja se on parhaimmillaan myös erittäin hyvä taktiikka.

Fiskars on omistukseni aikana myynyt merkittävän osuuden Wärtsilä omistuksestaan ja olen tästä luonnollisesti saanut oman osuuteni. Viimeisin osuus myytiin Ruotsiin Wallenbergien sukuyhtiölle, joten hyvään kotiin sekin pääsi. Isänmaallisena miehenä voisin tietysti ihmetellä, miksi Suomessa ei ole varallisuutta säilyttää moisia jalokiviä, mutta sitä ihmetelköön kukin yksinään.

Fiskarsin hallitus on kutsunut kokoon ylimääräisen yhtiökokouksen ja ilmoittaa mm. seuraavaa:
"Hallitus ehdottaa ylimääräiselle yhtiökokoukselle, että 31.12.2013 päättyneeltä tilikaudelta maksetaan ylimääräistä osinkoa 2,60 euroa osakkeelta." Minulle tuo käytännössä tarkoittaa sitä, että alkujaan ostamani osakkeet ovat nyt käytännössä ilmaisia. Olen saanut sijoitetun pääoman takaisin nyt osinkoina, tämä on hyvä.

Huonojen valintojen jälkihoito

Kuten kirjoitin aikaisemmin olen edelleen aika epätietoinen mitä teen Oriola-KD:n ja Stockmannin kanssa, joita kumpaakin omistan pienen osuuden. Tosin Oriola-KD:n osuus on minun mittakaavassa ihan kohtuullisen kokoinen sijoitus, ei suuri eikä pieni.
Ongelma on siinä, että kumpikaan ei ole menestynyt niin kuin olen toivonut. Stockmann on aivan oma lukunsa, mutta Oriola-KD:n kanssa minun piti tehdä pieni peliliike ja netota pikavoitto. Siihen olisi ollut mahdollisuus, mutta olin aivan liian hidas reaktioissani ja siksi tämä on pienellä miinuksella. Tällä hetkellä käyn pientä sisäistä keskustelua, että realisoinko tappiot ja siirrän rahat johonkin tuottavampaan yhtiöön. Toisaalta kurssi on ollut hienoisessa nousussa, joten ehkä odottelen vielä vähän. Osari joka tapauksessa on tulossa tällä viikolla ja ehkä sen myötä kerrotaan miten Venäjän liiketoiminta pelastetaan / realisoidaan.

Edellisen "peliliikkeen" opetus:

1. Aseta selkeä tavoite mitä pikavoitolla missäkin tapauksessa tarkoitetaan.
2. Sijoita hyvin harkiten huonosti johdettuihin yrityksiin.

Stockmann on toisenlainen ongelma. Sijoitin alkujaan pitkällä tähtäimellä, mutta tarina on se mikä on. Firma kyntää syvällä ja aiheutti minulle ongelman, jota ilmankin olisin tullut toimeen. Tietysti tappiot ovat vielä realisoimatta, joten sinällään "peli ei ole vielä menetetty", mutta itsepetosta tuo on.

Todennäköisesti teen seuraavaa:

1. Realisoin Oriola-KD:n osarin jälkeen.
2. Sijoitan ne rahat uudelleen.

Tässä kohtaa pitäisi tietysti tietää mihin nuo rahat käyttää tai siis sijoittaa. Noudatanko alkuperäistä strategiaa ja haen elinikäisiä omistuksia vai teenkö jotain radikaalimpaa. Todennäköisesti kallistun ensimmäisen ajatuksen puoleen, sillä varsinaisia pikavoittoja en osaa tällä hetkellä hakea. Stockmann on edelleen ongelma, mutta potenttiaalisesti positiivinen. Firma on edelleen ainut perinteinen tavaratalo pörssissä ja tietystä vinkkelistä alansa paras edustaja Suomessa. En usko tavaratalojen kuolemaan ja siksi näen todennäköisenä, että Stockmann nousee kyllä vielä jaloilleen. Onko tämä oikea hetki lisätä Stockmannin osuutta salkussani? Siis jos ajattelen aikaa vuonna 2024 ja jos onkin, niin kestänkö sellaisen riskin?

Toinen vaihtoehto on sijoittaa tuo potti johonkin sellaiseen, minkä tiedän olevan hyvä yhtiö jo tällä hetkellä. Todennäköisesti kaikista turvallisin toimintamalli, sillä saan takuuvarmasti ensivuoden osingot ja todennäköisesti vielä arvonnousun siihen päälle.

Kolmas vaihtoehto on tietysti splittaus eli teen molemmat, mutta onko se myös päättämättömyyden tie?

En lähde tässä arvuuttelemaan mitkä ovat minua kiinnostavia yrityksiä, sillä ensiksi pitää ratkaista mitä haluan tehdä. Hyviä yrityksiä kyllä löytyy.

Kaikki maailman sekopäät yhdessä

Elämmekö me tällä hetkellä kolmannen maailmansodan keskellä? Ainakin paavi varoittaa sellaisen ehkä jo syttyneen. Olen taipuvainen olemaan samalla kannalla hänen kanssaan, sillä nykyinen tilanne on jatkunut jo vuosikausia. Ei mitään massiivista rintamasodankäyntiä kuten ensimmäisessä ja toisessa, mutta hajanainen globaali konflikti käynnistyi ehkä jo 1993 kun WTC rakennuksiin iskettiin ensimmäisen kerran.

En tiedä tarpeeksi sanoakseni, että onko tämä kylmän sodan jatkumoa, mutta epäilen ettei se ole. Kylmässä sodassa taisteltiin myös ideologioiden kesken, mutta siinä voimat olivat niin suuria, että ne neutraloivat toisensa. Tietysti yksittäisiä sotia tapahtui, mutta ne olivat pääasiassa sisällissotia, vaikka niitä ehkä ruokittiinkin ulkopuolelta. Mielessäni ovat Vietnamin sota, eri sisällissodat Afrikassa jne.

Tänään ihmisten mielipiteet ja erilaiset näkemykset tavoittavat koko maailman, nopeudella jota ei ole koskaan aikaisemmin nähty ihmiskunnan historiassa. Yksittäiset taistelijat kokevat olevansa samalla puolella, vaikka taistelevat eri puolilla maapalloa. Nigeria, Mali ja ehkäpä koko Lähi-Itä kietoutuvat jossain määrin toisiinsa, vaikka alueelliset tavoitteet saattavatkin olla erilaisia.

Tuntuu kuin koko maailma olisi sekaisin vaikka kyse on enemmänkin siitä, että kaikki maailman sekopäät ovat löytäneet toisensa. Yhdessä heitä on enemmän ja tämä on vaarallista. Venäjän sota Ukrainassa ja Kiinan laajeneminen Etelä-Kiinan merelle ovat toki vaarallisia, mutta ne ovat valtioiden välisiä konflikteja. Niissä lopulta puhutaan kuitenkin vain kaupasta, resursseista ja lopulta verotuloista, asioista joille rauha on elinehto. Siksi uskallan sanoa, että näillä konflikteilla on ja tulee olemaan selkeä elinkaari.

Enemmän olen huolissani ideologisista sodista, joissa taistelijoilla ei ole mitään menetettävää. Heille itsemurhaisku voi olla keino voittaa ja se on vaarallista, se on hirvittävän vaarallista.

Kekkonen on joskus kysynyt onko Suomella malttia vaurastua ja Suomella sitä onneksi oli. Tämän hetken kysymys on, onko Afrikan ja Aasian alikehittyneillä valtioilla malttia vaurastua ja vastaus näyttää negatiiviselta. Ihmisluonnolle on ominaista tuntea kateutta, se ajaa yksilön tavoittelemaan parempaa. Mutta kun se kuilu parempaan on liian suuri ylitettäväksi, kateus muuttuu vihaksi. Vihaisella ihmisellä ei ole malttia, sillä muutosten täytyy tapahtua nopeasti ja siihen terrori tarjoaa mahdollisuuden.

Itsensä räjäyttäminen ei ole kenellekään luontaista käytöstä, mutta kun sinut ympäröidään ajatusmaailmalla johon se kuuluu, astuu voimaan laumamentaliteetti. Se on normaalia, ihailtavaa ja siitä saa vielä palkkion, eikä epätoivoinen mieli pysty sitä vastustamaan.

Pandoran laatikko on avattu. Me elämme maailmassa, jossa mielipiteet ja epätoivo ovat muuttuneet globaaleiksi trendeiksi. Olemme keskellä kolmatta maailmansotaa.

Kun koko maailma on vain kasa työkaluja

House of Cards puhuttelee minua. Se on tehty tavattoman suurella ammattitaidolla, enkä voi kertoa minkä verran arvostan Kevin Spaceyn roolisuoritusta, jonka varaan koko sarja on rakennettu. Mies kantaa harteillaan koko maailmaa.

Francis Underwood on ensimmäisten jaksojen perusteella huippuunsa viety pragmaatikko. Tavoitteen saavuttamiseksi kaikki ovat sallittuja keinoja, silti kaverin sisälle näyttää mahtuvan tunteita. Niin aitoja kuin ne nyt tv-sarjan hahmolla voi olettaa olevan. Maailma on hänen työkalunsa.

Sarja tuo mieleeni tyynen lammikon pinnan, joka peittää alleen pimeän ja upottavan pohjan. Sellaisen johon uppoaa ikuisiksi ajoiksi. Jännittävä kokemus.

Ideologia ja raha, ne perinteiset pahat

Minua harmittaa tällä hetkellä etten ihan täysin ymmärrä mitä maailmalla on tapahtumassa ja mihin tämän hetken kriisit ovat johtamassa. Meillä on ideologisia kriisejä (Boko Harman Nigeriassa, ISIS Irakissa, Israelin ja Palestiinan konflikti) perinteisiä  talouteen (tavalla tai toisella) perustuvia kriisejä Ukrainassa, Etelä-Kiinan merellä ja Etelä-Kaukasian kiista Armenian ja Azerbaidžanin välillä.

En minä väitä, että ne ovat suoraan toisiinsa sidoksissa, mutta jotain yhtäläisyyksiä niissä on. Ideologia ja raha, ne perinteiset pahat nyt ainakin.

Mikä on Kiinan rooli ja sen tulevaisuus? Kiina tekee ensimmäistä kertaa vuosikausiin aktiivista ulkopolitiikkaa Etelä-Kiinanmerellä, missä sikäläiset laivastot ovat törmäilleet ja kaikin keinoin näyttäneet toisilleen keskisormea. Siellä suojataan energiareservejä, mutta myös laivaliikennettä. Joskin laivaliikenne tuskin olisi yksinään liikkeelle paneva voima.

Mikäli Venäjän, Ukrainan ja EU:n kriisi todella eskaloituu tasolle, jossa energialla ruvetaan käymään sotaa on Venäjä pinteessä. Ruokaa ja elintarvikkeita voidaan kierrättää muiden maiden kautta (Valko-Venäjä), mutta energian siirtokapasiteettia ei yksinkertaisesti vielä ole. Sitä ollaan rakentamassa Kiinan ja Venäjän välille, mutta se ei toteudu vielä ainakaan viiteen vuoteen. Kaasuputkea kun ei vielä ole, mutta uskoisin Gaspromin kavereiden rakentavan sitä kohtuullisen nopealla vauhdilla.

Kiina turvaa itsellensä energiavaihtoehtoja. Vieläpä sillä periaatteella, että ostetaan ensiksi naapureiden varannot tyhjiksi, eikä omiin kosketa vielä ollenkaan. Wikipedian mukaan Kiinalla on hallussaan 15 % maailman hyödynnettävistä liuskekaasuvarannoista.

Ideologisia sotia on taas vaikeampi ymmärtää. Miten uskoa voi mitata? En tiedä.. enkä ole kovin innoissani sitä edes selvittämään. Mitä uskonsota sitten taistelijoilleen tarjoaa? Mielenrauhaa kaiketi. Toki kyllä se tuo parhaimmillaan myös maallista hyvää. Oma armeija, omat orjat ja enemmän rahaa kuin naapureilla, aika lailla ihmiskehityksen liikkeelle panevia voimia kaikki. Kerro minulle valtio joka ei jossain kehityksensä vaiheessa ole perustunut tuohon kovaan kolmikkoon.

Valitettavasti radikaali islam on tällä hetkellä se voima, joka tuntuu tarjoavat kannattajilleen parhaan mahdollisuuden oman yhteiskunnallisen asemansa parantamiseen. Länsimainen versio on toki verettömämpi, mutta siinä kilpailu on kovempi ja se tarvitsee enemmän rahaa.

Pipeline Tycoon Rich Kinder Forges $70B Mega-Deal. Why Now?

Otsikko on lainattu Forbesin Christopher Helmanilta, joka kertoo mainiossa artikkelissaan, mitä Kinder Morgan Inc (KMI) on päättänyt tehdä.

Ostin pikkuruisen osuuden KMI:sta jokin aika sitten ja siksi tämä on minulle läheinen uutinen. KMI on ollut suhteellisen monimutkainen yritysrypäs, joka on omistanut eri yritystensä kautta noin 82,000 mailia öljy- ja kaasuputkia Pohjois-Amerikassa, noin 180 terminaalia ja jonkin verran öljyä (+50,000 barrelia / päivä). Omistusrakenne on ollut monimutkainen ja se on hankaloittanyt yrityksen todellisen arvon määrittelemistä, mikä on nostanut sijoituksen riskitasoa.

Yhdistyminen yhdeksi yhtiöksi tekee yrityksen arvioinnista yksinkertaisempaa ja siten tulee todennäköisesti vaikuttamaan myös yrityksen arvostuksen kasvuun. Tämä on toki hienoa, mutta minua lämmittää eristyisesti ilmoitus, jossa kerrotaan ensi vuoden osingoista. Yhtiö ilmoittaa, että vuotuinen osinko nousee 16 % kuluvan vuoden osingosta (USD 1,68 - > 2,00). Lisäksi New York Times kertoo, että KMI odottaa pystyvänsä kasvattamaan osinkoa vuosittain noin 10 % aina vuoteen 2020 saakka.

Minulla on nyt kolme jenkkiyhtiötä, Pepsi, Philip Morris International ja Kinder Morgan Inc. Tarkoitus on lisätä näitä vielä ainakin muutamalla yhtiöllä ja toimialalla, mutta mitään tarkempaa en tässä osaa sanoa.

Siltä varalta, että jollekin tämä pitää rautalangasta vääntää. Minä en ole sijoitusalan ammattilainen, olen täysin tuntematon ihminen Internetin syövereissä, joka ei jaa minkäänlaisia sijoitussuosituksia. Älä ole hölmö ja ota sijoitusneuvoja tältä blogilta.

**
J.K. KMI liikkuu tätä kirjoittaessani noin USD 40,00 / osake, joka on 10% korkeampi hinta kuin vielä perjantaina. Markkinat pitivät tästä liikkeestä.

Muutamasta sijoituksesta

Kesä on ollut kaksijakoinen, kuka enää muistaa kuinka kylmä ja kurja kesäkuu oikeasti oli? Tuntuu kuin pieneltä pahalta unelta kun sitä vertaa tämän hetkiseen ihanuuteen. Niin minä oikeasti pidän lämpimistä keleistä vaikka onhan tämä keli mikä saa niskan likaiseksi ja tahmeaksi.

En ole vielä tehnyt muutoksia Stockmannin ja Oriola-KD:n kanssa. On toki mahdollista, että olen ihastunut luuseriosakkeisiin, mutta olen päättänyt olla myymättä niitä vielä. Stokkassa tapahtuu pinnan alla todennäköisesti jotain merkittävää, enkä halua katsoa sitä sivusta. Oriola-KD on taas luku sinällään. Olin liian hidas ja nyt ihmettelen mitä tehdä.

Vaihdoin taas euroja dollareihin ja ostin osuuden amerikkalaista energiaa. Tarkemmin sanottuna olen omistajana Kinder Morgan Inc (KMI) :ssa joka omistaa noin 132,000,000 kilometriä sikäläisiä kaasuputkia. Niiden lisäksi omistuksiin kuuluu myös 180 kaasuterminaalia, joten ihan nappikaupasta ei ole kyse.

Tarkempaa tietoa yhtiön talousluvuista saa vaikkapa täältä. Mikä minut sai kiinnostumaan? Aika yksinkertaisesti kasvavat osingot. Vuotuinen kasvu on ollut 7,50% mikä on aika mainio. Osinkotuotto on noin 4,6% mikä on myös kohtuullisen hyvä.

Mitä tulee itse kaasuun, niin se ei ole loppumassa aivan heti. Tällä hetkellä Yhdysvalloissa on hieman alle 10% Maailman hyödynnettävistä liuskekaasuvarastoista, joten kaasuputkiin riittää tavaraa vielä vuosikymmeniksi.  

Lopun alku vai alun loppu?

En tiedä johtuuko se kesästä vai mistä, mutta en tällä hetkellä oikein keksi miten Vladimir Putin pystyy enää voittamaan tuota Ukrainan kriisiä. Globaali mielipide taitaa tällä hetkellä olla aika vahvasti sen puolella, että Venäjä on aseistanut Itä-Ukrainan kapinalliset ja kantavat siten vastuun MH17 pudottamisesta. Onko Venäjä oikeasti aseistanut näitä terroristeja on täysin epärelevantti kysymys. Siihen mihin ihmiset uskovat on totuus.

• Itä-Ukrainan liittäminen Venäjään = Sudeettialueiden liittäminen Natsi-Saksaan.
• Itä-Ukrainan kapinallisten kieltäminen = Kasvojen menetys omiensa joukossa.
• Status quon säilyttäminen = Hiljainen hyväksyntä MH17 pudottamiselle

Olen hyvin varma siitä, että tämä joukkomurha sotki perusteellisesti Venäjän johdon pelisuunnitelmat. Ei kait kukaan usko, että muu maailma voi hyväksyä ja sivuuttaa tapahtuneen. 

Hitto mikä idiootti. Pitää kynsin hampain kiinni sellaisesta jota ei enää ole ja jonka uudelleen syntymistä ei kukaan halua.

Fifa 2014 World Cup

Kisat on ohi. Viisaammat sanovat, että parempi joukkue voitti, mikä taitaa pitää paikkansa. Saksa oli kertakaikkiaan monipuolinen ja vahva, niin ja voittoisa. Varsinkin se Brasilia peli oli jotain käsittämätöntä, en voi käsittää sitä oikein vieläkään.

Olivatko nämä kaikkien aikojen parhaat kisat? Kait ne ovat sitä ihan joka kerta, mutta näissä oli paljon hienoja tapahtumia. Fanitan tällä hetkellä kohtuullisesti Meksikoa joka oli minusta upea ja tapa millä haastoi Brasilian lämmittää vieläkin.

Minulla on mielessä, että kisojen ajan kannusten häviäjiä. Olin Uruguayin joukoissa, mutta ne hävisivät. Kannustin Meksikoa ja ne kaatuivat taistellen. Argentiinaakin minä puolustin, uskoin ja ihailin, mutta ei. Hävisivät. Kaikki.

Upeita maaleja joista ainakin minulle jäi päälimmäisenä lentävä hollantilainen, kerta kaikkiaan puhdasta magiaa. Kolumbia teki tietysti kanssa, mutta ei se ollut yhtä upea.

Elämä on kurjaa kun ei ole futiksen arvokisoja. Seuraavat ovat kahden vuoden päästä, mutta hei. Minä voitin näistä laatikollisen olutta. Hyvä minä!

Pöllöt ja sopulit

Maailma taitaa olla jakautumassa niihin jotka seuraavat uutisia ja niihin jotka seuraavat viihdettä. Ehkä meistä on tulossa eräänlaista kahden kerroksen väkeä, niihin jotka tekevät päätökset tiedon perusteella ja niihin jotka luottavat toisten tietoon ja kulkevat perässä.

Kuinka moni lukee uuden älylaitteensa käyttöehdot tai ylipäätänsä ehdot mihin tahansa? Aika usein niihin vain suostutaan ja myöhemmin saatetaan ihmetellä miksi ihmeessä. Sitä kait demokratia ääripäässään on, valitsemme ihmiset päättämään meidän puolesta, niiden tietojen pohjalta joita asiantuntijat heille syöttävät.

Asiantuntijat. Monimutkaisen ja vaikean maailman portinvartijat.

Uusin peto - HMS Artful

Kuninkaallinen laivasto on pikku hiljaa uusimassa kalustoaan ja uudet lelut vaikuttavat aika näppäriltä. HMS Artful on syyvyyden uusin saalistaja ja ainakin valmistajan väittämien mukaan se on todellinen peto. Sukellusveneromantikkona en voi olla kuin kateellinen, sillä tuollainen on aika upea vekotin. Harmi vain, että kotimainen laivasto joutui luopumaan omista veneistään toisen maailmansodan jälkeen.



Pituus: 97 metriä
Uppouma: 7400 tonnia merivettä tai noin 65 sinivalasta
Rajoittava tekijä sukelluksissa kulkemiselle on ruuan riittävyys, jota riittää noin kolmeksi kuukaudeksi.
Nopeus: noin 30 solmua
Aseistus: riittävästi, aivan riittävästi.

Niin ja se toinen lelu oli suurin sotalaiva joka koskaan on rakennettu Kuninkaalliselle laivastolle. Tarkoittaa lentotukialus HMS Queen Elizabeth:a, joka kykenee kantamaan 35 hävittäjää ja 5 helikopteria käytännössä kaikkialle maailmassa.

Jalkapallon MM 2014

Tästä tulee kirjoitus jota tulen päivittämään säännöllisesti jalkapallon MM 2014 kisojen ajan, vaikka varsinaista minuuttiaikataulua en tule pitämään. Kirjoitan tähän ajatuksia ja huomioita, jotka ovat jääneet kisoista mieleen.

Avajaiset olivat aneemiset, niistä puuttui nopeutta ja dramatiikkaa. Virallisen kisatunnarin esitystä vaivasi tekniset ongelmat, eikä biisi ole edes kovin kummoinen. Shakiran Waka Waka on parempi, mutta J.Lo on aika saamarin timmissä kunnossa. Tosin välillä näytti ettei hän olisi halunnut olla edes paikalla. Claudia Leitte oli kuitenkin kuumempi sinisessä asussaan.

Kisojen ensimmäinen maali kaikessa yllätyksellisyydessään ja erikoisuudessaan.

Neymar ja kaksi maalia. Mies on aika upea.

Kisojen paras maali ja Espanjan teurastus. Espanja oli kuin härkä joka silmät ympyräisinä katsoo, eikä tajua miksi elämä ja menneet uroteot vilisevät silmien edessä.

Kreikka oli kuin Hattrick joukkue, joka treenaa puolustajia, mutta ei osaa kunnolla hyökätä. Surullinen joukkue.

Tähän mennessä kisojen eriskummallisin matsi, Uruguay vs. Costa Rica, jossa kumpikaan ei osannut pelata omaa peliä. Uruguay epäonnistui kuitenkin täysin ja se riemu muka Costa Rican pelaajilla oli jokaisen tehdyn maalin jälkeen. Upeaa katsottavaa. Joel Campbellin 1-2 osuma.

Italia on niin vahva. Se on pelaa tehokasta, kliinistä ja niin viimeisteltyä jalkapalloa, että se pääsee pitkälle. Tapa jolla se pelasi, itse asiassa todella hyvää Englantia vastaan, oli raivostuttavan tehokas. Vaarallinen, vaarallinen joukkue.

Pepe, Pepe, Pepe.. En ottaisi miestä omaan joukkueeseeni jos joukkueen omistaisin. Jatkuvalla syötöllä typeryyksiä suurissa peleissä.

Saksa on kone, mutta kyllä tuo Portugalin heikkous imartelee Teutoneja.

Kisaväsymys on noussut ongelmaksi jo tässä vaiheessa. Taidan mennä tänään suosiolla nukkumaan heti tämän Saksa - Portugal ottelun jälkeen.

Partavaahto, jolla merkitään vapaapotkussa pallon ja muurin paikka, on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan ylivoimainen keksintö. Tykkään todella.

Kisojen draama ja yllätyksellisyys. Upeita joukkueita ja pelaajia on epäonnistunut täydellisesti, samalla kun muut ovat onnistuneet. Kuka uskoi Costa Rican kykenevän tekemään muuta kuin kahvia? Ei kukaan.

Tähän mennessä ehkä mieleenpainuvin ottelu on ollut, yllätys yllätys, 0-0 päättynyt Brasilia vastaan Meksiko. Matsi jossa oli vauhtia, vaarallisia tilanteita ja urheita sankareita. Tykkäsin vaikka maalit jäivätkin toisiin peleihin.

Ai niin.. maalit.. niitä on ollut todella paljon ja vieläpä hienoja. Klose tietysti ansaitsee oman mainintansa, vaikka en hänestä enempää välitä kirjoittaa. Olin vahvasti Ghanan puolella ja harmittaa heidän puolestaan. Pelaajien kehonkieli oli niin selvää ja kertoi kaiken mitä joukkueen päässä liikkui.

Luis Suarez on erikoinen pelaaja, täynnä taitoa ja intohimioa, mutta en vain voi hyväksyä miehen aivopieruja. Miten aikuinen mies voi päästää hampaansa toisen miehen olkapäähän kun kumpikaan ei ole(?) siihen suuntaan kallellaan. Harmillista, että Uruguay menetti talismaaninsa, sillä olin kyllä muuta joukkueen bandwagonissa. En kuitenkaan ollut niin hölmö, että olisin pelannut rahaa joukkueen puolesta Kolumbiaa vaastaan.

Oman vedonlyönnin vähyys, sillä en ole pelannut pitkävetoa kuin kaksi tai kolme kertaa. Toki olen vetoni voittanut, mutta ottelut ovat liian arvaamattomia, eikä minua muutenkaan kiinnosta pelata rahaa näissä karkeloissa.

Algeria on ollut oikeastaan niin hyvä kuin osasin odottaa. Ei tietenkään mikään ylivoimainen, mutta selkeästi parempi kuin konsensus on antanut ymmärtää. Pienellä tuurilla saattaa jopa pakottaa Saksan jatkoajalle.

USA, USA, USA! Todella harmi, että Belgia vs. USA tulee vasta niin myöhään, sillä olisin muuten hakenut mäkkäristä kisaevästä. Belgia ei ole vakuuttanut minua millään lailla ja USA on mielestäni parempi joukkue, ehkä jopa selkeästi. Uskonko Belgian kaatumiseen, en, joskaan en pitäisi sitä yllätyksenä. Nauroin ääneen nähdessäni alla olevan.

Hollanti muuten kaatuu Meksikolle. La Verde on muuten sellaisessa hurmoksessa Brasilia tasurin jälkeen, että tulee voittamaan ylimielisen Hollannin. Tähän minä uskon, sillä jalkapallo ennen ottelua on vahvasti uskon asia.

Sporde Porttilan Twitter itku pelaajien heikosta kisakunnosta:

Erikoista, että maailman parhaat pelaajat eivät jaksa juosta pallon perässä edes 90 min. Pitäisikö treenata? #puhki #lenkille
— Jari Porttila (@JariPorttila) 28. kesäkuuta 2014

Herttainen ja hauska mies.

Twitter noin ylipäätänsäkin. Nämä kisat ovat ensimmäiset (ja ainoat?) Twitterkisat, joissa kommentointi on globaalia ja välitöntä. Oikeastaan aika hauska twiittailla kommentteja yleiseen MM2014 tulvaan. Eihän niissä mitään järkeä ole, mutta onpa osa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

En edelleenkään välitä Ranskasta, mutta se on kova joukkue. Toivottavasti ei voita mestaruutta.

Kisainhokit:

1. Ranska
2. Luis Suarez
3. Nigeria
4. Portugali
5. Norsunluurannikko

Kisasuosikit:

1. Uruguay (ei enää)
2. Meksiko
3. Lionel Messi
4. Lentävä hollantilainen (mutta vain se maali)
5. Tunnelma

Huumorin syöpä ja sen yläpuolelle nouseminen

Kovinkaan paljoa en seuraa kotimaista huumorikenttää, sillä todella mainiot jutut ovat kohtuullisen harvassa. Noh, joka tapauksessa en voinut olla huomaamatta alla olevaa kirjoitusta, jossa kotimainen koomikko kuumottaa toista kotimaista koomikkoa. Otsikkona kohtuullisen huomiota herättävästi "Sami Hedberg, stand upin syöpä".

"Samin suosio määrittelee stand upin. Toki stand upin yhteenlasketut yleisömäärät ovat rajusti nousseet, kiitos Samin työn, mutta samalla on muuttunut kuva siitä, mikä on stand upia. Musiikkitermein bluesista on tullut poppia, tai jopa eurodiscoa. Uusi, suuri yleisö pitää Samin esitystä normina ja tilaajat seuraavat luonnollisesti perässä. Ilman Samia on vaikea avata taka-hikiälle omaa klubia, eikä Sami taka-hikiälle tule, vaikka pyydetään, vaan hän tuo itse itsensä etu-hikiälle palloiluhalliin ja sinne menee yleisökin. Luonnollisesti. Ja hyvä niin. Sillä Samin he haluavat nähdäkin. Mutta samaan aikaan ne klubit, joille Sami ei ehdi, kuolevat. Eikä uusia synny."

Noh.. minulle tulee mieleen ainoastaan yksi ajatus. Miksi sinä suostut kulkemaan toisen talutusnuorassa? Nosta oma taso niin korkealle, että se nousee Hedbergin yläpuolelle. Käännä pöytä ympäri.

Jos..

Mihin minä käyttäisin aikaa ja energiaa jos omistaisin riittävästi resursseja:

• Autonomiset lennokit. Tarkkailuun kykenevä lennokki, joka pystyy ottamaan energiansa omasta ympäristöstään kuten auringosta.
• Visuaalinen hakumoottori. Kenen kasvot tuolla väkijoukossa kulkevat tai minkä niminen tämä kukka on?
• Merimiinan ja torpedon risteymä.

Osingot on kivoja

Pidän osingoista ja kevät on osinkojen aikaa. Valtaosa kotimaisista yrityksistä laittaa rahan kiertoon kerran vuodessa ja suurin osa omistajien osuudesta on nyt viime vuodelta maksettu. Toki Nokia viivyttää tänä vuonna omaa maksuaikatauluaan ja jenkit maksavat omansa kerran kvartaalissa. Valtaosa minun osuudesta on kuitenkin jo maksettu ja siksi tein pienen laskelman.

Osinkojen näkökulmasta viime vuosi oli erittäin hyvä. Yhteenlaskettu euromääräinen summa oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin ja prosenttuaalinen tuotto oli mielestäni varsin hyvä. Oikeastaan Stockman on ainoa johon olen hieman pettynyt, eikä Oriola-KD edes maksa osinkoja viime vuodelta. Pitäisi oikeastaan heivat koko yhtiö hevon tuuttiin minun osakesalkusta, sillä se ei sovi osakestrategiaani.

Pienistä pettymyksistä huolimatta kokonaistuotto on hieman yli 5% sijoitetulle pääomalle, joka on mielestäni varsin kohtuullinen. Ilman Oriola-KD seikkailua se olisi jopa hieman parempi.

Jenkit kiinnostavat edelleen ja erityisesti osinkoaristokraatit. Tulen todennäköisesti jatkamaan dollareiden ostoa ja niiden sijoittamista eteenpäin.

Uudet sormukset ovat taas jaossa

Vaikea sanoa mistä tämä johtuu, mutta olen tämän talven aikana seurannut enemmän NHL:ää kuin vuosikausiin. Tosin sekään ei nyt ole kovinkaan paljoa, mutta silti olen hieman yllättynyt omasta kiinnostuksestani. Erityisesti playoffs pelit ovat innostaneet, vaikka sitä omaa suosikkia minulla ei edelleenkään ole rapakon takana. (kannustan vieläkin jo kauan sitten lakkautettua Quepec Nordiques joukkuetta)

Pleikkareiden toisella kierroksella pelaa tällä hetkellä seuraavat otteluparit:

• Chicago Blackhawks vs Minnesota Wild
• Anaheim Ducks vs LA Kings
• Boston Bruins vs Montréal Canadiens
• Pittsburg Penguins vs New York Rangers

Läheisimmät tunteet minulla on Blackhawksia ja Pittsburgia kohtaan, sillä olen fanittanut kumpaakin jossain vaiheessa elämääni. Pingviinejä jopa kohtuullisen kovasti, mutta se oli vielä sitä aikaa kun siellä oli Mario Lemieux ja Jaromir Jagr, mutta se fanitus jotenkin vain hävisi pois.

Tietysti toivon, että jokin suomalainen voittaisi Stanley Cup sormuksen, mutta mikään iso asia se ei minulle ole. Tällä hetkellä siihen on vielä kohtuullisen hyvät mahdollisuudet, sillä jokaisessa otteluparissa on vielä katajaisen kansan edustaja tai kaksi.

NHL on viihdettä, se tarjoaa seuraajilleen jännitystä, ihastusta ja raivoa ja on siksi kiinnostava laji. Sillä on kuitenkin myös syvät ja suhteellisen pitkät perinteet ja siksi olisi jännittävää jos kanadalainen joukkue voittaisi  tällä kertaa mestaruuden. Edellisestä kanadalaisesta mestaruudesta on kulunut jo liian pitkä aika, eikä neutraalina kannattajana voi olla myös toivomatta, että mestaruus päätyisi rajan pohjoispuolelle. Montréal Canadiens voitti edellisen kerran mestaruuden 1993 ja on myös edellinen kanadalainen mestari.

Tehdään kuitenkin aivan fiilispohjainen veikkaus ja playoffs kaavio siitä, mitä tulee mielestäni tällä kerralla käymään.

Toinen kierros:

• Chicago Blackhawks vs Minnesota Wild
• Anaheim Ducks vs LA Kings
• Boston Bruins vs Montréal Canadiens
• Pittsburg Penguins vs New York Rangers

Kolmas kierros:

• Minnesota Wild vs LA Kings
• Montréal Canadiens vs Pittsburg Penguins

Stanley Cup finaalit:

• LA Kings vs Pittsburg Penguins

Toteutuuko tuo? Tuskin, mutta on tuo tällä hetkellä täysin mahdollinen lopputulos. Eikä minua nyt aivan hirmuisesti harmittaisi vaikka Pingviinit saisivat taas uudet sormukset.

***
J.K. Ei onnistunut kovin hyvin. Minnesota Wild  putosi samoin kun Pittsburg Penguins.

Viesti sanojen takana

Suomi on tekemässä sopimuksen Naton kanssa valmiudesta vastaanottaa apua kriisitilanteissa. Hirmuinen haloo ja meteli yksinkertaisesta asiasta, mutta epäilen ettei kukaan tajua mikä sen sopimuksen todellinen tarkoitus on.

Ulkoministeri Tuomioja vahvisti tänään YLE:n Ykkösaamussa, ettei kyse ole mistään uudesta asiasta. Hän tuli myös maininneeksi, että sama sopimus ei ole kiireellinen asia ja alkuperäinen sopimusaikataulu oli vasta 2016 mennessä.

Enhän minä ulkopolitiikasta paljoakaan ymmärrä, mutta uskon kyllä täysin Tuomiojan kommentin ettei sopimuksessa ole "kyse Suomen poliittisesta sitoutumisesta.". Miksi? Koska sopimuksessa ei sovita mistään sotilaallisesta. Siihen minä kuitenkin kiinnitän huomiota, että sopimus tehdään nyt kun aikaa olisi ollut vielä pari vuotta.

Onko mahdollista, että kyseessä on klassinen diplomaattinen viesti, jolla kerrotaan vastapuolelle (=Putin), mihin suuntaan Suomi katsoo jos Ukrainan kriisi levittäytyy pohjoisemmaksi? Minä veikkaan, että kyse on tästä, sanotaan jotain mitä ei oikeasti sanota.

Mitä tapahtuu kun huudetaan pehmeitä sanoja?

Laskettelin edellisessä viestissä, että kovan paikan tullen Putin tulee todennäköisesti antamaan periksi. Niin ei käynyt, mutta mitään todellista kovaa paikkaa ei myöskään tullut. Mielestäni tuossa oli muutaman päivän / viikon ikkuna, jossa Venäjä teki selväksi aikomuksensa ja jäi odottamaan. Mitään ei tapahtunut. Ei siis mitään konkreettista, ainoastaan kovaan ääneen puhuttuja pehmeitä sanoja.

Historia tulee miettimään, että olisiko Putin perääntynyt jos lännessä (=NATO) olisi nostanut pillin huulilleen ja vetänyt syvään henkeä. Uskon, että olisi. Venäjä ei ole valmis, eikä halukas sotilaalliseen konfrontaatioon NATOn kanssa. Sitten kun mitään ei todella sanottu, Venäjä miehitti Krimin, eikä siitä enää kukaan sano yhtään mitään.

Mietin hieman uudelleen Etelä-Ossetian konfliktia ja jäin miettimään, että oliko se Venäjän testi. Haettiinko siinä reaktiota mitä tapahtuu kun läheisten NATO-suhteiden maahan tehdään sotilaallinen hyökkäys? Olisi helppo spekuloida, että Krimin liittäminen Venäjään oli jo silloin päätavoite, mutta Georgian kanssa voitiin tehdä pienimuotoinen harjoitus.

Oli miten oli, en tällä hetkellä ole erityisen huolissani Venäjän uusista aluevaltauksista. Sopivaa kohdetta ei yksinkertaisesti ole tähtäimessä. Krimin liittämistä Venäjään voidaan jollakin tavoin jopa puolustella, mutta Transnistria on aivan eri kaliiperin juttu. Tietysti peliin voisi heittää Ukrainan itäiset osat, mutta siihen en usko. Niiden liittäminen ei yksinkertaisesti ole yhtä hyödyllistä Venäjälle kuin Krimin liittäminen, sillä niillä alueilla ei käytännössä saavutettaisi yhtään mitään. Toisin kuin nykytilanteessa. Nyt Ukraina on käytännössä koko ajan rulettipöydässä, jossa vain yksi kammio on tyhjä.

Mistä minä olen oikeasti huolissani on se, kuinka vähän NATO-kumppanuus tai EU pystyvät tuomaan konkreettista turvaa Venäjää vastaan. Sympatiasta ja äänekkäistä lausunnoista ei ole mitään apua kun venäläisvähemmistöä turvataan panssarien voimalla. Maailmassa on ehkä kaksi valtiota, jotka pystyvät ihan oikeasti pelaamaan tasavertaista peliä velivenäläistä vastaan, eikä Suomea oteta siinä pelissä edes vaihtopenkille. Eikä muuten Ruotsikaan.

Korostetaan nyt muuten vielä sen verran, että minä pidän venäläisistä aivan yhtä paljon kuin pidän suomalaisistakin. Olen vain saamarin surullinen ja huolissani siitä, kuinka kumpaakin maata ihan oikeasti johdetaan.

Krimi tuo Mustan meren aikapommi

En usko, että Putinilla on mahdollisuutta, tai edes halua, perääntyä Krimiltä. Sevastopol on koko tilanteen ydin ja nykyinen vuokrasopimus ei taida enää riittää Venäjälle. Ukrainan lähentymistä Venäjän etupiiriin on yritetty poliittisin keinoin jo useita vuosia, mutta se sai äkillisen lopun Viktor Yanukovychin katoamistempun jälkeen. Venäjän pelikirjassa jäljelle ei jäänyt muita suunnitelmia, kuin siviilivaatteissa tehty miehitys.

Kuinka tästä päästään eteenpäin, mikä on tämän lopputulos?

Mihinkään Ahvenanmaalaiseen ratkaisuun ei ole mahdollisuutta, sillä Sevastopol on koko ongelman ydin. Ei Venäjä halua Mustanmeren laivaston tukikohtaansa millekään semi-itsenäiselle alueelle. Se olisi arvovaltatappio sekä eräänlainen tyhjiö tukikohdan ulkopuolella.

Onko entiseen paluuta, missä alue on puhtaasti Ukrainan omaisuutta, mutta on vuokrattu pitkällä sopimuksella Venäjälle? Ei lyhyellä tähtäimellä, mutta todennäköisesti ratkaisumalli, joka on kaikille osapuolille aivan yhtä huono. Siksi siis potenttiaalinen.

Krimin niemimaan siirtyminen osaksi Venäjää? Venäjän kannalta ehdottomasti mieluisin ratkaisu, mutta jättää ladatun revolverin osoittamaan kaikkia Venäjän naapureita kohtaan. Kun venäläistä vähemmistöä sorsii Venäjän mielestä riittävästi, on se causus belli miehittämiselle. Tämä taas on tietysti kaikkien muiden huonoin mahdollisin vaihtoehto.

Venäjä yrittää nyt aktiivisesti Krimin liittämistä omien rajojensa sisälle ja perua 60 vuotta sitten annetun lahjoituksen. Teko joka teki koko niemimaasta aikapommin. Putin yrittää nyt kaikin keinoin kaapata lisää maata itsellensä, mutta kovan paikan tullen joutuu todennäköisesti antamaan periksi. Eiköhän Kremlissä ole laskettu, että Krimistä voisi tulla uusi Etelä-Ossetia.

Pienenevä maailmanpoliisi

Mitä maailmassa tapahtuu kun U.S. Army tullaan pienentämään aina Toista Maailmansotaa edeltävälle tasolle? Onko todella niin, että Yhdysvaltojen ei enää tarvitse sotia kahta merkittävää konfliktia eri puolilla Maapalloa? Kysymyksiä joihin en osaa vastata, mutta elämme jännittäviä aikoja.

New York Times kertoo Pentagonin suunnittelevan (lähi)tulevaisuuden armeijaa, jossa palvelee noin 440,000 - 450,000 miestä ja naista. Määrä on merkittävä, mutta esimerkiksi Suomessa, varusmiehet mukaan laskettuna, aktiivihenkilökunta on noin 35,000 ihmistä. Mittaero on valtava, mutta samalla pitää muistaa tehtäväkenttä, joka on laajempi kuin Suomen puolustusvoimilla koskaan tulee olemaan.

Mitä tuo tarkoittaa, mitä siitä seuraa kun jenkkisotilaita ei enää ole niin paljoa palveluksessa kuin aikaisemmin? Priorisointia tietysti, resursseja käytetään sinne, missä niistä saadaan suurin hyöty. Enkä näe mitenkään suurta hyötyä sillä, että Afganistanissa olisi edelleen yli 100,000 amerikkalaista sotilasta. Tuskin sieltä kokonaan hävitään, mutta sijoitus prioriteettilistalla tulee väistämättä putoamaan.

Tyyni valtameri on nostettu jo aikaisemmin yhdeksi korkean prioriteetin alueeksi. Tuskin sinnekään mitään merkittäviä lisäsatsauksia tehdään miehistön merkeissä. Tietysti joukkojen keskitystä tapahtuu, mutta enemmän siksi, että siellä on olemassa olevia suuri tukikohtia. Guam, Japani ja Etelä-Korea ovat sitä paitsi sopivan lähellä Kiinaa ja Pohjois-Koreaa.

Mitä Suomelle tapahtuu? Miten se meitä liikuttaa kun jenkit oikeasti menevät kotiinsa? Keski-Afrikka on varmaankin hyvä ja konkreettinen esimerkki. Sinne on mentävä kun muita menijöitä ei ole tarpeeksi. Maailmanpoliisi vähentää toimipaikkojaan, mutta maailma tuskin siitä rauhoittuu. Joko maailmanpoliisin on liikuttava nopeammin tai apulaissheriffin paikka laitetaan avoimeen hakuun. Sopii muuten pohtia, onko Kiinalla kiinnostusta tuohon leiviskään.

Kuva on muuten lainassa New York Timesin sivuilta. Kysykää jos haluatte sen pois.

Salkunsiivouksen suunnittelua

En ole aivan tyytyväinen nykyiseen sijoitussalkkuuni, sillä se pitää sisällään osakkeita, jotka eivät oikein vastaa tavoitteitani. Osa niistä on ostettu lyhyen tähtäimen ajatukselle ja osa ei vain pysty suoriutumaan niin hyvin kuin odottaisin. Salkun kivijalka on kuitenkin hyvin rakennettu, eikä mitään paniikkia ole ilmassa. Enemmänkin odotan muutamaa asiaa toteutuvaksi, jonka jälkeen pystyn pitämään siivouspäivän.

Fiskars on edelleen lukujen perusteella paras osakkeeni. Ostin sitä oikeaan aikaan ja olen saanut siitä takaisin jo pelkkinä osinkoina lähes puolet ostohinnasta. Puolet omistamistani osakkeista on siis ilmaisia.

Fortum on toinen kivijalka, mutta se ei ole suorittanut yhtä hyvin kuin Fiskars. Se on maksanut hyvää ja tasaista yhden euron osinkoa ostohetkestäni lähtien. Tälle vuodelle on ehdotettu 10% nousua eli uudeksi osingoksi tulisi EUR 1,10 / osake. Ei huono.

Sammosta tulee todennäköisesti erittäin hyvä osake minulle. Yksi niitä harvoja kotimaisia osakkeita, joilta voi odottaa vuosittain kasvavaa osinkoa. Ostin ensimmäiset osakkeeni 2008 osingon ollessa EUR 0,80 /osake ja nyt tämän vuoden osingoiksi on ehdotettu EUR 1,65 / osake. Ei siis ihme, että pidän tästä yhtiöstä.

Philip Morris International on uusimpia hankintoja, mutta lasken sen ehdottomasti yhdeksi salkkuni peruskiveksi. Yritys on klassinen esimerkki hyvästä yrityksestä, joka pystyy kasvattamaan osinkoaan vuodesta toiseen. Dollareina toki, mutta ei minulla ole mitään dollareita vastaan.

Loput ovatkin yrityksiä, joiden kohtaloa vielä mietin ja pohdin.

Stockmann on eräänlainen nostalgiaosto, sillä elämäni ensimmäinen osakeosto oli juuri Stockmannia. Osakkeen ongelma on heikko osinkotuotto, joka ei vastaa sitä mitä omistuksiltani haluan. Toisaalta yrityksessä (Lindex) on potenttiaalia ja Venäjän toiminnoilta pitäisi pikku hiljaa pystyä kotiuttamaan voittoja. Olen odottavalla kannalla, mutta tuskin ikuisesti.

Nokia on alkujaan pieleen mennyt lyhyen tähtäimen ostos. Tällä hetkellä odotan osinkoja ja parempaa näkemystä siitä, mitä tälle kannattaa tehdä. Tulen todennäköisesti vähentämään painoarvoa salkussani.

Oriolda-KD on puhdas lyhyen tähtäimen spekulaatio. Yritän olla imussa ja katsoa mitä yrityksen valtauksessa tapahtuu. Irrottaudun kun olen saavuttanut asettamani tavoitteet.

Kahdesta puolueesta kaksi ja puoli

Jännittävä tilanne jenkkien sisäpolitiikassa. Republikaanit ilmeisesti ovat ihan oikeasti hieman sekaisin ja käyvät nyt sisäistä valtataistelua. Kirjoitin joskus 2010 Teekutsuliikkeestä, joka oli nousemassa merkittäväksi tekijäksi Republikaanisen sisäisellä kartalla. Noh.. olemme seuranneet liikkeen vaikutusvallan kasvua ja sitä, miten se on ollut ajamassa lähes koko länsimaista maailmaa kriisin, kieltäessään Amerikkaa ottamasta lisää velkaa.

Hauska ja jännä tilanne. Mitä siitä seuraa kun toinen valtapuolue, kahden puolueen järjestelmässä, alkaa hajota useampaan pienempään nurkkakuntaan? Onko näin, että Demokraattinen puolue saa pysyvän ylivallan jos Teekutsuliikkeen kannattajat eivät suostu äänestämään valtapuolueen ehdokasta? Tai onko libertaarisen siiven edustajilla mahdollisuuksia omaan presidenttikampanjaan? Olen sivusta ymmärtänyt, että Rand Paul ainakin alustavasti on havittelemassa ehdokkuutta itselleen.

Kun niin patrioottisessa maassa kuin Amerikan Yhdysvallat, aletaan kisaamaan isänmaallisuuden määrästä, saattaa kisasta tulla todella inhottava. Siltä tuo ainakin vaikuttaa ja kuulostaa. Ääriliikkeet ovat aina sokeita omille heikkouksilleen ja tulevat eristämään itsensä kaikista muista. Mietityttää vain, että onko heillä riittävästi kriittistä massaa, että liikkeen suosio ryhtyy ruokkimaan itseään. Tähän en oikein jaksa uskoa.

Ehkä paras sarja YLE:n tuotannossa

Tai noh.. ehkä hieman liioittelua, mutta upea sarja kuitenkin. Tämä on osittain muistiinpano myös itselleni, mutta mikäli Eurooppalainen kulttuuri ja sen synty kiinnostaa, kannattaa oheiseen sarjaan uhrata aikaansa.

Euroopan kulttuurin juurilla - Jorma Kallenaution ja Aaro Söderlundin mestarillinen suursarja länsimaisen kulttuurimme perustasta aloittaa aikamatkansa noin 5 000 vuoden takaa.

Hieno ja komea sarja.

Jenkkien ensimmäinen nainen?

Mahtaako Hillary Clinton olla seuraava jenkkien presidentti? En äkkiä keksi kuka olisi yhtä suuren profiilin ehdokas demokraattien puolelta. Toisaalta en kyllä keksi ketään muutakaan ehdokasta koska en asiaa niin paljoa pohdi, mutta aika jännä ajatus.

Republikaanien puolella tilanne taitaa olla omituisempi. Siellä on ilmeisen sekava tilanne, eikä minulle tule mieleen yhtään todella korkean profiilin poliitikkoa. Tai tulee, mutta ne alkavat olla jo kovin vanhoja ukkoja. Potenttiaalisia naisia sieltäkin suunnalta toki löytyy Sarah Palin, Michele Bachmann ja vaikkapa Condoleezza Rice. Tosin näistä kukaan ei taida olla oikein kansakuntaa yhdistävä ehdokas. Rice ehkä eniten, mutta mahtaako olla edes kiinnostunut.