Alle puolen vuorokauden päästä vuosi on vaihtumassa, joten kirjoitan lyhyen kirjoituksen vuodesta 2010. Tosin ajattelin lähestyä vuotta kulttuurin kautta ja mainita näyttelyitä, esityksiä tai muita vastaavia tapahtumia joista olen nauttinut.
- Caj Bremerin näyttely Ateneumissa oli kokemus. Se pakotti huomaamaan, että meillä on oikeasti taidokkaita valokuvaajia, vaikka ihmetellä saattaa miksei suuri yleisö huomaa heitä.
- Taidehuutokauppojen näytöt. Laajensin verkkoharrastustani, huutokauppaluetteloiden katselemisesta, koetun maailman puolelle. Kävin vuoden 2010 aikana puolen kymmentä kertaa katsomassa todellista arvotaidetta, suosittelen harrastusta vilpittömästi myös muille.
- Suomenlinna on kohteena niin suuri ja vaihteleva, etten lähde kovin paljoa tarkemin erittelemään mitä siellä on kokenut ja nähnyt. Ehdottomasti yksi suosikeistani Helsingissä.
- Helsingin juhlaviikot joiden aikana tajusin köyden ja ihmisvartalon kauneuden.
- Kävelyretki Dibrichsenin taidemuseoon ja harharetki Seurasaareen.
- Helsingin yliopiston ylläpitämä museo kertoo siitä itsestään, mutta antaa myös melkoisen ikkunan ympäröivään maailmaan. On ehkä tämän vuoden museoista se kaikkein perinteisin museo, sellainen missä on tuhansia ja tuhansia näyttelyesineitä siisteissä riveissä, odottamassa ihmettelevää kulkijaa.
- Sateen pitäminen Suomen Pankin rahamuseossa ansaitsee oman merkintänsä. Aihepiiristään huolimatta, täysin ilmainen reissu, ellei sitten erehdy kahvion tuotteisiin.
- FC JJK vs. Viikingit, HJK vs. Besiktas, HJK vs. FK Partizan ja MM2010.
- Shakkiturnaus aloittelijoille.
- Kansalliskirjasto - ekaa kertaa sisällä.
- Helsingin tuomiokirkko - ekaa kertaa sisällä.
Lisäksi lukuisia muita tapahtumia, paikkoja ja hetkiä joita en tähän muista kirjoittaa. Kiitokset osallistujille ja ennen kaikkea myös itselleni. Vilkas mielikuvitus, yhdistettynä terveeseen tiedonhaluun on upea yhdistelmä.
perjantai 31. joulukuuta 2010
torstai 30. joulukuuta 2010
Luontodokumentti / luontoelokuva
Tämän päivän uutinen Uralin karhuista, jotka olivatkin Kuhmolaisia on lievästi hämmentävä uutinen. Olen sinisilmäisesti luottanut luontodokumenttien autenttisuuteen ja näin saanut silmilleni. Oma moka kun pidän Avaran Luonnon esittämiä dokkareita niin kovassa kurssissa, mutta jotain vastuuta dokumentin tekijöilläkin pitäisi olla.
Kyllä siinä jonkinlaista vedätyksen makua on, kun dokumentti nimetään vaikka nyt sen Uralin mukaan ja eläimet on oikeasti kuvattu Kuhmossa, Romaniassa tai Korkeasaaressa. Tosin kyllä minä ymmärrän senkin, että viiden minuutin insertti ruskeakarhusta on helpompaa ja halvempaa kuvata lähisuolla olevan haaskan luota.
Ehkä ongelma on myös siinä, että me katsomme luontodokumentteja kun taas maailmalla tehdään luontoelokuvia. Niiden käsitteellinen ero kun kuitenkin on valtava. Ei minua niinkään harmita, että Uralin karhu oli Kuhmosta, vaan se ettei siitä ollut missään mainintaa. Kuinka paljon yksinkertaisempaa olisi jos lopputeksteissä olisi maininta kuvauspaikoista. Ei sillä, että niitä kukaan oikeasti lukisi, mutta se informaatio olisi kuitenkin saatavilla.
Kyllä siinä jonkinlaista vedätyksen makua on, kun dokumentti nimetään vaikka nyt sen Uralin mukaan ja eläimet on oikeasti kuvattu Kuhmossa, Romaniassa tai Korkeasaaressa. Tosin kyllä minä ymmärrän senkin, että viiden minuutin insertti ruskeakarhusta on helpompaa ja halvempaa kuvata lähisuolla olevan haaskan luota.
Ehkä ongelma on myös siinä, että me katsomme luontodokumentteja kun taas maailmalla tehdään luontoelokuvia. Niiden käsitteellinen ero kun kuitenkin on valtava. Ei minua niinkään harmita, että Uralin karhu oli Kuhmosta, vaan se ettei siitä ollut missään mainintaa. Kuinka paljon yksinkertaisempaa olisi jos lopputeksteissä olisi maininta kuvauspaikoista. Ei sillä, että niitä kukaan oikeasti lukisi, mutta se informaatio olisi kuitenkin saatavilla.
lauantai 25. joulukuuta 2010
Shit's not going our way
Mielenkiintoni vaihtui valkealta jäältä vihreälle nurmelle jo vuosia takaperin, mutta HBO:n jääkiekkodokumentti 24/7: Road To The NHL Winter Classic herättää nukkuneen innostuksen. Sarjasta on nyt julkaistu kaksi jaksoa ja olen nähnyt molemmat netistä, enkä voi ihmetellä kuinka hieno dokumentti on saatu aikaiseksi. Kyse on jääkiekosta ja jostain suuremmasta. Ehdottoman katsottavaa jos vain urheilua osaa arvostaa, oli se laji mikä tahansa.
Osa I:
Osa II:
Osa I:
Osa II:
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Sodan rooli evoluutiossa?
Heräsin eilen metrossa ajatukseen, että missä mielessä sota on osallisena ihmisen evoluutiossa? Minulle ei äkkiä tule mieleen kovinkaan montaa eläinlajia, jotka aktiivisesti sotivat lajikumppaneitaan vastaan. Simpanssit käyvät sotia naapureitaan vastaan ja tekevät rutiininomaisesti keihäitä. Joskaan näitä kahta ei käsittääkseni ole yhdistetty sota-aseiksi.
Armeijamuurahaiset (Marabunta) sen sijaan elävät elämänsä suurella sotilaskampanjalla, mutta onko kyse aktiivisesta sodankäynnistä? Tuskin, sillä sodalle tunnusomaista on kuitenkin alku ja loppu. Tosin yskittäiset sotapäälliköt saattavat hyvinkin elää koko elämänsä yhden kampanjan merkeissä, vertaa Aleksanteri Suurta tai vaikkapa Tšingis-kaani. Joskin heidänkin sodissaan oli selvä alku ja lopulta loppu, eikä tuhansia vuosia kestänyt elämäntapa kuten armeijamuurahaisilla.
Sodasta on kirjoitettu paljon ja se on ehkä kiehtovimpia toimintamalleja lajimme historiassa, mutta onko se myös menestystarinamme takana? Evoluution eteenpäin vievänä voima. Ajatusleikkinä kuitenkin kiinnostava ja saattaa vaatia syvällisempää tutustumista.
***
Kirjoitin aiheesta lisää täällä.
Armeijamuurahaiset (Marabunta) sen sijaan elävät elämänsä suurella sotilaskampanjalla, mutta onko kyse aktiivisesta sodankäynnistä? Tuskin, sillä sodalle tunnusomaista on kuitenkin alku ja loppu. Tosin yskittäiset sotapäälliköt saattavat hyvinkin elää koko elämänsä yhden kampanjan merkeissä, vertaa Aleksanteri Suurta tai vaikkapa Tšingis-kaani. Joskin heidänkin sodissaan oli selvä alku ja lopulta loppu, eikä tuhansia vuosia kestänyt elämäntapa kuten armeijamuurahaisilla.
Sodasta on kirjoitettu paljon ja se on ehkä kiehtovimpia toimintamalleja lajimme historiassa, mutta onko se myös menestystarinamme takana? Evoluution eteenpäin vievänä voima. Ajatusleikkinä kuitenkin kiinnostava ja saattaa vaatia syvällisempää tutustumista.
***
Kirjoitin aiheesta lisää täällä.
maanantai 20. joulukuuta 2010
Puolessa välissä ja suunta on yhä ylös
Olen tällä hetkellä puolessa välissä kolmen vuoden sijoitusprojektiani, mikä antaa aihetta retrospektiiviseen tarkasteluun, sijoitusprojektiani ajatellen. Kesällä 2009 ostin ensimmäiset osakkeeni ja olen kasvattanut omistuksiani siitä lähtien. Hävyttömän hitaalla tahdilla, mutta suunta on silti ollut kohti suurempia lukuja. Kertoo kaiketi uskostani valoisampaan tulevaisuuteen ja siihen, että talletuskorot pysyvät matalina.
Fiskars: +100%
Fortum: +23%
Nokia: -3%
Sampo A: +17%
Talvivaaran kaivososakeyhtiö: +25%
Yhteensä: +16% (ohessa kesän luvut)
Arvonnousu perustuu tämän hetken pörssikursseihin, eikä kulueriä ole huomioitu ollenkaan. Kulut muodostuvat pääomaverotuksesta, tosin vasta sitten kun omaisuus realisoidaan, sekä välityspalkkioista.
Nokiaosuuteni on periaatteessa täysin spekulatiivinen, sillä tarkoitukseni on nostaa ensi kevään osingot ja harkita sen jälkeen osakkeiden myyntiä. Toisaalta jos tilanne näyttää keväällä suotuisalta, saatan myös pitää niitä hieman kauemminkin. Periaatteessa kyse on kuitenkin kohtuullisesta osinkolapusta, joten hirmuisen huolissani en ole tuosta kolmen prosentin tappiosta.
Fiskarsin osalta olen miettinyt voittojen kotiuttamista, mutta en osaa oikein myydä ajatusta itselleni. Pidän yrityksestä, enkä näe tarpeelliseksi osakkeiden myyntiä. Varsinkaan kun kyseinen sijoitus on minulle ns. kivijalkasijoitus jonka varaan olen koko säästämistä rakentanut. Tietysti kurssin nousun takana on Wärtsilän lievä raketointi, mutta silti. Tosin myönnän myös sen, että varovainen sijoittaja viheltäisi pelin seis ja poistuisi kassan kautta.
Fortumista ei mitään uutta. En ole lisännyt omistusta, enkä ole aikeissa myydä. Tällä hetkellä niissä hinnoissa, joissa en välttämättä haluaisi laittaa lisää rahaa kiinni. Joskin ydinvoimapullistelu ympäri Eurooppaa kuulostaa mielenkiintoiselta. Kertoo minulle siitä, että Venäjän sijoitusten riski on pienenemässä, koska samaan aikaan voidaan havitella uusia valtauksia Bulgariassa ja Ranskassa.
Sammossa on sama juttu kuin Fortumin kanssa, olen saavuttanut molemmissa yhtiöissä sen osuuden, jonka oma talouteni tällä hetkellä mahdollistaa. Siksi omistuksen lisääminen kummassakaan yrityksessä ei ole listan kärkipäässä. Ei ainakaan ennen kuin Fiskars ja Talvivaara saavuttavat saman tason. Odotan Sammon osinkokevättä.
Talvivaara on siinä mielessä ajankohtainen salkussani, sillä kasvatin osuuttani siinä nyt pari viikkoa sitten. Veronpalautukset katsokaas. Olisin halunnut ostaa halvemmalla, mutta eivät myyneet. Kurssi on kohonnut yhtäjaksoisesti jo pidemmän aikaa, mutta on todennäköisesti yhä halpa pitkällä aikavälillä. Itse asiassa projektini jäljellä oleva puolisko (18kk) on todennäköisesti liian lyhyt aika tälle yhtiölle. Harrastin kevyttä numeron pyöritystä ja pääsin tulokseen, että Talvivaara on edullinen ostos aina 9 - 10 euroon saakka. Sekin vain näillä tämän päivän luvuilla laskettuna, kapasiteetin kasvaessa tuo hintahaarukka siirtyy yhä korkeammalle. Tosin tuohon nyt ei kannata hirveästi laskea luottamusta, sillä maailma on muuttuvainen ja minun spekulaatiot aivan liian usein vääriä.
Fiskars: +100%
Fortum: +23%
Nokia: -3%
Sampo A: +17%
Talvivaaran kaivososakeyhtiö: +25%
Yhteensä: +16% (ohessa kesän luvut)
Arvonnousu perustuu tämän hetken pörssikursseihin, eikä kulueriä ole huomioitu ollenkaan. Kulut muodostuvat pääomaverotuksesta, tosin vasta sitten kun omaisuus realisoidaan, sekä välityspalkkioista.
Nokiaosuuteni on periaatteessa täysin spekulatiivinen, sillä tarkoitukseni on nostaa ensi kevään osingot ja harkita sen jälkeen osakkeiden myyntiä. Toisaalta jos tilanne näyttää keväällä suotuisalta, saatan myös pitää niitä hieman kauemminkin. Periaatteessa kyse on kuitenkin kohtuullisesta osinkolapusta, joten hirmuisen huolissani en ole tuosta kolmen prosentin tappiosta.
Fiskarsin osalta olen miettinyt voittojen kotiuttamista, mutta en osaa oikein myydä ajatusta itselleni. Pidän yrityksestä, enkä näe tarpeelliseksi osakkeiden myyntiä. Varsinkaan kun kyseinen sijoitus on minulle ns. kivijalkasijoitus jonka varaan olen koko säästämistä rakentanut. Tietysti kurssin nousun takana on Wärtsilän lievä raketointi, mutta silti. Tosin myönnän myös sen, että varovainen sijoittaja viheltäisi pelin seis ja poistuisi kassan kautta.
Fortumista ei mitään uutta. En ole lisännyt omistusta, enkä ole aikeissa myydä. Tällä hetkellä niissä hinnoissa, joissa en välttämättä haluaisi laittaa lisää rahaa kiinni. Joskin ydinvoimapullistelu ympäri Eurooppaa kuulostaa mielenkiintoiselta. Kertoo minulle siitä, että Venäjän sijoitusten riski on pienenemässä, koska samaan aikaan voidaan havitella uusia valtauksia Bulgariassa ja Ranskassa.
Sammossa on sama juttu kuin Fortumin kanssa, olen saavuttanut molemmissa yhtiöissä sen osuuden, jonka oma talouteni tällä hetkellä mahdollistaa. Siksi omistuksen lisääminen kummassakaan yrityksessä ei ole listan kärkipäässä. Ei ainakaan ennen kuin Fiskars ja Talvivaara saavuttavat saman tason. Odotan Sammon osinkokevättä.
Talvivaara on siinä mielessä ajankohtainen salkussani, sillä kasvatin osuuttani siinä nyt pari viikkoa sitten. Veronpalautukset katsokaas. Olisin halunnut ostaa halvemmalla, mutta eivät myyneet. Kurssi on kohonnut yhtäjaksoisesti jo pidemmän aikaa, mutta on todennäköisesti yhä halpa pitkällä aikavälillä. Itse asiassa projektini jäljellä oleva puolisko (18kk) on todennäköisesti liian lyhyt aika tälle yhtiölle. Harrastin kevyttä numeron pyöritystä ja pääsin tulokseen, että Talvivaara on edullinen ostos aina 9 - 10 euroon saakka. Sekin vain näillä tämän päivän luvuilla laskettuna, kapasiteetin kasvaessa tuo hintahaarukka siirtyy yhä korkeammalle. Tosin tuohon nyt ei kannata hirveästi laskea luottamusta, sillä maailma on muuttuvainen ja minun spekulaatiot aivan liian usein vääriä.
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
"one shot - one kill"
Olen pelannut tuota Fallout: New Vegasia nyt reilut 57 tuntia ja suurimmaksi osaksi nauttinut jokaisesta minuutista. Eilen illalla kohtasin kuitenkin Dead Wind Cavernissa useamman Deathclawn, jotka ovat kiistatta koko pelin pahimpia vastuksia.
Yritin ainakin puolenkymmentä kertaa taistella tieni luolan läpi erilaisten aseiden avulla, mutta ilman tulosta. Pimpattu (high speed motor) minigun, heavy incinerator, AER14 prototype, Annabelle ja käytännössä kaikki muut työkalut mitä minulla selkärepusta löytyivät, olivat turhia. En päässyt edes luolan suulta peremmälle. Lopulta keksin käyttää J:n taktiikkaa ja sneakata ympäri luolaa Gauss kiväärin kanssa, vain huomatakseni, että se toimii. 
Itse asiassa se toimi niin hyvin, että minulle tuli lievä morkkis koko asiasta. Käytännössä jos vain viitsit ryömiä, piileskellä ja ammuskella vihollisia etäisyyden ja huomaamattomuuden turvin, kellistät käytännössä vihulaisen kuin vihulaisen yhdellä laukauksella. Hieman masentavaa, sillä olen pyrkinyt rakentamaan ns. all-rounder taistelijan, joka pystyy taistelemaan aseella kuin aseella, tiensä läpi pahimpienkin paikkojen. Nyt sitten vastaan tulee tuollainen "one shot - one kill" taktiikka, mikä vie jännityksestä sen parhaimman terän. Kurjaa mutta minkäs teet, sitä paitsi muuten tuo Dead Wind Cavern olisi jäänyt minulta valloittamatta.
lauantai 18. joulukuuta 2010
Koreat leikit
Aikaansa seuraavien maailmankansalaisten pyhä velvollisuus on lukea uutisen molemmat puoliskot. Se on ainoa oikea tapa ymmärtää miksi yhteinen aurinkomme on niin eri värinen pohjoisessa ja etelässä.
Korean demokraattinen kansantasavalta kertoo näkemyksensä KNS:n nettisivuilla.
ja
Korean tasavalta kertoo omat näkemyksensä sen sijaan Yonhapin kautta, täällä.
Korean demokraattinen kansantasavalta kertoo näkemyksensä KNS:n nettisivuilla.
ja
Korean tasavalta kertoo omat näkemyksensä sen sijaan Yonhapin kautta, täällä.
torstai 16. joulukuuta 2010
Uuteen kotiin
Akseli Gallen-Kallelan Talonpoikaiselämää sai sitten uuden kodin ja vastoin pientä pelkoani, se vaikuttaa hyvältä kodilta. Mäntässä sijaitseva Serlachius-museo saa arvokkaan asukin ja todennäköisesti sen myötä myös uusia vierailijoita. Ainakin minä lupaudun jo tässä käymään paikalla kunhan sinne suuntaan eksyn. Kirjoitin maalauksesta jo aikaisemmin ja kuinka se teki allekirjoittaneeseen melkoisen vaikutuksen.
Itse museo on osa vuorineuvos Gösta Serlachiuksen elämäntyötä, sillä mies keräsi eläessään varsin mittavan taidekokoelman. Tuon alkuperäisen 500 teoksen kokoelma on kasvanut tasaisesti ja on esillä aikaisemmin mainitussa museossa. Lisäksi Serlachius oli mukana Helsingin Taidehallin perustamisessa, joten hatun noston arvoinen kaveri.
Itse museo on osa vuorineuvos Gösta Serlachiuksen elämäntyötä, sillä mies keräsi eläessään varsin mittavan taidekokoelman. Tuon alkuperäisen 500 teoksen kokoelma on kasvanut tasaisesti ja on esillä aikaisemmin mainitussa museossa. Lisäksi Serlachius oli mukana Helsingin Taidehallin perustamisessa, joten hatun noston arvoinen kaveri.
Mutkien kautta Star Trek
Tänään on paikallisessa leffateatterissa kampanjapäivä, mikä meinaa sitä, että leffalippu maksaa sen verran mitä se maksoi vielä muutama vuosi takaperin. Eräänlainen säätökampanja siis, jos asian haluaa siinä valossa nähdä.
Olin menossa katsomaan elokuvaa, mutta tajusin myöhästyneeni, sillä lippu olisi pitänyt käydä noutamassa tuntia ennen näytöstä. Jätin menemättä, sillä elokuva olisi ollut todennäköisesti ihan hauska, mutta ei mitenkään erityinen. Ajattelin korjata asian vuokraamalla videon, mutta en löytänyt mitään vuokraamisen arvoista. Kaiketi valikoima on heikko tai minulla on liian hankala ruokahalu elokuvien osalta. Veikkaan molempia.
Tulin takaisin kotiin ja muistin ostaneeni aikaisemmin viikolla Star Trek IV:n, siis sen missä sankarit palaavat kultaiselle 80-luvulle pelastamaan valaskaloja. Kaskelotteja jos tarkkoja ollaan, vaikka ei sillä olisi niin suurta väliä, sillä kala kuin kala. Elokuva on ehkä hämmentävin tarina mitä Star Trek nimen alla olen nähnyt, mutta hoiti se silti tehtävänsä.
Olin menossa katsomaan elokuvaa, mutta tajusin myöhästyneeni, sillä lippu olisi pitänyt käydä noutamassa tuntia ennen näytöstä. Jätin menemättä, sillä elokuva olisi ollut todennäköisesti ihan hauska, mutta ei mitenkään erityinen. Ajattelin korjata asian vuokraamalla videon, mutta en löytänyt mitään vuokraamisen arvoista. Kaiketi valikoima on heikko tai minulla on liian hankala ruokahalu elokuvien osalta. Veikkaan molempia.
Tulin takaisin kotiin ja muistin ostaneeni aikaisemmin viikolla Star Trek IV:n, siis sen missä sankarit palaavat kultaiselle 80-luvulle pelastamaan valaskaloja. Kaskelotteja jos tarkkoja ollaan, vaikka ei sillä olisi niin suurta väliä, sillä kala kuin kala. Elokuva on ehkä hämmentävin tarina mitä Star Trek nimen alla olen nähnyt, mutta hoiti se silti tehtävänsä.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Mikään ei lisää miehisyyden määrää kuin AK-47
Olen viime päivän käyttänyt aikaa siihen, että olen miettinyt mikä on ase ollut suosikkini niiden joukossa, joita olen päässyt ampumaan. Mitään varsinaista kirjaa en ole missään vaiheessa pitänyt, mutta hyvä arvaus on, että olen elämäni aikana ampunut lähemmäs 20 eri aseella. Mukana on siis aivan kaikki mitä nyt ampuma-aseeksi kutsutaan, ilmapistoolista konekivääriin. Erotuksena otan ainoastaan sen, että en laske sinko-aseiden sisäpiippu tai harjoituskranaatteja. Eivät mielestäni oikein vastaa sitä käsitystä mitä tässä nyt ajattelen.
Ilma-aseista ehdoton suosikkini oli vanha ilmakiväärini, jota ei taida enää olla olemassa. Se oli muistaakseni saksalainen ja peräisin jostain syvältä Kainuusta, mistä se siirtyi minulle ollessani teini-ikäinen. Aseen paras puoli oli sen tukki, ainoa kivääri joka on sopinut minulle täydellisesti ja sillä oli siksi niin mukava ammuskella. Siitäkin huolimatta, että meinasin ampua itseäni kimmokkeella kasvoihin.
Käsiaseiden osalta on huomattavan paljon vaikeampaa nimetä omaa suosikkia, sillä en varsinaisesti ole koskaan omistanut sellaista. Kaikki millä olen saanut ampua, ovat olleet joko vuokra- tai laina-aseita. Mieleen nousee äänenvaimennettu pienoispistooli, jota pääsin kokeilemaan kauan sitten Kainuun metsissä. Jossain hiekkakuopalla, eikä minulla ole muutenkaan enää käsitystä mikä ase oli kyseessä. Kiiltäväksi jätetty pikkukaunotar se kuitenkin oli ja jostain syystä muistan sen amerikkalaiseksi, mutta voin olla väärässäkin.
Haulikoista on helppo nimetä yksi suosikki, se on puoliautomaattinen Benelli SL-80 123. Toimintavarma, laadukas, tyylikäs ja miellyttävä ampua.
Pulttilukkoisista kivääreistä on hyvin helppo nostaa esille kaksi asetta, Brazilian Mauser M 1908 ja puolustusvoimien 7,62 TKIV 85. Yhden suosikin nimeäminen on sen sijaan hieman vaikeampaa, mutta kyllä tuo armeijan tarkkuuskivääri taitaa sittenkin nousta kärkeen. Pääsin ampumaan sillä komppaniani toiseksi parhaan tuloksen 300 metrin matkalla ja pärjäsin muutenkin koko prikaatin kilpailussa hyvin. Palkintosijoille en kuitenkaan päässyt, sillä kilpailun voitti se meidän komppanian toinen ampuja, mutta olin muistaakseni TOP15:ssa samassa kisassa. Hieno kivääri.
Ehdottomaan suosikkiaseeseeni tuosta kilpailusta on kuitenkin hyvin lyhyt matka, sillä ehdoton ykkönen on armeija-aikainen palvelusaseeni. Normijääkäreille yllätyksenä kyse ei kuitenkaan ole se perinteinen RK-62, sillä komppanian aseistuksesta ainoastaan LuHa oli kotimainen. Minäkin pääsin ryntäilemään Parolan metsissä neljän kuukauden ajan taittoperä Kalashnikovin kanssa, virallisemmin AKMS. Hemmetin hauska ammuttava ja sen taittuvan peränsä ansiosta yllättävän helppo kannettava, unohtamatta tietenkään sitä ylimääräistä miehisyyden määrää, jonka vatsan päällä roikkuva AK-47 kantajalleen tuo.
Ilma-aseista ehdoton suosikkini oli vanha ilmakiväärini, jota ei taida enää olla olemassa. Se oli muistaakseni saksalainen ja peräisin jostain syvältä Kainuusta, mistä se siirtyi minulle ollessani teini-ikäinen. Aseen paras puoli oli sen tukki, ainoa kivääri joka on sopinut minulle täydellisesti ja sillä oli siksi niin mukava ammuskella. Siitäkin huolimatta, että meinasin ampua itseäni kimmokkeella kasvoihin.
Käsiaseiden osalta on huomattavan paljon vaikeampaa nimetä omaa suosikkia, sillä en varsinaisesti ole koskaan omistanut sellaista. Kaikki millä olen saanut ampua, ovat olleet joko vuokra- tai laina-aseita. Mieleen nousee äänenvaimennettu pienoispistooli, jota pääsin kokeilemaan kauan sitten Kainuun metsissä. Jossain hiekkakuopalla, eikä minulla ole muutenkaan enää käsitystä mikä ase oli kyseessä. Kiiltäväksi jätetty pikkukaunotar se kuitenkin oli ja jostain syystä muistan sen amerikkalaiseksi, mutta voin olla väärässäkin.
Haulikoista on helppo nimetä yksi suosikki, se on puoliautomaattinen Benelli SL-80 123. Toimintavarma, laadukas, tyylikäs ja miellyttävä ampua.
Pulttilukkoisista kivääreistä on hyvin helppo nostaa esille kaksi asetta, Brazilian Mauser M 1908 ja puolustusvoimien 7,62 TKIV 85. Yhden suosikin nimeäminen on sen sijaan hieman vaikeampaa, mutta kyllä tuo armeijan tarkkuuskivääri taitaa sittenkin nousta kärkeen. Pääsin ampumaan sillä komppaniani toiseksi parhaan tuloksen 300 metrin matkalla ja pärjäsin muutenkin koko prikaatin kilpailussa hyvin. Palkintosijoille en kuitenkaan päässyt, sillä kilpailun voitti se meidän komppanian toinen ampuja, mutta olin muistaakseni TOP15:ssa samassa kisassa. Hieno kivääri.
Ehdottomaan suosikkiaseeseeni tuosta kilpailusta on kuitenkin hyvin lyhyt matka, sillä ehdoton ykkönen on armeija-aikainen palvelusaseeni. Normijääkäreille yllätyksenä kyse ei kuitenkaan ole se perinteinen RK-62, sillä komppanian aseistuksesta ainoastaan LuHa oli kotimainen. Minäkin pääsin ryntäilemään Parolan metsissä neljän kuukauden ajan taittoperä Kalashnikovin kanssa, virallisemmin AKMS. Hemmetin hauska ammuttava ja sen taittuvan peränsä ansiosta yllättävän helppo kannettava, unohtamatta tietenkään sitä ylimääräistä miehisyyden määrää, jonka vatsan päällä roikkuva AK-47 kantajalleen tuo.
Amerikkalaisen rekkakuskin katoaminen?
Kirjoitin lähes 11 kuukautta takaperin Wärtsilästä ja siitä kuinka en uskalla sijoittaa siihen suoraan. Puhuin samalla kuinka epävarma olin yrityksen meripuolen tulevaisuudesta ja maailman konttilaivaston jatkuvasta kasvusta. Samaan aikaan Wärtsilän osakekurssi on noussut hirvittävästi ja kolkuttelee kaikkien aikojen ennätystään, ajalta ennen suurta finanssikriisiä. Olen ollut pöllämystynyt ja ihmetellyt mistä hitosta moinen johtuu. Toisaalta samaan aikaan olen tietysti myhäillyt partaani, sillä Fiskarsin kautta osa tuosta kurssin noususta valuu myös minun osoitteeseen.
Katsoin asiaa liian pienestä vinkkelistä. Syylistyin typeryyttäni yksinkertaistamaan asiaa liikaa, sen pienen kokemuspohjan kautta mitä minulle on kertynyt. Olkoon tämä minulle opiksi.
Luin tänään New York Times:n verkkosivuilta artikkelin kuinka Amerikan länsirannikon satamakaupungit investoivat kuin viimeistä päivää. Olin aavistuksen pöllämystynyt mistä oli kyse, ennen kuin valo astui päähäni, Panaman kanavaa laajennetaan.
Mistä siinä on kyse? Siitä, että vanha Panamax-tyypin alukset astuvat historiaan. Eivät tietenkään kertarysäyksellä, eivätkä yhdessä, mutta tyyppiluokka muuttuu vanhanaikaiseksi.
Panaman kanavan kautta kulkevien alusten suurimmat sallitut mitat ovat:
- Kokonaispituus 294,1 m.
- Leveys 32,3 m.
- Syväys 12,0 m; lastimerkin tropiikkilastivesiviiva makeassa vedessä. Gatún järven veden tiheys on 0,9954 g/cm3 29,4°C lämpötilassa. Veden suolaisuus ja lämpötila vaikuttavat sen tiheyteen ja samalla siihen miten syvällä laiva vedessä ui.
- Korkeus 57,91 m mitattuna vesiviivasta aluksen korkeinpaan kohtaan.
Uudet mitat:
- Kokonaispituus 366,00 m.
- Leveys 49,00 m.
- Syväys 15,00 m.
- Korkeus 57,91 m.
Käytännössä tuo vastaa noin 12,000 TEU:n konttilaivaa eli jos katsoo listaa maailman suurimmista konttilaivoista, niin suuri osa listan laivoista mahtuu uudesta kanavasta. Se tarkoittaa sitä, että Amerikan sisäinen valtamereltä valtamerelle liikenne on suurien mullistuksien edessä. Tähän asti suuri osa Kauko-Idän tuonnista on tuotu Länsi-Rannikon satamiin, joista se on jaettu rautateitse ja kumipyörällä (=rekka) muualle yli suuren amerikan maan. Uuden kanavan valmistumisen myötä, suuret valtameriä kulkevat äitilaivat pystyvät jatkamaan Kiinasta aina New York:iin saakka. Periaatteessa jopa Eurooppaan asti, mutta en osaa sanoa onko se kannattavaa. Sen sijaan suuren konttilaivan reititys Kiinasta itä-rannikon suuriin satamiin on varmasti kannattavaa. Ajatelkaapa itsekin kuinka paljon järkevämpää on tuoda kertarysäyksellä 12,000 konttia laivalla, kuin kuljettaa tuo tavaramäärä mantereen ylitse rekkakuljetuksella.
Uusi reititys antaa suuria mahdollisuuksia konttivarustamoille. Se kenellä on suurin laivasto uuden Panamax-tyypin aluksia, on asemissa uudeksi valtamerian valtiaaksi. Perinteisesti koko konttilaivojen aikakauden, tuo asema on ollut tanskalaisen Mc-Kinney Møller suvun hallussa. Nyt kärkikoiran paikasta käydään ilmeisen kiivasta kamppailua, sillä Gianluigi Aponten omistama Mediterranean Shipping Company S.A. (=MSC) kärkkyy lähellä. Yllätävän lähellä, mikäli Alphalinerin TOP100 listaa on uskominen. Olemmeko syntyneet aikaan, jolloin Maerskin valta-asema lipsuu italialaisten käsiin?
Noh.. tuo kaikki näkyy Wärtsilän kurssissa siitä syystä, että uusia laivoja rakennetaan kuin viimeistä päivää. Vanhat kun ovat liian pieniä uusille mahdollisuuksille ja tulevaisuuden reitityksille. Siksi miettisin kovasti, jos olisin riippuvainen Amerikan päivittäisestä rekkaliikenteestä. Tietysti kannattaa huomioida, että minulla on mahdollisesti taas aivan liian pieni näkökulma asiaan. Lisäksi kirjoittelen näitä juttuja aivan oman päättelyni pohjalta, eikä sen varaan kannata rakentaa omia ajatuksiaan.
Katsoin asiaa liian pienestä vinkkelistä. Syylistyin typeryyttäni yksinkertaistamaan asiaa liikaa, sen pienen kokemuspohjan kautta mitä minulle on kertynyt. Olkoon tämä minulle opiksi.
Luin tänään New York Times:n verkkosivuilta artikkelin kuinka Amerikan länsirannikon satamakaupungit investoivat kuin viimeistä päivää. Olin aavistuksen pöllämystynyt mistä oli kyse, ennen kuin valo astui päähäni, Panaman kanavaa laajennetaan.
Mistä siinä on kyse? Siitä, että vanha Panamax-tyypin alukset astuvat historiaan. Eivät tietenkään kertarysäyksellä, eivätkä yhdessä, mutta tyyppiluokka muuttuu vanhanaikaiseksi.
Panaman kanavan kautta kulkevien alusten suurimmat sallitut mitat ovat:
- Kokonaispituus 294,1 m.
- Leveys 32,3 m.
- Syväys 12,0 m; lastimerkin tropiikkilastivesiviiva makeassa vedessä. Gatún järven veden tiheys on 0,9954 g/cm3 29,4°C lämpötilassa. Veden suolaisuus ja lämpötila vaikuttavat sen tiheyteen ja samalla siihen miten syvällä laiva vedessä ui.
- Korkeus 57,91 m mitattuna vesiviivasta aluksen korkeinpaan kohtaan.
Uudet mitat:
- Kokonaispituus 366,00 m.
- Leveys 49,00 m.
- Syväys 15,00 m.
- Korkeus 57,91 m.
Käytännössä tuo vastaa noin 12,000 TEU:n konttilaivaa eli jos katsoo listaa maailman suurimmista konttilaivoista, niin suuri osa listan laivoista mahtuu uudesta kanavasta. Se tarkoittaa sitä, että Amerikan sisäinen valtamereltä valtamerelle liikenne on suurien mullistuksien edessä. Tähän asti suuri osa Kauko-Idän tuonnista on tuotu Länsi-Rannikon satamiin, joista se on jaettu rautateitse ja kumipyörällä (=rekka) muualle yli suuren amerikan maan. Uuden kanavan valmistumisen myötä, suuret valtameriä kulkevat äitilaivat pystyvät jatkamaan Kiinasta aina New York:iin saakka. Periaatteessa jopa Eurooppaan asti, mutta en osaa sanoa onko se kannattavaa. Sen sijaan suuren konttilaivan reititys Kiinasta itä-rannikon suuriin satamiin on varmasti kannattavaa. Ajatelkaapa itsekin kuinka paljon järkevämpää on tuoda kertarysäyksellä 12,000 konttia laivalla, kuin kuljettaa tuo tavaramäärä mantereen ylitse rekkakuljetuksella.
Uusi reititys antaa suuria mahdollisuuksia konttivarustamoille. Se kenellä on suurin laivasto uuden Panamax-tyypin aluksia, on asemissa uudeksi valtamerian valtiaaksi. Perinteisesti koko konttilaivojen aikakauden, tuo asema on ollut tanskalaisen Mc-Kinney Møller suvun hallussa. Nyt kärkikoiran paikasta käydään ilmeisen kiivasta kamppailua, sillä Gianluigi Aponten omistama Mediterranean Shipping Company S.A. (=MSC) kärkkyy lähellä. Yllätävän lähellä, mikäli Alphalinerin TOP100 listaa on uskominen. Olemmeko syntyneet aikaan, jolloin Maerskin valta-asema lipsuu italialaisten käsiin?
Noh.. tuo kaikki näkyy Wärtsilän kurssissa siitä syystä, että uusia laivoja rakennetaan kuin viimeistä päivää. Vanhat kun ovat liian pieniä uusille mahdollisuuksille ja tulevaisuuden reitityksille. Siksi miettisin kovasti, jos olisin riippuvainen Amerikan päivittäisestä rekkaliikenteestä. Tietysti kannattaa huomioida, että minulla on mahdollisesti taas aivan liian pieni näkökulma asiaan. Lisäksi kirjoittelen näitä juttuja aivan oman päättelyni pohjalta, eikä sen varaan kannata rakentaa omia ajatuksiaan.
perjantai 10. joulukuuta 2010
Kulttuuria ja taidetta
Päähänpistot ovat yleensä parhaita ja noudatan niitä aina mahdollisuuksien mukaan. Viimeisin pisto vei minut tällä kertaa Helsingin keskustaan, Punavuoreen ja sen ympärille. Pysähdyin ensiksi Tennarissa, sillä perjantaisin kaupunginmuseon näyttely on ilmainen. Tällä kertaa siellä oli Etelä-Afrikkalaisia teoksia ja sain kaipaamani annoksen hengen ravintoa.
En ole koskaan käynyt kovin etelässä, mutta teoksista välittyi lämpöä, intensiteettiä ja taitoa esittää huomioita. Hyvin kiinnostava näyttely, missä eksyin katsomaan villikoiria jotka olivat kuin veistoksia. Hämmentävä kokemus, sillä kuvien tekninen toteutus oli todella se, joka sytytti niissä olleen nerouden kipinän.
Näyttely oli eräänlainen kollaasi ja sen myös huomasi, sillä osa taiteilijoista oli mielestäni selvästi taidokkaampia kuin toiset. Eroa hyvän ja taidokkaan taiteen välillä on vaikea kuvailla sanoin, mutta sen erottaa kun maailma tarjoaa mahdollisuuden vertailuun. Rosoinen, mutta hyvä näyttely - suosittelen.
Löysin reissun aikana myös suosikkini Akseli Gallen-Kallelan töiden joukosta. Mies on tehnyt niin monta hyvää maalausta, että yhden ainoan esille nostaminen on vaikeaa, mutta minä sen osaan tehdä. Bukowskin kansainvälisessä syyshuutokaupassa huudetaan ensi viikon keskiviikkona kauan kadoksissa ollut Talonpoikaiselämää. Minulle aivan tuntematon taulu siihen asti, kun bongasin sen netin huutokauppaluettelosta. Paikalle menin oikeastaan uteliaisuudesta ja halusta nähdä erilaisia taideteoksia, mutta luonnossa tuo maalaus puhutteli minua. En väitä sen olevan A.G-K:n paras työ, sitä en osaa sanoa, mutta jotain erityistä siinä on. Kuva ei tee sille oikeutta missään muodossa, sillä livenä se yksinkertaisesti toimii paremmin.
Kolmio tytön, pojan ja kissan välillä on loistava oivallus. Isäntämies on selvästi kuvan ulkopuolisin henkilö, vaikka onkin kuvan parhaimmalla paikalla. Hän luo omaa suhdettaan takkatulen ja saappaan välille, aivan kuin olisi täysin tietämätön muiden ajatuksista. Ikkunasta tulvivat valonsäteet ja katonrajassa riippuvat varrasleivät antavat kyllä osviittaa siihen, mikä kuvassa on tärkeää. Kohtalon hetki.
En ole koskaan käynyt kovin etelässä, mutta teoksista välittyi lämpöä, intensiteettiä ja taitoa esittää huomioita. Hyvin kiinnostava näyttely, missä eksyin katsomaan villikoiria jotka olivat kuin veistoksia. Hämmentävä kokemus, sillä kuvien tekninen toteutus oli todella se, joka sytytti niissä olleen nerouden kipinän. 
Näyttely oli eräänlainen kollaasi ja sen myös huomasi, sillä osa taiteilijoista oli mielestäni selvästi taidokkaampia kuin toiset. Eroa hyvän ja taidokkaan taiteen välillä on vaikea kuvailla sanoin, mutta sen erottaa kun maailma tarjoaa mahdollisuuden vertailuun. Rosoinen, mutta hyvä näyttely - suosittelen.Löysin reissun aikana myös suosikkini Akseli Gallen-Kallelan töiden joukosta. Mies on tehnyt niin monta hyvää maalausta, että yhden ainoan esille nostaminen on vaikeaa, mutta minä sen osaan tehdä. Bukowskin kansainvälisessä syyshuutokaupassa huudetaan ensi viikon keskiviikkona kauan kadoksissa ollut Talonpoikaiselämää. Minulle aivan tuntematon taulu siihen asti, kun bongasin sen netin huutokauppaluettelosta. Paikalle menin oikeastaan uteliaisuudesta ja halusta nähdä erilaisia taideteoksia, mutta luonnossa tuo maalaus puhutteli minua. En väitä sen olevan A.G-K:n paras työ, sitä en osaa sanoa, mutta jotain erityistä siinä on. Kuva ei tee sille oikeutta missään muodossa, sillä livenä se yksinkertaisesti toimii paremmin.
Kolmio tytön, pojan ja kissan välillä on loistava oivallus. Isäntämies on selvästi kuvan ulkopuolisin henkilö, vaikka onkin kuvan parhaimmalla paikalla. Hän luo omaa suhdettaan takkatulen ja saappaan välille, aivan kuin olisi täysin tietämätön muiden ajatuksista. Ikkunasta tulvivat valonsäteet ja katonrajassa riippuvat varrasleivät antavat kyllä osviittaa siihen, mikä kuvassa on tärkeää. Kohtalon hetki.
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Yhtäläisyyksiä kontrastista huolimatta
Kävin mielessäni keskustelua siitä, pitäisikö minun muistaa John Lennonin kuolinpäivää jollakin tavalla, mutta huomasin samalla toisenkin merkittävän tapahtuman osuneen lähes samalle päivämäärälle. Koska Pearl Harbourin pommitus on maailmanhistoriallisesti merkittävämpi tapaus kuin Lennonin salamurha, laita linkin valokuviin tapahtumasta, joita ainakaan minä en ole aikaisemmin nähnyt.
Toisaalta, koska Lennonin ehkä tunnetuin kappale antaa niin mahtavan kontrastin, ohessa myös John Lennon ja Imagine.
Toisaalta, koska Lennonin ehkä tunnetuin kappale antaa niin mahtavan kontrastin, ohessa myös John Lennon ja Imagine.
Kierteellä
Yhtä varmasti kun maassa on puoli metriä lunta, tekee minun mieleni purjehtimaan. Voisin helposti kuvitella itseni jonnekin trooppiselle saarelle, piirtelemään varpaan kärjellä geometrisiä kuvioita valkeaan korallihiekkaan. Menin niin pitkälle, että katselin myytävänä olevia purjeveneitä, mikä oli huono ajatus. Siellä oli kaunottaria, upeita, virheettömiä linjoja ja kiiltävää pintaa.
Hankalaksi asian tekee se, että kyseessä olisi vain pieni päätös ja olisin veneen ylpeä omistaja. Eihän siinä olisi mitään järkeä, ei pienintäkään. Silti se houkuttaa niin kovasti, että pelkään kiertyväni kieroon.
Hankalaksi asian tekee se, että kyseessä olisi vain pieni päätös ja olisin veneen ylpeä omistaja. Eihän siinä olisi mitään järkeä, ei pienintäkään. Silti se houkuttaa niin kovasti, että pelkään kiertyväni kieroon.
Mielikuvani Nyt-liitteestä
Minulle tulee hesarin Nyt-liitteestä mieleen tärkeilevä teini, joka työntää nenänsä lähiympäristönsä asioihin sen kosmopoliittisen viisauden voimalla, jonka on Internetistä oppinut.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Long range shooting with Mosing-Nagant
Pretty darn impressive if you ask me. Wouldn't mind trying this myself, if I had the rifle and specially the range. From my understanding it's almost impossible to find a +300 meter shooting range close to Helsinki, so it's pretty sure that I won't be trying this anytime soon. Could be fun thought..
Ei kuulu kunnolla
Yritin saada Bassoradion kuulumaan radiosta, mutta ei siitä tullut mitään. En tiedä mistä se johtuu, mutta minulla on ollut ennenkin pari radiokanavaa, joita en ole saanut kuulumaan. Ratkaisua ongelmaan ei ole vielä kuulunut, tosin en ole edes yrittänyt kokeilla tuota talon omaa antennia, joka kuulema saattaisi auttaa asiassa. Pitäisi yrittää joskus, sillä radiossa itsessään ei ole mitään vikaa.
torstai 2. joulukuuta 2010
Cocktailpalat ja shampanjaa
Maanantaina on itsenäisyyspäivä ja olen alkanut miettimään erilaisia coctailpaloja, aivan kuten olen perinteisesti tehnyt tähän aikaan vuodesta. Usean vuoden ajan olen viettänyt linnanjuhlia hyvän juoman, syötävän ja vieraan seurassa ja samanlaista olen ajatellut tällekin kerralle. Varsinaista vierasta en ole vielä keksinyt, mutta enköhän minä jonkun saa seuraksi.
Juoma on ollut selviö jo pidemmän aikaa. Tällä kertaa on Montaudonin shampanjatalon shampanjaa, sillä olen nauttinut sitä aikaisemminkin ja hyväksi todennut. Cocktailpalat ovat vielä hieman auki, mutta todennäköisesti lähden riimilihan linjalle. Lopullisen valinnan teen vasta lauantaina, käydessäni kauppahallissa, mutta tällä hetkellä listalla ovat hevonen ja porsas. Jälkimmäisen voisi todennäköisesti maustaa kevyesti calvadosilla, mikä kuulostaa houkuttelevalta. Toisaalta pelkkä riimiliha voisi kaivata seurakseen myös jotain muuta ja se "muu" on vielä hakusessa. Hyviä ehdotuksia?
Juoma on ollut selviö jo pidemmän aikaa. Tällä kertaa on Montaudonin shampanjatalon shampanjaa, sillä olen nauttinut sitä aikaisemminkin ja hyväksi todennut. Cocktailpalat ovat vielä hieman auki, mutta todennäköisesti lähden riimilihan linjalle. Lopullisen valinnan teen vasta lauantaina, käydessäni kauppahallissa, mutta tällä hetkellä listalla ovat hevonen ja porsas. Jälkimmäisen voisi todennäköisesti maustaa kevyesti calvadosilla, mikä kuulostaa houkuttelevalta. Toisaalta pelkkä riimiliha voisi kaivata seurakseen myös jotain muuta ja se "muu" on vielä hakusessa. Hyviä ehdotuksia?
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Pinnallinen tutustuminen
Kävin testaamassa uutta lelua, jolla olen ajatellut ruokkia omistamisen vimmaa sisälläni. Harmikseni varmistui, että tukki ei ole teleskooppinen, kuten olin toivonut ja aikaisemmin kuvitellut. Se on minulle ehkä tuuman verran ideaalipituutta liian pitkä, mutta ei onneksi yhtään sen enempää. Käytännössä eroa ei haittaa toimintaa, mutta sen tuuman minä ottaisin pois jos kyse olisi teleskoopista. Kyseessä oli kuitenkin lyhyt ja nopea tutustuminen, mutta katsotaan jos parin viikon sisällä pääsisin pintaa syvemmälle.
maanantai 29. marraskuuta 2010
Hengen ja ruumiin ravintoa
Illalla pelataan el Clásico enkä tällä kertaa ole katsomassa sitä missään erikoisemmassa paikassa. Oliko nyt vuosi sitten kun kävin kaverin kanssa urheilubaarissa ja tunnelma oli kieltämättä upea. Ehkä hienoin tunnelma mitä olen jalkapalloa katsoessa kokenut, jos paikanpäällä nähtyjä ottelua ei lasketa mukaan.
Tällä kertaa nautin otelusta netin kautta, sillä käyttämäni vedonlyöntitoimisto näyttää pelin sivuillaan. En usko, että tulen laittamaan rahaa kiinni peliin, sillä todennäköisyydet ovat liian tasan. Itse asiassa tasapeli voisi olla hyvä veikkaus, mutta minä en tuohon uskalla luottaa.
Mistä muuten löytää hyvää paperiliimaa? Minulla olisi yksi kirja, jonka ostin hieman rikkoutuneena ja se pitäisi saada korjattua. Kirjan selkä on irronnut toiselta sivulta, joten siihen pitäisi tehdä uusi tunneli ja liimailla vähän harsokangasta. Ei luulisi olevan liian vaikeaa, joten meinasin tehdä korjauksen itse. Edellyttäen että löydän sen liiman.
Ostin myös viikonloppuna kirjoja:
- Ulkoasiainministeriön julkaisuja - Suomen sinivalkoinen kirja II
- Urho Kekkonen - Onko maallamme malttia vaurastua?
- Sorkko, Parantainen ja Isosomppi - Vornan taistelutaival, Jalkaväkirykmentti 50 1941 - 1944
Ensimmäinen kirja on puhdas tuuriostos, se jotenkin vain puhutteli minua ja päätin ostaa sen siksi. Osittain kyse on uteliaisuudesta, mutta ennen kaikkea tuosta "puhuttelevasta" tunteesta.
Luin pari vuotta sitten aika monta Juhani Suomen kirjoittamaa Kekkoskirjaa ja niistä jäi jäljelle halu lukea joku Kekkosen itsensä kirjoittama kirja. Onko maallamme malttia vaurastua on otsikkona kohtuullisen mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen. Varsinkin kun saimme tänään lukea suomalaisten olevan Pohjolan köyhällistöä. Odotan mielenkiinnolla mitä Urho on aiheesta kirjoittanut.
Vornan taistelutaival liittyy pitkälti omaan kiinnostukseeni aiheesta - sotaan ja sodankäyntiin. Kirja olisi jäänyt kuitenkin ehdottomasti ostamatta, ellei syksyn aikana olisi selvinnyt isoisän taistelleen kyseisessä rykmentissä. Yhteensä yli kolme vuotta samassa osastossa, joten käytännössä suurin osa kirjan sisällöstä liittyy parin mutkan kautta myös minun elämääni.
Tällä kertaa nautin otelusta netin kautta, sillä käyttämäni vedonlyöntitoimisto näyttää pelin sivuillaan. En usko, että tulen laittamaan rahaa kiinni peliin, sillä todennäköisyydet ovat liian tasan. Itse asiassa tasapeli voisi olla hyvä veikkaus, mutta minä en tuohon uskalla luottaa.
Mistä muuten löytää hyvää paperiliimaa? Minulla olisi yksi kirja, jonka ostin hieman rikkoutuneena ja se pitäisi saada korjattua. Kirjan selkä on irronnut toiselta sivulta, joten siihen pitäisi tehdä uusi tunneli ja liimailla vähän harsokangasta. Ei luulisi olevan liian vaikeaa, joten meinasin tehdä korjauksen itse. Edellyttäen että löydän sen liiman.
Ostin myös viikonloppuna kirjoja:
- Ulkoasiainministeriön julkaisuja - Suomen sinivalkoinen kirja II
- Urho Kekkonen - Onko maallamme malttia vaurastua?
- Sorkko, Parantainen ja Isosomppi - Vornan taistelutaival, Jalkaväkirykmentti 50 1941 - 1944
Ensimmäinen kirja on puhdas tuuriostos, se jotenkin vain puhutteli minua ja päätin ostaa sen siksi. Osittain kyse on uteliaisuudesta, mutta ennen kaikkea tuosta "puhuttelevasta" tunteesta.
Luin pari vuotta sitten aika monta Juhani Suomen kirjoittamaa Kekkoskirjaa ja niistä jäi jäljelle halu lukea joku Kekkosen itsensä kirjoittama kirja. Onko maallamme malttia vaurastua on otsikkona kohtuullisen mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen. Varsinkin kun saimme tänään lukea suomalaisten olevan Pohjolan köyhällistöä. Odotan mielenkiinnolla mitä Urho on aiheesta kirjoittanut.
Vornan taistelutaival liittyy pitkälti omaan kiinnostukseeni aiheesta - sotaan ja sodankäyntiin. Kirja olisi jäänyt kuitenkin ehdottomasti ostamatta, ellei syksyn aikana olisi selvinnyt isoisän taistelleen kyseisessä rykmentissä. Yhteensä yli kolme vuotta samassa osastossa, joten käytännössä suurin osa kirjan sisällöstä liittyy parin mutkan kautta myös minun elämääni.
lauantai 27. marraskuuta 2010
torstai 25. marraskuuta 2010
Palautukset miljooniksi
Otsikko on yliampuva, mutta se tuli ensimmäisenä mieleen eikä varsinaisesti tee mieli muuttaa sitä. Tuohan loppujen lopuksi on niin kaunis ajatus, että siitä kannattaa pitää edes tuon verran kiinni.
Suomessa on hassu verotus ja edellisen vuoden verotuksen yli- tai alijäämä tasoitetaan näin vuoden lopussa. Minulle se onneksi tarkoittaa ylijäämää ja olen miettinyt erilaisia käyttötarkoituksia tulevalle summalle.
Samaan aikaan erilaisissa julkaisuissa on päivitelty kuinka heikoissa kantimissa suomalaisten kotitalouksien talous oikeastaan on. Suurella osalla pesukoneen hajoaminen aiheuttaa taloudellisen katastrofin, sillä varmuusvarastoja ei ole nimeksikään. En mene asiaan syemmälle, mutta olisi hyvä pitää säästössä minimissään kolmen kuukauden ansiotulo eräänlaisena puskurina.
Viime vuonna sijoitin palautuksia osakkeisiin, tarkemmin sanottuna Talvivaaran Kaivososakeyhtiöön ja olen päätökseeni tyytyväinen. Kuluneen vuoden aikana sijoituksen arvo on kasvanut yli puolitoista euroa osakkeelle, joten tyytyväisyys on perusteltua. Se osaltaan vaikuttaa nyt vallalla oleviin suunnitelmiin, sillä harkitsen lisäsijoitusta samaan yhtiöön. Pitkällä aikavälillä hinta on todennäköisesti yhä edullinen, joskaan samanlaista nousua on vaikeampi odottaa seuraavan vuoden aikana. Tai mistä sitä tietää, olen usein väärässä.
Fiskars houkuttelee myös, sillä osake on todennäköisesti yhä aliarvostettu. Luin jostain, että Wärtsilän osuus Fiskarsin osakkeessa on painanut itse Fisun osuutta huomattavan alas, vaikka kurssi on nousut todella korkealle. Prosentteina Fiskars on kirkkaasti parhaiten pärännyt omistus tämän pojan salkussa, mutta painoarvo on jäänyt pienemmäksi. Lisäksi Fisun osakkeessa houkuttelee Wärtsilän mahdollinen lisäosinko ensi vuoden aikana, sillä Wärtsilän kassassa pitäisi olla ylimääräisiä varoja.
Selkeyden vuoksi niille, joille aihe on tuntematon. Firkars omistaa n. 17 % Wärtsilän osakekannasta, joten W:n osakeen arvo hinnoitellaan Fisun osakkeeseen. Lisäksi W:n maksamat osingot tippuvat ajan myötä myös Fiskarsin omistajille, eli kyseessä on todellinen 2-in-1 konsepti.
Suomessa on hassu verotus ja edellisen vuoden verotuksen yli- tai alijäämä tasoitetaan näin vuoden lopussa. Minulle se onneksi tarkoittaa ylijäämää ja olen miettinyt erilaisia käyttötarkoituksia tulevalle summalle.
Samaan aikaan erilaisissa julkaisuissa on päivitelty kuinka heikoissa kantimissa suomalaisten kotitalouksien talous oikeastaan on. Suurella osalla pesukoneen hajoaminen aiheuttaa taloudellisen katastrofin, sillä varmuusvarastoja ei ole nimeksikään. En mene asiaan syemmälle, mutta olisi hyvä pitää säästössä minimissään kolmen kuukauden ansiotulo eräänlaisena puskurina.
Viime vuonna sijoitin palautuksia osakkeisiin, tarkemmin sanottuna Talvivaaran Kaivososakeyhtiöön ja olen päätökseeni tyytyväinen. Kuluneen vuoden aikana sijoituksen arvo on kasvanut yli puolitoista euroa osakkeelle, joten tyytyväisyys on perusteltua. Se osaltaan vaikuttaa nyt vallalla oleviin suunnitelmiin, sillä harkitsen lisäsijoitusta samaan yhtiöön. Pitkällä aikavälillä hinta on todennäköisesti yhä edullinen, joskaan samanlaista nousua on vaikeampi odottaa seuraavan vuoden aikana. Tai mistä sitä tietää, olen usein väärässä.
Fiskars houkuttelee myös, sillä osake on todennäköisesti yhä aliarvostettu. Luin jostain, että Wärtsilän osuus Fiskarsin osakkeessa on painanut itse Fisun osuutta huomattavan alas, vaikka kurssi on nousut todella korkealle. Prosentteina Fiskars on kirkkaasti parhaiten pärännyt omistus tämän pojan salkussa, mutta painoarvo on jäänyt pienemmäksi. Lisäksi Fisun osakkeessa houkuttelee Wärtsilän mahdollinen lisäosinko ensi vuoden aikana, sillä Wärtsilän kassassa pitäisi olla ylimääräisiä varoja.
Selkeyden vuoksi niille, joille aihe on tuntematon. Firkars omistaa n. 17 % Wärtsilän osakekannasta, joten W:n osakeen arvo hinnoitellaan Fisun osakkeeseen. Lisäksi W:n maksamat osingot tippuvat ajan myötä myös Fiskarsin omistajille, eli kyseessä on todellinen 2-in-1 konsepti.
tiistai 23. marraskuuta 2010
Mielenkiintoisia asioita ja kalliit munat
Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen vakuutti tänään, että EURO kestää nykyiset ongelmat, eikä EURO alue ole hajoamassa. Minulla kulki epäuskon aalto selkärangassa kun kuuntelin miehen puhetta. Jokin siinä esityksessä vei uskottavuuden koko puheenvuoron sisällöstä ja valoi uskoa aivan päinvastaiseen lopputulemaan. Ehkä Liikas Erkin nopea ja salamannopea vastaus toimittajan kysymykseen, sillä se tuntui ennalta suunnitellulta ja harjoitellulta vuorosanalta.
Korean niemimaalla ammuttiin tykistöllä, josta seurasi ajatusleikki siitä kuinka täällä reagoitaisiin vastaavaan tilanteeseen, jos Ruotsi ampuisi 200 kranaatin keskityksen Ahvenanmaalle. Tulin siihen tulokseen, että Etelä-Koreassa ollaan pitkämielistä sakkia. Tosin voihan kyse olla siitä, että talutushihna on kireällä Tyynen valtameren ylitse.
Ymmärrän, että viime kesä oli todella kuiva ja aiheutti huonon viljasadon. Sitä minä en kuitenkaan tahdo ymmärtää, että lähikaupan luomumunien kilohinta on parhaimmillaan yli seitsemän euroa. Varsinkaan kun samaan aikaan vapaan kanan munat maksavat kilolta alle kolme euroa. Pyrin yleensä aina ostamaan luomumunia, mutta nyt minun kipurajani on ylittynyt. En pysty perustelemaan itselleni miksi vihreät arvot maksavat yli kaksi ja puoli kertaa enemmän, kuin vapaat arvot.
Illalla pelataan eurooppalaista jalkapalloa ja telkkarista näytetään Braga - Arsenal, mikä kuulostaa aavistuksen eksoottiselta valinnalta. Tosin vierasjoukkueena on suuri englantilainen joukkua ja kaikki fudista seuraavat tietävät, että YLE rakastaa suuria englantilaisia jalkapalloseuroja. Henkilökohtaisesti olisin toivonut hieman yllätyksellisyyttä tv-pelin valintaan, sillä se jää kuitenkin aina puuttumaan tv-yhtiöiden valinnoista.
Pelillisesti ehkä tiukin ottelu on E-lohkon Basel vs. Cluj, jossa voittaja pystyy vielä unelmoimaan jatkopaikasta. Toisaalta G-lohkon tilanne on lähes täysin auki, joten sieltäkin löytyisi varmasti jotain jännittävää. Eikä tietysti pidä unohtaa FK Partizanin ottelua, jossa on suomalaisväriä Medon merkeissä. Siinä tosin ei ole enää urheilullista kiinnostavuutta. Helsingin raitapaidat kylvettänyt Partizan, on aivan liian köykäinen joukkue Mestareiden liigaan.
Korean niemimaalla ammuttiin tykistöllä, josta seurasi ajatusleikki siitä kuinka täällä reagoitaisiin vastaavaan tilanteeseen, jos Ruotsi ampuisi 200 kranaatin keskityksen Ahvenanmaalle. Tulin siihen tulokseen, että Etelä-Koreassa ollaan pitkämielistä sakkia. Tosin voihan kyse olla siitä, että talutushihna on kireällä Tyynen valtameren ylitse.
Ymmärrän, että viime kesä oli todella kuiva ja aiheutti huonon viljasadon. Sitä minä en kuitenkaan tahdo ymmärtää, että lähikaupan luomumunien kilohinta on parhaimmillaan yli seitsemän euroa. Varsinkaan kun samaan aikaan vapaan kanan munat maksavat kilolta alle kolme euroa. Pyrin yleensä aina ostamaan luomumunia, mutta nyt minun kipurajani on ylittynyt. En pysty perustelemaan itselleni miksi vihreät arvot maksavat yli kaksi ja puoli kertaa enemmän, kuin vapaat arvot.
Illalla pelataan eurooppalaista jalkapalloa ja telkkarista näytetään Braga - Arsenal, mikä kuulostaa aavistuksen eksoottiselta valinnalta. Tosin vierasjoukkueena on suuri englantilainen joukkua ja kaikki fudista seuraavat tietävät, että YLE rakastaa suuria englantilaisia jalkapalloseuroja. Henkilökohtaisesti olisin toivonut hieman yllätyksellisyyttä tv-pelin valintaan, sillä se jää kuitenkin aina puuttumaan tv-yhtiöiden valinnoista.
Pelillisesti ehkä tiukin ottelu on E-lohkon Basel vs. Cluj, jossa voittaja pystyy vielä unelmoimaan jatkopaikasta. Toisaalta G-lohkon tilanne on lähes täysin auki, joten sieltäkin löytyisi varmasti jotain jännittävää. Eikä tietysti pidä unohtaa FK Partizanin ottelua, jossa on suomalaisväriä Medon merkeissä. Siinä tosin ei ole enää urheilullista kiinnostavuutta. Helsingin raitapaidat kylvettänyt Partizan, on aivan liian köykäinen joukkue Mestareiden liigaan.
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Ghetton etuvartiosto
Itäkeskus on yksi niistä kauppakeskuksista, joissa minä käyn ja paikka on siksi tuttu. Siitä syystä on helppo allekirjoittaa oikeastaan kaikki mitä Dirk Anbeek sanoo omistamastaan, yhdestä pohjoismaiden suurimmasta, kauppakeskuksesta.
Tallinnanaukiolla on juoppoja, kauppakeskus on nuhruinen ja koko paikkaa leimaa ghetton etuvartion ilmapiiri. Samaan aikaan paikka huutaa mahdollisuuksia, se on metron ainoa solmukohta ja itäisen Helsingin keskus. Lisäksi itse kauppakeskuksen pääkatu - Bulevardi - on arkkitehtoonisesti jopa kohtuullisen mielenkiintoinen. Kyseessähän on vain suora ja pitkä käytävä, mutta kaareva lasikatto ja toisen kerroksen kävelytasanne tuovat siihen ilmettä. Minua sen sijaan ärsyttää tilaan kuulumattomat muoviset kasvit, rumat myyntikojut ja huono valaistus. Tilasta on tullut sirpaleinen.
En tiedä mihin hollantilaisomistajat aikovat käyttää 25 miljoonan remonttirahat, mutta minä korjauttaisin ainakin edellä mainitut epäkohdat. Painotuksen ollessa valoissa. Kaarevan lasikaton muoto, pitäisi tuoda paremmin esille ja luoda sen avulla jotain spektaakkelin omaista. Kauppakeskuksien pitää houkutella ihmisiä, sillä liikkeet ovat kuitenkin niissä aina samoja.
Tallinnanaukiolla on juoppoja, kauppakeskus on nuhruinen ja koko paikkaa leimaa ghetton etuvartion ilmapiiri. Samaan aikaan paikka huutaa mahdollisuuksia, se on metron ainoa solmukohta ja itäisen Helsingin keskus. Lisäksi itse kauppakeskuksen pääkatu - Bulevardi - on arkkitehtoonisesti jopa kohtuullisen mielenkiintoinen. Kyseessähän on vain suora ja pitkä käytävä, mutta kaareva lasikatto ja toisen kerroksen kävelytasanne tuovat siihen ilmettä. Minua sen sijaan ärsyttää tilaan kuulumattomat muoviset kasvit, rumat myyntikojut ja huono valaistus. Tilasta on tullut sirpaleinen.En tiedä mihin hollantilaisomistajat aikovat käyttää 25 miljoonan remonttirahat, mutta minä korjauttaisin ainakin edellä mainitut epäkohdat. Painotuksen ollessa valoissa. Kaarevan lasikaton muoto, pitäisi tuoda paremmin esille ja luoda sen avulla jotain spektaakkelin omaista. Kauppakeskuksien pitää houkutella ihmisiä, sillä liikkeet ovat kuitenkin niissä aina samoja.
lauantai 20. marraskuuta 2010
Lunta ja jäätelöä
Ulkona sataa lunta, on satanut jo suurimman osan päivästä. Sellaista kevyttä pakkaslunta, joka peittää maan. Mietin säilyykö se kevääseen asti. Syön kinuskituutin.
perjantai 19. marraskuuta 2010
Ilotulitus on parasta
Kuudelta ammuttiin aivan tuossa naapurissa hieno ilotulitus. Kesti useampia minuutteja ja oli oikeastaan aika mahtavan näköinen. Alkoi hyvin matalana, mutta loppui niihin isoihin, jotka jysähtävät lähtiessään ja täyttävät koko taivaan räjähtäessään. Aivan parasta.
tiistai 16. marraskuuta 2010
Pelkkä päivitys
Mielenkiintoinen päivä huomenna, on sännättävä paikasta toiseen melkein aamusta iltaan. Tavallaan ihan hauskaa, mutta säntäily on aina säntäilyä ja minä en välitä säntäilystä. Toisinaan se on välttämätöntä kuten nyt huomenna ja se siitä, ei enempää.
Posti toi toissa viikolla yhden paketin, missä oli tilaamani pusero. Olen fanittanut New York Giants joukkuetta jo ties kuinka kauan ja olen siitä muistaakseni ennenkin kirjoittanut. Varsinaisia fanituotteita en ole kuitenkaan hirmuisesti harrastanut, sillä valuuttakurssit ja postimaksut eivät ole olleet kovin suotuisia. Nyt kuitenkin tilasin jotain klassista Giants fanikamaa ja sain mitä halusin. Jotain aavistuksen mautonta, mutta silti niin hemmetin hienoa.
Posti toi toissa viikolla yhden paketin, missä oli tilaamani pusero. Olen fanittanut New York Giants joukkuetta jo ties kuinka kauan ja olen siitä muistaakseni ennenkin kirjoittanut. Varsinaisia fanituotteita en ole kuitenkaan hirmuisesti harrastanut, sillä valuuttakurssit ja postimaksut eivät ole olleet kovin suotuisia. Nyt kuitenkin tilasin jotain klassista Giants fanikamaa ja sain mitä halusin. Jotain aavistuksen mautonta, mutta silti niin hemmetin hienoa.
maanantai 15. marraskuuta 2010
Parhaat osingot 2011
Kirjoitin noin vuosi sitten blogihistoriani ylivoimaisesti suosituimman kirjoituksen. Suoritus on sinällään säälittävä, sillä kirjoituksen pihvi oli jonkun toisen kirjoittama, minä tein siitä vain listan ja kirjoitin ympärille pari riviä tyhjänpäiväistä löpinää. Vähän kuin tässäkin.
Kyse oli viime kevään parhaista osinkokoneista ja niiden TOP10 rankkauksesta. Olen kohtuullisen kiinnostunut listauksesta, sillä osingot ovat minulle tärkein yksittäinen peruste osakkeita valitessani. Ensi kevään listauksesta toivoin saavani ainakin kolme omaa osaketta TOP10 listalle, mutta ainakin allaolevaan listaan pääsen peräti neljällä osakkeella. Käytännössä kaikilla niillä firmoilla, jotka olen ostanut osinkojen vuoksi. Ainoastaan Talvivaara puuttuu, mutta sen puuttumista ei varmasti tarvitse suuremmin selitellä.
Parhaita osingonmaksajia keväällä 2011 / Osinkotuotto %
- Orion B / 7,0
- PKC Group / 6,2
- Elisa / 6,1
- Sampo / 5,9
- Alma Media / 5,5
- Fiskars / 5,4
- Lännen Tehtaat / 5,4
- Fortum / 5,3
- Nokia / 5,2
- Sanoma / 5,2
Lihavoidut yhtiöt ovat kirjoittajan omia yrityksiä.
Lähde: Balance Consulting, Kauppalehti
****
Nokia Oyj maksaa osinkoa EUR 0,40 / osake. Lähde
Fortum Oyj maksaa osinkoa EUR 1,00 / osake. Lähde
Fiskars Oyj maksaa osinkoa EUR 0,60 / osake. Lähde
Sampo Oyj maksaa osinkoa EUR 1,15 / osake. Lähde
****
Update 16.2.2011
Fiskars Oyj maksaa ylimääräistä osinkoa EUR 1,30 / osake. Lähde
Kyse oli viime kevään parhaista osinkokoneista ja niiden TOP10 rankkauksesta. Olen kohtuullisen kiinnostunut listauksesta, sillä osingot ovat minulle tärkein yksittäinen peruste osakkeita valitessani. Ensi kevään listauksesta toivoin saavani ainakin kolme omaa osaketta TOP10 listalle, mutta ainakin allaolevaan listaan pääsen peräti neljällä osakkeella. Käytännössä kaikilla niillä firmoilla, jotka olen ostanut osinkojen vuoksi. Ainoastaan Talvivaara puuttuu, mutta sen puuttumista ei varmasti tarvitse suuremmin selitellä.
Parhaita osingonmaksajia keväällä 2011 / Osinkotuotto %
- Orion B / 7,0
- PKC Group / 6,2
- Elisa / 6,1
- Sampo / 5,9
- Alma Media / 5,5
- Fiskars / 5,4
- Lännen Tehtaat / 5,4
- Fortum / 5,3
- Nokia / 5,2
- Sanoma / 5,2
Lihavoidut yhtiöt ovat kirjoittajan omia yrityksiä.
Lähde: Balance Consulting, Kauppalehti
****
Nokia Oyj maksaa osinkoa EUR 0,40 / osake. Lähde
Fortum Oyj maksaa osinkoa EUR 1,00 / osake. Lähde
Fiskars Oyj maksaa osinkoa EUR 0,60 / osake. Lähde
Sampo Oyj maksaa osinkoa EUR 1,15 / osake. Lähde
****
Update 16.2.2011
Fiskars Oyj maksaa ylimääräistä osinkoa EUR 1,30 / osake. Lähde
torstai 11. marraskuuta 2010
Arvonnousu vai osingot?
Kauppalehden nettisivun keskustelupalstalla oli avaus, missä pohdittiin sijoittajan näkökulmasta osakkeiden arvonnousun ja osinkojen arvostusta. Kumpaa sinä arvostat enemmän, osakkeiden arvonnousua vai osinkoja? Minulla ei ole kirjoitusoikeuksia kyseiselle palstalle, enkä ole niitä hankkimassa, mutta luen ahkerasti sieltä päivän ajatuksia. Sillä joskus niistä oppii ja joskus ei.
Tuo kysymys oli kuitenkin herättelevä. Kumpaa minä arvostan omissa sijoituksissani, arvonnousua vai osinkoja? Salkkuni sisältää suorina omistuksina viittä eri kotimaista yritystä, joista ainoastaan Talvivaara ei maksa osinkoja. Tähän syynä on tietysti kaivoksen nuori ikä ja sen myötä tulevat epävarmuustekijät. Kaikki muut ovat kuitenkin "hyviä osingon maksajia" ja näistäkin ainoastaan Nokian historiaan ei kuulu korkea osinkotuotto. Itse asiassa vasta viime vuonna Nokian osinkotuotto nousi yli neljän prosentin.
Voi siis tulkita, että minun osakesalkkuni perustuu osingoille. Toisaalta kyseessä on vielä niin pieni salkku, että osakkeiden arvonnousuun on syytä myös paneutua. Tästä syystä minulla on Nokiat ja Talvivaarat, uskon niiden kurssien nousevan tulevaisuudessa vielä huomattavasti. Lisäksi Sammon ja Fortumin kursseissa on myös mielestäni nousuvaraa, joskaan ei ehkä yhtä paljoa kuin kahdessa edellä mainitussa.
Arvostan osinkoja siksi, että ne ovat "oikeaa" rahaa. Ne maksetaan minun tililleni, samalla kun pelkkä arvonnousun hyödyntämiseksi osakkeet olisi realisoitava. Tämä ei kuitenkaan sovi suunnitelmiini ja sulkee siksi itsensä pois vielä tässä vaiheessa. Realistinen suunnitelma onkin siis panostaa edelleen valitsemiini osakkeisiin ja kasvattaa omistusta niissä hitaasti. Minulla ei ole työkaluja, eikä kyllä uskallustakaan nopeisiin liikkeisiin pörssissä. Siksi pyrin rakentamaan varallisuuttani osinkojen kautta.
Ensi viikolla on tarkoitus julkaista uusi "arvauslista" ensi kevään hyvistä osingonmaksajista. Odotan, että TOP10 listalla on ainakin kolme omaa osakettani (Fortum, Nokia ja Sampo).
Tuo kysymys oli kuitenkin herättelevä. Kumpaa minä arvostan omissa sijoituksissani, arvonnousua vai osinkoja? Salkkuni sisältää suorina omistuksina viittä eri kotimaista yritystä, joista ainoastaan Talvivaara ei maksa osinkoja. Tähän syynä on tietysti kaivoksen nuori ikä ja sen myötä tulevat epävarmuustekijät. Kaikki muut ovat kuitenkin "hyviä osingon maksajia" ja näistäkin ainoastaan Nokian historiaan ei kuulu korkea osinkotuotto. Itse asiassa vasta viime vuonna Nokian osinkotuotto nousi yli neljän prosentin.
Voi siis tulkita, että minun osakesalkkuni perustuu osingoille. Toisaalta kyseessä on vielä niin pieni salkku, että osakkeiden arvonnousuun on syytä myös paneutua. Tästä syystä minulla on Nokiat ja Talvivaarat, uskon niiden kurssien nousevan tulevaisuudessa vielä huomattavasti. Lisäksi Sammon ja Fortumin kursseissa on myös mielestäni nousuvaraa, joskaan ei ehkä yhtä paljoa kuin kahdessa edellä mainitussa.
Arvostan osinkoja siksi, että ne ovat "oikeaa" rahaa. Ne maksetaan minun tililleni, samalla kun pelkkä arvonnousun hyödyntämiseksi osakkeet olisi realisoitava. Tämä ei kuitenkaan sovi suunnitelmiini ja sulkee siksi itsensä pois vielä tässä vaiheessa. Realistinen suunnitelma onkin siis panostaa edelleen valitsemiini osakkeisiin ja kasvattaa omistusta niissä hitaasti. Minulla ei ole työkaluja, eikä kyllä uskallustakaan nopeisiin liikkeisiin pörssissä. Siksi pyrin rakentamaan varallisuuttani osinkojen kautta.
Ensi viikolla on tarkoitus julkaista uusi "arvauslista" ensi kevään hyvistä osingonmaksajista. Odotan, että TOP10 listalla on ainakin kolme omaa osakettani (Fortum, Nokia ja Sampo).
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
tiistai 9. marraskuuta 2010
Myrsky, lautapeli ja Hemingway
Ulkona on myöhäisen syysmyrskyn tuntua, tuulee ja sataa jotain märkää. Sen piti olla talvimyrsky, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. En osaa sanoa olevani hyvillään tai pahoillaan, myräkkä mikä myräkkä. Vaikka tietysti pidän tuollaisista, hankalista säätiloista. Varsinkin jos saa olla sisällä lämpimässä, kuuntelemassa tuulen puhaltamista.
Scotland Yard on hieno peli, sillä se pakottaa pelaajat miettimään. Siinä mielessä ehkä ainutlaatuinen lautapeli, vaikka todennäköisesti parempiakin on olemassa. Tuon minä kuitenkin omistan ja pääsin kokeilemaan sen pelaamista pitkän ajan jälkeen. Se oli aivan yhtä hauskaa kuin muistini kuvitteli. Suosittelen lämpimästi.
Kuuntelin yhden romaanin, Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri. Olen huomannut sen aikaisemminkin kirjaston äänikirjojen joukossa, mutta tartuin siihen vasta tänään. Nyt se on kuunneltu. En malttanut lopettaa kun tarina oli alkanut ja kirja on muutenkin varsin lyhyt romaaniksi. Sen voima ei ole kuitenkaan kadonnut minnekkään, vaan vangitsee kuuntelijan ja kietoutuu tämän mielen ympärille, hengittäen suolaista meren huurua kasvojasi vasten. Ehkä liioittelen, mutta se on hieno kirja. Kävi mielessä, että Hyrys Antin Uunissa on jotain samaa, mutta vain hyvin pieninä hitusina. Onko kyse nerouden valosta vai mistä, mutta Hemingwayn kirjassa sitä oli mitan täydeltä, enemmän kuin Uunissa.
Scotland Yard on hieno peli, sillä se pakottaa pelaajat miettimään. Siinä mielessä ehkä ainutlaatuinen lautapeli, vaikka todennäköisesti parempiakin on olemassa. Tuon minä kuitenkin omistan ja pääsin kokeilemaan sen pelaamista pitkän ajan jälkeen. Se oli aivan yhtä hauskaa kuin muistini kuvitteli. Suosittelen lämpimästi.
Kuuntelin yhden romaanin, Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri. Olen huomannut sen aikaisemminkin kirjaston äänikirjojen joukossa, mutta tartuin siihen vasta tänään. Nyt se on kuunneltu. En malttanut lopettaa kun tarina oli alkanut ja kirja on muutenkin varsin lyhyt romaaniksi. Sen voima ei ole kuitenkaan kadonnut minnekkään, vaan vangitsee kuuntelijan ja kietoutuu tämän mielen ympärille, hengittäen suolaista meren huurua kasvojasi vasten. Ehkä liioittelen, mutta se on hieno kirja. Kävi mielessä, että Hyrys Antin Uunissa on jotain samaa, mutta vain hyvin pieninä hitusina. Onko kyse nerouden valosta vai mistä, mutta Hemingwayn kirjassa sitä oli mitan täydeltä, enemmän kuin Uunissa.
lauantai 6. marraskuuta 2010
It's New Vegas baby!
Viime päivinä olen tuhlannut aikaani Uudessa Vegasissa eli Fallout: New Vegas pelin parissa ja nauttinut niistä hetkistä suunnattomasti. Kyseessä on uusin lisäys jo legendaariseksi muodostuneeseen Fallout pelisarjaan, jota olen aikaisemminkin pelannut. Perusmaisema on edelleen ydinsodan jälkeinen Amerikan Yhdysvallat ja on siksi hyvin tutun ja turvallisen oloinen, mikään ei ole muuttunut.Itse asiassa New Vegas onkin eräänlainen jatkumo edelliselle, Fallout 3:lle. Huolimatta siitä, että Washington DC on vaihtunut Las Vegasin uuteen tulemiseen eli New Vegasiin. Maisema on kuitenkin hyvin samanlaista, hiekkaista, raunioiden täyttämää jättömaata. Jonka asukit muistuttavat jättömaan asukkeja kaikkialla Suuren Sodan jälkeisessä maailmassa. Se tekee pelaajan elämästä tutun ja turvallisen, vaikka suuria yllätyksiä se ei onnistu aiheuttamaan. Suuri osa maailmasta on kuin unikuva pelin aikaisemmasta versiosta.
Minulle on jäänyt pelatessani käsitys, että kyseessä on eräänlainen toinen yritys. Steroideilla ruokittu tulkinta Fallout kolmosesta, mikä on samaan aikaan uskomattoman upea kokemus ja lievä pettymys. Erot näkyvät pienissä yksityiskohdissa, rakenteen säilyessä hyvin samankaltaisena. Tutkittavaa on enemmän, työkaluja on enemmän eli aseiden suunnittelijat ovat vahvistaneet mielikuvitustaan nitroglyseriinillä.
Toisaalta pitää kuitenkin muistaa, että peli ei ole pääasiassa päähänammuntakilpailu. Itse asiassa pelin pystyisi todennäköisesti pääsemään läpi lähes pelkästään puhumalla, mutta mutanttien paahtaminen liekinheittimellä on ehkä sittenkin hauskempaa. 
Kirjoitin edellisestä versiosta aikaisemmin ja muistan yhä hyvin kuinka ahdistava kokemus metrotunneleissä hiippailu parhaimmillaan oli. En edelleenkään mene mielelläni niihin tunneleihin jos pelaan kyseistä peliä uudestaan. Toisaalta olen kokeillut pelissä sellaista pelitapaa, mitä en aikaisemmin ole kokeillut. Tuo on ehkä loistavin piirre koko pelisarjassa, se antaa pelaajalle mahdollisuuden pelata niin erilaisilla tavoitteilla. 
Pääjuoni on olemassa, tuomassa turvaa jokaiselle pelikerralle, mutta sen ympärillä kulkee kymmeniä erilaisia sivujuonteita. Jättäen jälkeensä mielentilan, joka herättää kummastusta. Kuinka tuo oli mahdollista ja miksi en kohdannut sitä aikaisemmin?torstai 4. marraskuuta 2010
Hyrys Antin Uuni
Sain luettua loppuun viime vuoden Finlandia palkinnon voittaneen kirjan Uuni, jota takakansi kehuu aihetaan avarammaksi kirjaksi. Kirjan tarina pyörii hyvin pitkälle päähenkilön elämän ja ajatuksien ympärillä, hänen rakentaessa unelmiensa uunia. Vierastan kirja-arvosteluja ja yritän välttää sellaisen kirjoittamista tälläkään foorumilla, mutta ajatuksia tuo teos kuitenkin herätti.
Kirjan lukeminen kesti minulle kohtuullisen kauan, sillä halutessani pystyn nielaisemaan kirjan hyvinkin suurissa erissä ja nopeassa tahdissa. Varsinkin kun kirja on hyvin kirjoitettu ja tämä oli sellainen. Itse asiassa heti ensimmäisellä sivulla tuli tuttu tunne, että nyt pitelen käsissäni jotain mestarillista. Sillä Hyrys Antti osaa kiistatta kirjoittaa. Kirja oli kuitenkin siitä erikoinen ettei sen lukemiseen syntynyt pakottavaa tarvetta, kyse oli enemmänkin tarpeesta lukea kirjaa hitaasti ja pienin siemauksin.
En voi väittää perehtyneeni Päätalos Kallen teoksiin kovin syvällisesti, mutta hänen kirjoissaa on mielestäni jotain samaa. Kirjaa on lähes mahdoton ahmia, selata eteenpäin sivu kerrallaan ja yllättyä tarinan loputtua niin nopeasti. Kuuntelin Ihmisiä rakennustelineillä äänikirjana ja nautin kokemuksesta huomattavasti enemmän kuin miehen kirjojen lukemisesta ja minusta tuntuu, että Uunin pitäisi myös olla äänikirja. Kuvittelen, että se uppoaisi minuun ääneen luettuna paljon paremmin kuin paperilta luettuna.
Tasaisesti se etenee, ilman suuria huippuja ja syviä laaksoja. Tasaisesti kohti loppua, aivan kuin onnellinen elämä.
Kirjan lukeminen kesti minulle kohtuullisen kauan, sillä halutessani pystyn nielaisemaan kirjan hyvinkin suurissa erissä ja nopeassa tahdissa. Varsinkin kun kirja on hyvin kirjoitettu ja tämä oli sellainen. Itse asiassa heti ensimmäisellä sivulla tuli tuttu tunne, että nyt pitelen käsissäni jotain mestarillista. Sillä Hyrys Antti osaa kiistatta kirjoittaa. Kirja oli kuitenkin siitä erikoinen ettei sen lukemiseen syntynyt pakottavaa tarvetta, kyse oli enemmänkin tarpeesta lukea kirjaa hitaasti ja pienin siemauksin. En voi väittää perehtyneeni Päätalos Kallen teoksiin kovin syvällisesti, mutta hänen kirjoissaa on mielestäni jotain samaa. Kirjaa on lähes mahdoton ahmia, selata eteenpäin sivu kerrallaan ja yllättyä tarinan loputtua niin nopeasti. Kuuntelin Ihmisiä rakennustelineillä äänikirjana ja nautin kokemuksesta huomattavasti enemmän kuin miehen kirjojen lukemisesta ja minusta tuntuu, että Uunin pitäisi myös olla äänikirja. Kuvittelen, että se uppoaisi minuun ääneen luettuna paljon paremmin kuin paperilta luettuna.
Tasaisesti se etenee, ilman suuria huippuja ja syviä laaksoja. Tasaisesti kohti loppua, aivan kuin onnellinen elämä.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Luvut kadoksissa
Jenkeissä äänestettiin viime yönä ja tuloksia on tippunut aika hyvin, itse asiassa koko tulos on jo selvä. Republikaanit voittivat edustajainhuoneen ennätysluvuilla, itse asiassa demokraatit eivät ole hävinneet yhtä murskaavin numeroin sitten vuoden 1938. Senaatissa sen sijaan demokraatit onnistuivat säilyttämään enemmistönsä, vaikka republikaanit ottivat isoja voittoja myös niissä vaaleissa.
Tapahtumia seuranneille vaalitulos ei ole suunnaton yllätys, vaan on itse asiassa aika selvä. Demokraatit tiesivät häviävänsä edustajainhuoneessa jo hyvän aikaa sitten ja heidän energiansa meni senaatin säilyttämiseen. Tässä on onnistuttu, joten kyse on eräänlaisesta torjuntavoitosta. Molempien huoneiden menetys olisi ollut merkittävä takaisku Obamalle, mutta nyt tilanne on jollakin tavoin siedettävä. Uskoisin..
En valitettavasti ole saanut selvitettyä, oikeastaan minkäänlaisia lukuja, teekutsuryhmittymän tuloksista. Hesarin otsikko tietää kertoa heidän rynnineen, mutta iloisesti jättää luvut kertomatta. Ei se ole ilmeisesti helppoa sielläkään suunnalla. No oli miten oli, minua ne luvut kiinnostavat siitä syytä, että niiden avulle selviäisi kuinka riippuvainen republikaanit (GOP) tulevat olemaan "ulkopuolisesta" ryhmittymästä. Näkemyserot ovat kuitenkin aika merkittäviä itse puolueen ja oikean äärilaidan edustajien välillä. Sisäinen ristiveto on aina pahasta puolueen kokonaiskannatukselle ja sitä olisi hauska spekuloida hieman ennakolta.
Muuten homma taitaa olla nyt aika seis lätäkön toisella puolella ja on vaikea kuvitella, että maan asiat lähtevät oikeasti rullaamaan eteenpäin. Eivät ainakaan suurien ja merkittävien asioiden osalta, mikä tarkoittaa Obaman suurien suunnitelmian murenemista. Hänen suurimmaksi saavutuksekseen saattaa jäädä terveydenhuollon uudistaminen sosiaalisempaan suuntaan.
Tapahtumia seuranneille vaalitulos ei ole suunnaton yllätys, vaan on itse asiassa aika selvä. Demokraatit tiesivät häviävänsä edustajainhuoneessa jo hyvän aikaa sitten ja heidän energiansa meni senaatin säilyttämiseen. Tässä on onnistuttu, joten kyse on eräänlaisesta torjuntavoitosta. Molempien huoneiden menetys olisi ollut merkittävä takaisku Obamalle, mutta nyt tilanne on jollakin tavoin siedettävä. Uskoisin..
En valitettavasti ole saanut selvitettyä, oikeastaan minkäänlaisia lukuja, teekutsuryhmittymän tuloksista. Hesarin otsikko tietää kertoa heidän rynnineen, mutta iloisesti jättää luvut kertomatta. Ei se ole ilmeisesti helppoa sielläkään suunnalla. No oli miten oli, minua ne luvut kiinnostavat siitä syytä, että niiden avulle selviäisi kuinka riippuvainen republikaanit (GOP) tulevat olemaan "ulkopuolisesta" ryhmittymästä. Näkemyserot ovat kuitenkin aika merkittäviä itse puolueen ja oikean äärilaidan edustajien välillä. Sisäinen ristiveto on aina pahasta puolueen kokonaiskannatukselle ja sitä olisi hauska spekuloida hieman ennakolta.
Muuten homma taitaa olla nyt aika seis lätäkön toisella puolella ja on vaikea kuvitella, että maan asiat lähtevät oikeasti rullaamaan eteenpäin. Eivät ainakaan suurien ja merkittävien asioiden osalta, mikä tarkoittaa Obaman suurien suunnitelmian murenemista. Hänen suurimmaksi saavutuksekseen saattaa jäädä terveydenhuollon uudistaminen sosiaalisempaan suuntaan.
maanantai 1. marraskuuta 2010
Päivän lööpit
Tänään oli taas se päivä vuodesta kun demokratiaa ja tasa-arvoa juhlittiin kotimaiseen tapaan eli viime vuoden verotiedot on taas kaikkien tiedossa. Käytännössä meinaa tietysti sitä, että vain rikkaat ja kuuluisat pääsevät nauttimaan julkisuudesta. Minun verotulot nyt eivät kiinnosta ketään muuta kuin verottajaa ja minua itseäni.
Suurimman päivälehden suurin lööppi tätä kirjoittaessani on Sofi Oksasen tienistit. Neiti(?) Oksanen on kymmenkertaistanut tienistinsä ja siitä ansiosta on päivän pääuutisia. Minusta suurempi uutinen hänen tapauksessaa on enemmänkin se, ettei hän ole tienannut kirjoillaan yhtään enempää. Kyseessä on kuitenkin yksi kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia kirjailijoita, joten sitä taustaa vasten tulojen jääminen alle puolen miljoonan on aika heikkoa. Tosin suurin kansainvälinen huomio taitaa kuitenkin ajoittua vasta tälle kuluneelle vuodelle ja sen mukaiset tulot näkyvät vasta ensi vuonna, jos näkyvät.
Suurimman päivälehden suurin lööppi tätä kirjoittaessani on Sofi Oksasen tienistit. Neiti(?) Oksanen on kymmenkertaistanut tienistinsä ja siitä ansiosta on päivän pääuutisia. Minusta suurempi uutinen hänen tapauksessaa on enemmänkin se, ettei hän ole tienannut kirjoillaan yhtään enempää. Kyseessä on kuitenkin yksi kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia kirjailijoita, joten sitä taustaa vasten tulojen jääminen alle puolen miljoonan on aika heikkoa. Tosin suurin kansainvälinen huomio taitaa kuitenkin ajoittua vasta tälle kuluneelle vuodelle ja sen mukaiset tulot näkyvät vasta ensi vuonna, jos näkyvät.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Urheilusta ihan vähän
Ilmankos sitä kutsutaan uhkapeliksi, Manchester City hävisi vieraissa 2-1 johdettuaan peliä 0-1. Aika säälittävä tulos ja harmittaa jonkin verran, vaikka se kuuluu pelin luonteeseen. Pitää aloittaa uudestaan joillakin paremmilla joukkueilla.
Olen löytänyt netistä jenkkifudiksen. Tälläkin hetkellä katselen/kuuntelen San Francisco 49'ers vastaan Denver Broncos peliä Wembleyltä, Lontoosta. Kyse on ilmeisesti uusimmasta innostuksesta jenkeissä, sillä NHL teki samanlaisen vierailun jo aikaisemmin syksyllä.
Kotimainen jalkapallokausi saatiin päätökseen eilen lauantaina ja Jyväskylän ylpeys JJK varmisti sarjapaikan ylimällä tasolla myös ensi vuodeksi. Pahuksen hieno juttu, vaikka rehellisyyden nimissä kyse oli ehdoton minimitavoite päättyneelle kaudelle. Katsoin livenä ensimmäisen osaottelun liigakarsinnasta ja tasoero oli tällä kertaa selvä ja olin aika luottavainen ryynibyyn joukkueen puolesta.
Olen löytänyt netistä jenkkifudiksen. Tälläkin hetkellä katselen/kuuntelen San Francisco 49'ers vastaan Denver Broncos peliä Wembleyltä, Lontoosta. Kyse on ilmeisesti uusimmasta innostuksesta jenkeissä, sillä NHL teki samanlaisen vierailun jo aikaisemmin syksyllä.
Kotimainen jalkapallokausi saatiin päätökseen eilen lauantaina ja Jyväskylän ylpeys JJK varmisti sarjapaikan ylimällä tasolla myös ensi vuodeksi. Pahuksen hieno juttu, vaikka rehellisyyden nimissä kyse oli ehdoton minimitavoite päättyneelle kaudelle. Katsoin livenä ensimmäisen osaottelun liigakarsinnasta ja tasoero oli tällä kertaa selvä ja olin aika luottavainen ryynibyyn joukkueen puolesta.
perjantai 29. lokakuuta 2010
Vedonlyönnistä
Eilen torstaina pelasin jääkiekkoa tai paremminkin löin vetoa jääkiekosta, sillä uhrasin 10 euroa HIFK:n kotivoiton hyväksi uhkapelin alttarilla. Tällä kertaa se onnistui ja ROI oli 45%. Meinaa siis sitä, että voittoa kertyi neljä ja puoli euroa. Ei pöllömmin noin niin kuin prosenttien valossa, vaikka eihän neljällä ja puolella eurolla saa edes yhtä lounasta maksettua.
Huomenna lauantaina jännitetään Manchester Cityn puolesta, joka kohtaa vieraissa Wolverhamptonin. Kyseessä on jonkin verran riskaapelimpi veto, sillä kertoin on 1,66. ManC on kuitenkin ollut tällä kaudella yksi niistä joukkueista, joiden puolesta olen ollut valmis rahaa uhraamaan.
Tuleen laitoin sen vähän reilun 14 euroa, minkä voitin eilen jääkiekosta. Mikäli veto osuu kohdalleen, olen käytännössä tuplannut alkuperäisen 10 euron panoksen kahdessa päivässä. Mutta tietäähän sen, että koko homma on vielä täysin auki ja voi hyvinkin jäädä toteutumatta. Varsinkin koska Wolverhampton on pelanut hyvin, uskon kuitenkin vieraiden olevan laadukkaampi joukkue.
Mikäli veto onnistuu, on minulla tarkoitus jatkaa koko summan likoon laittamista, sillä tämä joulua edeltävä aika on perinteisesti ollut parasta aikaa jalkapallovedonlyönnissä. Suosikit ja kauden flopit on saatu selville ja maaottelutauot on käytetty. Nyt painetaan eteenpäin aina joulukuun puoleenväliin saakka, sillä vuodenvaihteessa homma menee taas hankalaksi. Niihin aikoihin joku alkukauden suosikki yleensä floppaa pahasti ja sen ennustaminen on aina vaikeaa.
Huomenna lauantaina jännitetään Manchester Cityn puolesta, joka kohtaa vieraissa Wolverhamptonin. Kyseessä on jonkin verran riskaapelimpi veto, sillä kertoin on 1,66. ManC on kuitenkin ollut tällä kaudella yksi niistä joukkueista, joiden puolesta olen ollut valmis rahaa uhraamaan.
Tuleen laitoin sen vähän reilun 14 euroa, minkä voitin eilen jääkiekosta. Mikäli veto osuu kohdalleen, olen käytännössä tuplannut alkuperäisen 10 euron panoksen kahdessa päivässä. Mutta tietäähän sen, että koko homma on vielä täysin auki ja voi hyvinkin jäädä toteutumatta. Varsinkin koska Wolverhampton on pelanut hyvin, uskon kuitenkin vieraiden olevan laadukkaampi joukkue.
Mikäli veto onnistuu, on minulla tarkoitus jatkaa koko summan likoon laittamista, sillä tämä joulua edeltävä aika on perinteisesti ollut parasta aikaa jalkapallovedonlyönnissä. Suosikit ja kauden flopit on saatu selville ja maaottelutauot on käytetty. Nyt painetaan eteenpäin aina joulukuun puoleenväliin saakka, sillä vuodenvaihteessa homma menee taas hankalaksi. Niihin aikoihin joku alkukauden suosikki yleensä floppaa pahasti ja sen ennustaminen on aina vaikeaa.
torstai 28. lokakuuta 2010
Purppuraketut Viikinkien vieraina
On tämäkin, olen selvästi tulossa vanhaksi. Eilisen jalkapalloillan jälkeen olen vilustunut ja kärvistellyt koko päivän kurkkukivun ja vilunväristysten kourissa. Mistään vakavammasta ei tietenkään ole kyse, mutta en muista koska olisin viimeksi ollut kipeänä.
Eilinen peli oli ihan hauska ja muutenkin mukava kokemus. Heteniityn kentällä olen toki ennenkin käynyt, mutta ei siellä koskaan ole ollut yhtä montaa silmäparia mukana. Kuulutuksen perusteella 3172 ja olen taipuvainen uskomaan kyseistä lukemaa, vaikka sitä kohtaan on epäilyjä esiintynytkin erinäisillä nettipalstoila.
Peli itsessään ei ollut mitään kovin erikoista, tasaista vääntämistä molemmin puolin alusta loppuun. JJK aloitti terävämmin ja yritti heti ottaa luulot pois divari joukkueelta fyysisellä pelitavalla, mutta se ei täysin toiminut. Joka tapauksessa Jyväskylän joukkue oli silmissäni jonkin verran parempi joukkue. Tilanteet pelattiin kovemmin ja taitotaso pallon kanssa oli myös Vuosaaren poikia edellä, tosin joku voi nähdä asian toiseenkin suuntaan. Vierasmaali oli vähintäänkin ansaittu. Varsinkin JJK:n yhden miehen alivoima ei oikeastaan näkynyt ennen viime hetken paniikkia, joka toi maalin kotijoukkueelle.
En tiedä onko Harjulle asetettu jonkin sortin kirous, mutta uskon toisen osaottelun kyllä päättyvän Jyväskylän joukkueen hyväksi. Viikingit eivät ole eilisen esityksen perusteella vielä liigakelpoinen joukkue.
Eilinen peli oli ihan hauska ja muutenkin mukava kokemus. Heteniityn kentällä olen toki ennenkin käynyt, mutta ei siellä koskaan ole ollut yhtä montaa silmäparia mukana. Kuulutuksen perusteella 3172 ja olen taipuvainen uskomaan kyseistä lukemaa, vaikka sitä kohtaan on epäilyjä esiintynytkin erinäisillä nettipalstoila.
Peli itsessään ei ollut mitään kovin erikoista, tasaista vääntämistä molemmin puolin alusta loppuun. JJK aloitti terävämmin ja yritti heti ottaa luulot pois divari joukkueelta fyysisellä pelitavalla, mutta se ei täysin toiminut. Joka tapauksessa Jyväskylän joukkue oli silmissäni jonkin verran parempi joukkue. Tilanteet pelattiin kovemmin ja taitotaso pallon kanssa oli myös Vuosaaren poikia edellä, tosin joku voi nähdä asian toiseenkin suuntaan. Vierasmaali oli vähintäänkin ansaittu. Varsinkin JJK:n yhden miehen alivoima ei oikeastaan näkynyt ennen viime hetken paniikkia, joka toi maalin kotijoukkueelle.
En tiedä onko Harjulle asetettu jonkin sortin kirous, mutta uskon toisen osaottelun kyllä päättyvän Jyväskylän joukkueen hyväksi. Viikingit eivät ole eilisen esityksen perusteella vielä liigakelpoinen joukkue.
tiistai 26. lokakuuta 2010
Kirjoittaminen on vielä vähän kankeaa
Jälkikäteen ajateltuna en ole täysin tyytyväinen tenttivastauksiini, vaikka uskon silti tuloksen olleen hyväksytty. Suurin harmin aiheuttaja oli oma ruostuminen, en yksinkertaisesti ollut siinä mielentilassa ja terässä, jossa olisin kirjoittanut hyvää tekstiä. Nyt tiedän kirjoittaneeni vain yksittäisiä lauseita, joista vain muutama oli hyviä lauseita.
Essee on edelleen kesken, vaikka tuo "edelleen" on liioittelua. Se etenee itse asiassa täysin aikataulussa, noin sivun päivävauhdilla joten itse teksti on valmis huomenna tai ylihuomenna. Siihen päälle vielä yhden päivän hiominen ja kirjoitus on valmis ennen palautuspäivää.
Maanantaina alkaa myös seuraava kurssi, Arkeologisten kenttätyömenetelmien perusteet - neljä opintopistettä. En ole ajatellut mitä kurssi tuo tullessaan, mutta se kuulostaa hienolta. Ehkä minulle selviää ovatko arkeologit brändiuskollisia kaivaustyökalujen suhteen, vai kelpaako kaikki mitä rautakaupasta löytyy.
Essee on edelleen kesken, vaikka tuo "edelleen" on liioittelua. Se etenee itse asiassa täysin aikataulussa, noin sivun päivävauhdilla joten itse teksti on valmis huomenna tai ylihuomenna. Siihen päälle vielä yhden päivän hiominen ja kirjoitus on valmis ennen palautuspäivää.
Maanantaina alkaa myös seuraava kurssi, Arkeologisten kenttätyömenetelmien perusteet - neljä opintopistettä. En ole ajatellut mitä kurssi tuo tullessaan, mutta se kuulostaa hienolta. Ehkä minulle selviää ovatko arkeologit brändiuskollisia kaivaustyökalujen suhteen, vai kelpaako kaikki mitä rautakaupasta löytyy.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Connect the dots
Pääministeri Kiviniemen mukaan Keskustaa painaa hallitusvastuu. Olisiko mahdollista, että lisäpainoa tulee myös seuraavista punnuksista?
- Keskustapuolueen talous
- Jätevesiasetus
- Vanhasen jääviysasia
- Vaaliraha + Nova group
Puolue jolle raha teettää selvästi suuria vaikeuksia ei yksinkertaisesti herätä hirveästi luottamusta, vai onko oikeasti jäänyt huomaamatta missä globaali talous tällä hetkellä seilaa?
- Keskustapuolueen talous
- Jätevesiasetus
- Vanhasen jääviysasia
- Vaaliraha + Nova group
Puolue jolle raha teettää selvästi suuria vaikeuksia ei yksinkertaisesti herätä hirveästi luottamusta, vai onko oikeasti jäänyt huomaamatta missä globaali talous tällä hetkellä seilaa?
lauantai 23. lokakuuta 2010
Miniatyyrimaailma
Kuvia Pienoisrautatiepäiviltä, Suvilahden voimalalta Helsingistä. Avoinna vielä huomenna sunnuntaina (24.10.2010) jos heräsi kiinnostus käydä katsomassa livenä. Suosittelen.
Sentit reisille
Huvittelu meni reisille ihan niin kuin ajattelinkin, poltin senttejä ihan kunnolla, mikä tietysti oli odotettavissa. Toisaalta jokaista yksittäistä vetoa olisi pystynyt perustelemaan, ihan suurin piirtein loogisin perustein, mutta näin tällä kertaa. En ole aivan varma, mutta käsittääkseni kaikki vetokohteet menivät väärin. TPS tosin voitti jatkoajalla, mutta sekin merkitään 60 minuutin jälkeen ristiksi eli tasuriksi.
Hätä ei kuitenkaan ole onneksi tämän oloinen, komppasin tuota senttivetoa neljän euron vedolla Zenit Pietarin puolesta, kertoimen ollessa 1,25. Pietarin pojat hoitivat homman kotiin ja kuittasin siitä sen yhden euron ylimääräistä. Miinus 87 senttiä joten tilille palautui 13 senttiä.
Joku tietysti nauraa mielessään näille meikäläisen panoksille, mutta se sallittakoon. Perustelut tuolle vedolle kerroin jo aikaisemmin ja voitto tuntuu hyvältä vaikka se olisi pienikin voitto. Tällä hetkellä jännitän Stoken edesottamuksia ManU:n kyydissä, toivottavasti tekevät ainakin kolme omaa maalia.
Hätä ei kuitenkaan ole onneksi tämän oloinen, komppasin tuota senttivetoa neljän euron vedolla Zenit Pietarin puolesta, kertoimen ollessa 1,25. Pietarin pojat hoitivat homman kotiin ja kuittasin siitä sen yhden euron ylimääräistä. Miinus 87 senttiä joten tilille palautui 13 senttiä.
Joku tietysti nauraa mielessään näille meikäläisen panoksille, mutta se sallittakoon. Perustelut tuolle vedolle kerroin jo aikaisemmin ja voitto tuntuu hyvältä vaikka se olisi pienikin voitto. Tällä hetkellä jännitän Stoken edesottamuksia ManU:n kyydissä, toivottavasti tekevät ainakin kolme omaa maalia.
perjantai 22. lokakuuta 2010
torstai 21. lokakuuta 2010
Sentinpolttoa
Tänään oli mielenkiintoinen päivä rahan merkeissä, joten sen tiimoilta siivosin vedonlyöntitiliä laittamalla hupivedon vetämään. Tämä tarkoittaa riskialttiita tuloksia ja suuria kertoimia, hyvin pienellä panoksella. Tällä kertaa tasaluvun saadakseni minun piti laittaa 87 senttiä seuraaville kohteille:
1)
Ilves vs. Ässät
Ässät @ 2.30
2)
TPS vs. Tappara
TPS @ 2.25
3)
Napoli vs. Liverpool
Napoli @ 1.90
4)
Besiktas vs. Porto
Besiktas @ 3.00
Yhteiskerroin 29,50 (mahdollinen voitto EUR 25,66)
1)
Ilves vs. Ässät
Ässät @ 2.30
2)
TPS vs. Tappara
TPS @ 2.25
3)
Napoli vs. Liverpool
Napoli @ 1.90
4)
Besiktas vs. Porto
Besiktas @ 3.00
Yhteiskerroin 29,50 (mahdollinen voitto EUR 25,66)
tiistai 19. lokakuuta 2010
Lusikka samaan soppaan
En viitsi ottaa tämän enempää kantaa syksyn uusimpaan muotivillitykseen eli Ev. Lut kirkosta eroamiseen. Tyydynpä vain huomauttamaan, että jopa yhdeksän miljoonan euron menetys on vielä pikkuraha. Ainakin jos on Alma Median omistamaan Kauppalehteen uskominen. Sillä se tietää kertoa kirkon liikevaihdon seikkailleen viime vuonna miljardissa eurossa ja ylijäämää muodostuneen 45 miljoonaa euroa. Mikä tarkoittaa noin neljännesmiljoonan ihmisen kirkollisveroja, joten mitään dramaattista muutosta ei taida olla näköpiirissä.
maanantai 18. lokakuuta 2010
perjantai 15. lokakuuta 2010
Tulkitseeko Kiina USA:n uhaksi?
Minulle tulee sähköpostiin Yhdysvaltojen armeijan strategisen tutkimuksen instituutin (Strategic Studies Institute / SSI) kuukausittainen uutiskirje ja tulin perehtyneeksi siihen kunnolla vasta tällä kertaa. Tilasin sen alkujaan pari kuukautta sitten, joten tämä on vasta toinen kirje allekirjoittaneelle.
Viestissä on linkkejä tutkimuksiin ja erilaisiin kirjoituksiin useista tämän päivän aktiivisista ongelmista. Tällä kertaa aiheina ovat mm. Brasilian turvallisuuspolitiikka ja puolustusdoktriini, Somalian Mujahadin Nuorisoliike eli al-Shabaab ja lyhyt kirjoitus Kiinan nousevista haukoista. Kyseessä on suora viittaus amerikkalaisiin sotaa kannattaviin poliitikkoihin, joita kutsutaan myös haukoiksi. Kyseessä on tohtori David Lain kirjoittama lyhyt kolmen sivun essee, joka kannattaa ehdottomasti lukea. Suora linkki pdf-artikkeliin on tämän kirjoituksen lopussa.
Ajatus kiinalaisista haukkapoliitikoista oli minulle täysin uusi, sillä olen hyvin tottunut ajattelemaan Kiinaa vain yhden äänen valtiona. Itse asiassa, niinhän asia on hyvin pitkälle ollut. Olemme kuitenkin ajassa, jossa Kiina on selvästi nousemassa supervallaksi ja samaan aikaan Yhdysvaltojen asema on luisumassa. Tästä seuraa väistämättä maailman poliittisen kartan uudelleen piirtämistä. Uutta taloudellista karttaa taidetaan itse asiassa olla jo piirtämässä, sillä ajatellaanpa USA:n massiivista velkataakkaa ja juuri käynnissä olevaa valuuttasotaa.
Jänniä asioita on liikkeellä.
Linkki: The coming of Chinese hawks
Viestissä on linkkejä tutkimuksiin ja erilaisiin kirjoituksiin useista tämän päivän aktiivisista ongelmista. Tällä kertaa aiheina ovat mm. Brasilian turvallisuuspolitiikka ja puolustusdoktriini, Somalian Mujahadin Nuorisoliike eli al-Shabaab ja lyhyt kirjoitus Kiinan nousevista haukoista. Kyseessä on suora viittaus amerikkalaisiin sotaa kannattaviin poliitikkoihin, joita kutsutaan myös haukoiksi. Kyseessä on tohtori David Lain kirjoittama lyhyt kolmen sivun essee, joka kannattaa ehdottomasti lukea. Suora linkki pdf-artikkeliin on tämän kirjoituksen lopussa.
Ajatus kiinalaisista haukkapoliitikoista oli minulle täysin uusi, sillä olen hyvin tottunut ajattelemaan Kiinaa vain yhden äänen valtiona. Itse asiassa, niinhän asia on hyvin pitkälle ollut. Olemme kuitenkin ajassa, jossa Kiina on selvästi nousemassa supervallaksi ja samaan aikaan Yhdysvaltojen asema on luisumassa. Tästä seuraa väistämättä maailman poliittisen kartan uudelleen piirtämistä. Uutta taloudellista karttaa taidetaan itse asiassa olla jo piirtämässä, sillä ajatellaanpa USA:n massiivista velkataakkaa ja juuri käynnissä olevaa valuuttasotaa.
Jänniä asioita on liikkeellä.
Linkki: The coming of Chinese hawks
Gorillaz live NYC
Kulttuuriblogisti iskee jälleen ja jättää jälkeensä silpoutuneita ruumiita, joiden korvakäytävät ovat täynnä verihyhmää ja harmaata vaahtoa. Pehmeää ja samettista.
Gorillaz esiintyi livenä Ed Sullivan Theaterissa Lettermanin live ohjelmassa. Taltioitu New York City:ssä lokakuun seitsemäntenä kuluvaa vuotta.
Gorillaz esiintyi livenä Ed Sullivan Theaterissa Lettermanin live ohjelmassa. Taltioitu New York City:ssä lokakuun seitsemäntenä kuluvaa vuotta.
torstai 14. lokakuuta 2010
maanantai 11. lokakuuta 2010
Sisäinen amerikkalainen
Minulla on ollut tämän syksyn ajan voimakas mielihalu matkustaa Amerikkaan, aloittaa New Yorkista ja jatkaa siitä jonnekin. Yhdysvallat ovat minulle vielä täysin tuntematon haaste ja sellaisena tulee vielä varmasti jonkin aikaa säilymään, mutta asia kiinnostaa. Itse asiassa sen verran, että luulen löytäneen sisältäni pienen piilojenkin. Sellaisen joka lähes varauksettomasti ihastelee kaikkea mitä amerikan ihmemaasta tulee tänne pohjolaan.
Itse asiassa todellinen syy saattaa liittyä muutamaan blogiin, joita satun lukemaan tai sitten taustalla on amerikkalaisen draamatelevision kulta-aika, jota elämme tällä hetkellä. Time Warnerin omistama Home Box Office on ollut vahvasti luomassa tämän päivän amerikkalaista televisiokulttuuria ja se näyttää hyvältä. En usko, että kukaan voi kieltää nauttineensa lukuisista viime vuosien laatusarjoista.
TosiTV on formaattina usein puhdas kauhistus, pelkkä ajatus isosta veljestä saa kuprun aivotoimintaani, mutta ehkä silläkin oli tehtävänsä. Tuntuu siltä, että tosiTV oli moukari jonka iskua televisio todella tarvitsi. Se pakotti tv:n tekijät keskittymään taas itse tarinaan. Sillä tarina on television vahvuus, kertomus joka kuljettaa katsojaa mukanansa jaksosta aina seuraavaan.
Itse asiassa todellinen syy saattaa liittyä muutamaan blogiin, joita satun lukemaan tai sitten taustalla on amerikkalaisen draamatelevision kulta-aika, jota elämme tällä hetkellä. Time Warnerin omistama Home Box Office on ollut vahvasti luomassa tämän päivän amerikkalaista televisiokulttuuria ja se näyttää hyvältä. En usko, että kukaan voi kieltää nauttineensa lukuisista viime vuosien laatusarjoista.
TosiTV on formaattina usein puhdas kauhistus, pelkkä ajatus isosta veljestä saa kuprun aivotoimintaani, mutta ehkä silläkin oli tehtävänsä. Tuntuu siltä, että tosiTV oli moukari jonka iskua televisio todella tarvitsi. Se pakotti tv:n tekijät keskittymään taas itse tarinaan. Sillä tarina on television vahvuus, kertomus joka kuljettaa katsojaa mukanansa jaksosta aina seuraavaan.
torstai 7. lokakuuta 2010
Lasten leffa ja aikuisten komedia
Vuokrasin kaksi elokuvaa kun mainostivat niitä puoleen hintaan, Iron Man 2 ja Vuohia tuijottavat miehet.
Ensimmäinen rautamies oli minusta ihan hyvä, siinä oli jotain särmää mistä minä pidin, joten toisen osan katsominen oli sen pohjalta perusteltu veto. Jälkikäteen ajateltuna se ei ehkä sittenkään ollut ihan hyvä idea. Elokuvien kakkososat kun eivät yleensä ole niitä maailman parhaita, eikä tämäkään tuonut siihen muutosta. Kyseessä oli enemmänkin karrikatyyri sarjakuvaelokuvasta, kuin mikään oikea elokuva. Tai ehkä kyse oli todella tarkoitettu 11 vuotiaalle pikkupojalle. Niille kun tarjotaan normaalistikin kaikenlaista roskaa elokuviksi käärittyinä.
Juoni oli kurja, ratkaisut tavanomaisia ja henkilöt kovin karkeita. Edes elokuvamaailman kaksi seksikkäintä naista eivät olleet maineensa veroisia, tylsiä ja kovin kovin epäseksikkäitä. Kurja.
Vuohia tuijottavat miehet sen sijaan oli selvästi aikuisille tehty elokuva, mikä pelasti sen ainakin jossain määrin. Mitään mahalaskua ei tullut vaikka tarinan aineksia ei syöty ehkä tarpeeksi. Jäi nimittäin sellainen mielikuva, että jotain olisi vielä voinut tehdä, mutta se jäi tekemättä. Leffan loppu oli tavallaan tyhjää ilmaa ja jätti pienen turhautumisen, ainakin tälle katsojalle. No joo.. mutta hauska leffa joka tapauksessa, sellainen leppoinen lauantai-illan saunan jälkeinen elokuva.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Sijoituspainajaisia
En ole vähään aikaan kirjoittanut mitään sijoituksista, vaikka aihetta siihen olisi ollut useitakin kertoja. Inspiraation puute on ollut kaiketi kirjoittamattomuuteni takana, mutta koetan korjata asiaa tällä kirjoituksella. Tosin pitää muistaa, että osinkoveikkauksien aika on kohta taas päällämme ja olen odotellut myös sitä. Mitään järkevää veikkausta en osaa itse tehdä, mutta viime vuonna lunttasin veikkaukset Kauppalehdestä ja ne osuivat hyvin kohdalleen. Saa nähdä miten tänä vuonna käy.
Olen miettinyt viime aikoina mikä on oikea hajautuksen määrä piensijoittajalle. Osa guruista kehoittaa luottamaan 3-5 yritykseen, toinen osa 4-8 eri osakelappuun jne. Eri fiksuja kavereita sanoo ihan muuta kuin toiset eri fiksut kaverit. Todennäköisesti ero johtuu lähtökohdista, pelimerkkien määrästä ja omasta aktiivisuudesta. Minulla hajautus on toteutettu viiden eri yrityksen kesken, joista se viides on ns. lyhyt aikainen, spekulatiivinen sijoitus. En mene tarkempiin yksityiskohtiin, mutta uskon Nokian olevan huomattavasti kalliimpi osake ensi keväällä kuin se on tällä hetkellä.
Perussalkkuni jakautuu neljän osakkeen kesken, jotka olen aikaisemminkin tänne kirjoittanut. En mene niihin syvemmin, muuten kuin toteamalla kokonaissalkun olevan 14 % plussalla.
Hyvä hajautus perustuu kaiketi sille tosiasialle, että pienin järkevin osakeostos on noin 500 euron arvoinen kertaostos. Käyttämäni välittäjä veloittaa tuolla summalla palkkiota 1,8 %, joka on prosenttuaalisesti aika suuri luku. Samaan aikaan pitää muistaa, että jos osakesalkku on todella vain 500 euroa, niin 14 % arvonnousu on vain 70,00 euroa. Siitä vähennetään verot 28 % josta jää jäljelle 50 euroa ja 40 senttiä. Poislukien tietysti välityspalkkiot, jotka minun esimerkkitapauksessa ovat 9 euroa kpl. Omaan tassuun jää siis lopulta vain 32,40 euroa, mikä ei ole kovin päätähuimaava luku. Prosentteina noin 6,50 % tuotto sijoitetulle pääomalle kulujen jälkeen.
Yksi mielenkiintoinen näkökulma hajautukseen voisi olla seuraava:
- Fortum maksaa noin euron verran osinkoa vuosittain. Montako osaketta sinulle pitää olla, että taloutesi vuotuinen sähkölasku voidaan maksaa Fortumin osinkotuotolla?
Toinen ajatus hajautuksesta:
- Paljonko osakkeita minun on omistettava, että saamillani osingoilla voin ostaa uusia osakkeita? (vrt. 500 euron minimiostos)
Kukin pelaa omaa peliään, mutta kannattaa miettiä paljonko prosentin arvon muutos omalle omistukselleen merkitsee. Prosentin nousu/lasku 500 eurolle on viisi euroa, 10,000 eurolle puhutaan jo sadasta eurosta. Kummasta innostut enemmän tai kumpi aiheuttaa painajaisia.
Olen miettinyt viime aikoina mikä on oikea hajautuksen määrä piensijoittajalle. Osa guruista kehoittaa luottamaan 3-5 yritykseen, toinen osa 4-8 eri osakelappuun jne. Eri fiksuja kavereita sanoo ihan muuta kuin toiset eri fiksut kaverit. Todennäköisesti ero johtuu lähtökohdista, pelimerkkien määrästä ja omasta aktiivisuudesta. Minulla hajautus on toteutettu viiden eri yrityksen kesken, joista se viides on ns. lyhyt aikainen, spekulatiivinen sijoitus. En mene tarkempiin yksityiskohtiin, mutta uskon Nokian olevan huomattavasti kalliimpi osake ensi keväällä kuin se on tällä hetkellä.
Perussalkkuni jakautuu neljän osakkeen kesken, jotka olen aikaisemminkin tänne kirjoittanut. En mene niihin syvemmin, muuten kuin toteamalla kokonaissalkun olevan 14 % plussalla.
Hyvä hajautus perustuu kaiketi sille tosiasialle, että pienin järkevin osakeostos on noin 500 euron arvoinen kertaostos. Käyttämäni välittäjä veloittaa tuolla summalla palkkiota 1,8 %, joka on prosenttuaalisesti aika suuri luku. Samaan aikaan pitää muistaa, että jos osakesalkku on todella vain 500 euroa, niin 14 % arvonnousu on vain 70,00 euroa. Siitä vähennetään verot 28 % josta jää jäljelle 50 euroa ja 40 senttiä. Poislukien tietysti välityspalkkiot, jotka minun esimerkkitapauksessa ovat 9 euroa kpl. Omaan tassuun jää siis lopulta vain 32,40 euroa, mikä ei ole kovin päätähuimaava luku. Prosentteina noin 6,50 % tuotto sijoitetulle pääomalle kulujen jälkeen.
Yksi mielenkiintoinen näkökulma hajautukseen voisi olla seuraava:
- Fortum maksaa noin euron verran osinkoa vuosittain. Montako osaketta sinulle pitää olla, että taloutesi vuotuinen sähkölasku voidaan maksaa Fortumin osinkotuotolla?
Toinen ajatus hajautuksesta:
- Paljonko osakkeita minun on omistettava, että saamillani osingoilla voin ostaa uusia osakkeita? (vrt. 500 euron minimiostos)
Kukin pelaa omaa peliään, mutta kannattaa miettiä paljonko prosentin arvon muutos omalle omistukselleen merkitsee. Prosentin nousu/lasku 500 eurolle on viisi euroa, 10,000 eurolle puhutaan jo sadasta eurosta. Kummasta innostut enemmän tai kumpi aiheuttaa painajaisia.
tiistai 5. lokakuuta 2010
Taustakuvavalokuvaaja
Olen todennäköisesti saavuttanut oman huippuni valokuvaajana. Pientä hioutumista ja uusia näkökulmia todennäköisesti on vielä tulossa, mutta suuret linjat on vedetty jo
aikaa sitten. Tunnistan omat valokuvani välittömästi ja uskon, että samaa voi sanoa moni muukin.
Yhteinen tekijä kuvilleni on usein dramaattiset linjat ja omanlaisensa graaffisuus. Suoraan sanottuna niistä puuttuu se oivaltavuus, joka erottaa loistavan valokuvaajan keskinkertaisesta. Minun tappiokseni.
Itse asiassa keksin juuri, että suuri osa ottamistani ns. hyvistä valokuvista, olisi mainioita tietokoneen taustakuvia. Ei enempää, eikä vähempää. Taustakuvia, pelkkiä taustakuvia.
aikaa sitten. Tunnistan omat valokuvani välittömästi ja uskon, että samaa voi sanoa moni muukin. Yhteinen tekijä kuvilleni on usein dramaattiset linjat ja omanlaisensa graaffisuus. Suoraan sanottuna niistä puuttuu se oivaltavuus, joka erottaa loistavan valokuvaajan keskinkertaisesta. Minun tappiokseni.
Itse asiassa keksin juuri, että suuri osa ottamistani ns. hyvistä valokuvista, olisi mainioita tietokoneen taustakuvia. Ei enempää, eikä vähempää. Taustakuvia, pelkkiä taustakuvia.
torstai 30. syyskuuta 2010
The 1st rocket car
This new concept car from Jaguar, C-X75, reminds me of a real space age car. Something that you would be proud to own during the next century. Just before the very first space flying cars enter the production. Wish I could get one before I grow old.
The pictures are borrowed from the New York Times.
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
Monen ulottuvuuden Vincent
Vanha kunnon Vincent osaa aina vain yllättää. Tosin tällä kertaa yllättäjänä on joku muu, mutta aiheena on Vincent Van Goghin maalaukset. Minulle ehkä se kaikista tärkein ja merkittävin taiteilija tässä elämässä. Harmittaa ettei Suomessa taida olla julkisessa näytössä kuin yksi aito Van Gogh (Katu Auvers-sur Oisessa), tosin se on Ateneumissa joten sitä pääsee katsomaan aika usein.
Törmäsin jostain syystä nettisivuun johon oli listattu Tilt-shift valokuvia Van Goghin töistä, kuulema sopivat kyseiseen tekniikkaan aivan erityisen hyvin. Lyhennettynä kyse on tekniikasta jossa kuvasta tarkennetaan vain yksi kohta, muiden jäädessä epätarkoiksi. Efektillä pystytään saamaan aika uskottava vaikutelma 3D pienoismallista.
Ohessa muutama esimerkkikuva ja loput löytyvät täältä.
Upeita!
Törmäsin jostain syystä nettisivuun johon oli listattu Tilt-shift valokuvia Van Goghin töistä, kuulema sopivat kyseiseen tekniikkaan aivan erityisen hyvin. Lyhennettynä kyse on tekniikasta jossa kuvasta tarkennetaan vain yksi kohta, muiden jäädessä epätarkoiksi. Efektillä pystytään saamaan aika uskottava vaikutelma 3D pienoismallista.
Ohessa muutama esimerkkikuva ja loput löytyvät täältä.
Upeita!
maanantai 27. syyskuuta 2010
Sako 85 Bavarian Carbine - ajatuksia
Tämä ei missään nimessä ole mikään testi tai käyttökokemuksien kertaaminen, sillä en ole edes nähnyt Sako:n uutta kivääriä livenä. Kirjoituksen tarkoituksena on vain kerrata omia ajatuksia kivääristä, uusimmassa Erä:ssä ilmestyneen artikkelin pohjalta. Siinä nimittäin oli arvostelu uudesta Sako 85 Bavarian Carbine kivääristä ja siinä oli muutama kohta joita jäin pohtimaan.
Olen aina himoinnut täystukkista karbiinia, mutta en ole koskaan tullut sellaista ostaneeksi. Suurimmaksi syyksi siitä syystä ettei minulla ole sille mitään perusteltua käyttötarkoitusta. Radalle voisi mennä muidenkin kiväärien kanssa ja Ovh:n ollessa 2300 euroa, ei tuollaista tule muutenkaan ostettua aivan kevyin perustein. Eikä pelkkä käsityön arvostus tällä kertaa riitä ostopäätöksen tekemiseen.
Uusi kivääri on kaiketi äärimmäisen hieno ja kestävä ase. Sako on aina ollut hyvän tekijän maineessa, enkä usko siihen tulleen muutosta tälläkään kertaa. Kuitenkin pistää hieman ihmettelemään, että kiväärille ei myönnetä kuin yhden vuoden takuu. Se on mielestäni aika hävyttömän vähän kun kuitenkin kyseessä on suositushinnaltaan 2300 euron arvoinen ase.
Muotoilultaan karbiini on yksi kauneimmistä mitä olen vähään aikaan nähnyt, ja se on selvästi tarkoitettu ns. high-end markkinoille. On vaikea kuvitella, että kivääriä on ajateltu pelkäksi työkaluksi, sillä täystukkinen CZ 550 FS irtoaa jälleenmyyjältä vain hieman yli tuhannella eurolla.
Lukemani artikkeli mainitsee kiväärin tukin olevan valikoitua pähkinäpuuta ja piipun suussa oleva koriste on ruusupuuta. Todennäköisesti en olisi muuten kiinnittänyt huomiota koko ruusupuuhun, mutta sattumalta uusimmassa National Geographic lehdessä on artikkeli Madagaskarin luonnosta. Eikä kyseessä ollut mikään iloinen artikkeli. Itse asiassa koko saaren kärsimysnäytelmä perustuu pitkälle juuri ruusupuun laittomaan hakkaamiseen. En tietenkään väitä, että Sako käyttää laittomasti hakattua ruusuputa, mutta sitä ei kait kukaan voi kieltää, että aitoa ruusupuuta kaadetaan aivan liikaa. Henkilökohtaisesti olisin jättänyt ruusupuun käytön väliin juuri edellä mainituista syistä.
Ase itsessään on yksinkertaisesti upea. Erä sai paketista poimitulla kiväärillä vapaalta kädeltä ammuttuna 12 - 35 mm kasoja kolmella laukauksella. Ei huono.. ei ollenkaan huono. Tarkkuuden ja tyylikkyyden puitteissa ehkä yksi niistä unelmien aseista, joita olisi kiva katsella omassa asekaapissa. Tosin aikaisemmin mainituista syistä en usko koskaan tulevani asetta sinne hankkimaan.
***
Update 15.2.2011
Lähetin tammikuussa sähköpostin Sako Oy:n edustajalle, jossa kysyin kommenttia ruusupuun käytöstä ja puun alkuperästä. Viesti meni perille, sillä sain yhtiöstä vastauksen, jossa minua kiitettiin viestistä ja kerrottiin viestin kääntämisestä avainhenkilölle.
Tästä on kulunut nyt kuukausi, eikä Sako Oy:n avainhenkilö ole lähettänyt minulle tarkempaa vastausta kysymykseeni. Huolimatta siitä, että lähetin tammikuun lopussa asiasta ystävällisen muistutuksen samaan osoitteeseen.
Tämän hetkinen tilanne on, ettei Sako Oy kommentoi millään tavoin ruusupuun käyttöä Sako 85 Bavarian Carbine kiväärin koristeena.
Olen aina himoinnut täystukkista karbiinia, mutta en ole koskaan tullut sellaista ostaneeksi. Suurimmaksi syyksi siitä syystä ettei minulla ole sille mitään perusteltua käyttötarkoitusta. Radalle voisi mennä muidenkin kiväärien kanssa ja Ovh:n ollessa 2300 euroa, ei tuollaista tule muutenkaan ostettua aivan kevyin perustein. Eikä pelkkä käsityön arvostus tällä kertaa riitä ostopäätöksen tekemiseen.
Uusi kivääri on kaiketi äärimmäisen hieno ja kestävä ase. Sako on aina ollut hyvän tekijän maineessa, enkä usko siihen tulleen muutosta tälläkään kertaa. Kuitenkin pistää hieman ihmettelemään, että kiväärille ei myönnetä kuin yhden vuoden takuu. Se on mielestäni aika hävyttömän vähän kun kuitenkin kyseessä on suositushinnaltaan 2300 euron arvoinen ase.
Muotoilultaan karbiini on yksi kauneimmistä mitä olen vähään aikaan nähnyt, ja se on selvästi tarkoitettu ns. high-end markkinoille. On vaikea kuvitella, että kivääriä on ajateltu pelkäksi työkaluksi, sillä täystukkinen CZ 550 FS irtoaa jälleenmyyjältä vain hieman yli tuhannella eurolla.
Lukemani artikkeli mainitsee kiväärin tukin olevan valikoitua pähkinäpuuta ja piipun suussa oleva koriste on ruusupuuta. Todennäköisesti en olisi muuten kiinnittänyt huomiota koko ruusupuuhun, mutta sattumalta uusimmassa National Geographic lehdessä on artikkeli Madagaskarin luonnosta. Eikä kyseessä ollut mikään iloinen artikkeli. Itse asiassa koko saaren kärsimysnäytelmä perustuu pitkälle juuri ruusupuun laittomaan hakkaamiseen. En tietenkään väitä, että Sako käyttää laittomasti hakattua ruusuputa, mutta sitä ei kait kukaan voi kieltää, että aitoa ruusupuuta kaadetaan aivan liikaa. Henkilökohtaisesti olisin jättänyt ruusupuun käytön väliin juuri edellä mainituista syistä.
Ase itsessään on yksinkertaisesti upea. Erä sai paketista poimitulla kiväärillä vapaalta kädeltä ammuttuna 12 - 35 mm kasoja kolmella laukauksella. Ei huono.. ei ollenkaan huono. Tarkkuuden ja tyylikkyyden puitteissa ehkä yksi niistä unelmien aseista, joita olisi kiva katsella omassa asekaapissa. Tosin aikaisemmin mainituista syistä en usko koskaan tulevani asetta sinne hankkimaan.
***
Update 15.2.2011
Lähetin tammikuussa sähköpostin Sako Oy:n edustajalle, jossa kysyin kommenttia ruusupuun käytöstä ja puun alkuperästä. Viesti meni perille, sillä sain yhtiöstä vastauksen, jossa minua kiitettiin viestistä ja kerrottiin viestin kääntämisestä avainhenkilölle.
Tästä on kulunut nyt kuukausi, eikä Sako Oy:n avainhenkilö ole lähettänyt minulle tarkempaa vastausta kysymykseeni. Huolimatta siitä, että lähetin tammikuun lopussa asiasta ystävällisen muistutuksen samaan osoitteeseen.
Tämän hetkinen tilanne on, ettei Sako Oy kommentoi millään tavoin ruusupuun käyttöä Sako 85 Bavarian Carbine kiväärin koristeena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)